Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?
Nyt kiinnostaa vain hyvät asiat ja nimenomaan lapsen kannalta hyvät. Eli äiti pitkään kotiäitinä, lapsi ei siksi päiväkodissa. Mikä siinä on parasta?
Kommentit (174)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun pienellä paikkakunnalla ja täällä ei todellakaan ole mikään meluisa iso päiväkotiporukka mitä kuulee olevan Etelä-Suomessa, vaan pieni ryhmä jossa jokainen kyllä otetaan huomioon. Lapsi saa opetella kaveritaitoja ja pakkohan minunkin on töihini päästä. Oksettaa tämä ainainen kotiäiti vs uraäiti shaisse tällä palstalla! Eiköhän jokainen tiedä mikä on oman lapsensa parhaaksi.
Lapsi saa kasvurauhan. Kotona voidaan mennä melko lapsentahtisesti. Laitosmaisessa hälinässä ehtii vuosia olla myöhemminkin.
Ensimmäiset vuodet on kaikkein tärkeimmät ihmisen psyyken kehityksen kannalta.
Alle 3-vuotias ei kuulu päiväkotiin.
Siinä ei ole mitään hyvää. Joutuu herättelemään äitiä, kun pikkuveli itkee. Joutuu kuulemaan sitä kiukkua, miten raskasta on, kun ei pääse tästä p-sta eroon ja kuinka joka päivä on samanlaista p-aa aamusta iltaan. Kamalat muistot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista lapsista (kotona 3-4v) ja muutenkin lyhyitä päiviä hoidossa voin todeta, että vain positiivisia vaikutuksia. Nyt 5v ja 7v lapset ovat psyykkisesti erittäin kehittyneitä ja tasapainoisia.
Ymmärtävät hyvin syy-seuraus suhteen, tekojen merkityksen, tunnetilat (omat ja muiden, tilannetajun sekä perustelevat mielipiteensä ja osaavat kuvailla tilanteet tarkasti. Kouluun tarvittavat valmiudet kuten yksin olo ja liikkuminen, tavaroista huolehtiminen ja itsenäistyminen ei tuota ongelmaa. Heillä ei ole painajaisia, pelkotiloja tai arkuutta ja epävarmuutta. Ei aggressioita tai muihin kohdistuvaa epäsuotuisaa käytöstä. Ovat terveitä ja hyvin kasvavia, ulospäin suuntautuneita ja hyväntuulisia lapsia.
Ikätovereihin verrattuna henkinen kehitys on edellä, mutta muissa fyysissä tai älyllisissä tehtävissä ikätasoista. Lapsen onnellisuus ja perusturvallisuus on mielestäni tärkeämpää kuin minkä ikäisenä oppii lukemaan, jos kotihoidon hyötyjä etsitään.
Äiti, tuki ja turva on siinä joka hetkessä läsnä. Lapsi tarvitsee turvallisen ja kannattelevan kasvuympäristön. Se lapsi voi käydä pari/kolme krt viikossa päivähoidossa harjoittelemassa vuorovaikutus ja kaveritaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Varmasti on olemassa myös tuollaisia perheitä, joissa ei ole kaikki hyvin. Mutta paljon on kyllä kotiäiti-perheitä, joissa on kaikki hyvin ja lapset on ikäistään edellä esim kielellisessä kehityksessä ym. Kirjoitat aika ikävästi ja leimaavasti ketjuun, jonka aiheena on vain hyvät asiat kotiäitiyteen liittyen.
Ap
Sivusta seuranneena uraäitinä, noita ongelmia on useissa kotiäitiperheissä. Kun äideiltä aikuiskontaktit vähenevät purkavat turhautumistaan lapsiin. "kaunista käytöstä" opetetaan useassa kotiäitiperheessä huutamalla. Tai pahimmillaan kuten naapurin kotiäiti: sulkemalla lapsi parkumaan yksin sisälle kun itse juo viinilasillistaan puhelimessa juoruten. Siinä lomapäivällä ollut, lasten kanssa pihalla leikkinyt uraäiti kuunteli omalta pihaltaan meininkiä silmät pyöreinä, jos olisi jatkunut vähänkään pidempään olisin soittanut poliisille.
Ihan vaikka vain muodon vuoksi, se kotona oleva vanhempi voi olla myös isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pienellä paikkakunnalla ja täällä ei todellakaan ole mikään meluisa iso päiväkotiporukka mitä kuulee olevan Etelä-Suomessa, vaan pieni ryhmä jossa jokainen kyllä otetaan huomioon. Lapsi saa opetella kaveritaitoja ja pakkohan minunkin on töihini päästä. Oksettaa tämä ainainen kotiäiti vs uraäiti shaisse tällä palstalla! Eiköhän jokainen tiedä mikä on oman lapsensa parhaaksi.
Tiedätkö mitä. Myös uraäiti saattaa olla välillä kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään hyvää. Joutuu herättelemään äitiä, kun pikkuveli itkee. Joutuu kuulemaan sitä kiukkua, miten raskasta on, kun ei pääse tästä p-sta eroon ja kuinka joka päivä on samanlaista p-aa aamusta iltaan. Kamalat muistot!
Jos sinulla oli kamalaa niin se ei tarkoita että muilla on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Varmasti on olemassa myös tuollaisia perheitä, joissa ei ole kaikki hyvin. Mutta paljon on kyllä kotiäiti-perheitä, joissa on kaikki hyvin ja lapset on ikäistään edellä esim kielellisessä kehityksessä ym. Kirjoitat aika ikävästi ja leimaavasti ketjuun, jonka aiheena on vain hyvät asiat kotiäitiyteen liittyen.
Ap
Sivusta seuranneena uraäitinä, noita ongelmia on useissa kotiäitiperheissä. Kun äideiltä aikuiskontaktit vähenevät purkavat turhautumistaan lapsiin. "kaunista käytöstä" opetetaan useassa kotiäitiperheessä huutamalla. Tai pahimmillaan kuten naapurin ko
Yleistät nyt tilanteen ihan väärin. Monesti kotiäidiksi jää sellainen, jolla on jo valmiiksi tiettyjä ongelmia kuten koulutuksen puute. Ja sellaisissa ihmisryhmissä huonoa käyttäytymistä on keskimäärin enemmän kuin korkeasti koulutetuissa. Siis keskimäärin, paljon poikkeuksiakin on. Mutta jos tehtäisiin tutkimus, jossa tutkittaisiin akateemisesti koulutettuja äitejä lapsineen ja verrattaisiin vain siinä populaatiossa pitkään kotona olleita äitejä lapset päiväkotiin laittaneisiin äiteihin, niin varsin todennäköisesti tulos olisi, että pitkään kotona olleiden äitien lapsilla on asiat vähintään yhtä hyvin kuin päiväkodissa olleilla lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään hyvää. Joutuu herättelemään äitiä, kun pikkuveli itkee. Joutuu kuulemaan sitä kiukkua, miten raskasta on, kun ei pääse tästä p-sta eroon ja kuinka joka päivä on samanlaista p-aa aamusta iltaan. Kamalat muistot!
Olen pahoillani huonosta äidistäsi.Tällaisissa tapauksissa tietysti päiväkoti olisi ollut parempi paikka lapselle.Jos äiti ei halua hoitaa omaa lastaan, lapset on ehdottomasti hoidatettava muilla.Se on lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan pidetään huoli, että lapsi pääsee jossain ikäistensä pariin ja voi toimia heidän kanssaan niin, että aikuisia ei ole ohjaamassa koko ajan. Olin itse täysin kotihoidettu lapsi ja koulun aloitus oli kurjaa, kun kaikilla oli jo kaverit ja itse en tuntenut ketään. En ole luonteeltani sosiaalinen ja ihmissuhdetaitojen opettelu meni aina kantapään kautta. Olisi ollut kiva, jos olisi ollut kaveri.
Riippuu siitä millainen kotiäiti. Jos äiti on läsnäoleva, empatiakykyinen ja tunnetaitoinen lapsen kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi. Vielä, jos äiti lukee kirjoja ja puhuu lapselleen paljon kielellinen kehitys voi olla nopeampaa kuin päiväkodin hälyssä. Mielestäni kysymys on äidin "laadusta". Poissaoleva ja kylmä äiti ei ole kummoinen lapselle.
Parhaimmillaan kotiäiti opettaa tunteiden säätelyä, koska säätelee tunteitaan itse hyvin. Jos taas äidin oma tunnesäätely ei ole kovin hyvää ja lapen tarpeita huomioivaa, niin päiväkoti laajempine sosiaalisine kontakteineen voi olla parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt viimeisen vuoden aikana auttamassa useaa lapsiperhettä. Kaikkia näitä yhdistää kotiäitiys ja lasten kaltoinkohtelu. Lapset ovat selvästi ikäisiään jäljessä, sanavarasto pieni ja sosiaaliset taidot onnettomia.
Varmasti on olemassa myös tuollaisia perheitä, joissa ei ole kaikki hyvin. Mutta paljon on kyllä kotiäiti-perheitä, joissa on kaikki hyvin ja lapset on ikäistään edellä esim kielellisessä kehityksessä ym. Kirjoitat aika ikävästi ja leimaavasti ketjuun, jonka aiheena on vain hyvät asiat kotiäitiyteen liittyen.
Ap
Sivusta seuranneena uraäitinä, noita ongelmia on useissa kotiäitiperheissä. Kun äideiltä aikuiskontaktit vähenevät purkavat turhautumistaan lapsiin. "kaunista käytöstä" opetetaan useassa kotiäitiperheessä huutamalla. Tai pahimmillaan kuten naapurin ko
Tämä! Monella on aika ruusuinen kuva itsestään antamassa rajatonta rakkautta lapselle kotona, ja nykypäivän työelämän myllerryksessä kaivataan breikkiä.
Todellisuus on sitten kuitenkin usein toisenlainen. Ystävät ovat kaikki töissä, ja puistot tyhjiä päivisin, ja some on ainoa aikuiskontakti. Lapsi onkin ihan toisenlainen kuin kuvitelmissa, ja se jatkuva leikkiseurana olemisen vaatimus on aika luja. Monessa tapauksessa ei riittävää yhteisöä kotiäidillä ole, ja silloin päiväkodin lapsiyhteisö on aika kullanarvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen kotiäiti. Jos äiti on läsnäoleva, empatiakykyinen ja tunnetaitoinen lapsen kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi. Vielä, jos äiti lukee kirjoja ja puhuu lapselleen paljon kielellinen kehitys voi olla nopeampaa kuin päiväkodin hälyssä. Mielestäni kysymys on äidin "laadusta". Poissaoleva ja kylmä äiti ei ole kummoinen lapselle.
Selvää on, että poissaoleva kylmä äiti ei ole kummoinen lapselle. Mutta. Ainakin isoissa kaupungeissa todellisuus päiväkodeissa on sitä, että pysyviä aikuisia ryhmässä ei ole, eikä koulutettuja työntekijöitä, vaan toiminta pyörii tiuhaan vaihtuvien epäpäteviennsijaisten varassa. Yksitään työntekijä ei tule kunnolla tutuksi lapselle, yhteenkään ei ehdi kiintymään, monet ei tiedä edes lasten nimiä kun ovat vain päivän tai kaksi siellä. Monella ei ole pedagogiikasta hajuakaan. Ei sekään ole kovin hyvä tilanne lapselle. Vaan emotionaalisesti turvaton ja kaoottinen.
Jos lasta ei halua laittaa kunnalliseen päiväkotiin, niin yksityisiä päiväkoteja ja perhepäivähoitajia kyllä löytyy.
Ihan itsessään jo se että saa viettää koko ajan aikaa oman vanhemman kanssa, kuten luontaista onkin.