Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?
Omainen on hoidossa masennuksen takia eikä kukaan hoitaja juttele hänen kanssaan. Ainoa mitä päivässä on, niin lääkkeet ja ruoka. Muuten saa olla oman onnen nojassa eikä ketään kiinnosta. Hoitajat istuu kopissaan ja juttelee keskenään, potilaista viis.
Kommentit (239)
Ap tietää, koska on siellä itse👍
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
Miksei omaisesi saisi olla rauhassa edes hullujen huoneella?
Vai pelkäätkö että tervehtyy ja tajuaa että olet huonoa seuraa?
Olihan taas kommentti.
Täytyisi varmaan taas katsella vähän parempaa tekemistä netissä.
Eihän Suomalaiset juttele vieraiden kanssa,sama pätee tähän. Hoitajat työskentelevät mieluiten tietokoneiden kanssa. Lääkkeet annetaan ja se on siinä. Lääkäri käy joskus lyhyellä kierroksella jossa seurustelee enemmän hoitajan ja tietokoneen kanssa kuin potilaan. Suomalaiset ovat sosiaalisesti rajoittuneita, miksi tilanne olisi eri työpaikalla. Potilas ulkoistetaan joksikin epäihmiseksi jonka kanssa tulee välttää liikaa kommunikaatiota.
Olin suljetulla psykoosin takia. Olisin halunnut jutella harhoistani hoitajalle, mutta ei onnistunut. Soitin sitten kotikuntani diakonissalle monta puhelua ihan vain että sain vaihtaa ajatuksia. Minusta on väärin, että hoitajat pakenee vastuutaan lasitettuun suljettuun huoneeseen jota kansliaksi kutsutaan.
Vastaa ns. normielämää normiyhteiskunnassa, yksiössä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin joka päivä vierailulla monta tuntia. Koottiin yhdessä palapeliä. Välillä keitettiin kahvit. Menepä tutustumaan?
Siis keitit sairaan tuttavasi kanssa kahvia suljetulla osastoll? En usko sitä. Avoimell aosastolla olevalla voi olla jonkinlainen keittomahdollisuus tai mikrouuni huoneessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä keskustelusta olisi. Ei ne potilaat parane millään (vai tunteeko joku jonkun oloon, joka on rehellisesti parantunut ja muuttunut normaaliksi?) ja hoitajien ei edes saa alkaa terapioimaan.
Keskusteluissa voi saada myös informaatiota toisen ihmisen ajatusmaailmasta, persoonasta, historiasta, menneisyydestä, kaikki todella tärkeitä asioita kun arvioidaan hoidon tarvetta ja esimerkiksi sitä, täyttyykö pakkohoidon kriteerit. Millainen on ihmisen kyky itsereflektioon, millaisia hänen oletetut harhansa ovat, onko hänellä oletettuja harhoja oikeasti lainkaan tai ainakaan siinä muodossa, kuin joku tarkkailulähetteen tehnyt päivystävä lääkäri on väsyneenä keskellä yötä kirjannut jne.? Etenkin pakkohoito on vakava perusoikeuteen kohdistuva rajoitus, kysehän on vakavasta ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen kajoavasta toimenpiteestä. Osastohoito on valtavan kallista säilömistä, eikä sen vaikuttavuutta lisää se, että tärkeilevät laiskanpulskeat hoitajat ja lääkärit eivät viitsi kohdata potilaitaan eivätkä vaivaudu lainkaan kyseenalaistamaan omia ennakko-oletuksiaan. Suurin osa edes psykoosipotilaista ei ole mitenkään vaarallisia ja heidän kanssaan voi keskustella normaalisti. Ei ihme että potilaat eivät parane, kun hoidolla ei siihen millään tavoin pyritäkään.
Minullakin kokemus että hoitajat eivät halunneet jutella, vaikka itsellä olisi ollut tarve. Antoivat vain lääkkeen ja huolehtivat puhtaudesta. Keskustella ei saanut. Ihmettelin tätä.
Putaan mallilla onnistuu.
Tuttava sai jotain keinoja johonkin asiaan. En sano koska kuitenkin menee piruiluksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että hoitajat todella vain istuvat kopissaan, harvoin sieltä poistuvat. Näin myös omaiseni kertoi. Jos menee koputtelemaan ovelle, niin hoitaja tulee kyllästyneen näköisenä kysymään että mitä asiaa.
Ap
Olen työssäni kokenut saman. Monesti hoitajat ovat löytyneet pelaamassa korttia keskenään, ja kun on kysynyt, mistä potilas löytyy, viitataan jonnekin käytävän suuntaan, että tuolla jossain, käy etsimässä. Paras paikka löytää potilas on tupakkihuone. Tosin heiltä ei saa aina vastausta, kun kysyy nimeä ja henkilötunnusta. Siksi olisi hyvä, jos hoitajat tulisivat lasikopista pois ja hakisivat potilaan tapaamiseen ihan pyytämättä. Se, että olisivat yhteisissä tiloissa potilaitten lähellä on turhan vaativaa, sen olen huomannut. Ennevanhuset mielisairaanhoitajat olivat enemmin potilaita, ei pelkästään toisiaan varten.
Suljetulla ollessani ihmettelin, että mitä ne omahoitajat kirjaavat potilaistaan, kun saattaa mennä monta päivää ilman, että kukaan kysyy miten on mennyt. Oikeastaan ainoa, jonka kanssa sai keskustella, oli osastolla vieraileva sairaalapappi. Enkä usko, että hoitajat voivat vedota kiireeseen. Kanslian ohi kävellessä joillakin hoitajilla oli tietokonepeli käynnissä tai katselivat YouTubea.
Vierailija kirjoitti:
Suljetulla ollessani ihmettelin, että mitä ne omahoitajat kirjaavat potilaistaan, kun saattaa mennä monta päivää ilman, että kukaan kysyy miten on mennyt. Oikeastaan ainoa, jonka kanssa sai keskustella, oli osastolla vieraileva sairaalapappi. Enkä usko, että hoitajat voivat vedota kiireeseen. Kanslian ohi kävellessä joillakin hoitajilla oli tietokonepeli käynnissä tai katselivat YouTubea.
Wtf?!
Hoitajaksi kelpaisi robotti, joka antaisi vain lääkkeen. Ei tarvitse muita taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajaksi kelpaisi robotti, joka antaisi vain lääkkeen. Ei tarvitse muita taitoja.
Näillä ihmisillä on kyllä päivittäin juttelutuokio oma hoitajan kanssa tai lääkärin. Päivä huoneessa eli olohuoneessa myös hoitajat ovat potilaiden kanssa, toki jokaisen oma valinta onko huoneessaan vai muiden seurassa
Vierailija kirjoitti:
Olin suljetulla psykoosin takia. Olisin halunnut jutella harhoistani hoitajalle, mutta ei onnistunut. Soitin sitten kotikuntani diakonissalle monta puhelua ihan vain että sain vaihtaa ajatuksia. Minusta on väärin, että hoitajat pakenee vastuutaan lasitettuun suljettuun huoneeseen jota kansliaksi kutsutaan.
Minä olen ollut siellä hoitajana, kyllä juteltiin potilaiden kanssa, jotka niin halusi. Mutta kun suurin osa oli huoneissaan ei heitä näkynyt kuin ruoka aikana. Yhdessäkään suljetulla osastolla potilaat ole keskenään hetkeäkään. Juttu kaveri olisi löytynyt, mutta psykoosissa et tajunnut. Ja kyllä sinä olet lääkäriä nähnyt myös.
Noi on järkyttäviä paikkoja. Katkaisin koko psykiatrisen hoitokontaktin, kun en halua noihin kidutuskammioihin joutua enää.
On minutkin joskus määritelty psykoottiseksi. Olin 38c kuumeessa ihan väsyneenä, kipeänä, nuutuneena. 😂
Kerran kun joutuu psykalle ja joku ehdottaa rankempaa diagnoosia, se seuraa sinua.. mulla ei oo mitään sanottavaa ekalle psykiatrilleni, paitsi ehkä, vaihda alaa kun olet niin surkea ja vaarallinen työssäsi.
No ei ne mitään lähäreitä ole ne psykiatrisen hoitajat.