Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.

Eikö ap:n kaveri ole ihan itse ristinsä valinnut? Jos alkaa yksin äidiksi, lienee ottanut tarkasti selvää, mitä lapsi vaatii ja millaista sen kanssa voi pahimmillaan olla. 

En minä jaksaisi jatkuvia lapsiaiheisia viestejä keneltäkään. Jättäisin huomiotta ja jollei sillä saisi sanomaa perille, sanoisin lopulta suoraan, että minua lapsettomana koiraihmisenä kiinnostaa koiranpentujen kuulumiset huomattavasti enemmän kuin ihmisvauvojen. 

Olen samoin rakennettu kuin ap: ihmistaimet ei kiinnosta, mutta koirat (kaikenikäiset ja -laiset sitäkin enemmän). En ole sitä koskaan keneltäkään tutulta tai vähemmän tutultakaan salannut.

Olet ihana ihminen tai koira. 

Ratkaisu on helppo: lopetat somen selaamisen, niin ei tule turhia ärsykkeitä. Jos et vaivaudu ystäväsi elämän tärkeimmästä asiasta kiinnostumaan, niin tuskin olet mikään kummoinen ystävä alun perinkään. Katkaise suosiolla yhteys.

Ja lopeta ehdottomasti koirajuttujen lähettely tai uudelleenpostaus: luuletko tosissasi, että some"ystäviäsi" kiinnostaa oikeasti hevon v'tun vertaa jotkut rakkien kuvien lähettelyt tai niistä lepertelyt?

Vauvoissa on kyse vähän muustakin kuin jostain koirista.

Suosittelen lämpimästi myös varhaista sterilointia itsellesi, jos  olet mustasukkainen ystäväsi vauvalle tämän saamasta ja vaatimasta huomiosta. Vauvan kuuluukin vaatia huomiota äidiltään, jotta vauva saa ravintoa ja elää.

Noin epäkypsän ihmisen ei tule itse lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin ystävyyden määritelmä, että toisen juttuja kuunnellaan ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Jos se ei kiinnosta, sitten varmaankin ystävyys pikku hiljaa hiipuu, niin kuin luonnollista onkin. 

Aloittajasta riippuu, onko sydämen painaminen toisinaan liian iso vaiva ystävyyden säilymiseksi. Ehkä onkin, mistäpä me tiedämme.

Lapsi tulee olemaan iso osa hänen elämäänsä. Jos tuollainen ystävä ei kiinnosta, ei liene suuri menetys, jos ystävyys päättyy.

Niin, jos ystävyyden määritelmä on se, että toisen juttuja kuunnellaan, niin vaan toisenko? Vauva-äiti tuuttaa vauva viestejä toinen toisensa perään, eikä ilmeisesti kysy mitä lapsettomalle ystävälle kuuluu ja keskustele hänen elämänsä kiinnostuksen kohteista. 

Minulle ystävyys on vastavuoroisuutta ja toisen huomioon ottavaa käytöstä, eikä mitään minä ja minun vauvani/lemmikkini monologiaa/viesti tulvaa. Onneksi kukaan ystäväni ei ole itsekäs törppö vaan hallitsee käytöstavat. 

Aika kurjaa Aplla, kun kaverin kanssa eri elämäntilanne vie noin eri suuntiin. En tiedä onko tuossa teidän suhteessa sijaa aidolle kohtaamiselle, eli juuri sille että vaikka suoraan sanoisit että ai kauhea mikä tilanne siellä, kun olet joutunut valvomaan, mikä sulla on nyt olo? Hitsit kun ei paljon näin lapsettomana osaa nyt asiassa neuvoa, mutta toivotaan et ensi yö on parempi. 

 

Tähän tyyliin minä keskutelen aina ja kaikkein kanssa, ystävien, tuttujen, tuntemattomien. En siis kuvittele, että ainoa oikea tapa olla jonkun kanssa on se että me olemme samanlaisia. Voin siis illanvietossa keskustella vaikka tunnin laitossiivoojan tai lakimiehen kanssa hänen työstään ja asioistaan tietämättä asiasta pätkääkään. Välillä vaan myönnän, että en tiedä kyllä tuosta jutusta juuri mitään ja sitten kysyn lisää jostain muusta. 

 

Ehkä tässä tosiaan takana on se painavin syy, että et vaan tosiaan haluakaan kuulla tästä lapsesta. Kaverisi haluaisit takaisin elämääsi ja hänen jutut sinua kiinnostaa, mutta nyt sinun pitää ymmärtää, ettet saa metsää ilman puita, vastuu ystävälläsi on nyt niin suuri, ettei siitä saa irrotettua pelkästään hänen omaa minuuttaan irti, kun siitä minuudesta 95% joutuu elämään sitä lapsesta vastuussa olevaa arkea. Siitä se helpottaa vielä! 

 

Minä vasta nyt kahden koululaisen äitinä olen siinä tilanteessa että alan olla 100% oma itseni, lapset on tietenkin arjessa mukana ja jutuissa toisinaan, mutta kaikki maan ja taivaan välillä kiinnostaa lähes samalla tavalla kuin aikana ennen lapsia. Tietysti ikää on tullut välissä lisää, mutta jutut on palautuneet sellaisiksi joista tunnistan itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Missä todellisuudessa äiti-ihmiset lähettelee jotain vauvakuvia lapsettomille? Olen itse lähettänyt yhden kuvan, kun vauva syntyi. 

Puhun lasten kuulumisista vain toisten vanhempien kanssa. En tietenkään sellaisille joita ei kiinnosta. Saatan mainita ohimennen lapsen vain, jos se liittyy asiaan, esim. ai kävit paikassa X, mekin juuri käytiin siellä PinjaPetterin kanssa. 

No jep, minä ainakin tuoreena ja nyt varsinkin vähän isompien äitinä puhun näitä lapsijuttuja aika varovasti muille, kun en tiedä että a) kiinnostaako heitä tippaakaan ja b) onko lapsiaihe henkilölle kivulias, monet kun ei saa lapsia vaikka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette ystäviä? Jos hän on ollut sulle vain viihdettä ja kevyempi hupikaveri niin et enää voi hyötyä hänestä elämäsi viihteenä. Jos hän on aito ystävä, tiedät että tehtäväsi on olla tukena.

Joskus ottaa aivoon nämä ennakkoluulot lapsettomista. En ole mikään bilettäjä, eikä ystävänikään ole ollut. Olemme molemmat "maailmanparantaja" -alalla ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Näitä yhteiskunnan tilaa ja kehitysehdotuksia syväluotaavia keskusteluja kaipaan.

Ja toiseksi, onko lapsettoman tehtävä olla jatkuvasti lapsellisen tukena ilman vastavuoroisuutta?

Ap

Jatkuvasti? Hän elää vauvavuottaan. Kyllä sen verran on sinun tehtäväsi olla tukena, jos väität olevasi ystävä. Kerrotko vielä mitä tämä tukesi on käytännössä ollut?

Nuo syväluotaavat keskustelut ovat sinulle viihdettä. Aito ystävyys on muutakin.

Hädässä ystävä tunnetaan.

Olen mies ja ihmettelen samanikäisen mieskaverin juttuja. Milloin poikansa on tehnyt takaperinvoltin tai kiivennyt suunnilleen perä edellä puuhun ja näitä sitten pitäisi ihastella. 

Ja poika siis jo ihan täysi-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on helppo: lopetat somen selaamisen, niin ei tule turhia ärsykkeitä. Jos et vaivaudu ystäväsi elämän tärkeimmästä asiasta kiinnostumaan, niin tuskin olet mikään kummoinen ystävä alun perinkään. Katkaise suosiolla yhteys.

Ja lopeta ehdottomasti koirajuttujen lähettely tai uudelleenpostaus: luuletko tosissasi, että some"ystäviäsi" kiinnostaa oikeasti hevon v'tun vertaa jotkut rakkien kuvien lähettelyt tai niistä lepertelyt?

Vauvoissa on kyse vähän muustakin kuin jostain koirista.

Suosittelen lämpimästi myös varhaista sterilointia itsellesi, jos  olet mustasukkainen ystäväsi vauvalle tämän saamasta ja vaatimasta huomiosta. Vauvan kuuluukin vaatia huomiota äidiltään, jotta vauva saa ravintoa ja elää.

Noin epäkypsän ihmisen ei tule itse lisääntyä.

WhatsApp ei ole some. Mulla ei ole koiraa, joten en myöskään niiden kuvia lähettele. En myöskään puhu koirista, kerroin vain, että koira-aiheiset viestit olisivat mieleeni.

Jos on tarve aukoa, niin kannattaa nyt vähintään ensin tutustua siihen, mitä olen täällä aiheesta jo kertonu. Ja jos ei jaksa tutustua, niin ei nyt ainakaan keksiä omiaan.

En ole lisääntymässä, joten siitäkään ei kannata huolehtia. Osaan huolehtia ehkäisystä.

Ap

On kaks eri asiaa, vastaako äiti-ihminen "mitä sulle kuuluu" keskusteluissa jotain lapseensa liittyvää (luonnollisesti), VAI lähettääkö täysin tikusta asiaa päivittäin "vauva edestä", "vauva takaa", "vauva istuu ja vauva makaa, kato kato kato". Ymmärsin, että aloittakaa rassaa jälkimmäinen.

Mun mielestä jokainen aivosolullaan ajatteleva ihminen ymmärtää, että tollaset jälkimmäiset random kuvat ja "arjen pikku palat" ei kiinnosta ketään muuta kuin lapsen lähiomaisia. Niitä lähetetään lähiomaisille, joita kiinnostaa vesan kehitys. Niitä tallennetaan omiin muistoihin.

Niitä ei lähetetä kavereille eikä edes äitikavereille. Koska ne eivät tuo mitään arvoa muille.

Eihän kukaan äiti edes toivo lapsettomalta mitään neuvoja, joten sellaiset kannattaa pitää omana tietonaan. Ellei satu olemaan joku kasvatus- tai terveysalan ammattilainen jolla työn puolesta voisi olla jotain sanottavaa. Ihan vaan tsemppiä ja just niitä äidin kuulumisten kysymistä, ja omien kuulumisten kertomista. Ei tartte joka kuvaan reagoida mitenkään tai laittaa vaikka peukun. 

En voi mitään sille että pidän ihmisiä, jotka eivät pidä lapsista outoina ja ajattelen, että he eivät pidä muista ihmistä, vain itsestään.

Lapsen, vaikka ei oman, vaikka ei edes omia haluaisi, kehitys on mieletöntä seurata, siitä huutavasta sinappikoneesta kasvaa vuodessa pieni ajatteleva ihminen ja miten tämä oppii nopeasti asioita. Siinä kun 7v ihminen kävelee itsekseen kouluun ja kertoo sinulle päätä huimaavia juttuja se saatana rakki syö vielä 7v nojatuolisi ja vaatii kusilenkkiä, joka aamu räntäsateessa ja sunnuntai aamuna, 4v lapsen voi istuttaa videon eteen ja tämä hakee itse murot kaapista ja käy itse pissalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette ystäviä? Jos hän on ollut sulle vain viihdettä ja kevyempi hupikaveri niin et enää voi hyötyä hänestä elämäsi viihteenä. Jos hän on aito ystävä, tiedät että tehtäväsi on olla tukena.

Joskus ottaa aivoon nämä ennakkoluulot lapsettomista. En ole mikään bilettäjä, eikä ystävänikään ole ollut. Olemme molemmat "maailmanparantaja" -alalla ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Näitä yhteiskunnan tilaa ja kehitysehdotuksia syväluotaavia keskusteluja kaipaan.

Ja toiseksi, onko lapsettoman tehtävä olla jatkuvasti lapsellisen tukena ilman vastavuoroisuutta?

Ap

No sellaistahan se ystävyys on, että joskus toinen tarvitsee enemmän tukea, eikä ole voimavaroja antaa itse kovinkaan paljon. Joskus myöhemmin voi olla toisin päin, tai sitten ei, sitähän ei voi tietää. Mutta jos ei jaksa olla tukena ja kuunnella niin ei sitten ole, niin siinä joskus käy että ystävyys hiipuu kun elämäntilanteet erilaistuu. 

Voi kun ystäväsi tajuaisi jättää sinut yksin ap, et ansaitse häntä elämääsi! 

Mulle sanoi kerran ihastus suoraan, kun ihmettelin, miksei ollut vastannut viesteihini, että niitä viestejä tuli niin älyttömän paljon, ettei hän ehtinyt koko aikaa olla vastaamassa. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta opinpahan olemaan. Ei se mitenkään hyvää käytöstä ole lakkaamatta pommittaa ketään viesteillä, vaikka miten innostunut itse jostain asiasta onkin.

Vierailija kirjoitti:

En voi mitään sille että pidän ihmisiä, jotka eivät pidä lapsista outoina ja ajattelen, että he eivät pidä muista ihmistä, vain itsestään.

Lapsen, vaikka ei oman, vaikka ei edes omia haluaisi, kehitys on mieletöntä seurata, siitä huutavasta sinappikoneesta kasvaa vuodessa pieni ajatteleva ihminen ja miten tämä oppii nopeasti asioita. Siinä kun 7v ihminen kävelee itsekseen kouluun ja kertoo sinulle päätä huimaavia juttuja se saatana rakki syö vielä 7v nojatuolisi ja vaatii kusilenkkiä, joka aamu räntäsateessa ja sunnuntai aamuna, 4v lapsen voi istuttaa videon eteen ja tämä hakee itse murot kaapista ja käy itse pissalla. 

Ap:han kertoo jo aloituksessa, että pitää kyllä joistakin lapsista. Ehkä tätä itsellisen äidin lasta on nyt vain tullut yliannos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin ystävyyden määritelmä, että toisen juttuja kuunnellaan ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Jos se ei kiinnosta, sitten varmaankin ystävyys pikku hiljaa hiipuu, niin kuin luonnollista onkin. 

Aloittajasta riippuu, onko sydämen painaminen toisinaan liian iso vaiva ystävyyden säilymiseksi. Ehkä onkin, mistäpä me tiedämme.

Lapsi tulee olemaan iso osa hänen elämäänsä. Jos tuollainen ystävä ei kiinnosta, ei liene suuri menetys, jos ystävyys päättyy.

Niin, jos ystävyyden määritelmä on se, että toisen juttuja kuunnellaan, niin vaan toisenko? Vauva-äiti tuuttaa vauva viestejä toinen toisensa perään, eikä ilmeisesti kysy mitä lapsettomalle ystävälle kuuluu ja keskustele hänen elämänsä kiinnostuksen kohteista. 

Minulle ystävyys on vastavuoroisuutta ja toisen huomioon ottavaa käytöstä, eikä mitään

Minulle ystävyys on sitä että silloin kun toisella elämässä on jotain suurta ja uutta joka vaatii voimia, omat asiat voi jäädä sivuun, tietenkin jos tuota jatkuu ilman kiitosta pitkään niin ehkä on parasta vähän pitää etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on helppo: lopetat somen selaamisen, niin ei tule turhia ärsykkeitä. Jos et vaivaudu ystäväsi elämän tärkeimmästä asiasta kiinnostumaan, niin tuskin olet mikään kummoinen ystävä alun perinkään. Katkaise suosiolla yhteys.

Ja lopeta ehdottomasti koirajuttujen lähettely tai uudelleenpostaus: luuletko tosissasi, että some"ystäviäsi" kiinnostaa oikeasti hevon v'tun vertaa jotkut rakkien kuvien lähettelyt tai niistä lepertelyt?

Vauvoissa on kyse vähän muustakin kuin jostain koirista.

Suosittelen lämpimästi myös varhaista sterilointia itsellesi, jos  olet mustasukkainen ystäväsi vauvalle tämän saamasta ja vaatimasta huomiosta. Vauvan kuuluukin vaatia huomiota äidiltään, jotta vauva saa ravintoa ja elää.

Noin epäkypsän ihmisen ei tule itse lisääntyä.

 

Kylläpä on häijyä puhetta Ap:lle, joka kysyi neuvoa tilanteeseensa. Ei tarvitse loukkaantua eikä ottaa henkilökohtaisesti. Itsekeskeisyys ja yksipuolisuus ystävyydessä ärsyttää aina, tilanne on todella ymmärrettävä molempien kannalta mutta haasteellinen myös. Tämä ei ole mikään äidit vs. lapsettomat-keskustelu. Eikä niissäkään tarvitse loukata. Relatkaa. 

Mulle äiti opetti että paras tapa saada ihminen pitämään sinusta on kysellä heidän lapsistaan. On toiminut hyvin, vaikkei mua muiden lapset oikeasti kiinnosta. Hyvä kun nimet muistan (koska olen kirjoittanut nimet ja syntymävuodet muistiin). On ihana katsoa kuitenkin ihmisten kasvoja, jotka alkavat loistaa lapsesta puhuessaan. :)

Toimii varmasti myös toisin päin! 

Mulla on siis oma, maailman upein, lapsi. Muiden lapsista kyselen kohteliaisuudesta, omasta kerron yleensä vain jos kysytään.

Vierailija kirjoitti:

On kaks eri asiaa, vastaako äiti-ihminen "mitä sulle kuuluu" keskusteluissa jotain lapseensa liittyvää (luonnollisesti), VAI lähettääkö täysin tikusta asiaa päivittäin "vauva edestä", "vauva takaa", "vauva istuu ja vauva makaa, kato kato kato". Ymmärsin, että aloittakaa rassaa jälkimmäinen.

Mun mielestä jokainen aivosolullaan ajatteleva ihminen ymmärtää, että tollaset jälkimmäiset random kuvat ja "arjen pikku palat" ei kiinnosta ketään muuta kuin lapsen lähiomaisia. Niitä lähetetään lähiomaisille, joita kiinnostaa vesan kehitys. Niitä tallennetaan omiin muistoihin.

Niitä ei lähetetä kavereille eikä edes äitikavereille. Koska ne eivät tuo mitään arvoa muille.

No jos niitä viestejä tuuttaa ihan jatkuvasti niin ei tietenkään tarvitse jokaiseen erikseen reagoida. Voi jossain vaiheessa vaan kommentoida että vai semmoista siellä ja niin ne vaan lapset kasvaa ja kehittyy, tainnut olla aika raskasta, miten olet itse voinut. Ja kertoa vaikka omista kuulumisistaan sitten.

Kannattaisi alkaa vihjailla, miten toivoisin itse omaa lasta ja muiden lasten ihanuudet saa sen kaipauksen niin voimakkaaksi, että alkaa kovasti surettaa oma vauvattomuus. 

Mutta ovelasti vihjailemalla ja kuitenkin siten, ettei kaveri luule sun olevan pahaa tarkoittava kateellinen. 

Itse en ennen lapsia ollut yhtään kiinnostunut toisten vauvauutisista. Harmitti vaan, kun olin menettänyt kaverit niiden pikkulapsille.