Isäni kuoli, miten vapun juhliminen?

Kauhee!

Et tietenkään juhli!

Saattaapa olla vieraillekin ihmettelyn paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan erikoinen käsitys läheisen kuolemasta, että elämä pysähtyisi just siihen. Mutta kun ei se pysähdy. Läheisen kuoleman jälkeenkin elämä jatkaa kulkuaan.

Toinen vanhemmista kuoli ollessani lapsi yhden sisarukseni syntymäpäivänä. Ensimmäinen asia mitä tämä sanoi asian kuultuaan oli että synttärit ainakin juhlitaan. Ja niin juhlittiin. Olen edelleen vuosia myöhemmin sitä mieltä että se oli silloin oikein. Tietty jokainen voi itse harkita tilanteen mukaan.

Meilläkin lapsen synttärit pidettiin, vaikka mummi kuoli viikkoa aiemmin. Ap on vielä shokissa, joten ensi viikosta on vaikea tietää, mutta yleensä asian tajuaa kunnolla vasta viikon parin päästä. Ap, voit tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta.

Mummin ja vaarin kuolema on lapsille piut paut. Yleensä surevat koiran kuolemaa enemmän.

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli itkijänaisia jotka surivat kuolleita. Tottakai vappujuhlat voi järjestää jos siltä tuntuu. 

Tottakait, Rai, Rai vaan. Leski ja vainajan vanhemmat ja muut omaiset mukaan. Vappunenät poskelle peruukit päähän ja paukkuserpentiinit peliin. Onhan sidukkaa riittävästi? Tulsiko amppakuskitkin vieraaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pitkään ja menetys tuotiin esiin surupuvulla ja alettiin valmistella hautajaisia. Nykyisin kuolema halutaan sivuuttaa mahdollisimman vähällä vaivalla ja keskitytään oman elämän jatkamiseen - jopa juhlimalla, "koska kohta vappu ja silloin on pakko juhlia". Hirveän itsekeskeistä ja epäkunnioittavaa. Omasta mukavuudesta on tehty elämän tärkein arvo.

Vierailija kirjoitti:

Saattaapa olla vieraillekin ihmettelyn paikka.

^ Ainakin täyspäisille.

Aloittaja ei kerro minkä ikäinen isä oli? Sekin vaikuttaa koska jos oli jo yli 80v niin tavallaan jo odotettu tapahtuma eikä mikään suuri tragedia. Eri juttu jos 3kymppinen kuolis peräänajossa tai suojatiellä auton alle.

Moukat alapeukuttaa. Eivätkä  näe omissa asenteissa mitään kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Esim vaikka kertomassa asiasta niille ystäville joiden kanssa oli aikomus juhlia.

Ja mistä päättelet ettei ap ole kertonut?

Olisiko mahdollista siirtää juhlat jonkun muun luokse? Osallistutte sitten, jos sinusta tuntuu vielä vappuna siltä että jaksat. Tai jäät itse kotiin ja puoliso vie lapset juhliin. Ystävät varmasti ymmärtävät myös jos perut kokonaan.

Osanotot. Olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Minulla oli silloin 1v lapsi ja lähdettiin aamu-ulkoiluun ja käytiin kaupassa. Kukaan meidät sillä reissulla nähneistä tuskin olisi osanneet aavistaakaan että oli menettänyt isäni muutamaa tuntia aiemmin. Varmasti nauroinkin koska lapseni oli juuri oppinut kävelemään ja hassuttelemaan.

Tee kuten sinusta tuntuu parhaalta. Nämä jotkut kommentit voi jättää omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu. En näe mitään syytä perua ensi viikon juhlia vaikka faijasi kuolikin. Ei se takaisin tule.

Sen oman voinnin mukaan.

Lapsiperheet ei kai muutoinkaan mitään rymyjuhlia vietä.

Erään juhlan aikaan muisteltiin aluksi edesmennyttä ja jokainen sai halutessaan kertoa muistojaan hänestä - siis lapsetkin. Sitten juhla jatkui iloisemmissa merkeissä. Toki aikuisilla varsinkin oli mielessä, että joku on nyt poissa ja oltiin hiljaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

          Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pitkään ja menetys tuotiin esiin surupuvulla ja alettiin valmistella hautajaisia. Nykyisin kuolema halutaan sivuuttaa mahdollisimman vähällä vaivalla ja

Mitä hyötyä siitä suruajasta on ja itkun tuhertamisesta viikko kaupalla? Surra saa ja pitää mutta elämässä eteenpäin. On jopa sellaisia tapauksia missä surtu niin kovaa, että vietetään toiset hautajaiset heti perään. 

Miksi täältä kysyt? Aiotko tehdä äänestyksen ja elää sitten tuloksen mukaan??

Vierailija kirjoitti:

On erittäin tärkeää vaatia ruumiinavaus jossa todennetaan onko k-piikite ollut osallisen äkkikuolemaan.

Thl tulee todennäköisesti väittämään että avauksissa on jonoa 6 kk, ettei rokotehaittaa voi noin pitkän ajan jälkeen enään todentaa luotettavasti. Elä suostu tähän selitykseen vaan vaadi pikaista lainmukaista avausta koska epäilet rikosta.

Tämä ruuminavausten ylipitkä aika on valhetta jolla thl pyrkii piilottelemaan rokotekuolemat.

Vierailija kirjoitti:

Isäkö teillä juhlien ohjelmasta vastasi?

Aasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

 

Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

Mistähän sinä sen voit tietää? Olen samaa mieltä tuon esitetyn kommentin kanssa että ei se elämä pysähdy. Olen menettänyt lapsena molemmat biologiset vanhempani sekä yhden sisaruksen nuorena aikuisena. Isovanhemmista kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla launtaina? Luultavasti sairaalasta soitettu, että isä kuollut. Ei sinne enää mennä kuollutta katsomaan. 

Itse asiassa mennään sairaalan kappeliin jättämään jäähyväiset ja olemaan viimeisen kerran läheisen luona, jos läheinen oli rakas. Asiasta voi sopia sairaalan kanssa.