Isäni kuoli, miten vapun juhliminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

 

Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

 

Mistähän sinä sen voit tietää? Olen samaa mieltä tuon esitetyn kommentin kanssa että ei se elämä pysähdy. Olen menettänyt lapsena molemmat biologiset vanhempani sekä yhden sisaruksen nuorena aikuisena. Isovanhemmista kaksi.

Eipä taida paloa koskettaa kun juhlaa juhlaa vaan. Minä puolison menettäneenä ainakin tiedän millaista on kokea oikeaa surua läheisen kuolemasta.

Sulla riittää hommaa ilman juhliakin. Aloita kännykkäliittymän perumisesta, lehti- ym tilausten lopettamisesta, vakuutukset, kodin tyhjennys, hautajaisvalmistelut, sairaalan kanssa sopiminen pukemisesta ja arkkuunlaittamisesta, kuka ajaa arkun hautajaispaikkakunnalle, sitten papit, kukat, suntiot, ruuat, kantajat, ilmoitukset, pankkiasiat, ym ym

Et ehdi juhlia ja hyvä niin.Juhlia voit myöhemmin.Opeta lapsillekin surun käsittelyä ja asioiden hoitoa. Piirtäkää arkkuun muistokuvat papalle jne.

Kandee todellakin selvittää kuollinsyy juuriaan myöten ettei ala myöhemmin vaivaamaan.

Mitä juhlittavaa nyt on? Juhannukseen vielää monta viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pitkään ja menetys tuotiin esiin surupuvulla ja alettiin valmistella hautajaisia. Nykyisin kuolema halutaan sivuuttaa mahdollisimman vähällä vaivalla ja

Nykyäänkin kuolleita omaisia surraan pitkään jos he ovat olleet läheisiä omaisille. Se että enää ei pukeuduta viikkokausia kokomustaan ei vähennä surun tai kunnioituksen määrää. Jos kokee että jaksaa lähteä juhliin, niin mitä sitten? Olemasta lakannut vainaja ei asiasta ainakaan välitä, eikä sellaisista muista ihmisistä tarvitse välittää, jotka haluaisivat pakottaa surevan suremaan juuri tietyllä tavalla.

Minäkin joskus lapsena naiivina luulin, että läheisen kuoleman jälkeen käperrytään sänkyyn itkemään päiväkausiksi ja kuljetaan jossain risaisissa vaatteissa. Mieleni avartui kun ala-asteella luokkakaverin äiti kuoli ja se tulikin normaalisti kouluun uusissa vaatteissa. Oman isäni kuolemasta kuultuani menin koneella selaamaan nettiä, en tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin asioita joita tavallisestikin tein. Kuolemaan liittyvät asiat kyllä hoidettiin ihan normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

 

Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

 

Mistähän sinä sen voit tietää? Olen samaa mieltä tuon esitetyn kommentin kanssa että ei se elämä pysähdy. Olen menettänyt lapsena molemmat biologiset vanhempani sekä yhden sisaruksen nuorena aikuisena. Isovanhemmista kaksi.

Eipä taida paloa koskettaa kun juhlaa juhlaa vaan. Minä puolison menettäneenä ainakin tiedän millaista on kokea oikeaa surua läheisen kuolemasta.

Sinulta ei taida paljoa ymmärrystä löytyä ihmisten erilaisuudelle. Totta kai sinun tapasi käyttäytyä läheisen kuoleman jälkeen on ainoa oikea, muulla tavalla toimivat eivät vaan välittäneet kuolleista läheisistään  ollenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pitkään ja menetys tuotiin esiin surupuvulla ja alettiin valmistella hautajaisia. Nykyisin kuolema halut

Nykyäänkin kuolleita omaisia surraan pitkään jos he ovat olleet läheisiä omaisille. Se että enää ei pukeuduta viikkokausia kokomustaan ei vähennä surun tai kunnioituksen määrää. Jos kokee että jaksaa lähteä juhliin, niin mitä sitten? Olemasta lakannut vainaja ei asiasta ainakaan välitä, eikä sellaisista muista ihmisistä tarvitse välittää, jotka haluaisivat pakottaa surevan suremaan juuri tietyllä tavalla.

Minäkin joskus lapsena naiivina luulin, että läheisen kuoleman jälkeen käperrytään sänkyyn itkemään päiväkausiksi ja kuljetaan jossain risaisissa vaatteissa. Mieleni avartui kun ala-asteella luokkakaverin äiti kuoli ja se tulikin normaalisti kouluun uusissa vaatteissa. Oman isäni kuolemasta kuultuani menin koneella selaamaan nettiä, en tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin asioita joita tavallisestikin tein. Kuolemaan liittyvät asiat kyllä hoidettiin ihan normaalisti.

Samoja kokemuksia, paitsi että olin itse de kouluun ilmestynyt. Minusta oli vaan hyvä mennä sinne kouluun, missä oli jotain tekemistä ja näki kavereitakin. Parempi kuin olla kotona katsomassa puheluita hautaustoimistoon, poliisille, seurakuntaan ja eri firmoille soittelevaa isää.

No, kuule...ihan niin kuin itsestä tuntuu. Kuka mitään on tuohon sanomaan miten pitää olla.

Ei pahalla todellakaan, onko tää tätä nykyajan maalaisjärjen puutetta ja uusavuttomuutta?

Peruutat juhlat tietenkin. Kolmen kuukauden suruaika on paikallaan. Juhlikaa vaikka myöhemmin kesällä venetsialaisten aikaan.

Mä vieraana tuntisin oloni vaivaantuneeksi. Itse en pystyisi juhlimaan, ehkä se johtuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla riittää hommaa ilman juhliakin. Aloita kännykkäliittymän perumisesta, lehti- ym tilausten lopettamisesta, vakuutukset, kodin tyhjennys, hautajaisvalmistelut, sairaalan kanssa sopiminen pukemisesta ja arkkuunlaittamisesta, kuka ajaa arkun hautajaispaikkakunnalle, sitten papit, kukat, suntiot, ruuat, kantajat, ilmoitukset, pankkiasiat, ym ym

Et ehdi juhlia ja hyvä niin.Juhlia voit myöhemmin.Opeta lapsillekin surun käsittelyä ja asioiden hoitoa. Piirtäkää arkkuun muistokuvat papalle jne.

Juu et ehdi juhlia siksi voi olla ihan hyväkin viettää vappua, jos pää sen kestää. Noissa hommissa se viimeistään repeää. Tosin luetelluista suurimmän osan hoitaa hautaustoimisto. Eikä mitään  noista onnistu pyhänä tai illalla.

AP :n perusteella kyseessä ei ole mikään teekkarivappu.

Minusta on tekopyhää vain " kun on tapana " sulkeutua sureemaan, eri asia jos kokee sen olevan se itselle sopiva tapa. Ihmiset surevat erilailla eikä se mitenkään vähennä kaipauksen määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Ruumis lienee jo sairaalassa, joten mikä olisi se paikka missä pitäisi olla?

Patologian laitokselle varmaan jo menossa, kotiin kuolleet kun pääsääntöisesti menevät ruumiinavaukseen.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra. Voi olla että olet shokissa nyt. Odota rauhassa ja peru juhlat jos haluat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

 

Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

 

Mistähän sinä sen voit tietää? Olen samaa mieltä tuon esitetyn kommentin kanssa että ei se elämä pysähdy. Olen menettänyt lapsena molemmat biologiset vanhempani sekä yhden sisaruksen nuorena aikuisena. Isovanhemmista kaksi.

Eipä taida paloa koskettaa kun juhlaa juhlaa vaan. Minä puolison menettäneenä ainakin tiedän millaista on kokea oikeaa surua läheisen kuolemasta.

Ai vanhempien ja sisaruksen kuolema ei ole mitään mutta puolison kuolema on ainoa oikea iso menetys?

Tanssi ja rieku haudalla, jos olet känniääliö.

Mene äitisi tueksi kotiin, jos et ole täysin tunnekylmä. Oman lähipiirisi kanssa joudut elämään, haluatko kunnioittaa heidän suruaan? 

Mun kaveri lähti yökerhoon joko samana iltana tai seuraavana kun oli ollut isoäidin hautajaiset.

Hän sanoi isoäidilleen joskus olet kova eikä ne välit koskaan olleet hyvät sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tanssi ja rieku haudalla, jos olet känniääliö.

Mene äitisi tueksi kotiin, jos et ole täysin tunnekylmä. Oman lähipiirisi kanssa joudut elämään, haluatko kunnioittaa heidän suruaan? 

Entäs jos isä oli leski tai ei ollut puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla launtaina? Luultavasti sairaalasta soitettu, että isä kuollut. Ei sinne enää mennä kuollutta katsomaan. 

Itse asiassa mennään sairaalan kappeliin jättämään jäähyväiset ja olemaan viimeisen kerran läheisen luona, jos läheinen oli rakas. Asiasta voi sopia sairaalan kanssa.

 

Ei mennä, olet erehtynyt. Vasta ruumiinavauksen jälkeen ruumis on arkussa kappelissa omaisten nähtävissä. Muistat siis väärin. 

Olen eri, mutta juuri kävin saattohoito-osastolla hyvästelemässä isäni ruumiin. Äiti ja sisarukset oli paikalla kuoleman hetkelläkin. Kappelissakin käytiin muutaman päivän päässä saattamassa vainaja, mutta silloin oli arkku jo kiinni. Me kaikki kun olimme hänelle jo hyvästimme jättäneet sairaalan puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla launtaina? Luultavasti sairaalasta soitettu, että isä kuollut. Ei sinne enää mennä kuollutta katsomaan. 

Itse asiassa mennään sairaalan kappeliin jättämään jäähyväiset ja olemaan viimeisen kerran läheisen luona, jos läheinen oli rakas. Asiasta voi sopia sairaalan kanssa.

 

Ei mennä, olet erehtynyt. Vasta ruumiinavauksen jälkeen ruumis on arkussa kappelissa omaisten nähtävissä. Muistat siis väärin. 

Olen eri, mutta juuri kävin saattohoito-osastolla hyvästelemässä isäni ruumiin. Äiti ja sisarukset oli paikalla kuoleman hetkelläkin. Kappelissakin käytiin muutama

Sairaalassa kuolleita ei pääasiassa avata. Siksi polut menee heillä toisin.

Mieti asiaa vaikka huomiseen ja päätä sitten.