Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (174)
Kysytään näin päin: mitä haittaa siitä on jos lapsi on esimerkiksi 2 x 6h viikoittain päiväkodissa? Lapsi saa ikätovereiden seuraa, oppii olemaan ryhmässä, ja äiti voi tehdä töitä, edetä uralla ja saada rahaa, ja silti olla kotiäitinä suurimman osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon itse, että olisin voinut olla lapsena päiväkodissa. Menin vasta eskariin, siihen asti olin kotihoidossa, ja kurjaa oli suurimmaksi osaksi. Äiti oli masentunut ja uupunut, pikkuveli autistinen, jouduin lähes päivittäin veljen hakkaamaksi kun milloin mistäkin tuli raivokohtaus.
Mun lapset olivat päiväkodissa, ja he kertoivat yhdestä lapsesta, joka löi muita ja sai hervottomia kilareita huomionkipeänä. Hän oli ollut pitkään kotona äidin ja isän pikkukuninkaana, maailmannapana. Tällä lapsella ei ollut sosiaalisia taitoja juurikaan, hän ei osannut jakaa asioita/tavaroita muiden lasten kanssa. Raskas ipana.
Vierailija kirjoitti:
Toivon itse, että olisin voinut olla lapsena päiväkodissa. Menin vasta eskariin, siihen asti olin kotihoidossa, ja kurjaa oli suurimmaksi osaksi. Äiti oli masentunut ja uupunut, pikkuveli autistinen, jouduin lähes päivittäin veljen hakkaamaksi kun milloin mistäkin tuli raivokohtaus.
Kuulostaa aika kurjalta. Varmasti kuitenkin ymmärrät, että tuo on ollut aika poikkeava tilanne. Yleensä kotona hoidetuilla lapsilla ei ole tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset olivat päiväkodissa, ja he kertoivat yhdestä lapsesta, joka löi muita ja sai hervottomia kilareita huomionkipeänä. Hän oli ollut pitkään kotona äidin ja isän pikkukuninkaana, maailmannapana. Tällä lapsella ei ollut sosiaalisia taitoja juurikaan, hän ei osannut jakaa asioita/tavaroita muiden lasten kanssa. Raskas ipana.
Missä sun sosiaaliset taidot on?
Kiireettömyys, stressittömyys, vähemmän sairastelua, kun ei tarvitse olla päiväkodissa. Perusturvallisuus. Parempi keskittymiskyky, rauhallisuus. Lapsi saa olla oma itsensä, kasvaa omaan tahtiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis korkeasti koulutettu ja ihan riittävästi uraa tehnyt. Olisi todella typerää uhrata omien lastensa hyvinvointi voidakseen juosta työelämässä kohottamassa egoaan. Töiden aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt teen maailman tärkeintä työtä. Olen äiti. En ole tilivelvollinen kellekkään. Kun lapset sairastaa niin mikään ei muutu, ei tarvitse stressata töistä tai selitellä esimiehille.
Terv. 99
Ihana mielipide kotiäidiltä! Minäkin tein samoin ja olen hyvilläni kaikesta, sillä lapsillani on hyvä ja terve itsetunto, heillä oli paljon ystäviä ja ovat kouluttautuneet.
Nyt aikuisenakin heillä on paljon ystäviä ja vaikuttavat tasapainoisilta!
MIelestäni lapsi kerkeää oppimaan sittenkin kun aloittaa koulun. Kotihoidossa vaan pitää pitää huolta, että lapsi näkee muitakin lapsia ja oppii sosiaalisia ym. taitoja. Varmaan sairastelee vähemmän, kuin jos olisi päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan äidistä, ei kaikilla ole automaattisesti samat edut. Mitä voit antaa lapsellesi?
Eiköhän jokainen täysipäinen äiti pysty antamaan sen olennaisimman eli rakkautta.
Sitä voi antaa vaikkei olisi kotiäiti
Eipä taida pystyä, sillä työelämä on mennyt ihmeellisen raaaksi ja kovaksi kilpailuksi. Ja jos lapsi on noin 10t/pv vieraiden hoidossa, niin kerrohan missä välissä tämä työäiti jaksaa työpäivän jälkeen antaa sen rakkauden lapselleen.
Aivan ohiksena kysyisin, että eikö perheen isä siis jaksa antaa rakkautta lapselleen, jos hän käy töissä? Ja eikö tämä haittaa aivan yhtä lailla isän kuin äidinkin kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon itse, että olisin voinut olla lapsena päiväkodissa. Menin vasta eskariin, siihen asti olin kotihoidossa, ja kurjaa oli suurimmaksi osaksi. Äiti oli masentunut ja uupunut, pikkuveli autistinen, jouduin lähes päivittäin veljen hakkaamaksi kun milloin mistäkin tuli raivokohtaus.
Kuulostaa aika kurjalta. Varmasti kuitenkin ymmärrät, että tuo on ollut aika poikkeava tilanne. Yleensä kotona hoidetuilla lapsilla ei ole tuollaista.
Olen eri, mutta pitkään kotihoidetuilla lapsilla on käsittääkseni varsin yleistä, että äiti syystä tai toisesta ei kykene työelämään. Moni tässäkin ketjussa on todennut, miten paljon rennompaa on elämä kotiäitinä. Se taas johtuu siitä, että töissä työantaja määrittelee minimivaatimukset, kotona sen voi päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairaslomalla ja katson paljon ikkunasta ulos. Erään päiväkotiryhmän arki on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Tuntuu että heidän aika kuluu jonossa kulkemiseen. Aamulla löntystävät pitkänä letkana 9 jälkeen ja tiedän, että menevät metsään, kun ei siellä suunnassa muuta ole. Kulkeminen on hidasta; joskus on mennyt 20 min siihen, että koko porukka häviää näkyvistä. Ja tunnin päästä jo tulevat takaisin. Kauanko he siellä retkellä ehtivät olla??
En haluaisi omaa lasta tuollaiseen "viriketoimintaan". Mentäisiin eväiden kanssa metsään ja tutkailtaisiin kaikkea rauhassa. Tai vetäisin lasta pulkassa, olisi varmasti kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaslomalla ja katson paljon ikkunasta ulos. Erään päiväkotiryhmän arki on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Tuntuu että heidän aika kuluu jonossa kulkemiseen. Aamulla löntystävät pitkänä letkana 9 jälkeen ja tiedän, että menevät metsään, kun ei siellä suunnassa muuta ole. Kulkeminen on hidasta; joskus on mennyt 20 min siihen, että koko porukka häviää näkyvistä. Ja tunnin päästä jo tulevat takaisin. Kauanko he siellä retkellä ehtivät olla??
En haluaisi omaa lasta tuollaiseen "viriketoimintaan". Mentäisiin eväiden kanssa metsään ja tutkailtaisiin kaikkea rauhassa. Tai vetäisin lasta pulkassa, olisi varmasti kivaa.
Ehkä nämä lapset juuri tutkailevat kaikkea rauhassa, ja siksi kävely on hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen olisi hyvä olla 3-vuotiaaksi kotihoidossa, eihän se tietysti kaikilla onnistu. Päiväkotihoito voisi alkaa kevyemmin puolipäivähoidolla, 10 tuntia on liian raskasta pienelle tai ainakin saisi olla pienemmät ryhmät.
Muutama on kysellyt leikki-ikäisen psykologilla käynnistä. Hän oli mukana kun olin itse potilas ja psykologi teki hänestä havaintoja. Empatian, sosiaaliset taidot ja koulussa pärjäämisen otin esille vain sen takia että joku väitti että nämä osa-alueet mättävät kotona hoidetuilla lapsilla. En halunnut aikaistaa kouluun menoa tai päteä hänen taidoillaan. Eivät ne ole minun ansiotani vaan lapsen omia. Enkä ollut kotona vahtimassa että hän noudattaisi jotain minun laatimaani suunnitelmaa kavereiden, koulun tai harrastusten suhteen.
Minulle lapseni riittää ihan sellaisena kuin hän on. Jäin muutamaksi vuodeksi kotiin koska halusin niin tehdä ja koska se oli meidän tapauksessamme järkevää. Haukkuja kyllä tuli jopa naapurin vaka-opelta joka laittoi omansa hoitoon alle vuoden ikäisinä, miehen sukulaisista puhumattakaan. T: 65
Vierailija kirjoitti:
Kysytään näin päin: mitä haittaa siitä on jos lapsi on esimerkiksi 2 x 6h viikoittain päiväkodissa? Lapsi saa ikätovereiden seuraa, oppii olemaan ryhmässä, ja äiti voi tehdä töitä, edetä uralla ja saada rahaa, ja silti olla kotiäitinä suurimman osan ajasta.
Mitä uraa luodaan tekemällä töitä vaivaiset 12 tuntia viikossa?
Kyllä tuollainen 12 tuntia on vain perusduunien paiskimista eikä uran luomista. No, lillukanvarsia. Jos raha on tarpeen niin tottakai duuniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon itse, että olisin voinut olla lapsena päiväkodissa. Menin vasta eskariin, siihen asti olin kotihoidossa, ja kurjaa oli suurimmaksi osaksi. Äiti oli masentunut ja uupunut, pikkuveli autistinen, jouduin lähes päivittäin veljen hakkaamaksi kun milloin mistäkin tuli raivokohtaus.
Kuulostaa aika kurjalta. Varmasti kuitenkin ymmärrät, että tuo on ollut aika poikkeava tilanne. Yleensä kotona hoidetuilla lapsilla ei ole tuollaista.
Olen eri, mutta pitkään kotihoidetuilla lapsilla on käsittääkseni varsin yleistä, että äiti syystä tai toisesta ei kykene työelämään. Moni tässäkin ketjussa on todennut, miten paljon rennompaa on elämä kotiäitinä. Se taas johtuu siitä, että töissä työantaja määrittelee minimivaatimukset, kotona sen voi päättää itse.
Minusta taas tuntuu, että juuri he jotka eivät kykene työelämään laittavat lapsensa päiväkotiin virikehoitoon, koska siinäpä vasta kätevä ilmainen lapsenvahti. En mitään lukuja tiedä, mutta omasta vinkkelistä pitkään kotona olevat vanhemmat ovat kouluttautuneempia ja vanhemmat vaihtelevat, että kumpi on kotona lapsen/lasten kanssa.
Omaa kokemusta minulla on esikoisen kanssa, joka meni 1v3kk ikäisenä päiväkotiin. En koko aikana luottanut, että siellä menisi kaikki hyvin. Eikä toki aina mennytkään. Useinkaan tädit eivät tienneet missä lapsi on kun iltapäivällä menin häntä hakemaan. Muutaman kerran menimme suoraan päivystykseen päiväkodista tikattavaksi tai liimattavaksi, vaikka sanottin, että "pieni haava tuli". Vähän väliä kauheat selvittelyt, että kuka löi/puri/potkaisi/tönäisi ketä ja ikinä tädit eivät nähneet kun lastani kiusattiin, mutta sen toki näkivät, jos hän lopulta antoi takaisin. Nyt vasta koulussa lapsi on oppinut, että aikuiset ovat hänenkin puolellaan ja uskaltaa mennä sanomaan, jos joku kiusaa. Kokonaisuudessaan minusta tuntuu, että päiväkoti aika oli stressaavaa koko meidän perheelle.
Kuopuksen viemme niin myöhään kun vain suinkin, vaikka yrittäjinä otamme takkiin rahallisesti. Olen jopa miettinyt sitäkin, että viemme hänet vasta esikouluun, mutta sitten pitäisi olla jos jonkinlaista kerho tms. Toimintaa.
Olin kotiäiti ja minulla on 2 maisteritutkintoa. Töihin palasin kun pyydettiin ja ko opetustyö oli osa-aikaista, mikä sopi meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaslomalla ja katson paljon ikkunasta ulos. Erään päiväkotiryhmän arki on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Tuntuu että heidän aika kuluu jonossa kulkemiseen. Aamulla löntystävät pitkänä letkana 9 jälkeen ja tiedän, että menevät metsään, kun ei siellä suunnassa muuta ole. Kulkeminen on hidasta; joskus on mennyt 20 min siihen, että koko porukka häviää näkyvistä. Ja tunnin päästä jo tulevat takaisin. Kauanko he siellä retkellä ehtivät olla??
En haluaisi omaa lasta tuollaiseen "viriketoimintaan". Mentäisiin eväiden kanssa metsään ja tutkailtaisiin kaikkea rauhassa. Tai vetäisin lasta pulkassa, olisi varmasti kivaa.
Ehkä nämä lapset juuri tutkailevat kaikkea rauhassa, ja siksi kävely on hidasta.
Jonossa mitään saa tutkia. Tai ei ainakaan pysähtyä.
Kyllä se aktivoiva arki on päiväkodissa hyvin vähäistä. Suuri osa on siirtymisiä ja odotteluita (kuten tuo em kuvaili jonotusta) tai erilaisia arjen rutiineja kuten vessaan - pese kädet - ruokapöytiin odottamaan - tulkaa hakemaan ruokaa yksi pöytä kerrallaan - syödään - vessaan - pese kädet - nukkariin. Sieltä taas - pese kädet - välipalalle - vessaan - pukemaan - jonotetaan eteisessä että kaikki on pukeneet (ja se muuten kestää kauan) sitten ulos, kunnes vanhemmat tulevat hakemaan.
Aktivoiva tekeminen, laadukas varhaiskasvatus, on aamupäivässä, jos on. Jos on vakkareiden poissaoloja tms niin ei ole aamupäivässäkään välttämättä sen kummempaa kuin ulkoilu tai vapaata leikkiä sisällä.
Eipä taida pystyä, sillä työelämä on mennyt ihmeellisen raaaksi ja kovaksi kilpailuksi. Ja jos lapsi on noin 10t/pv vieraiden hoidossa, niin kerrohan missä välissä tämä työäiti jaksaa työpäivän jälkeen antaa sen rakkauden lapselleen.