Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Äiti-ihmisenä hyvin ymmärrän, että jatkuva puheen pyöriminen lapsissa ottaa päähän. Lapsettoman kaverin kanssa olisi ihan kiva jauhaa muita juttuja, vastapainoksi lapsiperhearjelle. Elämä on muutakin, vaikka lapset ovat maailman rakkaimpia. Äiti-ihmisillä pitäisi olla myös hienosäätöä älytä sen verran, että lapsettomat eivät aina jaksa aidosti olla kiinnostuneita vieraiden lasten tekemisistä. Äiti-ihmisenä koen myös rasittavana hössöttävät äitiryhmät, tunnen itseni niissä aina ulkopuoliseksi ja jollain tavalla huonommaksi, vaikka tiedän, että olen hyvä äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ihmettelen samanikäisen mieskaverin juttuja. Milloin poikansa on tehnyt takaperinvoltin tai kiivennyt suunnilleen perä edellä puuhun ja näitä sitten pitäisi ihastella. 

Ja poika siis jo ihan täysi-ikäinen.

Mieheni työkaveri vei aina lastensa todistuksetkin työpaikalle ja kiersi luetuttamassa ne jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Sympat AP:lle, uskomatonta miten moni kommentoija sanoo että syynä on pakko olla kateus tai mustasukkaisuus Avartakaa nyt hiukan mieltänne! Kaikki naiset ei lapsia halua tai ole heistä erityisen kiinnostuneita, piste. Pahoittelut jos se tulee teille shokkina. 

En mä ole kiinnostunut salilla käymisestä enkä virkkauksestakaan, mutta jos ystäväni haluaa kertoa mistä tahansa asiasta niin kyllä se minua silloin kiinnostaa koska minua kiinnostaa ystäväni, mitä hänelle kuuluu, mistä tykkää ja mitä on tehnyt. Pahoittelut jos tulee shokkina että jotkut on kiinnostuneita ystävänsä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti-ihmisenä hyvin ymmärrän, että jatkuva puheen pyöriminen lapsissa ottaa päähän. Lapsettoman kaverin kanssa olisi ihan kiva jauhaa muita juttuja, vastapainoksi lapsiperhearjelle. Elämä on muutakin, vaikka lapset ovat maailman rakkaimpia. Äiti-ihmisillä pitäisi olla myös hienosäätöä älytä sen verran, että lapsettomat eivät aina jaksa aidosti olla kiinnostuneita vieraiden lasten tekemisistä. Äiti-ihmisenä koen myös rasittavana hössöttävät äitiryhmät, tunnen itseni niissä aina ulkopuoliseksi ja jollain tavalla huonommaksi, vaikka tiedän, että olen hyvä äiti. 

Mikä ihme on äiti-ihminen? 

Ottakaa nyt huomioon että ap on ihaillut, kehunut ja laittanut sydämiä niin paljon että kaveri luulee että ap:ta kiinnostaa, ja siksi laittaa tiheämmin viestejä. Ota ap vähän etäisyyttä jos et suoraan saa sanottua. 

Vierailija kirjoitti:

Turvallisesti voisi antaa ainakin sellaisen suosituksen, että älkää äiti-ihmiset laittako lastenne kuvia kavereillenne, elleivät he nimenomaan niitä pyydä. Se, että kuviin kommentoidaan tai niillle painetaan sydäntä on todennäköisesti vain kohteliaisuus. Älkää lisätkö vastapuolen tuskaa truuttaamalla lisää lastenne kuvia sinne, missä niitä ei kaivata.

Kavereille ei varmaan kannatakaan. Mutta kavereita nyt on pilvin pimein, ja jos vanhat katoaa, uusia tulee tilalle. Ystävät on sitten taas asia erikseen, heidän kanssaan saa jakaa ihan kaiken, eikä tarvitse miettiä että kiinnostaakohtan sitä vai ei. Kun ystävää kiinnostaa aina, ja jos ei, niin ystävyyssuhteessa sen voi myös sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. :-D Tunnen paljon suurempia tunteita koiria kohtaan. Koiraystävien koirakuulumisia jaksaisin kuunnella loputtomiin. Ja kuviakin saa lähettää! Ihmettelen, ettei tuo äiti-kaverini ole jo rivien välistä lukenut, etten ole kovin kiinnostunut PinjaPetterin kuulumisista.



Ap

Mä taas toisin päin . Jos joku selittää koko ajan koirastaan, ja vielä samaan tyyliin kuin jostain vauvasta niin se on ärsyttävää.  Välillä tuntuu et kolmekymppiset hommaa nykyään koiran lapsen sijasta ja siitä myös puhutaan ja hoidetaan siihen tyyliin , koko maailman keskipisteenä. Nurinkurista tämä nykyään kun lisääntymisikäiset haluaa vaan koiria .

Toisaalta ymmärrän  että vauvasta puhe voi ärsyttää toista ihmistä vaikka itse tykkäisinkim puhua omista lapsista

Sinä olet persupena 67 v, et lisääntymisikäinen nainen.

Se ystävä on tulkinnut ap:n olevan kiinnostunut, koska tämä on niin innolla vastaillut.

Aina on niitä jotka puhuvat liikaa jostain elämänsä osa-alueesta, yksi entinen opiskelukaveri puhuu ja kyselee vain töistä ( ja hänellä tylsä konttorityö). Yksi on puhunut aina lähes vain kissoistaan.

Periaatteeni on, että tuollainen on ok tilapäisesti jos vaikka sai uuden työn tai lemmikin mutta muuten ihmisen pitää lukea toista sen verran että ei jatka monologiaan. Itse huomaan kyllä että ketään ei kiinnosta juttuni lemmikeistäni.

Nyt pyörii Anu Sinisalon näyttelemä mainos missä hän äitinä tylsistyttää juttukaveria näyttämällä tabletilta mitä kaikkea hienoa hänen aikuinen lapsensa on tehnyt. Se on ihan osuva! Suvussa on yksi sellainen nainen ja kaikki säikähtävät kun hän alkaa näyttää sankaripoikansa 55v kuvia koska luvassa on pitkä ja tylsä turinointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympat AP:lle, uskomatonta miten moni kommentoija sanoo että syynä on pakko olla kateus tai mustasukkaisuus Avartakaa nyt hiukan mieltänne! Kaikki naiset ei lapsia halua tai ole heistä erityisen kiinnostuneita, piste. Pahoittelut jos se tulee teille shokkina. 

En mä ole kiinnostunut salilla käymisestä enkä virkkauksestakaan, mutta jos ystäväni haluaa kertoa mistä tahansa asiasta niin kyllä se minua silloin kiinnostaa koska minua kiinnostaa ystäväni, mitä hänelle kuuluu, mistä tykkää ja mitä on tehnyt. Pahoittelut jos tulee shokkina että jotkut on kiinnostuneita ystävänsä elämästä.

Näin juuri. Toki kohtuus kaikessa ja voisi puhua muustakin kuin vauvasta, mutta kenelle omasta elämästä pitäisi sitten kertoa jos ei ystäville? Puolisolle, joo. Mutta kyllä ystävät ovat nimenomaan ne, joille kerrotaan itselle tärkeistä asioista puolin ja toisin ja kysellään kuulumisia, kuunnellaan ja ymmärretään, tuetaan. Ei voi olla niin että ainoastaan yhteiset kiinnostuksenkohteet x ja y ovat sallittuja aiheita. Ihmisten elämiin tulee erilaisia uusia aiheita ja asioita koko ajan ja myös ne yhteisetkin aiheet usein muuttavat muotoaan. Tietysti kannattaa vähän miettiä miten usein jauhaa samasta aiheesta, oli se sitten vauva, lemmikki, työ tai salilla käynti. Hyvä muistaa myös muut puheenaiheet ja jutella monipuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvallisesti voisi antaa ainakin sellaisen suosituksen, että älkää äiti-ihmiset laittako lastenne kuvia kavereillenne, elleivät he nimenomaan niitä pyydä. Se, että kuviin kommentoidaan tai niillle painetaan sydäntä on todennäköisesti vain kohteliaisuus. Älkää lisätkö vastapuolen tuskaa truuttaamalla lisää lastenne kuvia sinne, missä niitä ei kaivata.

Kavereille ei varmaan kannatakaan. Mutta kavereita nyt on pilvin pimein, ja jos vanhat katoaa, uusia tulee tilalle. Ystävät on sitten taas asia erikseen, heidän kanssaan saa jakaa ihan kaiken, eikä tarvitse miettiä että kiinnostaakohtan sitä vai ei. Kun ystävää kiinnostaa aina, ja jos ei, niin ystävyyssuhteessa sen voi myös sanoa.

Monet tuntuvat vaativan ystävyyssuhteelta enemmän kuin ikinä pidettäisiin realistisena, jos kyse olisi parisuhteesta. 

 

Minä ajattelen, että se ei ole tervettä. Ei, minua ei todellakaan *aina* kiinnosta oman ystäväni yöllä kirjoittamat ja lähettämät tekstiseinät jostain ammatillisesta torjunnasta, enkä *aina* pysty kuuntelemaan pohdintaa koetusta epäoikeudenmukaisuudesta tuntia putkeen kesken työpäivän tai edes vapaa-ajalla. Kuuntelen kun voin ja vastaan kun voin, joskus pelkällä sydämellä kuuden tunnin sisällä jatkosarjapostattuun whatsapp-esseeseen. En pysty enempään, kun minulla on myös oma elämä. 

 

Enkä jaksaisi olla ap:n kaltaisessa asemassa, 24/7 etätukihenkilönä itselliselle vanhemmalle. 

 

Ap:n ystävä tarvitsee lisää verkostoja ja vertaistukea. Ystävyys ei velvoita kannattelemaan toisen eksistenssin koko painolastia. 

 

eräs, jolla on ajoittain ylitsevuotavasti viestittelevä ystävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympat AP:lle, uskomatonta miten moni kommentoija sanoo että syynä on pakko olla kateus tai mustasukkaisuus Avartakaa nyt hiukan mieltänne! Kaikki naiset ei lapsia halua tai ole heistä erityisen kiinnostuneita, piste. Pahoittelut jos se tulee teille shokkina. 

En mä ole kiinnostunut salilla käymisestä enkä virkkauksestakaan, mutta jos ystäväni haluaa kertoa mistä tahansa asiasta niin kyllä se minua silloin kiinnostaa koska minua kiinnostaa ystäväni, mitä hänelle kuuluu, mistä tykkää ja mitä on tehnyt. Pahoittelut jos tulee shokkina että jotkut on kiinnostuneita ystävänsä elämästä.

Näin juuri. Toki kohtuus kaikessa ja voisi puhua muustakin kuin vauvasta, mutta kenelle omasta elämästä pitäisi sitten kertoa jos ei ystäville? Puolisolle, joo. Mutta kyllä ystävät ovat nimenomaan ne, joille k

Herranjumala. Aloituksessa ja keskustelussa ylipäätään ei ole kyse siitä, etteivätkö ihmiset voisi kuunnella ystäviensä juttuja mistään muista kuin niistä aiheista jotka itseä kiinnostavat. Olet silti jo ties miten mones taulapää joka tulee kertomaan kansalaisille että kaikenlaisesta pitää voida jutella, ystäviä kun ollaan. :D

Onko WhatsApp äiti ainoa viestittelijä. Minulle tulee viestejä eniten matkailusta. Joka reissusta selfie. Politiikka, kuntoilu, ravinto, historia, miehet, seurustelu, ennustajat, sairaudet,  vaihtoehtoishoidot, rokotukset ym. Kiinnostavimpiin vastaan sanallisesti, muihin . Kaikkien elämä erilaista, mutta mielenkiintoista. Jos välillä menee viestittely liialliseksi, laitan kännykän sivuun.