Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

suosittelen vastaamista valikoiden, useimmiten vain tykkääminen riittää. olen omalle äidilleni koittanut somen kanssa neuvoa sitä, että aina ei tarvitse vastata tai postata jotain hassunhauskaa tai relevanttia, vaan tykkäyskin ilmaisee että olet nähnyt jonkun päivityksen tai viestin. sitten joihinkin vaikka pari kertaa päivässä/mikä se tahti onkaan, niin voi kommentoida jotain. niin säilyy yhteydet mutta kukaan ei kuormitu liikaa vastauksia miettien tai loukkaannu vastaamatta jättämisestä.

esim. jos lapsen äiti lähettää kymmenen postausta, tykkäät niistä mitkä näet ja jos jossain kuvassa on kivan värinen pipo niin kommentoit sitten sitä. ja joskus kysyt tietty kuulumisia. kyllä se vauvavuodatus joskus loppuu ja muut aiheet tulevat takaisin.

Mitä teet? Opettelet olemaan vähän avoimempi ihminen ja hyödynnät oivan tilaisuuden tutustua uusiin elämänalueisiin 

Lukiossa opettaja jakoi ohimennen neuvon, että intissä olevan poikaystävän juttuihin on reilua suhtautua sympatialla. Hän ei voi puhua muusta, kun hänen elämässään ei tapahdu muuta. Kaverisi on vastaavassa tilanteessa. Jos haluat pitää kaveruuden, niim on kestettävä itsellisen äidin vauvainttijutut. Mistä muustakaan se puhuisi?

T. Vela, jonka kavereiden vauvat ovat onneksi nyt kasvaneet :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette ystäviä? Jos hän on ollut sulle vain viihdettä ja kevyempi hupikaveri niin et enää voi hyötyä hänestä elämäsi viihteenä. Jos hän on aito ystävä, tiedät että tehtäväsi on olla tukena.

Joskus ottaa aivoon nämä ennakkoluulot lapsettomista. En ole mikään bilettäjä, eikä ystävänikään ole ollut. Olemme molemmat "maailmanparantaja" -alalla ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Näitä yhteiskunnan tilaa ja kehitysehdotuksia syväluotaavia keskusteluja kaipaan.

Ja toiseksi, onko lapsettoman tehtävä olla jatkuvasti lapsellisen tukena ilman vastavuoroisuutta?

Ap

Kai nyt tajuat ettei ystävälläsi vaan ole nyt energiaa pohtia jotain syvällisiä maailmanparannusideoita, kun voimavarat menee siihen lapseen. Tilanne alkanee korjautua kunhan hän palaa työelämään ja saa muutakin ajateltavaa, mutta no, kyllä siinä voi vuosia mennä ennen kuin hän jaksaa samalla tavalla keskustella kuin ennen. Jos et jaksa ymmärtää tätä ja odottaa, niin ehkä parempi vaan vähentää yhteydenpitoa. 

World first problem!

Jätä se sika 

Mulla on työkavereita jotka puhuvat vain koirista, ei kiinnosta. Kehun kuvia, vastaan jotain kohteliasta ja vaihdan puheenaihetta.

Kukaan heistä ei ole ystäväni joten yritän myös vältellä, mutta en ole kusipää joten ystävälle en näin tekisi. 

Tämä ei toki ole täysin verrattavissa sillä lapsi on suuremman luokan rakkaus ja elämänmuutos vanhemmille ja itseasiassa muutos kokonaisen suvun kannalta, ei vain yksilön. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on helppo: lopetat somen selaamisen, niin ei tule turhia ärsykkeitä. Jos et vaivaudu ystäväsi elämän tärkeimmästä asiasta kiinnostumaan, niin tuskin olet mikään kummoinen ystävä alun perinkään. Katkaise suosiolla yhteys.

Ja lopeta ehdottomasti koirajuttujen lähettely tai uudelleenpostaus: luuletko tosissasi, että some"ystäviäsi" kiinnostaa oikeasti hevon v'tun vertaa jotkut rakkien kuvien lähettelyt tai niistä lepertelyt?

Vauvoissa on kyse vähän muustakin kuin jostain koirista.

Suosittelen lämpimästi myös varhaista sterilointia itsellesi, jos  olet mustasukkainen ystäväsi vauvalle tämän saamasta ja vaatimasta huomiosta. Vauvan kuuluukin vaatia huomiota äidiltään, jotta vauva saa ravintoa ja elää.

Noin epäkypsän ihmisen ei tule itse lisääntyä.

Auts, tässä vastauksessa tiivistyy kaikki karmeus. Kirjoittajan mukaan ap pitäisi sietää ystävän vauva viesti spämmäyksiä, (jollaista ei kukaan järkevä ihminen edes tee). Kysymyshän ei ole siitä, etteikö ap olisi kiinnostunut ystävästään ja hänen elämästään, sillä vaan on rajansa, mikä on fiksu viestittelyn määrä omasta elämästään. 

Lisäksi ap ei saisi jakaa oman elämän kiinnostuksen kohteita esim. koiria, hänen pitäisi vaan jaksaa sietää ystävän viestitulvaa, vaikkei ole kiinnostunut vauvoista. Kirjoittaja ei ymmärrä, että vauva viestit kiinnostavat vanhempia ja isovanhempia. Harvoin muita. Jokainen voisi miettiä, minkä verran vauvat kiinnostivat silloin, kun niistä ei ollut omakohtaista kokemusta.

Onneksi oma ystäväpiirini on saanut jo kotikasvatuksessaan hyvät käytöstavat, joihin kuuluu ystävällinen kuulumisien kysyminen, ei pelkästään omien asioiden vyöryttäminen. Pois lukien pahat kriisit, jolloin kuuluukin olla tukena ja kuuntelijana.

Kannattaa ottaa asia puheeksi suoraan vaikka se vaikeaa onkin. Muuten tuo ei lopu ikinä. Vauvakupla ei tarkoita sitä että kaikkien muiden täytyy olla vauvasta erityisen kiinnostuneita. Tuo äiti karkottaa pian kaikki ihmiset ympäriltään ellei joku hänelle kerro ettei maailma pyöri hänen vauvansa ympärillä (vaikka hänen oma maailmansa juuri nyt pyöriikin).

Itse olen yhdelle kaverille sanonut asiasta aikanaan suoraan, toiseen katkaisin välit kun suoraan sanominen ei auttanut. Ensin mainitun kanssa olemme läheisiä ystäviä edelleen.

Ihan aidosta kiinnostuksesta pakko kysyä. Mikä teitä siis häiritsee lapsissa? En ole koskaan ymmärtänyt, että mikä se juttu on, miksi jotkut ei tykkää kuulla lapsista, olla heidän lähellään tai edes muistaa olemassaoloa. Liittyykö siihen jotain omia lapsuudentraumoja? Lapsethan on vaan ihmisiä, miksi he ovat teille ihan jossain omassa kategoriassaan? Liittyykö siihen joku pelko, että ei osaakaan kommunikoida oikein lapsen kanssa, tai eikö teillä ehkä ole koskaan ollut oikein kokemuksia lasten kanssa ajan viettämisestä? 

Itse nuorempana en ymmärtänyt koiria yhtään. En vaan voinut käsittää, miksi joku haluaisi hankkia koiran. Ulkoiluttaa joka päivä, ja sitten se haluaa koko ajan olla siinä ihan vieressä, ja haukkuu ja sotkee kodin... Ihan eri juttu kuin ihanat, itsenäiset, rauhalliset, siistit kissat. Sitten lähipiiriin alkoi ilmestyä koiria, perhe ja ystävät päätti hankkia. Mitä enemmän vietin niiden kanssa aikaa, sitä enemmän aloin tajuta, että ne on oikeasti aivan mahtavia tyyppejä. Siis ei pelkästään eläimiä, vaan yksilöitä, ja niiden kanssa voi luoda tunnesuhteen. Itselleni en sellaista koskaan halua, mutta ne on tosi kiva pieni lisä ja ilo kun käy kylässä. Ja niiden voinnista on kiva kuulla myös.

Miten tämä eroaa teidän lapsivastaisten kokemuksista?

Toivottavasti AP saa keuhkosyövän tai jotain

Äiti-ihminen tässä terve. Olen allerginen lapsista kertomiselle, ollut jo silloin kun lapseni olivat vauvoja ja muut mammat puhuivat kakkaamisesta. Sietämätöntä.

Suomi on kyllä järkyttävän lapsivihamielinen maa. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti-ihminen tässä terve. Olen allerginen lapsista kertomiselle, ollut jo silloin kun lapseni olivat vauvoja ja muut mammat puhuivat kakkaamisesta. Sietämätöntä.

No kuka haluaa kuulla kenenkään kakkaamisesta? Kai sitä nyt kivoja juttuja saa jakaa kuitenkin?

"Ihan aidosta kiinnostuksesta pakko kysyä. Mikä teitä siis häiritsee lapsissa? En ole koskaan ymmärtänyt, että mikä se juttu on, miksi jotkut ei tykkää kuulla lapsista, olla heidän lähellään tai edes muistaa olemassaoloa. Liittyykö siihen jotain omia lapsuudentraumoja? Lapsethan on vaan ihmisiä, miksi he ovat teille ihan jossain omassa kategoriassaan? Liittyykö siihen joku pelko, että ei osaakaan kommunikoida oikein lapsen kanssa, tai eikö teillä ehkä ole koskaan ollut oikein kokemuksia lasten kanssa ajan viettämisestä? 

Itse nuorempana en ymmärtänyt koiria yhtään. En vaan voinut käsittää, miksi joku haluaisi hankkia koiran. Ulkoiluttaa joka päivä, ja sitten se haluaa koko ajan olla siinä ihan vieressä, ja haukkuu ja sotkee kodin... Ihan eri juttu kuin ihanat, itsenäiset, rauhalliset, siistit kissat. Sitten lähipiiriin alkoi ilmestyä koiria, perhe ja ystävät päätti hankkia. Mitä enemmän vietin niiden kanssa aikaa, sitä enemmän aloin tajuta, että ne on oikeasti aivan mahtavia tyyppejä. Siis ei pelkästään eläimiä, vaan yksilöitä, ja niiden kanssa voi luoda tunnesuhteen. Itselleni en sellaista koskaan halua, mutta ne on tosi kiva pieni lisä ja ilo kun käy kylässä. Ja niiden voinnista on kiva kuulla myös.

Miten tämä eroaa teidän lapsivastaisten kokemuksista?"

Itselläni ei ainakaan ole mitään ongelmaa olla lasten kanssa tekemisissä. Ne ovat monesti ihan hauskojakin tapauksia, ja ärsyttäviäkin jaksaa kuunnella tietyn aikaa kerrallaan. Lapset kuuluvat lähipiirini ihmisten elämään tiiviisti, joten piirini olisi aika suppea jos sulkisin siitä lapset pois kokonaan. 

Ap ei missään maininnut ettei halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Hän ei jaksa jatkuvaa info- ja kuvatykitystä lapsesta, mikä on täysin ymmärrettävää. Eivät ihmiset tuuttaa jatkuvaa spämmiä muistakaan elämänsä tärkeistä asioista läheisilleen, ainakaan ne joilla on pysyviä ihmissuhteita. Minä rakastan hevosia yli kaiken ja touhuilen niiden kanssa kaikenlaista paljon, mutta en todellakaan lähetä niistä jatkuvasti (tai oikeastaan ikinä) kuvia tai tietopaketteja ystävilleni jotka eivät ole hevosihmisiä. En kyllä edes hevosihmisille kovin usein; tiedän ettei kaikki minua kiinnostava kiinnosta muita.

"Miten tämä eroaa teidän lapsivastaisten kokemuksista?"

Sä voit miettiä vaikka, kiinnostaako sua katsoa kaverisi sulle privaatisti lähettämiä selfieitä ja "täs mä raavin päätä" tason viestejä. Tuskin (oletan, ettet ole mikään snäppiteini). Sä pidät siitä ihmisestä ja haluat pitää hänet elämässäsi, mutta eeeew, pärstä, taas, miksi? Kyse on käytännössä samasta asiasta, vaikka arkisen selfiepärstän tilalla onkin viestittelijän lapsi (jolta ei btw ole edes lupaa tällaiseen). En millään usko, että useimmilla kyse olisi lapsesta suoraan, vaan äidin käyttäytymisestä.

Jos sut on joskus pakotettu koiraviestitulvaan, niin olen pahoillani, se ei ole ollut kohtuullista sinullekaan.

Mulla on samanlainen kaveri. Mulla on itselläkin lapsia, mutta en silti jaksa kuunnella 24/7 vauvahöpinää. Minä jätän kylmänviileästi vastaamatta enkä katso videoita. Minä laitan omista lapsista kuvia muille ainoastaan pyydettäessä, koska tiedän, ettei kukaan oikeasti niitä halua. Kyllä minä pystyin äitiyslomallakin keksimään muuta puhuttavaa, kuin vauva.

Sulle joka kyselit mikä lapsijutuissa tympii:

1. Miks pitää aina aloittaa siitä, että loukkaa meidät kasvattaneita ihmisiä epäilemällä jotain lapsuudentraumoja? En minä tiedä miksi ei kiinnosta vauvat, ei vaan ole koskaan kiinnostanut. Jo ihan pienenä vauvanuket kiinnostivat minua yhtä vähän kuin useimpia pikkupoikia, eikä se ole siitä muuttunut. En inhoa lapsia sinänsä, mutta en tykkää melusta, räästä, puklusta enkä p*skasta joten ihan pienet vauvat ovat aika yök.

2. Vauvajutut voivat tympäistä ihan samalla tavalla kuin jos ystävä alkaisi yhtäkkiä vaikka lasketella eikä se kiinnostaisi itseä yhtään, ja toinen ei puhuisi enää mistään muusta kuin laskettelumatkoista ja -varusteista. Esim. aloittajaa selvästi harmittaa että hänelle tärkeä kanssakäyminen ystävän kanssa loppui nyt seinään.

3. Sitten oma kategoria on äidit, jotka kertovat loputtomasti jotain eritteisiin liittyviä tarinoita tai lähettelevät kuvia, joissa kuola/ruoka/räkä valuu tai vauva on vain muuten joku keski-ikäisen punakan miehen näköinen tapaus. :D Ei ole kiva nähdä koko ajan jotain vastenmielistä. Jotkut vauvat kyllä ovat sievempiä kuin toiset, se helpottaa.

Omien ystävieni pikkuvauva-ajat onneksi alkavat kohta jäädä taakse ja olen koettanut heitä tsempata, se pahin vaihe on ohimenevää kuitenkin ja toisaalta heille tärkeää. Olen myös iloinen kun järkevät ihmiset lisääntyvät, ettei seuraava sukupolvi ole kokonaan niiden vähemmän järkevien varassa.

Kerro hänelle, että koska sinulla ei ole vauvaa, vauvakuvat tuntuvat kipeältä aiheelta. Jotenkin pehmeästi, vetoa omaan surkeuteesi, kun tilanteenne on eri. 

Ehdota hänelle vauvaryhmää, johon voisi lapsen asiat laittaa. 

Sitten korosta, että olet kiinnostunut kaveristasi ja hänen jaksamisesta. Pohtikaa yhdessä, tarvitseekö hän ulkopuolista lastenhoitoapua (katso paikka valmiiksi, ettei hän luule sinun tarjoavan apua), keskustelua neuvolassa, yms. 

En vaan pidä lapsista. En siitä miten käyttäytyvät enkä niiden jutuista. Jos aikuinen käyttäytyy kuin lapsi on hän noh lapsellinen eli rasittava ja hänen seurassaan ei viihdy. Ero vaan on siinä, että aikuiselle voi asiasta sanoa ja odottaa parempaa käytöstä kun lapselta taas ei voi tätä vaatia eikä asiasta edes sanoa koska sellainen hänen kuuluukin olla koska on vielä nuori ja opettelee yhteisiä käytöstapoja.

Ihme vastauksia ap saanut. Tämä on kyllä sellainen aihe mihin jotkut eivät osaa suhtautua muuten kuin vihamielisesti. Liika on liikaa oli kyse sitten mistä tahansa.