Lue keskustelun säännöt.
Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?
20.03.2024 |
Omainen on hoidossa masennuksen takia eikä kukaan hoitaja juttele hänen kanssaan. Ainoa mitä päivässä on, niin lääkkeet ja ruoka. Muuten saa olla oman onnen nojassa eikä ketään kiinnosta. Hoitajat istuu kopissaan ja juttelee keskenään, potilaista viis.
Kommentit (239)
On vaarallista jutella liikaa potilaan kanssa. Saattaa tulla kiintymyssuhde ja sairaana tämä voi jopa olla haitaksi paranemiselle. Eräs potilas yritti vahingoittaa toista potilasta koska "hänen" hoitajansa kuulemma oli liikaa toisen potilaan kanssa. Mustasukkainen.
Yritti kuristaa tämän toisen potilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.
Juuri näin.
Mitä hyötyä siitä keskustelusta olisi. Ei ne potilaat parane millään (vai tunteeko joku jonkun oloon, joka on rehellisesti parantunut ja muuttunut normaaliksi?) ja hoitajien ei edes saa alkaa terapioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.
Tuo on jargonia. Olen työskennellyt psykiatriassa ja komentelua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsi hoitoon sinne?
Oli nainen ja sekosi miesvihassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljetulla hoidetaan vain lääkkeillä. Sehän on pakkohoitoa. Terapia alkaa kun lääke tehoaa, jollain voi mennä siihen viikkojakin. Itsekin muuten ihmettelin tuota samaa kun läheinen pääty suljetulle.Ne on siellä kuin säilössä.
Traumatisoitunut, masentunut/ahdistunut ihminen masentuu ja ahdistuu osastolla usein vain enemmän ellei ole onnekas ja reagoi hyvin lääkkeisiin. Tietysti jos im-vaaraa silloin osasto on se oikea osoite että saadaan pidettyä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.
Tuo on jargonia. Olen työskennellyt psykiatriassa ja komentelua ei ole.
Silloin kyllä komennetaan jos potilas ei kuuntele ja käyttäytyy kuin pikkuvauva saadakseen tahtonsa lävitse.
Otetaan huomioon että sairaat näkevät terveiden ihmisten käytöksen jopa kylmänä ja välinpitämättömyytenä, mutta kun paranee niin tajuaa että töitään he tekivät ja hyvä niin.
Ap n tuttu on masentunut, kuuluu sairaudenkuvaan ajatella ettei kukaan välitä, masentuneella on hyvin ahdas ajattelutapa sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen asian kasautuessa päädyin itsekin hetkeksi osastohoitoon. Mulle ainakin annettiin Yksi lensi yli Käenpesä-tyylinen lääkitys. Ihan zombiena vaelsin jalat ltäynnä lyijyä. Oli siellä toki Mrs. Ratchedkin. Passiivisaggressiivinen keski-ikäinen nainen. Hirveä kokemus.
Aloittaja ja omainen ovat oikeassa. Olen ollut kahdesti ns.avoimella psykiatrisella osastolla (niitä ei enää ole) jossa nimenomaan HOIDETTIIN minua ja muita potilaita. Hoitajat juttelivat joka päivä, tunsi olevansa turvassa ja ihan koko ajan välitettiin kaikista, hoitajat eivät istuneet kansliassa keskenään.
Sittemmin olen joutunut kerran virheen takia tuollaiselle ns. pakkohoito-osastolle, kahdeksi päiväksi, ja siellä tosiaan oli täysin eri meininki, olin yksin huoneessani eikä hoitajiin saanut mitään kontaktia,ei mitään keskusteluyhteyttä ja lähinnä agressiivinen ja kyllästynyt asenne potilaisiin, jotka sekoilivat yksin huoneissaan. Komentelua, vähättelyä, alistamista, en esim. saanut omia päivittäisiä lääkkeitäni (mm. sydänlääkkeet) ja kun protestoin vääriä lääkkeitä, minut, aikuinen nainen, raahattiin huoneeseeni kuin joku eläin. Elämäni kauhein kokemus. Koska normaaleja psyk osastoja ei enää ole, tiedän tuon kokemuksen jälkeen etten ikinä enää hakeudu apua saamaan masennuksen takia. Kyseessä oli säilytyspaikka, ei mitään inhimillisyyttä eikä empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ja omainen ovat oikeassa. Olen ollut kahdesti ns.avoimella psykiatrisella osastolla (niitä ei enää ole) jossa nimenomaan HOIDETTIIN minua ja muita potilaita. Hoitajat juttelivat joka päivä, tunsi olevansa turvassa ja ihan koko ajan välitettiin kaikista, hoitajat eivät istuneet kansliassa keskenään.
Sittemmin olen joutunut kerran virheen takia tuollaiselle ns. pakkohoito-osastolle, kahdeksi päiväksi, ja siellä tosiaan oli täysin eri meininki, olin yksin huoneessani eikä hoitajiin saanut mitään kontaktia,ei mitään keskusteluyhteyttä ja lähinnä agressiivinen ja kyllästynyt asenne potilaisiin, jotka sekoilivat yksin huoneissaan. Komentelua, vähättelyä, alistamista, en esim. saanut omia päivittäisiä lääkkeitäni (mm. sydänlääkkeet) ja kun protestoin vääriä lääkkeitä, minut, aikuinen nainen, raahattiin huoneeseeni kuin joku eläin. Elämäni kauhein kokemus. Koska normaaleja psyk osastoja ei enää ole, tiedän t
Tätä se teettää kun ihmiset pakotetaan lähihoitajiksi jotka eivät alalle sovellu. Niin minäkin tekisin, vihaan ihmisiä enkä todellakaan ole heidän kanssaan tekemisissä kuin sen verran mitä on pakko. Siitä vaan pakottakaa lähihoitajaksi niin saadaan lisää näitä toimistossa istuvia kylmiä tätejä😆
Vierailija kirjoitti:
LSD 100mg kaikille niin on bileet pystyssä!
No kyllä tuolla vahvuudella! LSD on yleensä mikrogrammoissa, en oo noin vahvaan vielä törmännyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksesta hyvä kirja on Johann Hari: Mielen ihmeet, masennuksen todelliset syyt
Vierailija kirjoitti:
Eivät hoitajat ehdi siellä enää toimia seuraneiteinä muiden töidensä lomassa eivätkä potilaat välttämättä ole millään juttu-tai touhutuulella että kovinkaan seuraa kaipaisivatkaan. Tekevät minkä voivat resursseillaan ja jos jollain omaisella jotain mussuttamista niin aina voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi hyvällä idealla.
Mitä ne hoitajien muut työt mielestäsi ovat ?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hoitajien heijata mielisairaita sylissä ja silitellä päätä, pai-pai? Hoitajat on siellä töissä, tekevät työnsä, lähtevät kotiin ja unohtavat hullut vapaa-ajalla. Ei hoitajien velvollisuus ole olla seuraneitinä. Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa, että luulevat minkä tahansa alan työntekijän tekevän työtään hyvää hyvyyttään? Työntekijät tekevät sen mitä on pakko ettei tule sanomista ja palkka tulee kerran kuussa, ei tarvitse tehdä enempää.
Mitä työtä he tekee, vahtivatko vaan ettei kukaan hypi seinille?
Eristys tekee psyykelle lisää pahaa. Vuorovaikutus henkisesti tasapainoisen ihmisen kanssa, joka suhtautuu empaattisesti, tekee hyvää. Ihminen on perustaltaan sosiaalinen eläin.
Oma kokemus parin vuosikymmenen takaa (Moision sairaala) on ihan toisenlainen. Vietin muutaman kuukauden suljetulla pahan burnoutin laukaseman masennuksen ja itsetuhoisuuden takia, ja se jakso oli yksi parhaista elämässäni. Vieläkin on ikävä niitä lääkäreitä ja hoitajia, ja erityisesti muita potilaita. Sain sieltä uuden alun elämääni, pääsin jaloilleni, ja kuntouduin hyvin.
Ei sielläkään kukaan tullut viihdyttämään, se miten siellä viihtyi ja sai kavereita oli täysin itsestä kiinni. Heikompina hetkinä en muuta kaivannutkaan kuin että saan olla rauhassa, ja omaa rauhaa kyllä löytyi. Ja kun kaipasin seuraa, ei tarvinnut yksin olla, monet naurut tuli muiden potilaiden kanssa naurettua.
Hieman omaa aktiivisuutta kehiin, ja heti on meininki paljon siedettävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Omaiseni haluaisi jutella mutta suhtautuminen on torjuvaa. Patistetaan joihinkin höpöhöpö ryhmiin ja sitten taas lääkkeitä. Ja siis tuossa kaikki. Kyllähän nyt hiemankin inhimillisyyttä omaava hoitaja ymmärtää että jos toinen haluaa jutella, niin silloin jutellaan. Mikä hyöty on tuollaisesta ns hoidosta? Täysin empatiakyvytöntä touhua.
Ap
Montako tuntia olet seurannut k.o. potilaan hoitoa osastolla. Ryhmiin osallistuminen on osa hoitoa, jos ei siihen pysty niin kertoohan sekin voinnista. Onko kyseessä avo-vai suljettu osasto ? Onko mieliala- vai psykoosiosasto ?
Ne tekee kyllä paljon sen eteen, että potilas joko sekoaisi tai ei toipuisi vaan pysyisi sekavana.