Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (174)
Minustakin nimenomaan se, ettei joudu päiväkotiin.
Saat hyvän äiti-lapsisuhteen, opit tuntemaan lapsesi. Lapset kysyvät joskus ihastuttavan omaperäisiä kysymyksiä. Kotiäitiys on suuri ilo.
Ei ole kiire mihkään. Oravanpyörää kannattaa vältellä niin kauan kun vaan pystyy.
Lapsi saa elää rauhallista mukavaa elämää ilman riepottelua ja meluisia ihmisjoukkoja.
Kiirettömyys, ei stressiä, rauhalliset aamut ja illat, ei sairastelua.
Helpot nukkumaanmenot, kun ei mitään pakkopäikkäreitä, jotka vaan häiritsee illalla nukahtamista.
Turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö, ei huonoja vaikutteita (päiväkodeissa osa lapsista käyttäytyy ja puhuu vähän miten sattuu valitettavasti).
Säästyy muutamalta flunssalta, vatsataudilta, kihomadoilta, täiltä yms.
Parasta kotona läheisten kanssa oleminen, kiireettömyys, mahdollisuus omiin rytmeihin. Syliä ja halia, rakkautta tarjolla.
Jos on hyvä ja tasapainoinen äiti niin aika lailla kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Jos on hyvä ja tasapainoinen äiti niin aika lailla kaikki.
Samaa mieltä!
Se että lapsi saa elää omannäköistä elämää, olla sellainen kuin on, oman rytminsä mukaisesti, ilman että jossain laitoksessa (päiväkodit on lastenhoitolaitoksia) käytännössä pakotetaan olemaan vain ryhmän pikku osanen, sellainen joka elää laitoksen määräämien rytmien mukaisesti ja jonka tehtävä on vastata ryhmän normeja, laitoksen määrittelemiä normeja siis.
Oppivat vain äidinkieltä, eivät suomea. Oppivat vain äitinsä kulttuurin, eivät suomalaisia tapoja.
Ei tarvitse mennä säilöntälaitokseen, jossa ainut tavoite on pitää lapset hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Oppivat vain äidinkieltä, eivät suomea. Oppivat vain äitinsä kulttuurin, eivät suomalaisia tapoja.
Mitä tarkoitat? Ihan suomalaisia tavallisia suomea äidinkielenään puhuvia perheitä aloituksessa ajattelin.
Ap
Lapseni saivat hoivaa äidiltä, joka oli heistä valtavan kiinnostunut ja myös ruokki heidän hyviä taipumuksiaan ja lahjojaan yksilöllisesti: liikunnallisuutta, musikaalisuutta, älyä, kielellistä ja matemaattista kehitystä, huomaavaisuutta, käytöstapoja.
Lapsen kannalta parasta on se, ettei saa laadukasta varhaiskasvatusta.
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Introverttiä lasta ei painostettu liian nopeasti kohti ryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kannalta parasta on se, ettei saa laadukasta varhaiskasvatusta.
:D . Niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Moi vaan sulle lto! :D Aika hyvän trollauksen keksit. Kuin suoraan median varhaiskasvatuspropagandasta :D
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Sellaista se on aina kun lapsi kasvaa huonoissa olosuhteissa. Kuten ylitäydessä päiväkotiryhmässä, jossa kukaan ei ehdi ottaa syliin saati lukea ajan kanssa kirjaa tai keskustella lapsen kanssa.
Lapsi saa olla kotona. Siinä se paremmuus on. Lapsen ei tarvitse olla säilössä suuressa, levottomassa ryhmässä. Ei varhaiskasvatuksessa yksittäinen lapsi saa syliä ja turvaa. Hyvä jos edes jotenkin huomataan. Mihinkään ei pääse omaan rauhaan. Koko päivä hälinää ja ahdistusta