Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa elää rauhallista mukavaa elämää ilman riepottelua ja meluisia ihmisjoukkoja.
Riippuu äidistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis korkeasti koulutettu ja ihan riittävästi uraa tehnyt. Olisi todella typerää uhrata omien lastensa hyvinvointi voidakseen juosta työelämässä kohottamassa egoaan. Töiden aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt teen maailman tärkeintä työtä. Olen äiti. En ole tilivelvollinen kellekkään. Kun lapset sairastaa niin mikään ei muutu, ei tarvitse stressata töistä tai selitellä esimiehille.
Terv. 99
Tosi erikoinen asenne. Yhteiskunta ei pyörisi, ellei porukkaa juoksisi työelämässä "kohottamassa egoaan". Kiitollinen niille äideille, jotka osallistuvat yhteiskuntaan muutenkin, kuin pyöräyttämällä muksun.
Lapsi saa kotona kehittyä hyvässä tunnesuhteessa vanhempansa seurassa niin, että tulee tarpeiltaan huomioiduksi yksilönä, eikä vain osana isompaa koneistoa, kuten päivähoidon ruuhkaista lapsiryhmää. Perusturvallisuudentunne, luovuus ja yksilöllisyys pääsevät kehittymään.
Lapsi saa kasvaa luontaisessa ympäristössä, perheessä, missä hän tahtoo olla. Ohessa lapsi tapaa ikäisiään leikkitreffeillä ja kerhoissa. Terveys pysyy parempana, kun taudit ehtii rauhassa parantua ennen seuraavan alkua. Voi pitää taukoa eri tautien välillä, kun ei ole pakko puolikuntoisena tavata tartuttajia. Tutkitusti esim. korvatulehduksia on kotihoidetuilla vähemmän ja tällä on vaikutusta sitten tulevaankin terveyteen.
Ensimmäisen kahden ikävuoden aikana lapsi oppii sanatonta kontaktinottoa ja saa perusturvallisuutta. Oppii, että on arvokas itsessään. Kannatan naisten työssäkäyntiä, mutta en kahden vuoden vauva-aikana.
Puhun nyt sellaisen lapsuuden eläneenä, missä äiti oli kotiäiti enkä koskaan ollut päiväkodissa tms.
Meitä oli 7 lasta (ei uskovaisia) minä nuorin. Äiti oli jäänyt kotiäidiksi vanhimman syntyessä.
Ehti olla kai jonkun vuoden työelämässä ennen sitä.
Minun ja toiseksi nuorimman välissä oli 4 vuotta, minun ja vanhimman välillä 14 vuotta. Naapurustossa oli lapsia joten kaveveista ei ollut puutetta Olen kuitenkin aina ollut sen verran introvertti että viihdyin tosi hyvin myös yksin. Kouluun mneo sujui ongelmitta, kaksi naapuriston tyttöä tuli samalle luokalle.
Oman lapseni kanssa jäin kolmeksi vuodeksi hoitovapaalle töistä. Palasin työhöni kun hän täytti 3 vuotta. Hänellä oli kavereita omassa kotiympäristössä.
Isäni kävi työssä mutta hänellä oli aina aikaa meille lapsille. Varsinkin me nuorimmat vietimme aikaa isän kanssa kesällä metsissä retkeillen ja uimassa, mitä milloinkin. Mustikassa käytiin myös.Talvella minä ja minusta seuraava vanhempi sisko hiihdeltiin isän kanssa, yhdellä hiihtolomalla 60 kilometriä tuli täyteen. Vanhemmilla sisaruksilla oli jo omat kaverit ja menonsa.
En halunnut omaa tytärtäni viedä liian pienenä hoitoon kodin ulkopuolelle. Olen onnellinen että sain elää sellaisen lapsuuden kun sain, ja että kykenin omaa lastani hoitaa kotona niinkun pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis korkeasti koulutettu ja ihan riittävästi uraa tehnyt. Olisi todella typerää uhrata omien lastensa hyvinvointi voidakseen juosta työelämässä kohottamassa egoaan. Töiden aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt teen maailman tärkeintä työtä. Olen äiti. En ole tilivelvollinen kellekkään. Kun lapset sairastaa niin mikään ei muutu, ei tarvitse stressata töistä tai selitellä esimiehille.
Terv. 99
Tosi erikoinen asenne. Yhteiskunta ei pyörisi, ellei porukkaa juoksisi työelämässä "kohottamassa egoaan". Kiitollinen niille äideille, jotka osallistuvat yhteiskuntaan muutenkin, kuin pyöräyttämällä muksun.
Kyllä se yhteiskunta pyörisi. Äidit (tai isät, kumpi sitten kotona onkaan) lähtisivät työelämään, lapsen synnyttyä, ehkä 5-6 vuotta myöhemmin, miten se muka yhteiskunnan pysäyttää? Joku 6 vuoden tauko. Eikä sitä taukoa ota kaikki naiset/miehet yhtäaikaa, vaan porrastetusti siellä jossain kohtaa aikuisuutta. Se tauko vastaa jonkun opiskeluaikaa. Jotkut opiskelee jopa huomattavasti kauemmin kuin 6 vuotta. Sanotko myös opiskelijalle, että onneksi sentään jotkut pyörittää yhteiskuntaakin eikä kaikki tuhlaa aikaansa opiskeluissa?
Päivähoitoa olisi paljon vähemmän, ehkä vain yh-perheille. Ja sen myötä lasten sairastelua olisi paljon vähemmän. Terveydenhuoltoa kuormitettaisiin paljon vähemmän. Ja aikuisten poissaoloa työpaikoilta olisi myös paljon vähemmän. Suurin osa poissaolijoista on niitä pienten lasten vanhempia.
Vähenisikö kenties myös avioerot pikkulapsiaikana? Kun ne kuuluisat ruuhkavuodet ei olisikaan niin ruuhkaisia?
"Vähenisikö kenties myös avioerot pikkulapsiaikana? Kun ne kuuluisat ruuhkavuodet ei olisikaan niin ruuhkaisia? "
Varmaan, jos se työssä käyvä saa niin hyvää palkkaa, että sillä pärjää hyvin koko perhe eikä mistään ole pulaa. Ja niin, että se työssä käyvä ei totu siihen, että hän saa elää kuin hotellissa täysihoidossa ja haluaa jatkaa sitä sittenkin, kun kotona ollut puoliso on palannut töihin. Kuka nyt savutetuista eduista haluaa luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vähenisikö kenties myös avioerot pikkulapsiaikana? Kun ne kuuluisat ruuhkavuodet ei olisikaan niin ruuhkaisia? "
Varmaan, jos se työssä käyvä saa niin hyvää palkkaa, että sillä pärjää hyvin koko perhe eikä mistään ole pulaa. Ja niin, että se työssä käyvä ei totu siihen, että hän saa elää kuin hotellissa täysihoidossa ja haluaa jatkaa sitä sittenkin, kun kotona ollut puoliso on palannut töihin. Kuka nyt savutetuista eduista haluaa luopua.
Näinpä, tämän toimiminen vaatisi oikeasti tasa-arvoa siellä kotona. Yksilötasolla. Lainsäädäntö voi pakottaa jakamaan esim vanhempainvapaita mutta ei se auta, jos ei ole oikeasti tasa-arvoa kotona yksilöiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
"Vähenisikö kenties myös avioerot pikkulapsiaikana? Kun ne kuuluisat ruuhkavuodet ei olisikaan niin ruuhkaisia? "
Varmaan, jos se työssä käyvä saa niin hyvää palkkaa, että sillä pärjää hyvin koko perhe eikä mistään ole pulaa. Ja niin, että se työssä käyvä ei totu siihen, että hän saa elää kuin hotellissa täysihoidossa ja haluaa jatkaa sitä sittenkin, kun kotona ollut puoliso on palannut töihin. Kuka nyt savutetuista eduista haluaa luopua.
Tässä yksi tekijä on säästöt ja suunnittelu. Kovin moni vain tekee lapsen siihen suoraan juuri hankitun asuntolainan päälle. Eikä mikään pikkulaina olekaan. Heti pitää olla viiden hengen perheelle tilaa. Ja tietenkin jos talous vedetään tiukalle ja kahden aikuisen tulojen mukaan, niin ei yhden tuloilla pärjätä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta ehkä olisikin, että lapsi voisi olla päiväkotiryhmässä silloin tällöin säännöstellen ja pääasiassa kotona äidin kanssa? Parhaimmat puolet varhaiskasvatuksesta?
Tosiaankin, jos haluaa ja voi optimia hakea, niin se tässäkin asiassa lötyy ääripäitten väliltä. Meillä vaimo teki puolipäiväistä työtä silloin kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä, lapset saivat olla muutaman tunnin päiväkodissa. Siinä yhdistyvät eri puolien parhaat puolet, lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista jne., mutta eivät stressaantuneet pitkistä tarhapäivistä.
En muuten mitenkään tunnista päiväkotia instituutiona niistä kauhukertomuksista, joita täälläkin on viljelty, että on jatkuva kiire ja henkilöstövajetta ja ei kiinnitetä huomiota missä lapset ovat ja mitä tapahtuu. Kyllä meillä oli mukava, kodikas ja rauhallinen päiväkoti, henkilökunnalla oli aikaa lapsille ja he saivat henkilökohtaista huomiota ja opastusta ja opetusta ja tulivat iloisina kotiin. Eikä tästä kokemuksesta nyt kovin montaa vuotta ole aikaa, tuskin asia nyt aivan toiseksi on sillä välillä muuttunut.
Ainoa, mistä päiväkotia voin vakavammin moittia, on, että kun sieltä toisaalta jatkuvasti toitotetaan kotiin, että ei saisi totuttaa lapsia liian sokerisiin välipaloihin, niin sitten käytännössä kuitenkin itse päiväkoti on se joka lykkää lasten eteen jatkuvasti sokerisia välipaloja, vaikka kotona yritetään pysyä terveellisemmässä ja vähemmän sokerisessa. Siihen ei näköjään päiväkodilla riitä jaksamista, että pysyttäisiin jossain muussa kuin runsaalla sokerilla maustetuissa välipaloissa, meillä ainakin meni mahdottomaksi saada lapsia enää kotonakaan syömään vähemmän makeutettua välipalaa, kun päiväkoti oli totuttanut niin makeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta ehkä olisikin, että lapsi voisi olla päiväkotiryhmässä silloin tällöin säännöstellen ja pääasiassa kotona äidin kanssa? Parhaimmat puolet varhaiskasvatuksesta?
Tosiaankin, jos haluaa ja voi optimia hakea, niin se tässäkin asiassa lötyy ääripäitten väliltä. Meillä vaimo teki puolipäiväistä työtä silloin kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä, lapset saivat olla muutaman tunnin päiväkodissa. Siinä yhdistyvät eri puolien parhaat puolet, lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista jne., mutta eivät stressaantuneet pitkistä tarhapäivistä.
En muuten mitenkään tunnista päiväkotia instituutiona niistä kauhukertomuksista, joita täälläkin on viljelty, että on jatkuva kiire ja henkilöstövajetta ja ei kiinnitetä huomiota missä lapset ovat ja mitä tapahtuu. Kyllä meillä oli mukava, kodikas ja rauhallinen päiväkoti, henkilökunnalla oli aikaa lapsille ja he saivat henkilökohtaista huomiota ja opastusta ja opetusta ja tulivat iloisina kotiin. Eikä tästä kokemuksesta nyt kovin montaa vuotta ole aikaa, tuskin asia nyt aivan toiseksi on sillä välillä muuttunut.
Olitko mukana seuraamassa niitä päiviä? Työntekijänä, ei vanhempana? Minä näin jopa vanhempana, miten lapselle huudettiin kurkku suorana kun halusikin vaaleaa leipää eikä tummaa.
Saatika mitä on työntekijänä nähnyt. Pelottelua, syrjään jättämistä, lohduttamisesta kieltäytymistä. Jos aikuinen inhoaa työtään niin hän ei yhtään sitä peittele. Paitsi kun vanhemmat tulevat, niin ai mikä aurinkoinen tätsykkä onkaan vastassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristö on rauhallisempi, eikä ole jatkuvaa virikettä ja melua. Yhdellä, kaiken lisäksi rakkaalla aikuisella on paljon aikaa, verrattuna, kun on vaikka ne 15 muuta lasta siinä jakamassa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis korkeasti koulutettu ja ihan riittävästi uraa tehnyt. Olisi todella typerää uhrata omien lastensa hyvinvointi voidakseen juosta työelämässä kohottamassa egoaan. Töiden aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt teen maailman tärkeintä työtä. Olen äiti. En ole tilivelvollinen kellekkään. Kun lapset sairastaa niin mikään ei muutu, ei tarvitse stressata töistä tai selitellä esimiehille.
Terv. 99
Tosi erikoinen asenne. Yhteiskunta ei pyörisi, ellei porukkaa juoksisi työelämässä "kohottamassa egoaan". Kiitollinen niille äideille, jotka osallistuvat yhteiskuntaan muutenkin, kuin pyöräyttämällä muksun.
Onkohan tämä provo... Vaikea kuvitella näin outoa, vihamielistä ja kylmää ajatusta muuten. Ihan kuin pari vuotta kotona olisi maalle haitallista, sen sijaan sille lapselle on todella tärkeää. Toisekseen, eikö meillä ollutkaan työttömyyttä? Eikös se ole vain hyvä, että joku vela saa töitä, kun se toinen nainen on kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja muu perhe pysyy terveempänä.
Ihan kauheaa katsoa kaverin perheen menoa, nuori 1,5v lapsikin on hoidossa (meni joulun jälkeen) kuten 4 v. isosisko, mutta joka toinen viikko ollaan sairaina. Eli eipä se äiti eikä isäkään saa tehtyä rauhassa töitä kuin aina hetken kerrallaan, sitten ollaan taas flunssassa, oksennustaudissa tai kihomatoja tuhoamassa...
En löydä kotiäitiydestä oikein mitään hyviä puolia. Niiden kotiäitien lapset, jotka tiedän, eivät saaneet onnellista lapsuutta.
Lasta voi aktivoida vaikka seurakunnan kerhoilla
Vierailija kirjoitti:
En löydä kotiäitiydestä oikein mitään hyviä puolia. Niiden kotiäitien lapset, jotka tiedän, eivät saaneet onnellista lapsuutta.
Onpas jollain pienet piirit, tai sitten huonot piirit? Itse tunnen satoja kotiäitejä, ja 96%:sesti hyvä meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta ehkä olisikin, että lapsi voisi olla päiväkotiryhmässä silloin tällöin säännöstellen ja pääasiassa kotona äidin kanssa? Parhaimmat puolet varhaiskasvatuksesta?
Tosiaankin, jos haluaa ja voi optimia hakea, niin se tässäkin asiassa lötyy ääripäitten väliltä. Meillä vaimo teki puolipäiväistä työtä silloin kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä, lapset saivat olla muutaman tunnin päiväkodissa. Siinä yhdistyvät eri puolien parhaat puolet, lapset oppivat päiväkodissa sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista jne., mutta eivät stressaantuneet pitkistä tarhapäivistä.
En muuten mitenkään tunnista päiväkotia instituutiona niistä kauhukertomuksista, joita täälläkin on viljelty, että on jatkuva kiire ja henkilöstövajetta ja ei kiinnitetä huomiota missä lapset ovat ja mitä tapahtuu. Kyl
Tämä riippuu niin paikasta. Omat lapset olivat taidepäiväkodissa, ja siellä oli ihan mahtavaa. Työntekijät olivat vakkareita, heitä kohdeltiin hyvin pomon taholta ja he kohtelivat lapsia ja vanhempia hyvin. Porukka oli valtavan yhteisöllistä, ja keväisin meillä oli päiväkodin pihalla illanistujaiset, siellä syötiin patonkia, juotiin viiniä ja laulettiin karaokea yhdessä tätien ja vanhempien kanssa <3
Vierailija kirjoitti:
Ympäristö on rauhallisempi, eikä ole jatkuvaa virikettä ja melua. Yhdellä, kaiken lisäksi rakkaalla aikuisella on paljon aikaa, verrattuna, kun on vaikka ne 15 muuta lasta siinä jakamassa huomiota.
Tämä. Syliin pääsee aina kun haluaa. Minusta on niin hellyyttävää kun parivuotias kapuaa syliini kirjan kanssa ja pyytää lukemaan. Miten jossain päiväkodissa tuollainen onnistuisi? Muutama muukin muksu haluaisi samaa, samaan aikaan.
Sama koskee tietenkin myös isää. Mutta keskustelu linjattiin jo otsikosta alkaen kotiäitejä koskevaksi, varmaan sen takia moni vastaa vain äitien kannalta.