Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse turvallisesta perheympäristöstä, niin pelkkää positiivista. Lapsi saa kasvaa rauhassa, stressittömässä tilassa. Kotona voi yhtälailla olla selkeä struktuuri, musiikkia, liikuntaa, taidetta, tutkimista ja muuta virikkeellistä toimintaa, kerho- tai puistotoiminnalla,avoimella päiväkodilla tms. voi luoda sosiaalisia kontakteja.

 

Varhaiskasvatus on tällä hetkellä todella isossa kriisissä pätevien työntekijöiden suhteen, kuin ihan henkilöstömitoitusten suhteen. 

 

- Vakaope

En oo päiväkoti lapsi ollut, vanhemmat kotona maatalous, sitten oli ukki, setä ja täti, samaa kolhoodia. Olen ydinperhern kannattaja.

Ei tarvi olla hengenvaarallisessa reservaatissa melussa ja mökässä koko päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta parasta on se, ettei saa laadukasta varhaiskasvatusta. 

Hyvin sanottu. Jos joku ei tunne tilannetta, tuossa on siis näkymättömät lainausmerkit.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia. 

Toivottavasti olet tehnyt jotakin heidän hyväkseen, oikeasti.

Näkemyksesi taitaa olla siltä osin vääristynyt, ettet työsi(?) puitteissa tapaa muita kuin ongelmaperheitä.

Ystäväperheessä lapset kävivät vain eskarin ennen koulua ja kotivuosina oli kerhoja ja muuten liikkumista ihmistenilmoilla sekä kotona perustaitojen oppimista. Lapsista kasvoi varsin osaavia ja pärjääviä jotka perustelevat nyt perheitään. Se äiti ja isä kyllä sopivat hyvin tuohon että lapset kasvatetaan ja opetetaan kotona. Ei päiväkoti ole ainoa oikea vaihtoehto ja tie. 

Kiireettömät aamut lienee niitä parhaita puolia. Huonoja puolia voisin luetella vaikka kuinka, mutta niitä ei tässä kysytty. 

 

Näen ihan hirveästi riskitekijöitä tuossa yhtälössä. Noista kotona haudoista näkee, että sitä on todellakin oltu vain kotona ja joskus nämä kotiäitilapset ovat niin vinksahtaneista ympyröistä, että koulun aloitus on haastavaa. 

Mun äiti oli kotiäiti. On edelleen naimisissa isän kanssa ja elämä muutenkin ok, mutta köyhäksi jäi eikä mitään omaa saavutusta.

"Parasta" oli se, että minä ja sisko ymmärrettiin elää ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Säästyy muutamalta flunssalta, vatsataudilta, kihomadoilta, täiltä yms. 

Parasta kotona läheisten kanssa oleminen, kiireettömyys, mahdollisuus omiin rytmeihin. Syliä ja halia, rakkautta tarjolla.

Jälkimmäisestä hyvin samaa mieltä. Mutta jos käy kerhoissa (onko niitä enää?) saa taudit sieltäkin. Omat lapseni alkavat olla jo täysi-ikäisiä, mutta silloin n. 15 v. sitten oli ihan tavallista tuoda sairas lapsi kerhoon ja tämä tartutti kaikki. Kuopuksellani putkitettiin korvat kolme kertaa, kumpikin sairasti ihan kiitettävästi. Jos on mahdollisuus tavata muita lapsia ulkona, suosittelen. Kontaktit ovat kuitenkin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppivat vain äidinkieltä, eivät suomea. Oppivat vain äitinsä kulttuurin, eivät suomalaisia tapoja. 

Mitä tarkoitat? Ihan suomalaisia tavallisia suomea äidinkielenään puhuvia perheitä aloituksessa ajattelin.

Ap

Kotiäidistä kun tosi iso osa on jotain muuta kuin suomenkielisiä alkuperäisiä suomalaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kiirettömyys, ei stressiä, rauhalliset aamut ja illat, ei sairastelua.

Helpot nukkumaanmenot, kun ei mitään pakkopäikkäreitä, jotka vaan häiritsee illalla nukahtamista.

Turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö, ei huonoja vaikutteita (päiväkodeissa osa lapsista käyttäytyy ja puhuu vähän miten sattuu valitettavasti). 

Kaksi jälkimmäistä kohtaa ei kylläkään todeudu likimainkaan aina. Parhaassa tapauksessa toki näin. 

Näin kolmen lapsen äitinä sanoisin, että useita puoltavia asioita kotihoidolle ja nämä omia kokemuksiani ja riippuen äidin voimavaroista. Aamulla voi rauhassa herätä. Lapset opettavat toisiaan, koska ovat eri ikäisiä. Usein samanikäiset eivät huomioi samalla tavalla, kuin isosiskot ja -veljet. Äidin syli on läsnä koko päivän. Taudit ja tartunnat ei jyllää samalla tavalla. Päivät vaihtelee, välillä voidaan käydä isoissa kerhoryhmissä, välillä kahvitellaan ja syödään mummulassa. Ei jatkuvaa hälinää. Muutoinkin isovanhempia tavataan enemmän, kuin vanhempien ollessa työelämässä(näin meillä). Meillä isovanhemmat ja omat sisarukset hoitivat lapsia välillä, jolloin me vanhemmat saimme omaa aikaa käydä kampaajalla, liikuntaharrastuksissa jne. Nekin päivät oli oikein kivoja lasten mielestä. Jos olisin ollut työelämässä, en olisi niitä harvoja vapaapäiviäni halunnut olla erossa lapsistani, eivätkä isovanhemmat olisi saaneet nauttia yhtä paljon ajasta lasteni kanssa. Tässäkin kohdassa suuri kiitos siitä, että meidän isovanhemmilla oli mahdollisuus ja halua hoitaa lapsia. Oma työni on stressaavaa vuorotyötä, olisinko töiden ohella ollut läsnäoleva, virikkeitä keksivä äiti lapsilleni? Pelkäänpä että en. Jokainen äiti voi vapaasti valita(tietysti rahallakin osuutta valintaan) jääkö kotiin vai hoitaako itse. Meillä myös hoitomaksut olisivat olleet jäätävät, plus eskarilainen vietiin eri hoitopaikkaan, joka stressasi töihinpaluuta vielä lisää. Hälinä ja stressi, taudit ym oravanpyörä alkoi siitä päivästä, kun esikoinen meni eskariin ja kaksi muuta aloitti tarhan. Eli niin pitkään kotona, kuin on mahdollista. Lapset ovat nyt jo tasapainoisia ja menestyneitä aikuisia, joilla jo omiakin lapsia.

Uppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan äidistä, ei kaikilla ole automaattisesti samat edut. Mitä voit antaa lapsellesi?

Eiköhän jokainen täysipäinen äiti pysty antamaan sen olennaisimman eli rakkautta. 

Ei kaikki. Olen tunnekylmän kotiäidin hoitama eskariin asti. Elämäni olisi ollut monipuolisempaa ja sosiaalisesti rikkaampaa päiväkodissa. Joten omien ei tarvinnut kestää samaa, valitsin heille hyvän yksityisen päiväkodin. Jotta äiti voi tarjota lapsille riittävästi virikkeitä pitää hänen pitää revetä todella moneen suuntaan.