Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta
07.04.2024 |
Olen lapseton nainen, jonka kaverista tuli viime kesänä itsellinen äiti. Ymmärrettävästi hänen puheensa ovat paljon lapsessa, mutta mulle alkaisi jo riittää WhatsAppilla lähetetyt "PinjaPetteri on taas nukkunut huonosti, vissiin hampaita tulossa" -tyyppiset tilannepäivitykset. Nämä on yleensä höystetty sankarin kuvalla, johon arvatenkin pitäisi reagoida sydämellä tai kommentoimalla kuinka ihana lapsi onkaan, toivotella tsemppejä hampuleiden kanssa tms.
Lapsi on harvinaisen vaativa, ja alkaa huutamaan melkein heti, jos huomaa äitinsä huomion olevan muualla kuin itsessään. En siis oikeastaan pidä tästä lapsesta (tämä ei tarkoita etten tykkäisi kenestäkään lapsesta).
Kaksi kysymystä. 1) miten pitäisi toimia, jotta tämäntyyppiset tilannepäivitykset ja valokuvat vähenisivät? En toki haluaisi tarpeettomasti loukata kaveria, jolle lapsi on pitkäaikaisen haaveen täyttymys. En kuitenkaan rehellisesti ottaen ole tippaakaan kiinnostunut vauvan kuulumisista.
1) Mitä te äiti-ihmiset odotatte, että tällaisiin päivityksiin reagoidaan. Onko ok, olla reagoimatta mitenkään ja kysellä sen sijaan äidin kuulumisia tms.? Vai onko ainoa vaihtoehto teeskennellä kiinnostunutta lapsesta?
Kommentit (613)
Ap kuulostaa aika lapselliselta. Oletko parikymppinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on niin erilaiset elämäntilanteet. Ole kärsivällinen. Ehkä jossainvaiheessa koittaa se hetki kun pääsee lapsivapaalle. Ehkä silloin voitte puhua aiheesta avoimesti ja toista kunnioittaen? Ei ne aina ole vauvoja. Mutta kyllä tuossa helposti menee vuosia ..
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.
Eikö ap:n kaveri ole ihan itse ristinsä valinnut? Jos alkaa yksin äidiksi, lienee ottanut tarkasti selvää, mitä lapsi vaatii ja millaista sen kanssa voi pahimmillaan olla.
En minä jaksaisi jatkuvia lapsiaiheisia viestejä keneltäkään. Jättäisin huomiotta ja jollei sillä saisi sanomaa perille, sanoisin lopulta suoraan, että minua lapsettomana koiraihmisenä kiinnostaa koiranpentujen kuulumiset huomattavasti enemmän kuin ihmisvauvojen.
Olen samoin rakennettu kuin ap: ihmistaimet ei kiinnosta, mutta koirat (kaikenikäiset ja -laiset sitäkin enemmän). En ole sitä koskaan keneltäkään tutulta tai vähemmän tutultakaan salannut. Jos joku lykkää mulle vauvakuvan nenän alle ja odottaa ihastunutta lässytystä, joutuu raskaasti pettymään, koska minä totean "Kas, vauva. Ihan näyttää samalta kuin kaikki muutkin vauvat." ja siirryn muihin aiheisiin. On muuten useampi naama venähtänyt, kun minulle on esitelty kuvia ihmistoukista. Oletus on aina, että nainen kun olen, hihkun ja lässytän innoissani ja reaktioni on sitten tuo yllä kuvattu.
Miksi olette ystäviä? Jos hän on ollut sulle vain viihdettä ja kevyempi hupikaveri niin et enää voi hyötyä hänestä elämäsi viihteenä. Jos hän on aito ystävä, tiedät että tehtäväsi on olla tukena.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika lapselliselta. Oletko parikymppinen?
Ai että on lapsellista, jos ei kiinnosta PinjaPetterin kakka- ja hampulijutut kuukaudesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Tämä, yksinäisen äidin elämä pyörii varmasti ensimmäisen vuoden vauvan ympärillä. Aikuinen kuuntelee ystävänsä vauvajuttuja samoin kuin niistä nurkkiin kusevista piskeistä kertovia ystäviä vaikka ei yhtään kiinnostaisi, jos kerran väittää olevansa ystävä.
Vaikutat kamalalta ystävältä. Mun äiti laittaa kuvia kukistaan, yksi kaveri koirastaan, toinen kuvia auringonlaskuista ja kolmas lapsestaan. Ne ovat asioita joista mun läheiset ovat innoissaan ja haluavat jakaa mun kanssa ja olen onnellinen että jakavat, vaikka ei mua henk koht kiinnosta toisten auringonlaskukuvat tai kukat kovin paljoa. Silti aina kommentoin jotain tsemppaavaa, koska he ovat mulle tärkeitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aiheista sitten mieluummin viestittelisit? Laita itse niitä siihen aiheeseen liittyviä keskustelunavauksia menemään tälle äidille päin, niin syntyy keskustelua niistä. Kai teillä joku yhteinen kiinnostuksen kohde yhä on? Vaikka muoti, elokuvat, musiikki, harrastus jne.
Se on vaan paljon mahdollista, että tätä äitiä ei nyt tippaakaan kiinnosta keskustella muodista, elokuvista tai harrastuksista, kun ei ole aikaa eikä energiaa kiinnittää sellaisiin asioihin huomiota. Hän on yksin haastavan vauvan kanssa, se on aika kokonaisvaltaista puuhaa.
Ja jos tämä on tilanne niin onhan tuo aika hankala paikka, kun elämäntilanteet on niin erilaiset. Sitä voi joko jaksaa olla hyvä ystävä toisen haastavassa tilanteessa ja toivoa, että joskus tilanne tasoittuu, tai voi luovuttaa. Tai jotain siltä väliltä, vastailla
Ei välttämättä kiinnosta mutta voi kohteliaisuudesta kuunnella, niinkuin ap hänen vauvajuttujaan. Luultavasti löytävät jotain mistä molempia kiinnostaa jutella jos yrittävät
Niin, ap ei käsittääkseni sanonutkaan ettei ystävä suostuisi hänen juttujaan kuuntelemaan? Se vaan voi olla tälle ystävälle yhtä raskasta kuunnella niitä, kuin ap:lle nämä vauvajutut. Jopa raskaampaa. Mutta tietysti kannattaa yrittää löytää jotain yhteistä keskusteltavaa, hyvä jos sellaista löytyy.
Missä todellisuudessa äiti-ihmiset lähettelee jotain vauvakuvia lapsettomille? Olen itse lähettänyt yhden kuvan, kun vauva syntyi.
Puhun lasten kuulumisista vain toisten vanhempien kanssa. En tietenkään sellaisille joita ei kiinnosta. Saatan mainita ohimennen lapsen vain, jos se liittyy asiaan, esim. ai kävit paikassa X, mekin juuri käytiin siellä PinjaPetterin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut, tuli kaksi kertaa numero 1. Siis eka kysymys liittyen toimintamalleihin ja toka kysymys suunnattu äideille siitä, onko keskustelun suuntaaminen muualle loukkaavaa.
Ap
Sano suoraan, että olet kiinnostuneempi ystäväsi kuin hänen lapsensa kuulumisista. Monille tulee lapsen saatuaan velvollisuudentunne leikkiä kunnon äitiä ja selittää kakki mahdolliset yksityiskohdat ja käänteet vauvan hoidosta ja elämästä koko maailmalle.
Tuoreilta äideiltä kukaan ei usein kysy kuinka he voivat itsenäisinä ihmisinä, koska äiti-ihmisen oletetaan sulautuvat osaksi vauvan huolenpitokoneistoa ja elävän 100% 24/7-ymbioosissa vauvan kanssa. Minäkin tunsin polttavaa häpeää siitä kun huomasin vauvan vaatteita silittäessäni miettiväni, että tuleekohan enää ikinä aikaa tehdä samoja asioita kuin ennen raskautta ja vauvan syntymää? Kuten esimerkiksi lukea vaikkapa kirjoja?
Kun tulee äidiksi, alkavat ihmiset puhumaan ensin vauvalle ja sitten sen jälkeen valittamaan äidille kun taaperolle tulee uhmaikä ja korottaa ääntään. Miehet pääsevät kaikesta tavallaan säilyttäen ihmisyytensä ja muuttumatta siksi ainoaksi aikuiseksi, joka vastaa jälkeläisen hyvinvoinnista tai käytöksestä.
Nuorelle ihmiselle se oma ensimmäinen lapsi on jotain ihan mieletöntä. Sain itsekin esikoisen nuorena ja olin ihan mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tuskailen samaa yli-innokkaan mummon kanssa. Seiskakymppinen sukulaisnainen ei lainkaan häpeile suoltaa jatkuvaa lapsenlapsijuttua niin somessa kuin livenäkin. Nuori äiti on varmaan kuitenkin järkevämpi ja omaa sen verran sosiaalisia taitoja että ei jatka tuota kovin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö-reaktio, vaikka peukku kuvaan on ihan riittävästi ja voit kysyä miten äiti voi. Lapsi täyttää alussa äidin elämän. Menee pari kolme vuotta ja muu elämä alkaa vähitellen sen jälkeen taas palata enemmän äidin mieleen. Toki lapsi on nyt tästä eteenpäin aina osa äitinsä elämää.
Jotkut raahaavat jopa teinejään mukaan ystäviensä tapaamisiin.
Ei voi olla todellista 🤯!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika lapselliselta. Oletko parikymppinen?
Ai että on lapsellista, jos ei kiinnosta PinjaPetterin kakka- ja hampulijutut kuukaudesta toiseen?
Ei, vaan se ettei osaa kohteliaasti kuunnella ystävän juttuja vaikkei ne kiinnostaisi. Ja ymmärrä, että se PinjaPetteri nyt vaan täyttää ystävän elämän aika totaalisesti ekat vuodet, eikä sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika lapselliselta. Oletko parikymppinen?
Ai että on lapsellista, jos ei kiinnosta PinjaPetterin kakka- ja hampulijutut kuukaudesta toiseen?
Onko tämä kysymyksesi mielestäsi suurta kypsyyttä ja aikuisuutta henkivä?
Päivän päätteeksi laitat yhden peukun viestiketjuun. Eipä kai tuolle tilanteelle mitään voi, jos kaverisi ei ole mistään muusta kiinnostunut kuin lapsestaan. Aluksi jokainen jaksaa olla kohtelias, mutta varmasti ajan mittaan alkaa kyllästyttää. Minä valitettavasti jättäisin vähitellen reagoimatta viesteihin kokonaan. Ystävyyshän siinä luultavasti menee, mutta eipä teillä ole mitään puhuttavaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette ystäviä? Jos hän on ollut sulle vain viihdettä ja kevyempi hupikaveri niin et enää voi hyötyä hänestä elämäsi viihteenä. Jos hän on aito ystävä, tiedät että tehtäväsi on olla tukena.
Joskus ottaa aivoon nämä ennakkoluulot lapsettomista. En ole mikään bilettäjä, eikä ystävänikään ole ollut. Olemme molemmat "maailmanparantaja" -alalla ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Näitä yhteiskunnan tilaa ja kehitysehdotuksia syväluotaavia keskusteluja kaipaan.
Ja toiseksi, onko lapsettoman tehtävä olla jatkuvasti lapsellisen tukena ilman vastavuoroisuutta?
Ap
Oletteko kuin paita ja pe rse? Vai miten tuo niin paljon rasittaa?
Sanot että et halua loukata, mutta liikaa tulee vauvajuttuja
Sitä, että ymmärtää ihmisillä olevan eri elämänvaiheita.