Isäni kuoli, miten vapun juhliminen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

niinpä kysyn minäkin. akuuttitilanteessa ihminen käy vähän tyhjillä, on yhteydessä lähihenkilöihin,ovat he yhdessä ehkä, alkaa prosessointi seuraavastasiirrosta,,hiljentyy tms. hoitaa asioita,ilmoittelee tutuille,,tuskin vauveliinopalstalla naputtelee,, taitaa ollaajankulu trollausta.. sääli,,monesti käykin oikeasti sellaiselle jotain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin naiiveja kommentteja missä luullaan elämän stoppaavan kaikilta osin täsmälleen siihen paikkaan kun läheinen kuolee.

^Se muuten stoppaakin. Esimerkiksi oman lapsen tai puolison menetys. 

 

Kommentteja on helppo heitellä kun ei ole isoja menetyksiä vielä kokenut.

 

Mistähän sinä sen voit tietää? Olen samaa mieltä tuon esitetyn kommentin kanssa että ei se elämä pysähdy. Olen menettänyt lapsena molemmat biologiset vanhempani sekä yhden sisaruksen nuorena aikuisena. Isovanhemmista kaksi.

Eipä taida paloa koskettaa kun juhlaa juhlaa vaan. Minä puolison menettäneenä ainakin tiedän millaista on kokea oikeaa surua läheisen kuolemasta.

Väitätkö että puolison menettäminen olisi jotenkin suurempi suru kuin molempien vanhempien menettäminen lapsuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Isiä tulee,isiä menee mutta vappu on vaan kerran vuodessa.

etkot ny

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

niinpä kysyn minäkin. akuuttitilanteessa ihminen käy vähän tyhjillä, on yhteydessä lähihenkilöihin,ovat he yhdessä ehkä, alkaa prosessointi seuraavastasiirrosta,,hiljentyy tms. hoitaa asioita,ilmoittelee tutuille,,tuskin vauveliinopalstalla naputtelee,, taitaa ollaajankulu trollausta.. sääli,,monesti käykin oikeasti sellaiselle jotain...

Isäpuoli löytyi kuolleena 5 aikaan aamulla. 7 jälkeen oli jo poliisit ja ruumisauto kuljettajineen häipyneet, joten istuin katselemaan telkkaria. Välillä selasin myös nettiä. Sitten lähdin kouluun.

Peru juhlat. Vaikka itse sinänsä jaksaisitkin, niin voi olla vieraiden kannalta hieman kiusallista, kun eivät tiedä, miten itse pohjimmiltasi jaksat ja oletko järjestänyt juhlat vain heidän takiaan.

Kuka hoitaa kaikki järjestelyt isäsi kuoleman jälkeen? Jos se olet sinä edes osaksi, niin sulla ei tule olemaan aikaa tehdä juhlavalmisteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla riittää hommaa ilman juhliakin. Aloita kännykkäliittymän perumisesta, lehti- ym tilausten lopettamisesta, vakuutukset, kodin tyhjennys, hautajaisvalmistelut, sairaalan kanssa sopiminen pukemisesta ja arkkuunlaittamisesta, kuka ajaa arkun hautajaispaikkakunnalle, sitten papit, kukat, suntiot, ruuat, kantajat, ilmoitukset, pankkiasiat, ym ym

Et ehdi juhlia ja hyvä niin.Juhlia voit myöhemmin.Opeta lapsillekin surun käsittelyä ja asioiden hoitoa. Piirtäkää arkkuun muistokuvat papalle jne.

Juu et ehdi juhlia siksi voi olla ihan hyväkin viettää vappua, jos pää sen kestää. Noissa hommissa se viimeistään repeää. Tosin luetelluista suurimmän osan hoitaa hautaustoimisto. Eikä mitään  noista onnistu pyhänä tai illalla.

AP :n perusteella kyseessä ei ole mikään teekkarivappu.

Minusta on tekopyhää vain " kun on tapana " sulkeutua sureemaan, eri as

Väärässä olet. Illalla ja pyhänä onnistuu hyvin netin kautta. Minä olen tehnyt kuolinilmoituksen illalla, tilannut hautajaiskukat pyhänä, sopinut kantajat, suruvärssyt ja ruuat pyhänä. Pappikin tavattiin sunnuntaina ja sovittiin asioista. Kodin tyhjennys ei katso päivää myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hoitaa kaikki järjestelyt isäsi kuoleman jälkeen? Jos se olet sinä edes osaksi, niin sulla ei tule olemaan aikaa tehdä juhlavalmisteluja. 

Hoidin yksin lasteni isän kuolemaan liittyvät asiat mutta ei ne tosiaan olleet yksien juhlien järjestämisestä kiinni. Ja mitä vapoujuhliin nyt tarvii? Vähän ruokaa ja ilmapalloja sekä serpentiinit.

riippuu varmaan kuinka läheisiä olitte? Ei se vainaja siitä pahastu, jos juhlitte vappua. Oman kunnon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

niinpä kysyn minäkin. akuuttitilanteessa ihminen käy vähän tyhjillä, on yhteydessä lähihenkilöihin,ovat he yhdessä ehkä, alkaa prosessointi seuraavastasiirrosta,,hiljentyy tms. hoitaa asioita,ilmoittelee tutuille,,tuskin vauveliinopalstalla naputtelee,, taitaa ollaajankulu trollausta.. sääli,,monesti käykin oikeasti sellaiselle jotain...

Noissa missään ei mene koko päivää. Tosin minäkin kuvittelin lapsena että läheisen kuollessa tapahtuu jotain tuollaista. Mutta sitten ei tapahtunutkaan. Maailma pyörii edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pitkään ja menetys tuotiin esiin surupuvulla ja alet

Samoja kokemuksia, paitsi että olin itse de kouluun ilmestynyt. Minusta oli vaan hyvä mennä sinne kouluun, missä oli jotain tekemistä ja näki kavereitakin. Parempi kuin olla kotona katsomassa puheluita hautaustoimistoon, poliisille, seurakuntaan ja eri firmoille soittelevaa isää.

En usko että olet kokenut oikeaa surua kun et edes jäänyt perheen kanssa suremaan.

Voi hyvänen näitä nykynuoria aikuisia kun ei mitään käsitystä mitä tehdä kun omainen kuolee. Onneksi täällä maalla on vielä tapana että suru käsitellään perheen kesken ja surutaloon tehdään surukäyntejä sekä viedään surukukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ehkä vain siitä *(jo tuollaisen miettiminenkin),että eipä kai sitten tainnut isäsi sinulle paljoa merkitä.

Meillä juhlittiin joulua muutaman päivän kuluttua vanhempani kuolemasta. Todellakin vanhempi merkitsi minulle ja meille. Mutta päätettiin näin koska olisi tuntunut että jos jätetään joulua viettämättä niin se toisi ikävän varjon kaikkiin tuleviinkin jouluihin.

Joulu on perhejuhlana hiukan eri juttu, kuin Vappubileet...

Vierailija kirjoitti:

Peru juhlat. Vaikka itse sinänsä jaksaisitkin, niin voi olla vieraiden kannalta hieman kiusallista, kun eivät tiedä, miten itse pohjimmiltasi jaksat ja oletko järjestänyt juhlat vain heidän takiaan.

Näin on. Vappu on kevyt, pirskahteleva juhla. Ei ole kiva viettää sitä surutalossa.

Meillä myös on viety/toimitettu surukukat ja esim. ruokaa jos on pieniä lapsia jäänyt. Täällä on todella ylimielistä vastausta ja ajatusta surusta ja tavoista joita suremiseen liitetään. 

Tosiaan, vaikka itse ei surua tunne, tai käsittele niin vierailla olisi ehkä hieman outo olo tilanteesta.

Itselläni ei kellään kavereista tulisi mieleenkään järjestää juhlia näin lähellä läheisen menestymisestä. Etenkään Vappua?

Itse harrastan säännöllisesti tanssia. Tanssi ja hyvä musiikki tuo paljon iloa elämääni.

Kun äitini  kuoli, meni pitkään, ennen kuin pystyin nauttimaan tanssimisesta ja musiikista. Kävin edelleen tanssitunneilla, mutta suoritin tanssia, enkä tuntenut siitä iloa. Meni pitkään, ennen kuin pystyin taas nauttimaan tanssimisesta.

Onneksi ei käynyt niin kuin ystävättärelleni. Hän kävi erästä kurssia, kun kuuli erittäin ikävän uutisen. Mielessään hän yhdisti sen kurssin tähän ikävään uutiseen ja joutui jättämään kurssin kesken. 

Epäilen, että jos itselläni olisi ollut joku uusi harrastus, olisi saattanut käydä samalla tavalla. Tanssi oli kuitenkin ollut elämässäni pitkään. 

Isäni kuolemasta on jo pitempi aika. Hän kuoli niihin aikoihin, kun Suomi juhli jääkiekon MM-kultaa. Oli ahdistavaa nähdä iloitsevia ihmisiä ympärilläni, kun itsellä oli kova suru. Sen jälkeen olen aina yhdistänyt tämän kyseisen vuoden lätkävoiton isäni kuolemaan.

Vappu on kuitenkin aika tärkeä juhla. En itse järjestäisi mitään juhlia, sillä yhdistäisin sen loppuikäni läheisen kuolemaan.Voihan sitä siirtää vaikka vuodella joko ensi vappuun tai toiseen ajankohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet täällä jos isäsi kuoli aamulla?

Missä pitäisi olla?

Niin: tämä on ensimmäinen paikka, jonne tullaan kertomaan, kun lähiomainen kuolee.

Jos on tapahtunut aamulla niin tässähän on jo tunteja aikaa. Ilmeisesti perheessä on lapsia, niille lapsille pitää antaa ruokaa ja ne pitää laittaa päiväunille jos ovat pieniä. Näitä itsekin tein.

Vai luuletko että läheisen kuollessa heittäydytään lattialle kontilleen huutoitkemään neljäksi päiväksi?

Ennen vanhaan kuollutta omaista surtiin pi

En usko että olet kokenut oikeaa surua kun et edes jäänyt perheen kanssa suremaan.

Et tosissasi voi sanoa noin vanhempansa lapsena menettäneelle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen näitä nykynuoria aikuisia kun ei mitään käsitystä mitä tehdä kun omainen kuolee. Onneksi täällä maalla on vielä tapana että suru käsitellään perheen kesken ja surutaloon tehdään surukäyntejä sekä viedään surukukkia.

Kaikki omaiset ei kaipaa mitään vierastulvaa oven taakse kukkia toimittamaan. Mitä niiden kanssa juteltaisiin? Isäni teki itsemurhan olohuoneessa. Mitä näille kukantuojille olisi juteltu. Että joo, tosta se löytyi kattopalkista narunjatkeena?

#diedsuddenly

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen näitä nykynuoria aikuisia kun ei mitään käsitystä mitä tehdä kun omainen kuolee. Onneksi täällä maalla on vielä tapana että suru käsitellään perheen kesken ja surutaloon tehdään surukäyntejä sekä viedään surukukkia.

Mitä silloin tehdään? Tietääkseni ei ole olemassa mitään säännöstöä siitä.