Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (234)
Älkää sanoko lastentarhaa päiväkodiksi - se ei ole KOTI. Se on hoitopaikka, tai oikeammin koulutuspaikka (VaSu).
Parasta lapselle? Vaikea sanoa... se saattaa olla jokin näistä: tartuntatautien vähäisyys, väkivallan puute, mölyn puute, parempi ruoka, oma äiti käytettävissä omassa kotiympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kaikki vastaukset ole tulleet jo. Sen verran sanon että kun lapsi ottaa jalat alleen se kotona oleminen ei ole mitään sohvalla netflixin katselua. Mulla joka kerta paino lähtenyt tippumaan, enkä ymmärrä miten toiset suorastaan lihoo kotona ollessa. Osa äideistä käy puistoissa ja ihmisten ilmoilla lasten kanssa kuten seurakunnan tai avoimen päiväkodin tapahtumissa, osa taas on vaan kotona ja valittaa kun lapset menee seinistä läpi. Toki jos on omakotitalo, ei se niin häiritse jos melutaan, mutta onhan lasten hyvä oppia miten julkisissa tiloissa ja vieraita lapsia kohtaan käyttäydytään. Riippuu pitkälti millainen työnkuva on, kokeeko stressin tulevan kotiin ja uuvuttaako työn ja lasten ollessa pieniä ne illat vai pääseekö töissä tavallaan palautumaan siitä vanhempainvapaasta, ja lasten itkusta vai ei. Jos tekee jotain paperihommia omassa huoneessa se on hyvä vastapaino mutta jos töissäkin on vastassa kiljuva lapsilauma, moni puoltaa pidempää kotona olemista itselleen. Vähemmän traumoja se tuottaa lapsille, jos niiden lasten kanssa jaksaa olla työpäivän jälkeen kuin, että ei ollenkaan jaksa. Silloin on ehkä parempi olla vielä kotona itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä vähän kaduttaa. Olin kotona 5 vuotta. Sen jälkeen palasin työelämään, mutta sain miltei heti potkut nyt-neuvotteluissa (en ollut välttämätön, olin ollut niin kauan poissa pelistä).
Kesti kauan saada uusi työpaikka.
Lapset varmaan kärsivät kun olin rahaton ja stressaantunut. Ei ollut kivaa.
Myöhemmin mietin, olisiko tilanteeni ollut parempi jos olisin palannut töihin nopeammin.
Aika isopalkkainen saa olla, jotta elintaso sillä olennaisesti paranisi, verrattuna sosiaalietuuksiin... Ja maksaa vielä siitä, että joku muu huolehtii pienistä lapsista päivisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä vähän kaduttaa. Olin kotona 5 vuotta. Sen jälkeen palasin työelämään, mutta sain miltei heti potkut nyt-neuvotteluissa (en ollut välttämätön, olin ollut niin kauan poissa pelistä).
Kesti kauan saada uusi työpaikka.
Lapset varmaan kärsivät kun olin rahaton ja stressaantunut. Ei ollut kivaa.
Myöhemmin mietin, olisiko tilanteeni ollut parempi jos olisin palannut töihin nopeammin.
Aika isopalkkainen saa olla, jotta elintaso sillä olennaisesti paranisi, verrattuna sosiaalietuuksiin... Ja maksaa vielä siitä, että joku muu huolehtii pienistä lapsista päivisin.
Kokonaisuudessaan tehotonta. Kannattaa miettiä säästöjä ennen, kuin tekee nopeasti monta lasta, jotta ei tarvitse stressata elintason äkillistä laskusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa olla kotona. Siinä se paremmuus on. Lapsen ei tarvitse olla säilössä suuressa, levottomassa ryhmässä. Ei varhaiskasvatuksessa yksittäinen lapsi saa syliä ja turvaa. Hyvä jos edes jotenkin huomataan. Mihinkään ei pääse omaan rauhaan. Koko päivä hälinää ja ahdistusta
Ja sitten vielä rutiininomainen väkivalta, vaikka hälinän jaksaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Ja nämäkö oli mielestäsi niitä "vain positiivisia" huomioita, joita kysyttiin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsessään jo se että saa viettää koko ajan aikaa oman vanhemman kanssa, kuten luontaista onkin.
Se ei todellakaan ole luontaista ja lapsen etu, että viettää koko ajan oman vanhemman kanssa. Näitä säikkyjä, jokaista vierasta kauhistelevia lumihiutaleita on myös valitettavan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotihoidettu lapsi. Ei äiti meidän kanssa tehnyt yhtään mitään. Muistan, kun muutaman kerran manguttiin äitiä pelamaan meidän kanssa jotain lautapeliä, mutta äiti aina suuttui, jos hävisi. Kerran manguin äidin mukaan hiihtämään, mutta se oli sellainen reissu, että en pyytänyt toiste. Aamulla äiti aina herätti kesken unien ennen seitsemää. Minulla ei ollut kavereita enkä ekaluokalle mennessä tuntenut ketään, joten vietin pitkään välitunnit yksin. Myöhemmin sain pari kaveria, mutta äiti jostain syystä kielsi, että he ei saa tulla meille enkä minä saa mennä heille.
Minulle sattui työttömyysaikoja, kun omat lapset oli pieniä. Minä tein heidän kanssaan kaikkea sitä, mistä itse olin jäänyt vaille. Järjestin asiatkin niin, että he tutustuivat ikätovereihinsa ja saivat kavereita.
Minäkin olin kotiäidin lapsi, eikä äiti meidän kanssa tehnyt mitään. Muistan että hän oli aina keittiössä. Ompeli myös paljon, teki meidän vaatteet itse. Ei siis viihdyttänyt meitä yhtään tippaa, en muista ainuttakaan leikkiä tai peliä yhdessä äidin kanssa. Opin kyllä varhain lukemaan, että kait hän tai isä meille luki.
Sain koulussa kyllä heti kavereita, vaikka en ollut päiväkodista tuttu kelleen. Olin innolla menossa kouluun. Persoonallisuuskysymys, eikä niinkään kotihoidosta kiinni, saako niitä kavereita, meneekö muitten joukkoon ja juttelee. Sosiaaliset taidot mulla kuitenkin oli huonot ja on vieläkin. Mutta en ollut ujo tai introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Ja nämäkö oli mielestäsi niitä "vain positiivisia" huomioita, joita kysyttiin?
Niin ja sellainenkin pointti, ilmeisesti lasun työntekijä tai perhetyöntekjiä tuo. Hänen asiakaskunta on sitä marginaaliryhmää, joka on jo vaikeuksissa. Siitä se kaltoinkohtelu johtuu, ei kotona olosta. Ei perhetyöntekijää tai apukäsiä kutsuta niihin perheisiin, jotka osaavat ja pärjäävät. Tuo työntekijä ei edes näe niitä perheitä.
Eli ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä kotiäitiyden ja kaltoinkohtelun välille. Aika heikko perustelu. Päiväkodeissakin on lapsia, joita kaltoinkohdellaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kotihoidon tuen, 300€ kuussa, siinä kaikki.
Tämä 2006-2008
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu äidistä. Osa äideistä on niin surkeita että lapselle parempi päästä tarhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppivat vain äidinkieltä, eivät suomea. Oppivat vain äitinsä kulttuurin, eivät suomalaisia tapoja.
VAIN? Mistä sinä sen tiedät? Se kotiäiti voi olla vaikka kuinka fiksu etenkin jos osaa laittaa lastensa edun omansa edelle!
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Eli puhut nyt työstäsi ongelmaperheiden parissa.
Ei mikään. Yleensä pitkään kotona olleilla on ongelmia mm. käytöksessä ja sosiaalisissa taidoissa ja kehitysviivästymiä.
Ja hei, miksi äidin pitäisi olla sen kersan kanssa kotona? Miksei isät ole?
Kotihoidontuella ovat usein sosiaalisesti ja älyllisesti heikoimmat, joten lapsi kyllä hyötyisi melkoisesti, jos viettäisi päivänsä vähemmän vajaiden seurassa päivähoidossa. Varsinkin kun äly valitettavasti peritään, mutta ympäristövaikutukset opitaan. Tyhmänkin ihmisen lapsi voi kasvaa fiksuksi kun saa riittävästi virikkeitä ja oppii varhain sosiaaliset taidot.
Vierailija kirjoitti:
Älkää sanoko lastentarhaa päiväkodiksi - se ei ole KOTI. Se on hoitopaikka, tai oikeammin koulutuspaikka (VaSu).
Parasta lapselle? Vaikea sanoa... se saattaa olla jokin näistä: tartuntatautien vähäisyys, väkivallan puute, mölyn puute, parempi ruoka, oma äiti käytettävissä omassa kotiympäristössä.
Älä sinä lässytä mitään lastentarhasta. Keittiöpuutarhakasvit ja eläimet on tarhassa, lapset päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä vähän kaduttaa. Olin kotona 5 vuotta. Sen jälkeen palasin työelämään, mutta sain miltei heti potkut nyt-neuvotteluissa (en ollut välttämätön, olin ollut niin kauan poissa pelistä).
Kesti kauan saada uusi työpaikka.
Lapset varmaan kärsivät kun olin rahaton ja stressaantunut. Ei ollut kivaa.
Myöhemmin mietin, olisiko tilanteeni ollut parempi jos olisin palannut töihin nopeammin.
Tuskin. Olit yksinhuoltaja ja pelkona oli, että lapsi sairastaa paljon. Sama juttu riippumatta koska olisit palannut. Virallinen syy tietenkin eri. Olisi pitänyt olla erityisen taitava ja yhteistyökykyinen, sitten olisi kannattanut pitää, vaikka sairaspoissaoloja olisi tullut. Työelämän realismia.
Alue: Aihe vapaa
Minua kyllä vähän kaduttaa. Olin kotona 5 vuotta. Sen jälkeen palasin työelämään, mutta sain miltei heti potkut nyt-neuvotteluissa (en ollut välttämätön, olin ollut niin kauan poissa pelistä).
Kesti kauan saada uusi työpaikka.
Lapset varmaan kärsivät kun olin rahaton ja stressaantunut. Ei ollut kivaa.
Myöhemmin mietin, olisiko tilanteeni ollut parempi jos olisin palannut töihin nopeammin.