Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (174)
No mä voin sanoa työttömänä vanhempana että lapseni on iloinen kun tulee koulusta kotiin ja olen kotona. Pyykkään, siivoan ja teen ruokaa, syödään yhdessä ja jutellaan miten meni koulussa/kavereiden kanssa ja saa kertoa päivästään, kivoista jutuista ja mieltä askarruttavistakin. Se että olen kotona on lapselleni parasta ja siten se työttömyys ei tunnu enää niin pahalta, sillä onhan mulla työ: äitinä oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat hyvän äiti-lapsisuhteen, opit tuntemaan lapsesi. Lapset kysyvät joskus ihastuttavan omaperäisiä kysymyksiä. Kotiäitiys on suuri ilo.
Koen itsekin tärkeänä juuri tuon että opin tuntemaan lapseni hyvin. Minusta on mielenkiintoista seurata oman lapsen kehitystä päivittäin.
Paljosta olisin jäänyt paitsi jos olisin laittanut lapsen päivähoitoon 1,5-vuotiaana kuten olin suunnitellut. Nyt hän on parivuotias ja ajatuksena aloitella syksyllä seurakunnan päiväkerhossa käyminen. Muutoin tapaa tuttavaperheiden lapsia jne. Ihanaa kiireetöntä aikaa.
Ajattelen että parasta oli se että lapset saivat olla omia itsejään ja kasvaa omaan tahtiinsa. Vanhempi oli pienenä hyvin hitaasti lämpiävä ja varovainen, mutta hänestä on kasvanut sosiaalinen ja pärjäävä nuori. Toinen oli ja on introvertti, joka kaipaa paljon rauhaa. Eivät ole ihan pieninä joutuneet mukautumaan ulkoisiin vaatimuksiin. Myöhemmin kuitenkin joutuu, mutta sillon voi olla jo valmiimpi.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
No, se on sun duunis, etkä siinä näe normaaleja perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikissa näissä viestteissä näkyy oletuksena että lapsi olisi kotona (eikö päiväkodissa) kun äiti on kotiäiti, se on jotenkin hassu oletus
Monien kotiäitien lapset käy kyllä päiväkodissa (ja myöhemmin koulussa!). Kotiäidillä on paljon muutakin tehtäviä kuin vain olla lapsenhoitaja. Kun mies käy töissä niin kotiäiti hoitaa kaikki kotitalouden muut asiat sekä vaikka tekee kaikkea harrastustoimintaa
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, niin parasta siinä että on pitkää kotiäitinä, on se että kun lapsi tulee koulusta kotiin niin kotona on oma rakas ja turvallinen vanhempi odottamassa
Jos on kyse turvallisesta perheympäristöstä, niin pelkkää positiivista. Lapsi saa kasvaa rauhassa, stressittömässä tilassa. Kotona voi yhtälailla olla selkeä struktuuri, musiikkia, liikuntaa, taidetta, tutkimista ja muuta virikkeellistä toimintaa, kerho- tai puistotoiminnalla,avoimella päiväkodilla tms. voi luoda sosiaalisia kontakteja.
Varhaiskasvatus on tällä hetkellä todella isossa kriisissä pätevien työntekijöiden suhteen, kuin ihan henkilöstömitoitusten suhteen.
- Vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta päiväkotiin mennessä lapsi oli niin kyllästynyt kanssani kotona oloon että juoksi riemuiten sinne toisten lasten sekaan eikä edes heippaa sanonut.
Tahdoin siis olla nuorimmaisen kanssa pitkään kotona, hän on jälkeenpäin kertonut kadehtineensa kouluun lähteneitä sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En löydä kotiäitiydestä oikein mitään hyviä puolia. Niiden kotiäitien lapset, jotka tiedän, eivät saaneet onnellista lapsuutta.
Onpas jollain pienet piirit, tai sitten huonot piirit? Itse tunnen satoja kotiäitejä, ja 96%:sesti hyvä meininki.
Piirit eivät ole huonot, eikä pienet. On akateemista kotiäitiä, joilla autistismin kirjon lapsia kaikki, on ammatillisen koulutuksen saanneita, joissa mies ei osallistu ja on peluri. On muitakin esimerkkejä.
Yhteistä kotiäideille, etteivät koskaan työllistyneet ja tuli myös aviokriisejä, mies pettää ja nainen ei uskalla lähteä, kun on riippuvainen puolison tuloista.
Ei näissä oloissa voi olla onnellista lapsuutta. Se on täysin harhaa. Kotiäitien puolisot eivät osallistu lasten hoitoon ja kasvatukseen edes vapaa-ajallaan. He viettävät sen ajan omissa harrastuksissaan tai makaavat sohvalla.
Lapset saavat todella huonon miehen ja naisen mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia muuten terve leikki-ikäinen viedään psykologin tutkimuksiin? Itse en keksi muuta syytä kuin vanhemman toive varhennettuun koulun aloitukseen. Ja miksi ihmeessä kukaan haluaisi ehdoin tahdoin lapsensa lapsuutta lyhentää, jos ei edes halua tätä varhaiskasvatuksen piiriin viedä?
Loppuvuodesta syntyneen lapsen koulukypsyydestä saatetaan haluta varmistua. Tunnen sisarukset, joilla on miltei 2 vuoden ikäero (tammikuussa ja joulukuussa syntyneet), mutta ovat peräkkäisillä luokilla koulussa. Molemmat myös esim. osasivat lukea 5-vuotiaina, mutta psykologi arvioi lapsen selviytymistä laajemmin.
Oma loppuvuoden lapseni oli pienikokoinen ja harkittiin jaksamista ihan fyysiseltä kannalta, koulumatkakin oli pitkähkö. Kognitiivisilta taidoiltaan hän oli ikäistensä tasolla tai edellä. Mm. osoittautui olevan ainoa luokallaan, joka luki sujuvasti jo koulun aloittaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kyse turvallisesta perheympäristöstä, niin pelkkää positiivista. Lapsi saa kasvaa rauhassa, stressittömässä tilassa. Kotona voi yhtälailla olla selkeä struktuuri, musiikkia, liikuntaa, taidetta, tutkimista ja muuta virikkeellistä toimintaa, kerho- tai puistotoiminnalla,avoimella päiväkodilla tms. voi luoda sosiaalisia kontakteja.
Varhaiskasvatus on tällä hetkellä todella isossa kriisissä pätevien työntekijöiden suhteen, kuin ihan henkilöstömitoitusten suhteen.
- Vakaope
Silti jotkut uskottelevat että kyllä siellä saa sitä laadukasta varhaiskasvatusta. No ei saa. Resurssit eivät mahdollista sitä. Kaikki tsempit teille jotka tuota työtä vielä jaksatte tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 parasta asiaa ovat:
1. Lapsen etu
2. Lapsen etu
3. Lapsen etu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
No, se on sun duunis, etkä siinä näe normaaleja perheitä.
Sossu ei tajua, että normaalit perheet eivät tarvitse häntä.
Lapsi tulee hyvin kuulluksi ja nähdyksi. Saa jutella luotettavan aikuisen kanssa, kertoa iloista ja pettymyksistä ja saa lohdutusta hätään.
Lapsella on joka päivä läheinen rakas hoitaja, joka tuntee hänet. Lapsi oppii luottamaan ja saa perheemme arvojen mukaista kasvatusta. Lapsen kehitystä voidaan tukea keskittymällä yksilöllisiin kehityshaasteisiin. Esim. motoriikka tai puheenkehitys voivat olla jäljessä ikätasoisesta - silloin liikumme entistä useammin ja monipuolisemmin tai teemme puheterapeutin harjoitteita usein ja ajan kanssa. Harjoituksia ei jää välistä toisin kuin päiväkodin resurssipulassa.
Lapsi ei kohtaa väkivaltaa mahdollisesti sairaiden aikuisten tai muiden pienten - ikänsä vuoksi vielä empatiakyvyn osalta kehittymättömien - lasten taholta. Laiminlyöntejä ei kotonamme tapahdu, ja lapsen ikätasoinen ohjaus ja valvonta on asianmukaista 24/7.
Sosiaalisia suhteita saadaan tuettua paremmin kuin päiväkodissa. Lasta pystyy kotiäitinä tai -isänä paljon paremmin ohjaamaan leikkipuiston pihalla ristiriitatilanteissa. Kun lapsi ei kärsi jatkuvasta päiväkodin hälystä, hän jaksaa paremmin innostua leikkimään ja juttelemaan tavatessaan kerhoissa ja puistoissa ikätovereitaan.
Alle 3-vuotiasta ei kannata viedä päiväkotiin, jos vanhempi esim. osaa kertoa lapselle hänen tunteistaan kun tätä kiukuttaa, pystyy tarjoamaan kotiruokailut, päivittäiset ulkoilut ja vaihtelevaa puuhaa kotona (värityskirjat, googlesta löytyvät askartelut, kirjastosta lainattavat lasten cd:t, sadepäivänä leivontaa jne.) ja läheisen ja lämpimän ihmissuhteen/-suhteita kotona.
Turhaan vanhemmat kuvittelevat ns. varhaiskasvatuksen olevan jotain hienoa, mitä kotona ei osattaisi tarjota omalle pienelle lapselle! Lapsen kanssa toki pitää jaksaa puhua ja kertoa hänelle ympäröivästä maailmasta ja lapsen omistakin tunteista, jotta hän oppii niitä tunnistamaan. Mutta eipä niitä käytännössä ehditä päiväkodissakaan, kun ei edes potalla käymistä valitettavasti ehditä harjoitella.
- Entinen vaka-ope -
Aamuisin ei ole kiirettä. Leppoisat aamut on parasta. Meillä ainakin oli noin. Jos seitsemän maissa heräiltiin, yöpuvut vaihdettiin päivävaatteisiin usein vasta yhdeksältä. Sitten käytiin ulkoilemassa, leikkipuistossa tai avoimessa kerhotoiminnassa ja tultiin kotiin lounaalle noin klo 11-12 välillä. Tietysti välillä oli jotain Pilttiä tai vastaavaa mukana, jos oltiin pidempään jossain. Lounaan jälkeen ihanat päiväunet, ai että! Minäkin torkahdin usein 20-30 min.
Vierailija kirjoitti:
Aamuisin ei ole kiirettä. Leppoisat aamut on parasta. Meillä ainakin oli noin. Jos seitsemän maissa heräiltiin, yöpuvut vaihdettiin päivävaatteisiin usein vasta yhdeksältä. Sitten käytiin ulkoilemassa, leikkipuistossa tai avoimessa kerhotoiminnassa ja tultiin kotiin lounaalle noin klo 11-12 välillä. Tietysti välillä oli jotain Pilttiä tai vastaavaa mukana, jos oltiin pidempään jossain. Lounaan jälkeen ihanat päiväunet, ai että! Minäkin torkahdin usein 20-30 min.
Minustakin juuri tuo lepäily keskellä päivää muksun päiväunien aikaan on ollut ihanaa. Ei kiirettä mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tulee hyvin kuulluksi ja nähdyksi. Saa jutella luotettavan aikuisen kanssa, kertoa iloista ja pettymyksistä ja saa lohdutusta hätään.
Lapsella on joka päivä läheinen rakas hoitaja, joka tuntee hänet. Lapsi oppii luottamaan ja saa perheemme arvojen mukaista kasvatusta. Lapsen kehitystä voidaan tukea keskittymällä yksilöllisiin kehityshaasteisiin. Esim. motoriikka tai puheenkehitys voivat olla jäljessä ikätasoisesta - silloin liikumme entistä useammin ja monipuolisemmin tai teemme puheterapeutin harjoitteita usein ja ajan kanssa. Harjoituksia ei jää välistä toisin kuin päiväkodin resurssipulassa.
Lapsi ei kohtaa väkivaltaa mahdollisesti sairaiden aikuisten tai muiden pienten - ikänsä vuoksi vielä empatiakyvyn osalta kehittymättömien - lasten taholta. Laiminlyöntejä ei kotonamme tapahdu, ja lapsen ikätasoinen ohjaus ja valvonta on asianmukaista 24/7.
Sosiaalisia suhteita saadaan tuettua paremmin kuin päiväkodissa. La
Jatkan vielä: Perusvanhempi voi esim. lainata kirjastosta oppaan, jossa ideoita lasten aktiviteetteihin. Myös leikkipuistoissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa, eli sinne päivittäin menemällä lapsi myös saa virkkeitä hyvin!
Lapsen kielellistä kehitystä tuetaan esim. lukemalla, musiikilla, loruttelemalla, karkeamotoriikkaa vaikka ulkoilemalla, pyöräilemällä, ulkopeleissä ja osittain sisäliikunnalla, hienomotoriikkaa puolestaan kynäotetta ja saksien oikeaoppista käyttöä harjoittelemalla jne. Kyllä nykyresursseilla vanhemmat pystyvät paljon parempaan kuin ammattikasvattajat hienoissa varhaiskasvatuslaitoksissamme!
Yksi lapsi ja vein päivähoitoon lapsen ollessa n 3,5 v. Ajattelin että nyt on aika. Itse menin kotiin ja rojahdin sänkyyn, olin työtön. En kadu ja menin töihin kun lapsi oli 6 v. Mies oli kuvioissa.
Kiireetön alku elämälle. Oravanpyörään ehtii myöhemminkin.