Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Sä meinaat,  että äiti ei ole lapsestaan kiinnostunut enää muutaman vuoden päästä? 

Kiitos, täällä on tullut ihan hyvejä vinkkejä, kuten harvemmin vastailu ja pelkkä "ok". Aika ihmeellistä, että tässäkin heilutellaan kateuskorttia. Olisi mullakin ihan hyvät mahdollisuudet itselliseksi äidiksi, mutta se ei vain ole mun reittini. En missään vaiheessa ole esittänyt, etteikö ystävän elämänvalinta olisi hänelle sopiva. En vain oikein jaksa tuota yhtä ja samaa puheenaihetta enää, kun kohta on mennyt vuosi.

Ap

Oletko mies? Ei kaverisi odota sinulta mitään ratkaisuja tai vinkkejä vaan kuuntelijaa. Onko se nyt todella niin kauhean vaikeaa kuunnella vuoden pari vauvajuttuja? Mitä teille ystävyys oikein tarkoittaa? Sitä että vaihtaa heti maisemaa, kun toisella on eri elämäntilanne, vaikeuksia tms? Tuolla asenteella ystävyys ei voi koskaan kestää muutamaa vuotta pidempään. 

Kuulostat kyllä tosi nuorelta. Tai sit muuten oot keskenkasvuinen..  eniten kyllä veikkaan jotain mustasukkaisuutta ja jopa kateutta? Kun ystävälläsi on nyt jotain noin tärkeää elämässään,  kuin oma vauva. 

Minä en haluaisi kaltaistasi ystävää.  Ystävää tukee, myötäelää, kannustaa. Eikä kiukuttele noin toisen lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.

Mulla on pieni vauva ja mietin samaa raskausaikana. Paras keino on hankkia elämään lapsirakkaita ihmisiä joita voit pyytää hoitamaan vauvaa, jotta mahdollistuu esimerkiksi harrastus tai parisuhdeaika. 

Ja jos löydätkin itsesi vaaleanpunaisesta kuplasta höpöttämästä vauvasta, älä pelkää tai häpeile vaan nauti. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi. 

Määrittele aikuisuus. Onko se sitä, että esittää kuukaudesta toiseen kiinnostunutta asioista, jotka eivät kiinnosta?



Ap

Ei se ainakaan sitä ole, että ihmiset eivät kiinnosta mutta koirat täyttävät sen aukon. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne. Olen alkanut harvemmin reagoimaan niihin kuviin. Välillä kun kertoo vauvastaan, vastaan vain omilla kuulumisillani. Minun on jotenkin niin vaikeaa mitään hymyjä tai sydämiä laittaa kuviin, joissa se vauva on. Tuntuu valehtelulta, kun ei ole mielestäni mitenkään erityisen söpö. Odottelen siis vain, että pahin tilanne menee vuosien saatossa ohi ja ehkä vielä joskus ollaan samoista asioista kiinnostuneita. 

Juuri tämä! Täällä on kysytty, miksen vain voisi laittaa niitä sydämiä niihin kuviin? Siksi, että en halua esittää jotain, mitä en oikeasti tunne. Se olisi valheellista. Laittakaa mulle kuvia koiranpennuista, niin ei tarvitse väkisin kaivella jotain hellää tunnetta kuvan kohdetta kohtaan.

Ap

Olen äiti-ihminen, joka tuskastelee samaa yhden kaverin kanssa. Anteeksi, äitiyteni ei siis anna ratkaisua kumpaankaan kysymykseesi. Kunhan tuskailen samaa. Minun ja ystäväni vauvat ovat lähes saman ikäisiä, ja aluksi vauva-asioiden jakaminen oli ihan mukavaa vertaisnäkökulmasta. Ja olen vauvastakin toki kiinnostunut, mutta ilmiö on samankaltainen...  I

tseä on alkanut turhauttaa juurikin tuo jatkuva kuvin ja videoin höystetty viestutulva, joihin kaverini odottaa vuolassanaista analyysiä ja kehuja. Näitä tulee vähintään 10 ja lähes joka päivä. Jos en vastaa "riittävän" nopeasti tai runsain ylistyksin, tulee uusia viestejä niin monta, että annan kelvollisen kehuvyöryn. 

Omasta lapsestani laitan huomattavasti vähemmän kuvia, joihin kaveri laittaa vastaukseksi yleensä reaktioemojin. En itse kehtaisi pommittaa toisia jatkuvilla vauvani on tässä tekemättä mitään -tilannekuvilla, vaikka hän itselleni on rakas ja kuvia itselleni hänestä napsin.

En tiedä, miten ottaa asian puheeksi ilman konfliktia, mutta alkaa todella rasittaa tämä toiminta. Samaistun tuohon, että ystäväsi olettaa sinun olevan loputtoman kiinnostunut kuulemaan hänen vauvastaan. Enkä ymmärrä, miksi jotkut äidit käyttäytyvät näin. Toisaalta, ehkä samat tyypit kertovat jatkuvasti jostain itselleen tärkeästä asiasta, joka nyt sattuu olemaan oma ja luonnollisesti tärkeä vauva. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, täällä on tullut ihan hyvejä vinkkejä, kuten harvemmin vastailu ja pelkkä "ok". Aika ihmeellistä, että tässäkin heilutellaan kateuskorttia. Olisi mullakin ihan hyvät mahdollisuudet itselliseksi äidiksi, mutta se ei vain ole mun reittini. En missään vaiheessa ole esittänyt, etteikö ystävän elämänvalinta olisi hänelle sopiva. En vain oikein jaksa tuota yhtä ja samaa puheenaihetta enää, kun kohta on mennyt vuosi.

Ap

Nuo on tosi huonoja vinkkejä, ellei tavoite ole olla tyly 

Ennen kuin sain omia lapsia, en ollut kiinnostunut lapsista. Tietysti käyttäydyin kohteliaasti, mutta ei vaan oikeasti kiinnostanut.

Tähän peilaten, en ole puhunut lapsistani kuin muutaman lauseen ihmisille, jotka eivät ole lähipiiriä. Minusta on rasittavaa, jos joku jauhaa jatkuvasti lapsistaan tai lemmikeistään esim. työkavereilleen.

Tämä koskee myös isovanhempia, älkää rasittako ylen määrin muita ihmisiä lapsenlapsi jutuilla. Kyllä sen huomaa onko kuulijat kohteliaita, vaiko aidosti kiinnostuneita.

Ap:n kaverin maailmankaikkeus muodostuu nyt tästä lapsesta. Se menee ohi. Jossain vaiheessa hän alkaa kiinnostumaan taas myös muusta älyllisestä keskustelusta.

Mutta tiedän ap:n tunteen. On äärimmäisen rasittavaa (joskin ymmärrettävää), jos toinen ei halua puhua mistään muusta kuin lapsestaan. Vaikka itse yrittäisi vaihtaa aihetta, keskustelu kääntyy lapseen vääjäämättä. En ole keksinyt minäkään mitään ratkaisua ongelmaan. 

Minulla ei ole lapsia, eikä siten minkäälaista samaistumispintaa siihen, mitä toinen käy läpi. Tiedän vain, etten ole loputtoman kiinnostunut jonkun toisen ihmisen (edes ystäväni tai sukulaiseni) lapsista. Tuskin kukaan jaksaisi kuunnella, jos selittäisin tuntikausia esimerkiksi mieheni vointia, vaatetusta, työpäivää tai syömisiä kavereilleni päivästä toiseen.

Mitä ne sun kiinnostuksenkohteet on? Se sun ystävä on ihan sama ihminen kuin ennenkin. Ajattelitko että ystäväsi tehtävä on valita myös vapaaehtoinen lapsettomuus että voitte olla ystäviä? Eikö tuo ole aika kapeakatseista? Pitäisikö sun hankkia muitakin ystäviä,  eikä odottaa että tämä yksi täyttää sun kaikki tarpeet ja ehdot mitä ystävyydelle asetat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.

Mulla on pieni vauva ja mietin samaa raskausaikana. Paras keino on hankkia elämään lapsirakkaita ihmisiä joita voit pyytää hoitamaan vauvaa, jotta mahdollistuu esimerkiksi harrastus tai parisuhdeaika. 

Ja jos löydätkin itsesi vaaleanpunaisesta kuplasta höpöttämästä vauvasta, älä pelkää tai häpeile vaan nauti. :) 

Ai ilmaisia lapsenvahteja? Tuotako ystävyys on?

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti-ihminen, joka tuskastelee samaa yhden kaverin kanssa. Anteeksi, äitiyteni ei siis anna ratkaisua kumpaankaan kysymykseesi. Kunhan tuskailen samaa. Minun ja ystäväni vauvat ovat lähes saman ikäisiä, ja aluksi vauva-asioiden jakaminen oli ihan mukavaa vertaisnäkökulmasta. Ja olen vauvastakin toki kiinnostunut, mutta ilmiö on samankaltainen...  I

tseä on alkanut turhauttaa juurikin tuo jatkuva kuvin ja videoin höystetty viestutulva, joihin kaverini odottaa vuolassanaista analyysiä ja kehuja. Näitä tulee vähintään 10 ja lähes joka päivä. Jos en vastaa "riittävän" nopeasti tai runsain ylistyksin, tulee uusia viestejä niin monta, että annan kelvollisen kehuvyöryn. 

Omasta lapsestani laitan huomattavasti vähemmän kuvia, joihin kaveri laittaa vastaukseksi yleensä reaktioemojin. En itse kehtaisi pommittaa toisia jatkuvilla vauvani on tässä tekemättä mitään -tilannekuvilla, vaikka hän itselleni on rakas ja kuvia itsel

Helppoa. Pahoittele ettet ehdi katsoa kaikkia kun on kiirettä vauvan kanssa

Vierailija kirjoitti:

No laitan tähän nyt muutamia asioita mitä tuli mieleen: 

 

1. Sun ystävä on nyt äiti. Hänen maailma on mullistunut. Vauvan syntyminen mullistaa aina elämän.

 

2. Suhtaudu empaattisesti ja ystävällisesti.

3. Kukaan ei pakota puhumaan pelkästään vauvasta. Voit koska rahansa vaihtaa aihetta. Pienten lasten äidin elämä pyörii tällähetkellä sen lapsen ympärillä. Ja hän on siitä itsekin varmasti hämillään eikä edes ymmärrä sitä.

 

4. Mieti miksi asia triggeröi? Mitä tämä kertoo sinusta, että hänen vauvansa kuulumiset ärsyttää? 

 

5. Mieti millainen ystävä olet ja millainen haluat olla. Vaikka et itse pidä lapsista, niin voisiko ystäväsi lapsi olla poikkeustapaus? Voisitko suhtautua tähän lapseen tärkeänä henkilönä , koska se liittyy sun ystävään?

6. Oletko mustasukkainen? 

 

&

Ei kun kyse on vaan siitä ettei kiinnosta. Mieti, jos paras kaverisi rupeaisi puhumaan vain ja ainoastaan jostain yhdestä aiheesta mikä ei kiinnosta sinua pätkääkään, vaikka autoista, jalkapallosta tai vompateista. Ja sinun olisi pakko esittää kiinnostunutta. Se on raskasta.

 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.

Mulla on pieni vauva ja mietin samaa raskausaikana. Paras keino on hankkia elämään lapsirakkaita ihmisiä joita voit pyytää hoitamaan vauvaa, jotta mahdollistuu esimerkiksi harrastus tai parisuhdeaika. 

Ja jos löydätkin itsesi vaaleanpunaisesta kuplasta höpöttämästä vauvasta, älä pelkää tai häpeile vaan nauti. :) 

Ai ilmaisia lapsenvahteja? Tuotako ystävyys on?

Voit sinä heille maksaakin hupsu, mutta turvaverkko kannattaa olla jos 24/7 vauvassa kiinniolo pelottaa

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti-ihminen, joka tuskastelee samaa yhden kaverin kanssa. Anteeksi, äitiyteni ei siis anna ratkaisua kumpaankaan kysymykseesi. Kunhan tuskailen samaa. Minun ja ystäväni vauvat ovat lähes saman ikäisiä, ja aluksi vauva-asioiden jakaminen oli ihan mukavaa vertaisnäkökulmasta. Ja olen vauvastakin toki kiinnostunut, mutta ilmiö on samankaltainen...  I

tseä on alkanut turhauttaa juurikin tuo jatkuva kuvin ja videoin höystetty viestutulva, joihin kaverini odottaa vuolassanaista analyysiä ja kehuja. Näitä tulee vähintään 10 ja lähes joka päivä. Jos en vastaa "riittävän" nopeasti tai runsain ylistyksin, tulee uusia viestejä niin monta, että annan kelvollisen kehuvyöryn. 

Omasta lapsestani laitan huomattavasti vähemmän kuvia, joihin kaveri laittaa vastaukseksi yleensä reaktioemojin. En itse kehtaisi pommittaa toisia jatkuvilla vauvani on tässä tekemättä mitään -tilannekuvilla, vaikka hän itselleni on rakas ja kuvia itsel

Kiitos virkistävästä näkökulmasta! Sinun lapsesi kuulumiset todennäköisesti kiinnostaisivatkin mua, koska et olisi niitä kokoajan väkisin tyrkyttämässä. Kertomuksesi on myös hyvä vastine niille, jotka ovat heiluttaneet kateuskorttia. Tässä nyt äiti-ihminen kertoo, ettei jaksa toista äitiä, joka suoltaa kuva- ja kertomustulvaa lapsestaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne sun kiinnostuksenkohteet on? Se sun ystävä on ihan sama ihminen kuin ennenkin. Ajattelitko että ystäväsi tehtävä on valita myös vapaaehtoinen lapsettomuus että voitte olla ystäviä? Eikö tuo ole aika kapeakatseista? Pitäisikö sun hankkia muitakin ystäviä,  eikä odottaa että tämä yksi täyttää sun kaikki tarpeet ja ehdot mitä ystävyydelle asetat? 

Eikö myös äiti-ihminen voisi jauhaa vauvasta äippäkavereiden kanssa ja muiden kanssa puhua samoista aiheista kuin ennenkin?

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin ystävyyden määritelmä, että toisen juttuja kuunnellaan ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Jos se ei kiinnosta, sitten varmaankin ystävyys pikku hiljaa hiipuu, niin kuin luonnollista onkin. 

Aloittajasta riippuu, onko sydämen painaminen toisinaan liian iso vaiva ystävyyden säilymiseksi. Ehkä onkin, mistäpä me tiedämme.

Lapsi tulee olemaan iso osa hänen elämäänsä. Jos tuollainen ystävä ei kiinnosta, ei liene suuri menetys, jos ystävyys päättyy.

No tämähän se. Sen ystävän elämä nyt vaan on pelkkää vauvaa ja tulee olemaan vielä aika pitkään, varsinkin kun sitä toista vanhempaa ei ole. Hänen elämäntilanteensa on nyt sellainen. Jos ap kokee tämän ystävyyden tärkeänä ja haluaa siihen panostaa, hän jaksaa tsempata ystävää vaikkei niin kiinnostaisi. Jos ei jaksa, tämä ystävyys tulee aika väistämättä hiipumaan. Onhan se mahdollista, että välit joskus palautuu ainakin vähän enemmän ennalleen, tai sitten ei, se riippuu hyvin paljon siitä miten molemmat osapuolet ystävyyteen suhtautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.

ystäville saa kyllä lapsesta puhua, mutta ehkä tuon kokonaisvaltaisen ainoastaan lapsesta puhumisen voi välttää delegoimalla? eli puhut lapsesta muille lapsekkaille kavereille tai isovanhemmille jne, ja sitten muille kavereille muista aiheista, sehän on vähän kuin arjesta irtaantumista silloin kun puhuu jostain muusta. huomaamatta se helposti menee vauva-asiaksi 24/7 mutta jos pitää kiinni noista eri kategorioista niin helpottaa.