1 vs 2 lasta. Kumpi parempi pitkällä tähtäimellä?

Tarkoitatko, että joku olisi katunut toista lastaan?

Kaks-ykkönen ja läpsystä vaihto!

Kaksi pienellä ikäerolla. Ovat leikkikavereita keskenään, vanhemmat pääsee paljon helpommalla kun ainoan lapsen kanssa. Nahistelua on tietenkin, mutta se kasvattaa!

Kaksi, mm. seuraa toisistaan, jos ovat pienellä ikäerolla.

Kaksi, parin vuoden ikäerolla. Heillä on seuraa toisistaan, viihtyvät nykyään jo keskenään kotosalla ja vanhemmilla onkin yllättäen taas eri tavalla kahdenkeskistä aikaa. Ei meillä esikoinen jäisi samalla tavalla yksin kotiin, jos nuorempaa ei olisi. Minusta on myös mukava ajatus, että heillä on sitten aikuisinakin toisensa, kun meistä vanhemmista aika jättää.

Jos todella pitää lapsista ja on valmis unohtamaan sinkkuelämänsä, sitoutumaan lasten  hyvinvointiin ja kasvatukseen vähintään 20 vuodeksi. Elämä nimittäin muuttuu aika paljon.

Ehdottamasti vähintään kaksi lasta, pienellä ikäerolla.

2 pientä lasta on 439 kertaa raskaampaa hoitaa kuin yksi lapsi. Vuoronperään huutavat ja kumpikaan aikuisista ei saa levätä jos 2+ lasta.

Kaksi.

Meillä juuri 1,5v ja kohta 4v ja heistä on toisilleen paljon seuraa. Sisarusten leikkejä ja kehittyvää suhdetta on hienoa seurata sivusta. Heillä on jo omia yhteisiä juttuja, nauravat paljon yhdessä, isompi opettaa erilaisia asioita pienemmälle, oppivat jakamaan leluja ja käsittelemään pettymyksiä ja ärsytystä kun tuleekin pieni kina toisen kanssa ja siitä pitää päästä jotenkin yli.

Et ole valmis isäksi tai äidiksi.Kun tuollaisia asioita tältä kysyt. Kasva ensin aikuiseksi!

2. Silloin vanhempien kasaamat paineet jakautuvat useammalle lapselle. Lapsen ei tarvitse olla täydellinen kun on toinen paikkaamassa vikoja.

Hmm.. nyt pistit pahan AP. Vastaan 3.

Kaksi. Jos toiselle käy jotain niin on vielä toinen jäljellä.

Omalla kokemuksella kaksi tai useampi. Seura on yksi juttu ja tuurilla onnistuu. Omat tyttöni ovat kuin paita ja peppu, mutta minä taas olen aina ollut riidoissa veljeni kanssa.

Mutta kun on useampi, vanhemmuus on helpompaa. Vanhin tyttäreni on tyttömäinen tyttö ja sellainen maailma on mielestäni tympäisevä. Toki parhaani yritän olla hänen jutuissaan mukana.

Nuorempi taas on todella poikamainen. Meillä on paljon yhteistä. Ja nyt ne prinsessajututkaan ei tunnu yhtä pakkopullalta kun on vastapainona sitten muuta. Eli pystyn paremmin viettämään aikaa molempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole valmis isäksi tai äidiksi.Kun tuollaisia asioita tältä kysyt. Kasva ensin aikuiseksi!

Olen eri, mutta mielestäni tätä kuuluu kyllä ihan jokaisen perhettä perustavan aikuisen miettiä. Haluaako yhden, kaksi vai ehkä kolme lasta? Hyviä puolia, huonoja puolia? Mihin omat voimavarat riittävät?

Nimenomaan olisi keskenkasvuista touhua jos näitä asioita ei miettisi etukäteen yhtään.

Kaksoset olisi paras?

Sitä pitää itse olla täysin varma, että haluaa käydä uudestaan läpi ne kaikki vaiheet, yö syötöt ja muut, ennen kuin päättää tehdä sisaruksia lapselle..

Haluaa yhden mutta tuleekin enempi kerralla (monikko), abortoidaanko muut?

Ensin tuli esikoinen, sitten piti tulla toinen, mutta tulikin myös kolmas samaan syssyyn.

Ikäeroa esikoisella ja kaksosilla vajaa 1,5v.

Pari ekaa vuotta suht rankkaa, mutta sitten helpotti. Nyt ovat teinejä ja omatoimisia ja itseohjautuvia.

Sitä sanotaan että paras lahja on sisarus. Ehdottomasti 2.

Neljä. Kahden lapsen perheissä ne lapset ovat ikuisesti katkeria toisilleen.

Olen seurustellut parinkin sellaisen kanssa, jolla on vain yksi sisarus. Se toinen tuntui aina olevan kireä ja hermostunut meidän suhteesta. Seurustelin myös joskus erään perheen ainokaisen kanssa. Siellä taas vanhemmat olivat kauhuissaan.