Lue keskustelun säännöt.
Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?
20.03.2024 |
Omainen on hoidossa masennuksen takia eikä kukaan hoitaja juttele hänen kanssaan. Ainoa mitä päivässä on, niin lääkkeet ja ruoka. Muuten saa olla oman onnen nojassa eikä ketään kiinnosta. Hoitajat istuu kopissaan ja juttelee keskenään, potilaista viis.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
Onko sulla enää yhtään lääkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutuuko psykiatrisia potilaita monesti hoitamaan sillä lailla kuin esim. vanhuksia eli pesemään ja vaihtamaan kuivat vai mitä hoitajien työ siellä laitoksissa käsittää? Onko huono mitoitus sielläkin?
Kun itse olin osastolla, hoitajia oli melkein enemmän kuin potilaita. Vanhuksia hoitava äitinikin ihmetteli sitä.
Vierailija kirjoitti:
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
Olen muutenkin kipeänä aina ihan houreissa ja menen kotona peitto "viittana" ja makaan sängyssä. Sitten se on joku kamala ristikuulistelu kuin olisin joku rikollinen ja olen vain kipeä ja tullut lääkäriin ihan paskana. Vi tut taa nykyään niin paljon etten käytä enää kunnallisia lääkäripalveluita.
Ei eroa omasta elämästäni paitsi että ostan ruokani itse ja kukaan ei vahdi paitsi työkkäri ja eipä sitään lopulta kiinnosta hyvinvointini?
Veljeni ollessa psykiatrisella osastolla, paikka tuntui ennemminkin vankilan osastolta ja hoitajat vartijoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ne mitään lähäreitä ole ne psykiatrisen hoitajat.
Ovathan.
Ei siellä mitään juttelutuokioita ole. Potilaat höpöttelevät keskenään. Vai vielä viikottain lääkäri jutustelee, pkan marjat. Olin 3kk pakkohoidossa ja tapasin kolmesti lääkäriä. Kerran kertaa jutellut hoitajan kanssa muuta kuin "huomenta" "saanko buranaa?", "pääsiskö ulos?". Siinä se. Tosi hyvää hoitoa. Se on säilytystä.
Psykologin kanssa piirtelin kuvia siitä mitä se halus, kerran viikossa. Kai ne sillä yritti saada jotain pätevää analyysiä siitä kuinka pöpi olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
Onko sulla enää yhtään lääkettä?
Duloxetine 60mg. Ekalle psykiatrille sanoin mm. hengenahdistuksesta, mihin oli määrätty ventoline, avamys muuta kaikkea. Ja siitä että kun nousen pystyyn meinaan pyörtyä ja meinaa taju lähteä. Ja yleiskunto oli romahtanut. Psykan osastojakson jälkeen minulla oli sydämessä sivuääni, toinen keuhkoni rohisi ja nielussani oli peitteet. eka psykiatri suositteli, että olen psykoottinen oireideni suhteen, että suosittelee risperidonin aloitusta.
Olen puhunut tästä elämäni traumaattisimmasta ja järkyttävimmästä ja epäoikeudenmukaisimmasta kohtelusta parhaalle ystävälleni, joka on hoitoalalla. Hän oli ihan järkyttynyt ja sanoi että hän näkee että tarvitsen apua tähän, aloin vain itkeä ja täristä kun mietin tätä. Mutta arvaa luotanko enää terveydenhuoltohenkilöstöön? Siinä meni minun ja ystäväni mukava kahvi- ja salaattihetki pilalle.
Mietin itse ihan samaa, kun syksyllä olin sairaanhoitajaopintoihin liittyen harjoittelussa psykoosiosastolla. Kansliassa lähinnä istuttiin, syynä käytettiin sitä että lähetteet, lausunnot sun muut vie niin paljon muka aikaa. Olin itse vähän neuvoton opiskelijana, joskus istuin yhteisissä tiloissa ja koitin saada yksin jotain kontaktia potilaisiin vaikka olisin kyllä kaivannut nimenomaan siihen mallia ja ohjausta, mitään kokemusta psykiatrisesta hoitotyöstä ei ollut alun perin. Viiden viikon harjoittelun jälkeen sain vain palautetta että olisi pitänyt viettää enemmän aikaa potilaiden kanssa, ilmeisesti yksin vaan istua siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi paikat on kidutuskammioita, laiskat lihavat puliakan näköiset hoitajat istuvat kansliassa juoruamass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
Onko sulla enää yhtään lääkettä?
Duloxetine 60mg. Ekalle psykiatrille sanoin mm. hengenahdistuksesta, mihin oli määrätty ventoline, avamys muuta kaikkea. Ja siitä että kun nousen pystyyn meinaan pyörtyä ja meinaa taju lähteä. Ja yleiskunto oli romahtanut. Psykan osastojakson jälkeen minulla oli sydämessä sivuääni, toinen keuhkoni roh
Oliko aiemmin muitakin lääkkeitä vai jätitkö ne pois?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hoitajien heijata mielisairaita sylissä ja silitellä päätä, pai-pai? Hoitajat on siellä töissä, tekevät työnsä, lähtevät kotiin ja unohtavat hullut vapaa-ajalla. Ei hoitajien velvollisuus ole olla seuraneitinä. Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa, että luulevat minkä tahansa alan työntekijän tekevän työtään hyvää hyvyyttään? Työntekijät tekevät sen mitä on pakko ettei tule sanomista ja palkka tulee kerran kuussa, ei tarvitse tehdä enempää.
Toivottavasti itse olet korkeintaan juuresvarastonhoitaja tukkukaupassa. Tuolla asenteella juurekset eivät pahastu, eivätkä liioin kaipaa seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen tätä sarjaa, varsinkin hoitajille. Perustuu oikeisiin kokemuksiin.
Kuka nyt mielisairaitten sekopäisiä jorinoita jaksaa kuunnella????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
Onko sulla enää yhtään lääkettä?
Duloxetine 60mg. Ekalle psykiatrille sanoin mm. hengenahdistuksesta, mihin oli määrätty ventoline, avamys muuta kaikkea. Ja siitä että kun nousen pystyyn meinaan pyörtyä ja meinaa taju lähteä. Ja yleiskunto oli romahtanut. Psykan osastojakson jälkeen min
Ensimmäinen lääkitykseni oli ketiapiini isolla annoksella. Mutta pökerryin/menetin tajuntani psykiatrisella osastolla, joten se vaihdettiin comboon sertraline ja risperidone. En enää muista annoksia, pienet ne olivat. Tämä Combo lihotti, turvotti, väsytti, aiheutti voimakkaan apatian, aiheutti voimakkaita pelkotiloja, akatisian eli liikkumispakon. Kuitenkin olin niin turta että pääsin osastolta kotiin ja lopetin lääkityksen. Pääsin amk-kouluun lukemaan liiketaloutta. Oli mennyt n. 6kk.
Sanoin vihdoin hoitavalle taholleni, ettei lääkitys sovi. Olin aloittanut sen uudestaan, koska teimme serkkumatkan UV Amsterdamiin, ja reissun vetäjä sanoi, ettei he ota mua mukaan jos en syö lääkkeitäni. Joten aloitin ne ja pääsin reissuun. Sitten lääkitys vaihdettiin/ajettiin alas, mutta masennuin ja join itselleni alkoholimyrkytyksen ja toisella kerralla heräsin juoppoputkasta.
Sitten en syönyt taas mitään lääkkeitä. Sitten toimiva combo oli abilify 5mg ja duloxetine 90mg. Syön duloxetinia 60mg, koska pelkään abilifyn haittoja. Minulla ei ole hoitokontaktia, koska koen, ettei minua ole kuunneltu alusta lähtien, mielestäni se kuulluksi kokemus on aika tärkeää jos hoito on psykiatrialla. Olen kokenut että minun oikeuksia on poljettu, ja on ollut pahoja epäselvyyksiä, luottamuspula ym. 🙏🏻
Vierailija kirjoitti:
Näillä ihmisillä on kyllä päivittäin juttelutuokio oma hoitajan kanssa tai lääkärin. Päivä huoneessa eli olohuoneessa myös hoitajat ovat potilaiden kanssa, toki jokaisen oma valinta onko huoneessaan vai muiden seurassa
Potilaitten valinta, mutta hoitajien pitäisi muistaa olevansa näitä sairaita ihmisiä varten, läsnä. Erikoista on ollut nähdä hoitajien istuvan keskenään, eikä heitä välttämättä ole erottanut potilaista ennen kuin meni lähempää tutkailemaan, kumpia nämä ovat, hoitajia vai hoidettavia. Potilailla ei ollut nimineulaa, eikä avaimia.
Sama meininki kuin syöpäsairaiden saatto-osastolla. Potilas saa kärsiä ihan yksin!!!
🤡