Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.

Se on hyvä, että hän on saanut toteutettua sellaisia asioita, joita hän on halunnut.

Mä en halunnut 20-vuotiaana äidiksi (halusin kyllä lapsia tulevaisuudessa), vaan opiskelemaan Helsinkiin yliopistoon. Sinne sitten pääsin muutamien vuosien päästä ja pidin opinnoista paljon. Etsin kyllä kumppania samanaikaisesti, mutta löysin hänet vasta 28-vuotiaana, jolloin myös valmistuin yliopistosta. Lapsia ei vielä ole, mutta niitä haluamme kovasti. Ei ole myöskään omistusasuntoa tai vakituista työpaikkaa. Asuntolainaa ehkä saisinkin, mutta en sellaiseen asuntoon ja sellaisella sijainnilla, jossa ainakaan nyt haluaisin asua. Määräaikainen työ ei minua nyt haittaa, sillä en ole varma, mitä lopulta haluaisin edes työkseni tehdä. Jos haen nykyisellä tutkinnollani töitä, niin vaikea kuvitella, että saisin niitä ihan kaikkialta Suomesta kuten Iisalmelta. Lähihoitajaksi en kuitenkaan halua.

Elämä, jota HS:n nainen nyt 25-vuotiaana elää, on jotain sellaista, mitä nyt kaipaan eli lapsiperhe-elämää. En kaivannut sitä 10 vuotta sitten. Jos olisin löytänyt puolisoni aiemmin, ehkä meillä olisi nyt erilainen elämä, mutta nyt on näin. Ja se on mielestäni hyvä. Olen saanut elää sitä vapaata nuoruutta ja kokeilla asioita. En kaipaa sellaista enää.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä siis lopulta tarvitsin päivittäin: Prisma, Citymarket, kuntosali, Työpaikka kansainvälisessä firmassa, yksityinen terveyshuolto, leffateatteri ja sijoituskerho. Kuvitelma siis oli liian ruusuinen mitä tekisin päivittäin. Mulle siis riittäisi vaikka Iisalmi elämiseen."

Tää on just tää: kaupunkiasumisen haikailu perustuu siihen pöhinään ympärillä ja kutkuttavaan ajatukseen siitä, mitä kaikkea voisi tehdä (muttei tee), kun taas maalla asumisen haikailu perustuu kuvitelmaan kiireettömyydestä (mutta kuten Hesarin jutussakin, tukka putkellä mennään ruuhkavuosina sielläkin ja samat Teamsit istutaan).

Tää on hyvä! Välillä kaipaan kaupunkiasumista ja välillä maalla-asumista. Juuri esittelemiesi syiden takia. En kuitenkaan ehkä hyödynnä kaupunkiasumista niin kuin voisin, kun taas senkin olen ymmärtänyt, että siellä maaseudullakin on se arki ja kiireet.

Kaupunkiasuminen kuitenkin tuntuu helpommalta: on kaikki lähellä ja pääsee liikkumaan kävellen ja pyörällä.

Ois ollut mun pahin painajainen. 

N47, kolme lasta, talo ja vakituinen työ. Ylempi korkeakoulututkinto. 25-vuotiaana sinkku, elin ulkomailla lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan painajainen olla jumissa jossain Iisalmessa omakotitalossa, sanonpahan vaan

 

Aika moni kokee sen Iisalmen kotiseudukseen eikä pakotettunakaan lähtisi asumaan minnekään pk-seudun betoniviidakkoon.

Näin erilaisia me ollaan.

 

Mitään välimaastoa Iisalmen ja pk-seudun betoniviidakossahan ei ole? Joko täysin maalla jossain kaukana syrjäkylillä tai sitten täyteen ahdetulla pk-seudulla?

Niin, mikä olisi se sinun välimaastosi? Voihan tuohon esittää minkä tahansa paikkakunnan, mutta kun tällä iisalmelaisperheellä se turvaverkko oli Iisalmessa, niin miksi heidän pitäisi muuttaa esim Hämeenlinnaan. Minusta jutussa korostettiin nimenomaan sitä, että tämän äidin ja ehkä isänkin  vanhemmat asuivat lähistöllä ja lasten suhde oli tiivis isovanhempiin.

Riippuu niin mistä asiaa katsotaan, Iisalmesta käsin Helsinki voi tuntua syrjäkylältä, minne ei ole mitään asiaa. Kuopio on n 80 km päässä Iisalmesta ja sieltähän löytyy jo hyvät opiskelumahdollisuudetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Miehen vanhempien talo, josta Jenni osti puolikkaan. Ei maksa paljoa. On ihan eri asia laittaa 30.000 kuin 300.000.

Niin. On myös hitusen eri asia saada samasta työstä palkkaa 1800 € kuin 3500 €

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Elämä on valintoja myös asuinpaikan suhteen,onnea ja menestystä kaikille.

Toki, muistetaan nyt kuitenkin että Iisalmen kaltaisessa paikassa työpaikat ovat lähinnä tuon kaltaisia hommia. Siellä ei kovin nousujohteista uraa voi tehdä, jos sellaisesta unelmoi.

Iisalmessa on useampikin yli 100 työntekijän yritys, joista osa tekee paljon kansainvälistä bisnestä. Tämä tiedoksi kaltaisillesi tietäjille.

Kuten monen muunkin mielestä, "valmis elämä" kuulostaa huonolta tässä yhteydessä. Mielestäni se sopii, jos puhutaan vaikkapa 95-vuotiaasta lähdön hetkellä, ja hän on omasta mielestään tehnyt kaiken mitä on halunnutkin ja kokee, ettei mitään jäänyt harmittamaan ja kuolee tyytyväisenä. Karua kuvailla kenenkään nuoren aikuisen elämää valmiiksi.

Lisäksi minusta artikkelin henkilö on lähinnä mennyt keskimääräistä ripeämmin elämän ruuhkavuosiin ja oravanpyörään, jossa päivät ovat samanlaisia (nuku-syö-kuskaa-työskentele-kuskaa-syö-nuku). Kaipa se joillekin on unelmaelämää mutta monelle ei. Toivottavasti jokainen kykenisi tunnistamaan itsessään omat aidot toiveensa elämälle eikä menisi minkään "valmiin mallin" mukaisesti ajattelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Outo artikkeli.. Eli on kerennyt 25 v jo vääntää kahdelle eri miehelle lapsia. Lapsia on 3, joten ei ole kyllä paljon töissä kerennyt olla. Millä rahalla on auto ja asunto? Miehellä lienee hyvät tulot, sillä noin nopealla opiskelulla tuskin mikään hyväpalkkainen on. Jos mies lähtee menee ni kerkeää vielä 3 lapsen yh-äidiksi alle 30-vuotiaana. 

En vaan siis ymmärrä tän artikkelin pointtia? 

 

Minusta se pointti oli siinä, että elämää ei pidä suunnitella niin tarkkaan. Tämä nainen on "tullut" raskaaksi, ts ehkä ehkäisytietoa ei ole ollut.

Muistuttaa siltä, mikä tilanne oli muutama vuosikymmen sitten, vahinkoraskaudet olivat tavallisia.

Ehkä tämän nuoren naisen elämänpolkua on helpottanut se tieto, että vanhemmat ovat tukena, hän ei ole koskaan yksin, jos vaikka liitot kariutuisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän tylsää. Itse tuon ikäisenä opiskelin ulkomailla, matkustelin, tein taidetta, juhlin. Nyt 65v. olen onnellinen että tein kaikkea mitä haaveilin. Pahin painajainen itselle olisi tuo, kaikella kunnioituksella, mutta me ihmiset olemme erilaisia. 

 

Onneksi on tylsiä ihmisiä jotka vielä tekevät töitä ja mahdollistavat toisten ulkomailla opiskelun, matkustelun ja juhlimisen.

Kaikella kunnioituksella. 

Mikä.on valmis elämä? Minun elämäni ein.ole valmis ennen hautajaisiani. Aina löytyy jotain uutta kehitettävää tai kehittymistä. N60. 

Iisalmessa on mm. Genelec ja lyhyen matkan päässä Vietemällä Ponsse. On siellä muutakin mutta nämä varmaan tunnetuimmat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä siis lopulta tarvitsin päivittäin: Prisma, Citymarket, kuntosali, Työpaikka kansainvälisessä firmassa, yksityinen terveyshuolto, leffateatteri ja sijoituskerho. Kuvitelma siis oli liian ruusuinen mitä tekisin päivittäin. Mulle siis riittäisi vaikka Iisalmi elämiseen."

Tää on just tää: kaupunkiasumisen haikailu perustuu siihen pöhinään ympärillä ja kutkuttavaan ajatukseen siitä, mitä kaikkea voisi tehdä (muttei tee), kun taas maalla asumisen haikailu perustuu kuvitelmaan kiireettömyydestä (mutta kuten Hesarin jutussakin, tukka putkellä mennään ruuhkavuosina sielläkin ja samat Teamsit istutaan).

Tää on hyvä! Välillä kaipaan kaupunkiasumista ja välillä maalla-asumista. Juuri esittelemiesi syiden takia. En kuitenkaan ehkä hyödynnä kaupunkiasumista niin kuin voisin, kun taas senkin olen ymmärtänyt, että siellä maaseudullakin on se arki ja

Joku Iisalmen kaltainen kaupunki on kyllä erityisen helppo asuinpaikka: kaikki tarpeellinen on tosiaan sen kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Ja keskituloisen budjetilla saa kivan omakotitalon siitä keskustan kupeesta. 

Minusta ihan jees juttu, paitsi tietty tuo, että ehti jo ekasta miehestä erota ja nykyiselle on kaksi lasta. Mutta ilmeisesti on löytänyt sopivanlaisen kumppanin rinnalleen. Ehkä eniten kiinnittyi huomio siihen, että mies näyttää olevan ainakin 10cm lyhyempi kuin tämä topakka nainen. Mutta pisteet siitä hänelle, että on jo noin nuorena ymmärtänyt, ettei se nyt muutamasta sentistä ole kiinni, jos muuten hyvän miehen löytää. 

Katselin huvikseni taloilmoituksia Oikotieltä ja mummonmökkejä siellä on ostettavissa paremman auton hinnalla. 2000-luvun talot olivat helsinkiläisen yksiön hintaluokkaa ja oli siellä myös helsinkiläisen kaksion hintaisia taloja, jotka olivat vielä uudempia.

Jutussa puhutiin lastenhankkimisen myöhästymisen johtuvan pitkittyvästä bilevaiheesta ja siitä, kun haluaan olla vapaita ja matkustella. Mutta eiköhän suurimpana syynä ole se, että lukion jälkeen pitää suorittaa vielä toinen tutkinto, ennen kuin on edes toivoa kunnon töistä ja uran alku on monilla yhtä silppua ja epävarmuutta. Ei kukaan halua lasta sellaisessa elämäntilanteessa, missä muutenkin on jatkuva huoli siitä, saako meneillään olevan pätkän jälkeen jatkoa tai löytyykö uusi työpaikka nopeasti, vai onko vaarana työttömyyden pitkittyminen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen.

Vaikka hoiva-alalla palkat onkin pienempiä, niin ainakaan sillä puolella ole jatkuvaa huolta töiden saamisesta.

Iisalmessa 33,1% työikäisestä kantaväestöstä saa työttömyyskorvauksia ja vastaavasti 8,3% toimeentulotukea. Joten ei se pelkkää auvoa ole siellä Iisalmessakaan. Tuollaisessa paikassa jos miehen työnantaja menee konkurssiin, niin voi olla todella nihkeää löytää miehelle uusi työ.

Onko tämä nyt se ketju, jossa kurpahtaneet keskiluokkaiset leuhkivat kun on niiin opiskeltu ja niiin maksettu veroja ja silti brutto joku kämänen 3500€ ja asutaan jossain itsemurhayksiössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Miehen vanhempien talo, josta Jenni osti puolikkaan. Ei maksa paljoa. On ihan eri asia laittaa 30.000 kuin 300.000.

Niin. On myös hitusen eri asia saada samasta työstä palkkaa 1800 € kuin 3500 €

Todellisuutta lähempänä olisi ehkä ennemmin 3000e vs 3500e palkka samasta työstä, ei ne pk-seudun palkat sentään tuplasti parempia ole kuin muualla. Ainakaan jos nyt puhutaan tuommoisesta tavistyöntekijöiden palkkaluokasta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt se ketju, jossa kurpahtaneet keskiluokkaiset leuhkivat kun on niiin opiskeltu ja niiin maksettu veroja ja silti brutto joku kämänen 3500€ ja asutaan jossain itsemurhayksiössä

Ja ei pysty asumaan muutakuin hesassa, sieltä saa mukavia pelihetkiä ja naapuruussuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli nuo samat asiat 25-vuotiaana, velaton talokin. Nyt olen jo 28, ja yhä on. Mutta ei elämä silti valmis ole.

Ei ole mikään ihme. Nuo asiat oli mulla Päijät-Hämeessä 29-vuotiaana. Talo oli velaton noin 35 vuotiaana. Iisalmi on vielä sen verran kauempana ruuhka Suomesta, että saa OK-talon jo 25-vuotiaana.

Helsinki ja muu Suomi eroaa tässä toisistaan. Helsingissä eka asunto on kerrostaloyksiö ja viimeinen asunto ehkä se iso rivariasunto tai vanhempi OK-talo. Maalla ensimmäinen asunto voi jo heti olla vanha OK-talo. Vanhoilla päivillä ehkä rakennetaan uusi talo, kun on rahaa.

Mulla oli about samat jutut n.  kolmekymppisenä, tosin asun yliopistokaupungissa ja yliopistossa myös opiskelin. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin suunnittelen lisäopintoja ja kaikkea, joten en koe että elämä olisi mitenkään "valmis". Sehän muuttuu koko ajan, lapsetkin kasvaa hurjaa vauhtia. Johan tuokin ehtii elää monta eri elämäntilannetta vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän tylsää. Itse tuon ikäisenä opiskelin ulkomailla, matkustelin, tein taidetta, juhlin. Nyt 65v. olen onnellinen että tein kaikkea mitä haaveilin. Pahin painajainen itselle olisi tuo, kaikella kunnioituksella, mutta me ihmiset olemme erilaisia. 

 

Onneksi on tylsiä ihmisiä jotka vielä tekevät töitä ja mahdollistavat toisten ulkomailla opiskelun, matkustelun ja juhlimisen.

Kaikella kunnioituksella. 

Eiköhän 65v ikään mennessä ole ehtinyt tehdä niitä töitäkin ihan riittävästi, vaikka parikymppisenä olisikin juhlinut ja matkustellut. Esim omaa tuota ikäluokkaa olevaa isääni kun mietin, hän on takuulla maksanut veroina takaisin jokaisen nuoruuden rillutteluvuotensa ja muutaman muun siihen päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan painajainen olla jumissa jossain Iisalmessa omakotitalossa, sanonpahan vaan

 

Aika moni kokee sen Iisalmen kotiseudukseen eikä pakotettunakaan lähtisi asumaan minnekään pk-seudun betoniviidakkoon.

Näin erilaisia me ollaan.

 

Mitään välimaastoa Iisalmen ja pk-seudun betoniviidakossahan ei ole? Joko täysin maalla jossain kaukana syrjäkylillä tai sitten täyteen ahdetulla pk-seudulla?

 

Niin, mikä olisi se sinun välimaastosi? Voihan tuohon esittää minkä tahansa paikkakunnan, mutta kun tällä iisalmelaisperheellä se turvaverkko oli Iisalmessa, niin miksi heidän pitäisi muuttaa esim Hämeenlinnaan. Minusta jutussa korostettiin nimenomaan sitä, että tämän äidin ja ehkä is

Johan siellä Iisalmessakin on erilaisia vaihtoehtoja asua, ei se ole mitään "täyttä maaseutua" vaan ihan kaupunki. Pienehkö toki, mutta aivan todellakin eri asia asua Iisalmen taajama-alueella, kuin jossain maalla kymmenien kilometrien päässä kaikesta.