Ei pääse elämään rentoa omaa elämää kun vanhuksesta pitää huolehtia

Jos tulisi laki, joka pakottaisi lapset hoitamaan vanhempiaan, alkaisi näille sattua _onnettomuuksia_ ja lääkäriinkään ei niin herkästi kärrättäisi. Hoidon laatukin saattaisi olla kyseenalaista.

Tämä on hyvä ketju, täältä saa paljon vertaistukea! Kiitos!

Nimimerkki: tunnollinen nainen, jolla hyvin raskas ja kuormittava vanhus lähipiirissä

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi laki, joka pakottaisi lapset hoitamaan vanhempiaan, alkaisi näille sattua _onnettomuuksia_ ja lääkäriinkään ei niin herkästi kärrättäisi. Hoidon laatukin saattaisi olla kyseenalaista.

No ei tule, ihan juuri tästä syystä. Minun lähiomaiseni on muistisairaudesta harhainen ja  ajoittain erittäin aggressiivinen. Kaikkea muutakin scheissea ilmenee. Itse sairastan fyysisesti. Tein heti aluksi selväksi, että olisi täysin vastuutonta minulta edes pelleillä ajatuksella, että hoitaisin noin vaikeasti oireilevaa ihmistä. Saan hädin tuskin itseni hoidettua. Minulla ei ole minkään valtakunnan hoitoalan koulutusta tai kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhus vie aikuisista lapsistaan mehut. Ei ole oikein, että vielä kuusikymppisenäkin pitää uhrata oma elämänsä vanhuksen puolesta. Olla aina huolehtimassa ja saatavilla.

Haha.  Vai kuusikymppisenä.

Sisko 77, minä 72, kun vapauduimme tästä vastuusta.  Oli oikein tai ei.  Ei siitä mitään ulospääsyä ollut.  

Meillä vielä jossain määrin helpompi tapaus kuin monilla muilla.  Ei ollut muistisairautta, mutta muuten vaan vanha ja hauras.  Eli yli 100 v.

Aina oli oltava saatavilla ja valmiina, oma elämä jossain....

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi laki, joka pakottaisi lapset hoitamaan vanhempiaan, alkaisi näille sattua _onnettomuuksia_ ja lääkäriinkään ei niin herkästi kärrättäisi. Hoidon laatukin saattaisi olla kyseenalaista.

No ei tule, ihan juuri tästä syystä. Minun lähiomaiseni on muistisairaudesta harhainen ja  ajoittain erittäin aggressiivinen. Kaikkea muutakin scheissea ilmenee. Itse sairastan fyysisesti. Tein heti aluksi selväksi, että olisi täysin vastuutonta minulta edes pelleillä ajatuksella, että hoitaisin noin vaikeasti oireilevaa ihmistä. Saan hädin tuskin itseni hoidettua. Minulla ei ole minkään valtakunnan hoitoalan koulutusta tai kokemusta. 

Minulla on ihan sama homma, fyysisen sairauden lisäksi sairastan psyykkisesti. Olen kysynyt itseltäni, haluaisinko itseni hoitamaan itseäni missään tilanteessa? En haluaisi. Tässä asiassa on oltava raadollisen rehellinen, koska on jollakin tavalla jopa perverssiä lähteä kantamaan vastuuta jostakin, johon ei riitä oma osaaminen, paukut eikä edes terveys. Pahimmillaan tulee useampia ruumiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te kirjoittajat, että tulevaisuudessa vanhusten hoito siirretään yhä enemmän heidän lapsilleen. Siitä on jo poliitikot puhuneet. 

Mennään takaisin aiempaan. Niin se on muissa maissa. Erittäin monessa maassa. 

Miten tuo sujuu sen kanssa, että eläkeikää nostetaan seitsemäänkymppiin ja kaikkien pitää käydä töissä? Töidenkin perässä pitää muuttaa sinne sun tänne. Raahaa siinä sitten mukana vastentahtoista vanhusta. 

En tiedä. Se kuitenkin on suunta. 

Pitääköhän jatkaa työuraansa, ettei tarvitse ottaa vanhusta hoitoon?

Joko-tai. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vanhuksilta katoaa myös ote todellisuudesta.

Isäni keksii ties mitä tempauksia ja ei näe mitään vikaa omassa toiminnassaan. Vanhainakotipaikkaan liian hyvässä kunnossa ja ei myöskään suostu ottamaan siivousapua vastaan. Asunto siinä kunnossa, ettei sinne voi viedä lapsia.

Sama tilanne miehen puolella - eivät suostu muuttamaan pois hissittömästä talosta ja asuvat ylimmässä kerroksessa. On kuulemma hankalaa, mutta eivät halua muuttaa pois.

Asioista väännetty jo kymmenen vuotta. Olen täysipäiväisesti töissä ja muutakin elämää on, joten heidän itseaiheutettujen ongelmien ratkominen on poissa kaikesta muusta. Lähtevät varmaan asunnoista kannettuna.

Pitäisi heidän ymmärtää muuttaa hissitaloon ennenkuin eivät enää pääse asunnosta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rajoittaa omaa elämää jos joutuu vanhuksista huolehtimaan. 

Siksipä minä eläkeläis mummo 68 vuotias, teen paperin,  ihan semmosen  epävirallisen.  Käsin kirjotan  omalla käsialallani, johon  laitan ylös, että :

Minnuu  ei  pidä lastemme hoitaa missään muodossa. 

Minua saa alussa kotona hoitaa  joku kunnan työntekijä.  Tai jos heitä ei ole saatavilla, sitten muutan palvelutaloon. Ja siellä minnuu  voi hoitaa vaikka Robotti.

Mutta lasten ei tarvitse.

Jospa laki ei myöhemmällä ajalla salli sun tehdä tuollaista määräystä. 

Tulevaisuudessa voi olla niin, että jos omat varat ei riitä täysihintaiseen palvelutalopaikkaan, velvoitetaan lapset kustantamaan tai hoitamaan. Ja se palvelukotipaikka maksaa sit jotain 6

Miten luulet, että tässä itseä palvovassa maailmassa enää kohta suostutaan siihen, että yhteiskunta kustantaa vanhainhoidon. 

Kyllä se tulee taas lasten tehtäväksi. Myös kulttuuri muuttuu tänne muuto  mukana. 

Entä, jos itä valloittaa meidät. Kaikki muuttuu. Tokko on enää mitään kotipalvelua tai laitoksia. Jokainen suku huolehtii omansa. 

Tässä esimerkkejä,  et et voi tietää. Samanlaisena tää ei jatku. Koko ajan vanhuspalvelut heikennetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vanhuksilta katoaa myös ote todellisuudesta.

Isäni keksii ties mitä tempauksia ja ei näe mitään vikaa omassa toiminnassaan. Vanhainakotipaikkaan liian hyvässä kunnossa ja ei myöskään suostu ottamaan siivousapua vastaan. Asunto siinä kunnossa, ettei sinne voi viedä lapsia.

Sama tilanne miehen puolella - eivät suostu muuttamaan pois hissittömästä talosta ja asuvat ylimmässä kerroksessa. On kuulemma hankalaa, mutta eivät halua muuttaa pois.

Asioista väännetty jo kymmenen vuotta. Olen täysipäiväisesti töissä ja muutakin elämää on, joten heidän itseaiheutettujen ongelmien ratkominen on poissa kaikesta muusta. Lähtevät varmaan asunnoista kannettuna.

 

Tämä on varsin yleinen tilanne. Eivät ymmärrä ajoissa muuttaa sopivampaan asuntoon ja sitten on tosiaan nämä jotka eivät enää yksin pärjää mutta ovat kuitenkin liian

Tämän(kin) vuoksi myyn oman asuntoni ajoissa. 1.kerros, mutta kierreportaat. Olen jo nyt vähän kömpelö ja etukumara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rajoittaa omaa elämää jos joutuu vanhuksista huolehtimaan. 

Siksipä minä eläkeläis mummo 68 vuotias, teen paperin,  ihan semmosen  epävirallisen.  Käsin kirjotan  omalla käsialallani, johon  laitan ylös, että :

Minnuu  ei  pidä lastemme hoitaa missään muodossa. 

Minua saa alussa kotona hoitaa  joku kunnan työntekijä.  Tai jos heitä ei ole saatavilla, sitten muutan palvelutaloon. Ja siellä minnuu  voi hoitaa vaikka Robotti.

Mutta lasten ei tarvitse.

Jospa laki ei myöhemmällä ajalla salli sun tehdä tuollaista määräystä. 

Tulevaisuudessa voi olla niin, että jos omat varat ei riitä täysihintaiseen palvelutalopaikkaan, velvoitetaan lapset kustantamaan tai ho

Sodan tullen vanhukset jää heitteille kuolemaan. Ketään ei siinä vaiheessa kiinnosta. Lapset ei tule maksamaan vanhusten kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rajoittaa omaa elämää jos joutuu vanhuksista huolehtimaan. 

Siksipä minä eläkeläis mummo 68 vuotias, teen paperin,  ihan semmosen  epävirallisen.  Käsin kirjotan  omalla käsialallani, johon  laitan ylös, että :

Minnuu  ei  pidä lastemme hoitaa missään muodossa. 

Minua saa alussa kotona hoitaa  joku kunnan työntekijä.  Tai jos heitä ei ole saatavilla, sitten muutan palvelutaloon. Ja siellä minnuu  voi hoitaa vaikka Robotti.

Mutta lasten ei tarvitse.

Jospa laki ei myöhemmällä ajalla salli sun tehdä tuollaista määräystä. 

Tulevaisuudessa voi olla niin, että jos omat varat ei riitä täysihintaiseen palvelutalopaikkaan, velvoitetaan lapset kustantamaan tai ho

 

En haluaisi nyt olla ikävä, mutta jos *itä valloittaisi meidät*, huonokuntoiset vanhusket kuolisivat itse edestään. Ja noin jatkossa; ihmisillä on tosi kovat työurat ja vastuut. Jo nyt tehostettu kotihoito käy joissakin tapauksissa monta kertaa vuorokaudessa alleen paskovan, lähes tiedottoman mutta kotona hoidettavan asiakkaan luona. Mitä jatkossa? He vain kuolevat hiukan (paljon) nopeammin. Ei sen kummempaa.

Mie sanoin myös lasteni perheille, että en aio enkä halua olla taakka enkä  rasite teille.

Voin hyvin muuttaa  tästä omasta asunnostani vanhusten vuokra asuntoon , kun sen aika tulee. Toivon että joku kävisi sitten  katsomassa miten voin ja mitä apuja tarvitsen.

Jos yhteiskunnalla ei ole vara minua hoitaa, en ota lapsiltanikaan mitään apuja.  Aika näyttää. Eikä tässä tiedä elinpäiviään kukaan.

Nro 115: Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat ja ymmärrän myös, miten olet tuohon tilanteeseen päätynyt ja miksi olet edelleen siinä tilanteessa. Elät todella raskasta aikaa. 



Jollain tavalla mulle ehkä on ollut tunnetasolla helpompaa se, että mun vanhempani alkoivat tarvita enemmän apua ollessaan jo 95- ja 92-vuotiaita. Olivat jo silloin eläneet pidempään kuin kukaan muu isän tai ädin suvusta. Sellaisen surutyön, että vanhempani ovat vanhoja ja kohta kuolevat, olin ehtinyt tehdä jo vuosia sitä ennne. Sen sijaan, että toivoisin vanhempieni elävän yli 100-vuotiaksi, mä osaan olla kiitollinen siitä, että olen saanut pitää heidät näinkin pitkään. Voi olla, että he elävätkin yli 100-vuotiaiksi, mutta ihan yhtä mahdollista on, että eivät näe enää huomisaamua. En toivo puhelinsoittoa, jolla saan tiedon, että äiti tai isä on kuollut, mutta en myöskään pelkää sitä puhelinsoittoa.  Tilastollinen todennäköisyyskin on, että se tulee ennemmin kuin myöhemmin. 



Jos mulla ei olisi 2012 ollut se valtimorepeämä, tuskin olisin mennyt nyt helmikuussa lääkäriin. Eikä vanhemmillanikaan olisi nyt turvapalvelua eikä kotihoidon käyntejä. Mä juoksisin siellä edelleen öisin ja päivisin. En saisi nukuttua, olisin stressaantunut ja väsynyt tasan siihen asti, että olisin saanut valtimorepeämän, sydäninfarktin tai aivoinfarktin. Jälkikäteen ajateltuna mun olisi silloin 2012 pitänyt kyllä sairaanhoitajana tunnistaa kaikki oireet, mitkä johtivat valtimorepeämään. Jos joku tuttu olisi kertonut sellaisista oireistaan, olisin kehottanut hakeutumaan kipinkapin lääkäriin. Ja antanut vielä ohjeet, missä tilanteessa pitäisi hakeutua välittömästi päivystykseen. Mutta koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, uskoin vakaasti olevani sekä korvaamaton työpaikallani että kuolematon. Nyt sitten helmikuussa, kun oireet olivat pidempään olleet ihan samat kuin silloin 2012 ja tiesin, että en ole sen enempää korvaamaton kuin kuolematonkaan, päätin mennä lääkäriin. Mutta sinne menoakin vitkuttelin tosi pitkään ja otin tietoisen riskin, että mulle  voi käydä huonosti. 



Kun sun omaishoitajuutesi jonain päivänä päättyy, varaudu siihen, että saatat masentua. Voi tulla "tyhjän pesän syndroomaa" vastaava tilanne. Olisi varmaan hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa tilanteesta. Joko ammattilaisen tai sitten jonkun saman kokeneen eli saada vertaistukea. On myös mahdollista, että tunnet helpotusta. Joka sekin saattaa sitten muuttua syyllisyydeksi siitä, että tunnet helpotusta. Etukäteen ei voi tietää.

Mulla on kaksi veljeä. Toknen asuu ulkomailla ja toinen on muuten vaan ulkoistanut kaiken iäkkäisiin vanhempiin liittyvän mulle, kun olen nainen ja hoivaaminen käy minulta kuulemma "luonnostaan". 

Vanhempani ovat eronneet lapsuudessani ja elävät molemmat nyt yksin. Eli saan hoitaa sitten kahden talouden asioita. Ovat molemmat muuttuneet tosi avuttomiksi, mutta myös jääräpäisiksi mitä vanhemmaksi tulevat. 

Vierailija kirjoitti:

Eräskin vanhus nauraen totesi, että hankki lapset osittain sen vuoksi, että hoitavat häntä vanhuksena. Itse kuitenkin oli huono ja turvaton vanhempi lastensa lapsuudessa. Silti haluaa itsekkäästi että nämä huolehtivat. En ymmärrä.

Puhutko ex-anopistani? Tuostakin asenteesta hänen lastensa ongelmat ovat peräisin. 

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ HYYSÄÄ, hanki ulkopuolista apua.

ÄLÄ VIITSI. Vanhus saa olla jo todella pahasti muistisairas/sänkyyn autettava että kunnallisen kotihoidon saa käymään 3 x vrk. Usein käyntejä myönnetään 2 x viikossa, vaikka olisi kovinkin huonokuntoinen.

Jotkut vanhukset ovat kuin verta imevät iilimadot. Hyvä eläke, eläkkeelle päässyt aikaisin, silti heitä pitää passata vaikka omilla lapsillaan jos mitäkin sairautta ja kenties päälle raskas työ. 

Vierailija kirjoitti:

Mie sanoin myös lasteni perheille, että en aio enkä halua olla taakka enkä  rasite teille.

Voin hyvin muuttaa  tästä omasta asunnostani vanhusten vuokra asuntoon , kun sen aika tulee. Toivon että joku kävisi sitten  katsomassa miten voin ja mitä apuja tarvitsen.

Jos yhteiskunnalla ei ole vara minua hoitaa, en ota lapsiltanikaan mitään apuja.  Aika näyttää. Eikä tässä tiedä elinpäiviään kukaan.

Poikani otti isovanhemmat kontolleen omasta tahdostaan, kun hänen isänsä ei enää pystynyt. Auttaa silloin tällöin, vie kauppaan jne. Saa kyllä palkkaa siitä. 

Myöhemmin hänestä tulee isänsä lähin omainen. Ja koska tyttärelle olen ainoa elossa oleva vanhempi, en halua lisätä kummankaan taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rajoittaa omaa elämää jos joutuu vanhuksista huolehtimaan. 

Siksipä minä eläkeläis mummo 68 vuotias, teen paperin,  ihan semmosen  epävirallisen.  Käsin kirjotan  omalla käsialallani, johon  laitan ylös, että :

Minnuu  ei  pidä lastemme hoitaa missään muodossa. 

Minua saa alussa kotona hoitaa  joku kunnan työntekijä.  Tai jos heitä ei ole saatavilla, sitten muutan palvelutaloon. Ja siellä minnuu  voi hoitaa vaikka Robotti.

Mutta lasten ei tarvitse.

Jospa laki ei myöhemmällä ajalla salli sun tehdä tuollaista määräystä. 

Tulevaisuudessa voi olla niin, että jos omat varat ei riitä täysihintaiseen palvelut

Sodan tullen vanhukset jää heitteille kuolemaan. Ketään ei siinä vaiheessa kiinnosta. Lapset ei tule maksamaan vanhusten kuluja

Koko ketju on täynnä niin törkeitä ja itsekkäitä juttuja, että ällöttää. Tällaisiako kaikki nykymammelit on, itsekkäitä hirviöitä?

Onneksi olen vela, eli minun ei tarvitse pelätä vastenhakoisten lasten apua. Itse autan kasikymppisiä vanhempiani (äiti on muistisairas ja isä toistaiseksi omaishoitaja) - he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Autan heitä niin paljon kuin mahdollista. Onhan tässä joutunut vääntämään monesta asiasta, mutta kaikesta on selvitty. Ei tulisi mieleenkään jättää heitä heitteille.