Ei pääse elämään rentoa omaa elämää kun vanhuksesta pitää huolehtia

Eikö hän voi mennä töihin?

Nro 178: Mä tein silloin 2012 pitkää työviikkoa. Meillä oli ihan jäätävä kiire töissä, koska deadline oli sovittu ihan liian lyhyeksi. Syksyllä yksi tiimin jäsen lähti muihin hommiin ja meidän jäljelle jääneiden työmäärä kasaantui. Mä kävin kotona lähinnä vain nukkumassa. Työpäivät oli helposti 12-14 tuntisia ja jotta jaksoi työpäivän, kahvia meni ihan älyttömät määrät. Väsymys oli silti voimakasta, vaikkei elämässä ollut muuta kuin se työ. Tarkoitan, että mun lapset oli jo aikuisia ja vanhemmatkin vielä ihan hyvässä kunnossa. Eikä mulla ollut silloin edes koiraa, joten aamulla lähdin toimistolle ja illalla tulin kotiin. Ensimmäiset vaaran merkit oli oikeastaan hiljainen kohina korvissa. Ei niin kova, että olisi kauheesti vielä haitannut. Ja jonkinlainen puristava tunne päässä. Silloin syksyllä 2012 joinain aamuina, kun kävin suihkussa, oli pakko välillä oksentaa vessanpönttöön. Ei siis ollut mitään vatsatautia vatsakipuineen vaan pelkästään huono olo. Sitten kuitenkin vaan vaatteet päälle ja bussipysäkille kohti toimistoa. Päänsäryt oli alussa melko lieviä, mutta pahenivat itsenäisyyspäivän hujakoilla. Myös kohina korvissa oli voimakkaampaa ja huonovointisuus. Nämä olivat siis merkkejä hitaasti, mutta jatkuvasti kohonneesta verenpaineesta. 

Perjantaina 14. 12. mulla alkoi tuntua kipua vasemmalla puolella selässä. Ensin ajattelin, että olenko mä reväyttänyt selkäni jotenkin. Kipu kuitenkin paheni ja kun virtsassa alkoi olla verta, mä ajattelin, että mulla on varmaan virtsatieinfektio. Harmittelin silloin, että en taidakaan jaksaa lähteä siskoni kanssa seuraavana aamuna joululahjaostoksille. Yön aikana kipu paheni edelleen, mutta pissalla käynti helpotti jonkin verran kipua. Hain tyynyn ja peiton kylpyhuoneen lattialle, koska olin totaalisen väsynyt ja siitä oli helpompi nousta pöntölle. Aamulla en sitten päässytkään enää lattialta ylös vaan käsien varassa raahauduin kylppäristä ja aloin huutaa mun poikaa avuksi. Onneksi oli kotona eikä missään menossa kavereidensa kanssa. Sitten tulikin pimeys. Sen verran muistan, että kuulin ensihoidon sanovan, että suonta ei löydy, kun yrittivät laittaa mulle tippaa. Mun pelastukseni oli, että munuaisvaltimo alkoi ensin vain tihkuttaa eikä revennyt kertaheitolla kunnolla. Olin jo sairaalassa, tiputettiin nesteitä ja verta, kun se sitten lopulta sanoi poks. 

Mutta nyt mulla siis koko alkuvuoden oli samoja oireita kuin oli ennen sitä 14.12. Ja koska mulla on nyt verenpainemittari, niin näinhän mä sen itsekin, että  paineet oli korkealla. Yläpaineet usein 200 tai yli ja alapaineetkin joskus yli 120. Siitäkin huolimatta, että mulla oli jo verenpainelääkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rajoittaa omaa elämää jos joutuu vanhuksista huolehtimaan. 

Siksipä minä eläkeläis mummo 68 vuotias, teen paperin,  ihan semmosen  epävirallisen.  Käsin kirjotan  omalla käsialallani, johon  laitan ylös, että :

Minnuu  ei  pidä lastemme hoitaa missään muodossa. 

Minua saa alussa kotona hoitaa  joku kunnan työntekijä.  Tai jos heitä ei ole saatavilla, sitten muutan palvelutaloon. Ja siellä minnuu  voi hoitaa vaikka Robotti.

Mutta lasten ei tarvitse.

Jospa laki ei myöhemmällä ajalla salli sun tehdä tuollaista määräystä. 

Moni vanhus huomattavasti varakkaampi kuin lapsensa. Se ei tee silti tilanteesta helppoa monen kohdalla. 

Tulevaisuudessa voi olla niin, että jos omat varat ei riitä täysihintaiseen palvelut

 

Vierailija kirjoitti:

Noh toivottavasti kuolevat kohta niin saatte nauttia elämästä. T. Vanhempansa parikymppisenä menettänyt 

Suurin osa suree vilpittömästi vanhempiensa poismenoa, mutta on rehellistä ja rohkeaa antaa ääni myös heille jotka eivät sure ainakaan samoista syistä.

Tuo valitettavasti on yksi uuvuttavin ihmissuhde mikä elämässä on jos vanhemmus on puuttunut ja lapsi joutunut jotenkin vain rämpimään aikuisuuteen vaihtelevalla menestyksellä. 

Millaista kiitollisuutta voi lapselta silloin odottaa? Pahinta mielestäni elää valheessa että oli hyvät vanhemmat jos he olivat itsekeskeisiä, häpäiseviä ja hylkääviä. Monen on hyvin tuskallista kohdata ruma totuus vanhemmistaan, ja päätyy ennemmin syyttämään itseään kaikesta (mikä sopii tälläisille vanhemmille loistavasti).

Nro 183: Äidin voinnin huononeminen hoivakodissa johtui siitä, ettei äiti syönyt, juonut eikä ottanut lääkkeitään siellä. Nestehukka, hoitamatta jäänyt virtsatieinfektio sekä alkava keuhkokuume olivat huonoon kuntoon menon syynä. Äidillä siis oli virtsatieinfektioon kyllä antibioottikuuri, mutta ei suostunut lääkkeitään ottamaan. Päivystyksessä kuvauttivat keuhkot, nesteyttivät, antoivat lisähappea ja keuhkoputkia laajentavaa lääkettä sekä aloittivat uudelleen antibioottikuurin. Mä hain sitten äidin sieltä pois, koska tiesin, että jos äiti palaa hoivakotiin, tilanne on taas sama eli äiti ei syö, juo eikä ota lääkkeitäkään. Kotona onnistui, koska mulla ja isällä oli aikaa maanitella äiti ottamaan lääkkeensä. Houkutella syömään edes vähän sekä juomaan vähintään sen verran, ettei taas ole nestehukka. 

Isä on mielestäni riittävän skarppi tekemään päätöksiä. Ja vaikkei olisikaan, niin lain mukaan isällä on äidin aviomiehenä päätösvalta. Mä en siis voisi edes ottaa niitä kontolleni, ellei sitten isää todettaisi juridisesti kykenemättömäksi päättämään em asioista. En ole edes selvittänyt, millainen prosessi siinä olisi kyseessä. 

Isä on nyt oppinut arvioimaan äidin vointia itsekin. Hänhän oli aina itse paikalla silloin, kun mä kävin arvioimassa. Isä tunnustelee pulssin, mittaa verenpaineen, arvioi ihon värin ja mahdollisen ihon hikisyyden, tarkistaa hengityksen jne. Mun äidillä on aina ollut matala kipukynnys ja isä on ohjeistettu niin, että jos äiti valittaa kipua, niin jos äiti osoittaa rintakehää, isä antaa varmuuden vuoksi äidille nitrosuihkeen. Jos kipu on jossain muualla (mutta ei siis ole kaatunut tms, mistä voisi seurata luunmurtumia), niin isä odottelee jonkin aikaa ja jos kipu ei mene itsestään ohi, antaa kipulääkettä. Jos edelleenkään kipu ei mene ohi tai jos kipu vaan pahenee, sitten isä soittaa HUS:in päivystysapuun ja kysyy sieltä neuvoa. Aiemmin, kun mä aina juoksin siellä, isä vaan sanoi mulle, että no tee jotain. Tee jotain. Mitä mä voisin tehdä? En mitään muuta kuin tuon saman kuin mitä isä on nyt ohjeistettu tekemään itse. Ei mullakaan mitään taikasauvaa ole. 

Isä kyllä soittaa mulle ja kysyy neuvoja. Se on ihan ok. Viimeksi juteltiin siitä, kun isä oli huolissaan äidin ruokahaluttomuudesta ja pelkää, että äiti saa ravinnosta liian vähän proteiineja. Mä sitten ehdottelin kaikenlaista ja isä niistä mietti, että juu, tuota voisikin kokeilla. Ja jos äidillä on vatsa kovalla, niin isä konsultoi mua (eikä suinkaan HUS:in päivystysapua, koska se on tarkoitettu akuutteihin kiireellisiin asioihin)  ja kertoo, että kotona olisi nyt tätä ja tuota ummetuslääkettä, niin kumpaa hänen kannattaisi antaa. Mä vein vähän aikaa sitten sinne pellavansiemeniä ja kehotin isää laittamaan niitä yöksi jääkaappiin veteen likoamaan ja laittamaan aamulla puurokattilaan, kun alkaa keittää aamupuuroa. Tai jos äidillä on vatsa kipeä, niin antaako Buranaa vai Panadolia. Kaikenlaista tällaista. 

Mä olen kyllä tosi iloinen siitä, että isäni on ihan oikeasti nyt halunnutkin oppia pärjäämään äidin kanssa. Ja ehkä isä myös kokee olevansa tarpeellinen ja hyödyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isältä vietiin omaishoitajana toimiminen 96-vuotiaana. Katsottiin liian vanhaksi olemaan äitini omaishoitaja, Vaikka sai edelleen täydet pisteet musititestistä. Jopa lääkärin todistus isän jatkamiseksi hankittiin, mutta hän ei silti  kelvannut. 

Eli reippaan ja tunnollisen lampaan isälle voi joskus vielä käydä samoin, jos elää saavat. 

Kuka tällöin ottaa pestin vastaan?

En usko, että kukaan ottaa pestiä vastaan. Sitten äidillä ei vaan enää ole omaishoitajaa. Omaishoitajuushan on hyvinvointialueen ja omaishoitajaksi ryhtyvän välinen kirjallinen sopimus erilaisista hoidettavan hoitoon liittyvistä asioista eikä ketään voi velvoittaa laittamaan nimeään alle sellaiseen sopimukseen, jos ei halua. Miten äidin asiat sen jälkeen hoidetaan, on ihan eri asia kuin se, onko äidillä omaishoitajaa vai ei. Varmaan jatkuu samalla tavalla kuin nytkin eli ulkopuolista apua hankitaan sen mukaan, minkä verran ja millaista apua he tarvitsevat. 

Reipas ja tunnollinen lammas:

Olen se, joka ehdotti lomaa. En viitsi enää lainata samaa ketjua, kun se menee kuitenkin taas plörinäksi. Tee ihmeessä se eka reissu Seinäjoelle. Jos jokin asia noin oudosti vetää puoleensa, niin siihen on yleensä jokin syy eikä sitä voi tietää, mikä se on.

Olen käynyt muutaman kerran Seinäjoella. Itse en nyt erityisesti pidä siitä kaupungista, mutta ympärillä on monia kivoja maalaiskyliä. Mutta yhden yön jos käy, niin eiköhän siellä jotain kiinnostavaa ole kaupungissakin. Seinäjoella kannattaa mennä ehkä keskustan S-ryhmän hotelliin. Se ainakin on hyvä. Sorsanpesä olisi muuten kiva ja siellä 70-lukulaista tunnelmaa, mutta siellä haisee käytävällä home tai muu dunkku (ainakin muutama vuosi sitten). Huoneessa ei kyllä haissut. Tai sitten jokin vähän erilainen majoitus, niitäkin taitaa olla. Ja kun sinne tosiaan pääsee helposti junalla, niin sun on helppo sinne mennä. 

Seuraavalla kerralla jatkat sitten vielä vähän pidemmälle pohjoiseen, niin tulet meille. 😄

Itse en aio hoitaa omia vanhempia kun ikääntyvät. Ei kukaan minuakaan ajatellut kun olin lapsi tai nuori. Minua kuritettiin ja rangaistiin pienimmästäkin virheestä, sain vyöstä ihan huolella. Lisäksi minut heitettiin kotoa kun olin vielä alaikäinen. 

Meitä on 4 sisarusta, hoitakoon ne 2 lellikkiä vanhemmat kun ovat siinä tilanteessa. Minulle on turha soitella. Vanhempani eivät ole auttaneet lasteni hoidossa, eivät ota yökylään ym. Sen sijaan 2 sisarusta saa kaiken rahallisen avun ja lastenhoidon minkä tarvitsevat. 

En koe että minulla olisi mitään velvollisuutta auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en aio hoitaa omia vanhempia kun ikääntyvät. Ei kukaan minuakaan ajatellut kun olin lapsi tai nuori. Minua kuritettiin ja rangaistiin pienimmästäkin virheestä, sain vyöstä ihan huolella. Lisäksi minut heitettiin kotoa kun olin vielä alaikäinen. 

Meitä on 4 sisarusta, hoitakoon ne 2 lellikkiä vanhemmat kun ovat siinä tilanteessa. Minulle on turha soitella. Vanhempani eivät ole auttaneet lasteni hoidossa, eivät ota yökylään ym. Sen sijaan 2 sisarusta saa kaiken rahallisen avun ja lastenhoidon minkä tarvitsevat. 

En koe että minulla olisi mitään velvollisuutta auttaa. 

-----

Ei olekaan. Auttakoot nämä suosikkilapset.

Mitä muuten haluaisit siellä lomalla tehdä, nähdä tai kokea? 

Olikohan se muuten Seinäjoella, kun on joku kauheasti ylistetty pikaruokapaikka. Nauratti, kun sitten ostettiin sieltä ruuat. Ei ne nyt ihan surkeita olleet, mutta ihan tavallista keskitasoa jopa pikaruuaksi. En menis uudestaan. Oikeista ravintoloista en muista, missä on tullut syötyä. Ainakin siellä Sorsanpesässä. Se oli ihan ok. Mutta ei mitään muistikuvaa muualta, vaikka pakosti jossain muuallakin on syöty. 🤔 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isältä vietiin omaishoitajana toimiminen 96-vuotiaana. Katsottiin liian vanhaksi olemaan äitini omaishoitaja, Vaikka sai edelleen täydet pisteet musititestistä. Jopa lääkärin todistus isän jatkamiseksi hankittiin, mutta hän ei silti  kelvannut. 

Eli reippaan ja tunnollisen lampaan isälle voi joskus vielä käydä samoin, jos elää saavat. 

Kuka tällöin ottaa pestin vastaan?

En usko, että kukaan ottaa pestiä vastaan. Sitten äidillä ei vaan enää ole omaishoitajaa. Omaishoitajuushan on hyvinvointialueen ja omaishoitajaksi ryhtyvän välinen kirjallinen sopimus erilaisista hoidettavan hoitoon liittyvistä asioista eikä ketään voi velvoittaa laittamaan nimeään alle sellaiseen sopimukseen, jos ei halua. Miten äidin asiat sen jälkeen hoidetaan, on ihan eri asia kuin se, onko äidillä omaishoitajaa vai ei. Varmaan jatkuu samalla tavalla kuin nytkin

Ehkä voisit hommata edunvalvontavaltuutuksen. Tehdä sellaisen varalle. Ei sitä ole pakko ottaa koskaan käyttöön. 

Mun vanhemmilla on niin, että ovat tehneet toisilleen ja minä olen varalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhukset ovat kuin verta imevät iilimadot. Hyvä eläke, eläkkeelle päässyt aikaisin, silti heitä pitää passata vaikka omilla lapsillaan jos mitäkin sairautta ja kenties päälle raskas työ. 

Jotkut mammelit ovat kuin hirviöitä - kärkkyvät perintöä, eivätkä tikkua ristiin laita kenenkään puolesta. Luultavasti heidän lapsensa jättävät myös heidät heitteille.

Voi olla että perintö ei edes kiinnosta, jos sillä tehdään kauppaa. Tälläisiä vanhempia myös on. Koetetaan ostaa lapsi käyttöön ja kestämään taas kaikkea sitä aikoinaan lähti pakoon. 

Ihan turha jeesustella muiden asioita jos ei tiedä mitä kaikkea perheissä voi olla. Vastenmielistä nostaa omaa arvoaan pikkusieluisella moralisoinnilla. Niin kipeitä voivat nuo kuviot olla että perintö on ihan sivuseikka kaiken keskellä, ei korvaa mitenkään kaikkea vaillejäämistä mm mielenterveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas:

Olen se, joka ehdotti lomaa. En viitsi enää lainata samaa ketjua, kun se menee kuitenkin taas plörinäksi. Tee ihmeessä se eka reissu Seinäjoelle. Jos jokin asia noin oudosti vetää puoleensa, niin siihen on yleensä jokin syy eikä sitä voi tietää, mikä se on.

Olen käynyt muutaman kerran Seinäjoella. Itse en nyt erityisesti pidä siitä kaupungista, mutta ympärillä on monia kivoja maalaiskyliä. Mutta yhden yön jos käy, niin eiköhän siellä jotain kiinnostavaa ole kaupungissakin. Seinäjoella kannattaa mennä ehkä keskustan S-ryhmän hotelliin. Se ainakin on hyvä. Sorsanpesä olisi muuten kiva ja siellä 70-lukulaista tunnelmaa, mutta siellä haisee käytävällä home tai muu dunkku (ainakin muutama vuosi sitten). Huoneessa ei kyllä haissut. Tai sitten jokin vähän erilainen majoitus, niitäkin taitaa olla. Ja kun sinne tosiaan pääsee helposti junalla, niin sun on helppo sinne mennä. 

Seuraav

Kaverini muutti suuresta suomalaisesta kaupungista Seinäjoelle erikoistumaan erikoislääkäriksi. Koki, että on ihan liian maaseutumainen hänelle ja sukulaiset ja kaverit pitkän matkan päässä. 

Sekosi siellä ja nyt mt-eläkkeellä. (Toki yritti vielä työskennellä muutamaan kertaan, mutta ei onnistunut.)

🔺Se on ehkä vähän se, kun se ei ole kaupunkina mikään historiallinen eikä kummoinen, mutta se ei ole myöskään maaseudun idylliä, vaan selkeästi kaupunki. Ei oikein parhaita puolia kummastakaan. Ihmisten mentaliteetti on omanlaisensa. Joku tykkää, toinen ei. Itse en oikein tiedä. Tavallaan tykkään Etelä-Pohjanmaasta, mutta en ehkä haluaisi pysyvästi asua siellä. 

Sorry OT

Nro 195: "Ehkä voisit hommata edunvalvontavaltuutuksen. Tehdä sellaisen varalle. Ei sitä ole pakko ottaa koskaan käyttöön. 

Mun vanhemmilla on niin, että ovat tehneet toisilleen ja minä olen varalla. "

Mun vanhemmillani on sellainen jo eikä sitä tosiaan ole vielä edes äidin osalta käyttöön, koska isä ei ole joutunut vielä sellaiseen tilanteeseen, että sitä olisi tarvittu. Mun sisko on siinä sitten isän jälkeen varalla ja mä siskoni jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuten haluaisit siellä lomalla tehdä, nähdä tai kokea? 

Olikohan se muuten Seinäjoella, kun on joku kauheasti ylistetty pikaruokapaikka. Nauratti, kun sitten ostettiin sieltä ruuat. Ei ne nyt ihan surkeita olleet, mutta ihan tavallista keskitasoa jopa pikaruuaksi. En menis uudestaan. Oikeista ravintoloista en muista, missä on tullut syötyä. Ainakin siellä Sorsanpesässä. Se oli ihan ok. Mutta ei mitään muistikuvaa muualta, vaikka pakosti jossain muuallakin on syöty. 🤔 

En kyllä yhtään tiedä, mitä haluaisin nähdä ja kokea. Käydä vaan katsomassa, millainen paikka. Joku jo kirjoitti, ettei kuulemma ole kummoinen paikka. Ei maaseutua, muttei oikein kunnolla kaupunkikaan. Olen kuullut, että Pohjanmaalla ollaan sisäänpäin lämpiäviä ja ulkopaikkakuntalaisia pidetään outoina. Mua se ei kyllä haittaisi tippaakaan, koska olen aika introvertti ja viihdyn varsin hyvin itsekseni omissa oloissani. Eikä mua edes haittaa, jos mua pidetään outona. En mä sinne nyt ole muuttamassa, mutta haluaisin kyllä käydä siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te kirjoittajat, että tulevaisuudessa vanhusten hoito siirretään yhä enemmän heidän lapsilleen. Siitä on jo poliitikot puhuneet. 

Mennään takaisin aiempaan. Niin se on muissa maissa. Erittäin monessa maassa. 

Tajutaan, Ja just sen takiahan eläkeikää lähestyessä tai viimeistään eläkkeellä pitääkin alkaa varautua tulevaan. Pitää alkaa tehdä kotiaan sellaiseksi, että siellä pärjää. Jos ei ole mahdollista, on muutettava sellaiseen paikkaan, missä pärjää. Pitää varautua siihen, että jonain päivänä ei ehkä voikaan enää ajaa autolla ja miettiä, miten silloin aikoo toimia. Kuolinsiivouskin kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta kotona on sitten tilaa liikkua pyörätuolin tai rollaattorin kanssa, kylpyhuoneeseen mahtuu suihkutuoli jne. Niin ja siivoaminen on helppoa, kun ei ole tavaraa hyllyillä, pöydillä, piirongin päällä jne.  Tavarat kannattaa kotona sijoittaa sillä tavalla, että usein tarvittavien vuoksi ei tarvitse kyykistellä eikä kiiipeillä tuolilla. Erilaisia palveluitakin on hyvä opetella käyttämään sen sijaan, että joka asiassa soittaa  serkunkissankumminkaimalle. Kaikki säännöllisesti tulevat laskut laittaa menemään pankkitililtä suoraveloituksena. Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus kuntoon. Hyvä olisi myös kirjoittaa lista itselleen tärkeimmistä tavaroista sitä varten, jos sitten aikanaan joutuukin muuttamaan aina sen mukaan, missä lapset milloinkin asuvat. On lapsille helpompaa pakata listan tavarat mummin/vaarin muuttolaatikkoon ja heivata loput jonnekin kierrätykseen, jos ne eivät mahdu muuttokuormaan. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuten haluaisit siellä lomalla tehdä, nähdä tai kokea? 

Olikohan se muuten Seinäjoella, kun on joku kauheasti ylistetty pikaruokapaikka. Nauratti, kun sitten ostettiin sieltä ruuat. Ei ne nyt ihan surkeita olleet, mutta ihan tavallista keskitasoa jopa pikaruuaksi. En menis uudestaan. Oikeista ravintoloista en muista, missä on tullut syötyä. Ainakin siellä Sorsanpesässä. Se oli ihan ok. Mutta ei mitään muistikuvaa muualta, vaikka pakosti jossain muuallakin on syöty. 🤔 

En kyllä yhtään tiedä, mitä haluaisin nähdä ja kokea. Käydä vaan katsomassa, millainen paikka. Joku jo kirjoitti, ettei kuulemma ole kummoinen paikka. Ei maaseutua, muttei oikein kunnolla kaupunkikaan. Olen kuullut, että Pohjanmaalla ollaan sisäänpäin lämpiäviä ja ulkopaikkakuntalaisia pidetään outoina. Mua se ei kyllä haittaisi tippaakaan, koska olen aika introvertti ja viihdyn v

Se olin varmaan minä. Mutta joka tapauksessa sun kannattaa siellä käydä, koska jokin sua vetää sinne. Sehän ei ole välttämättä edes se varsinainen määränpää tai juttu se Seinäjoki, vaan ehkä sieltä saat uuden idean tai kohtaat jonkun ihmisen, ja siitä syntyy taas jotain uutta. Tai siellä ollessasi herää jokin ajatus, tai matkalla näet junan ikkunasta jotain kiinnostavaa, tai silmäsi osuvat johonkin mainokseen, tai tylsistyt hotellissa ja katsot telkkaria ja se juttu tuleekin sieltä. Se voi olla ihan mitä vain. Tai sitten vain rakastut Seinäjokeen jostain syystä ja haluat palata sinne aina uudestaan.

Ohis: Itse haluaisin käydä Närpiössä. Katsomassa, mistä tomaatit tulevat. 

Miehelläni oli armeijassa närpiöläisiä tupakavereita. Mies ei ymmärtänyt niiden puhumaa ruotsia, vaikka omakin äidinkieli oli ruotsi. Esimerkki oli joku tällainen: rosteped=ruosteinen polkupyörä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te kirjoittajat, että tulevaisuudessa vanhusten hoito siirretään yhä enemmän heidän lapsilleen. Siitä on jo poliitikot puhuneet. 

Mennään takaisin aiempaan. Niin se on muissa maissa. Erittäin monessa maassa. 

Tajutaan, Ja just sen takiahan eläkeikää lähestyessä tai viimeistään eläkkeellä pitääkin alkaa varautua tulevaan. Pitää alkaa tehdä kotiaan sellaiseksi, että siellä pärjää. Jos ei ole mahdollista, on muutettava sellaiseen paikkaan, missä pärjää. Pitää varautua siihen, että jonain päivänä ei ehkä voikaan enää ajaa autolla ja miettiä, miten silloin aikoo toimia. Kuolinsiivouskin kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta kotona on sitten tilaa liikkua pyörätuolin tai rollaattorin kanssa, kylpyhuoneeseen mahtuu suihkutuoli jne. Niin ja siivoaminen on helppoa, kun ei ole tavaraa hyllyillä, pöydillä, piirongin päällä jne.  Ta

Tuo listasi on todella hyvä. Alkaisin tehdä kuolinsiivousta, jos vaan tältä omaishoitajuudelta jaksaisin. Olen tuonut vanhempieni kotiin paljon tavaroita omasta kodistani aikeena käydä läpi, mutta omaishoitajuus on 24/7 ja milloinkaan ei ole aikaa. 

Ihmisten elämä muuttuu Suomessa ihan erilaiseksi nopeasti. Ensinnäkin jo nyt on puheet siitä, että vanhustenhoitoa siirretään omaisten harteille. Sitten tuo ryhmäasuminen vertaisia ilman ympärivuorokautista henkilökuntaa. Kamalaa. 

Ja tulossa on raju kulttuurin muutos, kun ulkoa tulee tänne runsaasti väkeä lähivuosina. Puhumattakaan siitä, että voi tulla sota. 

Joku sanoi, että sodan aikaan vanhukset on omillaan. Mun suvussa ne oli lastensa hoidettavana lain mukaisesti kuten aiempinakin sukupolvina. Siis ihan kaupungissa, ei missään maatalossa. Suuri ongelma oli sitten, jos tuli sairaus. Isomummoni ja hänen poikansa kuolivat syöpään vailla mitään hoitoa sota-aikaan. Hyvin kamalaa. Heillä oli kipuja. Varakkaampi tosien sukuhaaran isoisä pääsi lääninsairaalaan sentään kuolemaan sydänkohtaukseen. (Sodan aikaan hoitohenkilöstö hoitaa sitilaita)