Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
"Mutta varmaan on, että se sukulaislapsi ei sinua vanhana tule katsomaan, jonka seuraa et ole sietänyt hänen ollessa rasittava lapsi."
Kysyn: mikä on tämä oletus että haluaisi että sukulaislapsi tulisi vanhana katsomaan? Miksi sitä haluaisi vanhana jos ei ole halunnut nuorenakaan?
No samaa minä olen ihmetelly, kun kaksi rasittavaa vanhaa tätiäni on kylään kinunnut... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannatan ajatusta, että lapsettomat auttaa kykyjensä mukaan niitä läheisiään joilla on lapsia. Sen sijaan sitä en, että asia esitetään kuten näillä lapsettomilla olisi jonkinlainen velvollisuus niin toimia. Ja vielä niin päin, että heidän pitäisi itse tuputtaa sitä apuaan.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 282: "Mitä kohtaa on vaikea ymmärtää? Jos et ole missään tekemisissä sukulaislastesi kanssa, kun he ovat lapsia, on lähes tulkoon varmaa, etteivät he ole aikuisena puolestaan sinuun yhteydessä. "
Tuo on ihan totta. Mutta ei sekään mitään takaa, että olisivat silloinkaan, vaikka olisit ollut heidän kanssaan tekemisissä useinkin. Kun tulin aikuiseksi, en mä käynyt tapaamassa tätejäni ja setiäni. Asuivat kaukana eikä mulla ole ollut autoa eikä ajokorttiakaan. Joskus satuttiin samaan aikaan mun vanhemmille, mutta harvemmin. En ole käynyt heistä kuin yhden hautajaisissakaan.
Toisaalta vähän ihmettelen, miksi haluaisin olla tekemisissä sellaisten sukulaislasteni kanssa nyt, kun olen 60+, joiden kanssa en ollut heidän kanssaan tekemisissä silloinkaan, kun he olivat lapsia. Tarkoitan tässä nyt serkkujeni lapsia. En mä ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä serkkujenikaan kanssa. Muutoin kuin silloin, kun mulla
Näinhän se on. Mutta jos ei pelaa, niin silloin ei ainakaan voi voittaa.
Oma kokemukseni on, että vanhuksien kylään pyytely alkaa usein, kun heillä kunto alkaa heikkenemään ja ikä alkaa lähestyä kahdeksaakymmentä. Tällöin olen parilta henkilöltä kuullut myös katumuksen äänensävyjä siitä, miten itse tuli suhtauduttua apua / seuraa tarvitseviin sukulaisiin.
Lspsettomilla muita murheita kuten ilmasto 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1ae19344-2845-461a-9585-05f1121447eb
Ilmastopsykoosi !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on outoa vihjailua lapsettomille, etteivät he ole oikeutettuja hoitoon vanhoina, koska eivät ole lisääntyneet. Ihan nyt vaan huomiona, että olen tehnyt töitä silloinkin kuin lapselliset ovat olleet hoitovapailla. Maksan veroja, mistä kustannetaan lapsiperheiden etuuksia ja palveluita. Teen yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, kouluttaudun vapaa-ajallani lisää ja teen vapaaehtoistyötä, mikä hyödyttää myös perheellisiä. Voi olla, että vanhuusaikanani hoitoresursseista on pulaa niin kuin tällä hetkelläkin. En näe kuitenkaan ratkaisuna sitä, että hoitaisin tuttavaperheitteni lapsia "varmistellakseni" vanhuusiän hoitoani.
Perushoidon saanti ja yksinäisyys on tänäkin päivänä kaksi eri asiaa. Kukaan ei tässä ketjussa ole puhunut vanhusten hoidon epäämisestä. Ainoastaan siitä, ettei suhteita nuorempaan polveen ole, jollei niitä ole itse luonut heid
Ei tule yllätyksenä ja lapsettomilla just on resurssia panostaa ihmissuhteisiin laajemmin ja monipuolisemmin. Yksinäisyyttä ei torjuta sillä 1-2 lapsella. Niillä on omat elämät, ne on eri sukupolvea kuin itse on ja käytännössä ehkä soittaa vanhemmalle kerran kuussa. Sekö riittää ihmissuhteiksi? Kaikki minun tuntemat ylipäätään yksinäiset ihmiset ovat juurikin lapsellisia. Pikkulapsi aikana jäädään yksin ja sitten tuleekin se tyhjän pesän -kriisi. Ilmeisesti lapsiperheet ovat omassa poteroissaam eivätkä tapaa toisiaan, kun kovin valittelevat että yksin jäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsettomien motiivina olla lapsiperheellisten käytettävissä pitäisi olla joku "noin kahdeksankymppisenä" alkava katumuksen tunne?
Kyllä minun aakkoslapseni kanssa on halunneet viettää aikaa lapselliset ja lapsettomat sukulaiset. Taitaa teillä olla se syy tuossa sinun asenteessasi toisia ihmisiä kohtaan.
En minäkään välittäisi hoitaa sellaisen lapsia jotka käyttää sanaa aakkoslapset, ja kertoo että meilläpä ei semmoisia hankalia kersoja ole!!11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 304: "Näinhän se on. Mutta jos ei pelaa, niin silloin ei ainakaan voi voittaa.
Oma kokemukseni on, että vanhuksien kylään pyytely alkaa usein, kun heillä kunto alkaa heikkenemään ja ikä alkaa lähestyä kahdeksaakymmentä. Tällöin olen parilta henkilöltä kuullut myös katumuksen äänensävyjä siitä, miten itse tuli suhtauduttua apua / seuraa tarvitseviin sukulaisiin."
Ymmärrän kyllä sun pointin. Mun olisi täysin mahdotonta alkaa pyytelemään serkkujeni lapsia kylään, koska en tiedä edes heidän nimiään saati sitten että mulla olisi heidän yhteistietojaankaan. En voisi kutsua kylään edes serkkujani, koska ei mulla ole heidänkään puhelinnumeroitaan. Ehkä numerotiedustelusta saattaisi löytyä vielä elossa olevien serkkujen numerot.
Mulla on vain yksi sisko ja häneen olen yhteydessä. Asutaan nimittäin naapureina. Siskoni lapsia hoidin paljon silloin, kun olivat lapsia. Meillä oli vuosikymmeniä aika tiivis sukuyhteistö mun vanhempieni jälkeläisten kesken. Yhteiset joulut, yhteiset vappulounaat jne jne. Pandemia muutti tilanteen ja alettiin viettää erillään ja pienemmissä porukoissa. Aikoinaan juhlittiin myös kaikkien synttärit ja jopa nimipäivät, mutta kun porukka alkoi kasvaa, ne jäi. Nyt ollaan vietetty enää synttäreistä pyöreät vuodet (niin ja äitini 95-vuotissynttärit) ja sitten alle 10-vuotiaiden (joita on kaksi) synttärit. Siinä missä aiemmin kokoonnuttiin yhteen monta kertaa vuodessa, enää ei kokoonnuta. Kaikilla on omat elämänsä ja omat juttunsa. Ei mun lapseni soittele mun siskolle eikä siskoni lapset mulle. Paitsi jos tarvitsevat jotain. Enkä minä tai siskonikaan soitella toistemme lapsille, paitsi jos tarvitaan jotain. Eli aika harvoin, puolin ja toisin.
Mun vanhempani ovat jo reilusti yli 90 ja aika harvoin lapsenlapsensa siellä käyvät. Vanhempieni sisarusten lapset vieläkin harvemmin (ehkä kerran viidessä vuodessa jos sitäkään). Vaikka varmaan mun vanhemmat tykkäisivät, jos kävisivät. Mutta nuoremmalla sukupolvella on omat kiireensä. Eikä varmaan vanhusten horinat jaksa edes heitä kiinnostaa, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Äiti on jo muistisairas, isä ei. Mutta kyllä muakin kyllästyttää käydä kuuntelemassa ne isän samat jutut uudestaan ja uudestaan. Kun ei vanhan ihmisen elämässä tapahdu enää mitään, niin samat jututhan sillä sitten pyörii mielessä. Käyn vain sen vuoksi, että sattuu olemaan mun isäni. Jos olisi setäni tai enoni, en jaksaisi käydä.
Pointtini tässä on, että toivottavasti mun siskoni lapset ei 20 vuoden päästä koe velvollisuudekseen tulla kuuntelemaan mun horinoitani. Jos siskoni silloin vielä elää, voidaan horista keskenämme. Missään tapauksessa en oleta, että kukaan muu sukulainen, jonka olemassaolosta en edes tiedä tai jonka olen nähnytkin viimeksi joskus 30-40 vuotta sitten, tulisi kuuntelemaan mun horinoitani. Koska sehän olisi sitten sama, vaikka kävijä olisi seurakunnalta tai SPR:ltä. Vieras ihminen jokatapauksessa.
Minä olen lapseton ikisinkkumies ja minä kyllä autan lapsiperheitä. Maksan veroja jotta kyseiset perheet saavat lapsilisää,vanhempainvapaita,lapselle ilmaisen koulutuksen,äidille ilmaisen synnytyksen,ilmaiset neuvolat sekä päivähoidot.
Minä en noita asioita saa vaan vanhemmat suomessa saa nuo asiat. Jossain maissa vanhempien täytyy maksaa lapsen koulutus tai neuvolat.
Kannatan ehdottomasti amerikan mallia suomeen koska en halua maksella veroja jotta hyvätuloiset perheet saa minulta tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on outoa vihjailua lapsettomille, etteivät he ole oikeutettuja hoitoon vanhoina, koska eivät ole lisääntyneet. Ihan nyt vaan huomiona, että olen tehnyt töitä silloinkin kuin lapselliset ovat olleet hoitovapailla. Maksan veroja, mistä kustannetaan lapsiperheiden etuuksia ja palveluita. Teen yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, kouluttaudun vapaa-ajallani lisää ja teen vapaaehtoistyötä, mikä hyödyttää myös perheellisiä. Voi olla, että vanhuusaikanani hoitoresursseista on pulaa niin kuin tällä hetkelläkin. En näe kuitenkaan ratkaisuna sitä, että hoitaisin tuttavaperheitteni lapsia "varmistellakseni" vanhuusiän hoitoani.
Mitätön on panoksesi.
Minullakin oli lapsuudessani ysärillä läheisiä lapsettomia sukulaisia, joiden kanssa vietin paljon aikaa lomilla. Meillä oli ihan omat vitsitkin ja he suhtautu meihin lapsiin hyväksyvästi ja pyyteettömästi huolehtien. Olin kyllä helppo ja kiltti lapsi enkä mikään erityisen hankala tapaus pitää silmällä. Teini-ikäisenä ja parikymppisenä en oikein osannut pitää täteihin oma-aloitteisesti yhteyttä, mutta nyt kolmekymppisenä (ja itsekin lapsettomana) olen luonut heihin uudestaan suhteen aikuisena. Onneksi he ovat vielä täällä, enkä herännyt liian myöhään pitämään yhteyttä heihin omana itsenäni, enkä vain lapsuudenperheeni kautta. Vaikka olen kyllä tädilleni edelleen "rakas lapskulta".
Nyt itse lapsettomana tätinä koitan rakentaa hyvää suhdetta ystävieni lapsiin, jotka ovat vielä pieniä. Tämä toki edellyttää lasten vanhemmiltakin jonkinlaista silmää, että tuetaan pienen lapsen suhdetta tuttuihin aikuisiin, sovitaan yhteistä ajanviettoa ja pääsee mukaan lasten arkeen. Yhden kaverini kanssa haemme joskus yhdessä hänen lapsensa päiväkodista, teemme perus arkirutiineja ja leikimme yhdessä. Yhteinen tekeminen on tärkeintä eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Minä muistan lapsuudestani, miten edesmennyt setäni teki perunoiden kuorimisesta hauskan jutun pelkällä leikinlaskulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa lapseton läheinen jonka muistan hoitaneen minua 90-luvulla oli silloin vielä kotona asunut enoni, joka vahti minua välillä kun olin pidempiä aikoja mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on outoa vihjailua lapsettomille, etteivät he ole oikeutettuja hoitoon vanhoina, koska eivät ole lisääntyneet. Ihan nyt vaan huomiona, että olen tehnyt töitä silloinkin kuin lapselliset ovat olleet hoitovapailla. Maksan veroja, mistä kustannetaan lapsiperheiden etuuksia ja palveluita. Teen yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, kouluttaudun vapaa-ajallani lisää ja teen vapaaehtoistyötä, mikä hyödyttää myös perheellisiä. Voi olla, että vanhuusaikanani hoitoresursseista on pulaa niin kuin tällä hetkelläkin. En näe kuitenkaan ratkaisuna sitä, että hoitaisin tuttavaperheitteni lapsia "varmistellakseni" vanhuusiän hoitoani.
Mitätön on panoksesi.
Oma panoksesi yhteiskunnalle taitaa olla miinusmerkkinen. Ja jälleen kerran, vaikka sinä olet pettynyt elämääsi, niin se ei ole lapsettomien syy millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 176: Oletko aivan varma, että se tarjoilija oli vela? Ja että se oli juuri sen velatarjoilijan päätös, ettei ravintolassa voi tarjota kiukutteleville lapsille kurkkua tai leipää? Puhumattakaan jäätelöstä? Vai oletko vakuuttunut, että ravintolan omistaja on vela ja sen vuoksi tarjoilijalle oli sanottu, että kiukutteleville lapsille ei saa antaa mitään ylimääräistä?
Olen huomannut itsekin, että lapsiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin joskus ennen. Mutta suhtautumisen muutos ei johdu siitä, että joku olisi vela. Ihan lapsia hankkineetkin ovat muuttaneet suhtautumistaan. Veikkaanpa, että jos olisitte olleet miehesi kanssa kahdestaan juhlistamassa hääpäiväänne ja viereisessä pöydässä olisi ollut kolme kiukuttelevaa lasta, olisit suhtautunut sinäkin siihen kiukutteluun eri tavalla kuin nyt, kun kiukuttelijat olivat omia lapsiasi.
Suht
Olen huomannut, että lasten vanhemmat haluavat poikkeuksetta loman heinäkuuksi. Perusteena, että loma olisi koululaisten kanssa samaan aikaan. Öö, eikös koululaisilla ole koulusta lomaa pääosin kesäkuun alusta elokuun puoliväliin? Kuitenkaan "lasten vuoksi" lomissa ei voida tuosta heinäkuusta joustaa yhtään. Sitten ihmetellään nihkeää suhtautumista lapsiin ja lasten tarpeisiin, kun vanhemmat perustelevat omaa itsekkyyttään lapsillaan.
Toinen asia, kun perustellaan tarvetta saada viikonloput ja juhlapyhät vapaiksi perheen vuoksi. Sinänsä ymmärrettävää. Perusteena saattaa kuitenkin olla: "Koska sinulla ei ole puolisoa/ perhettä". Missäs välissä sinkkujen on tarkoitus löytää itselleen kumppani ja saada perhe, jos ovat aina silloin töissä, kun muu maailma on vapaalla?
Nostanpä tähän vielä yhden palstalla usein esille tulleen asian. Nimittäin sen, että jos et hoida lapsenlapsiasi, sitten lastesi ja lastenlastesi ei tarvitse hoitaa sinuakaan, kun tulet vanhaksi. Näinhän täällä usein lapsiperheelliset sanovat, kun haluaisivat lapsensa lasten isovanhemmille hoitoon. Jos lapsesi ei tee lapsia eli on vela, silloin et tietenkään voi hoitaa lapsenlapsiasi (koska sellaisia ei ole). Ja tällä samalla palstalogiikalla sen velan ei myöskään tarvitse hoitaa sinua (koska et ole hoitanut lapsenlapsiasi). Vela siis vapautuu myös velvollisuudesta hoitaa omia vanhempiaan, eikö vain? Velalla ei ole omia lapsia hoidettavanaan, mutta ei aikanaan omia vanhempiakaan hoidettavanaan. Sille lapsettomalle itseasiassa varsin hyvä diili.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat yksinkertaisesti rasittavia ja näsäviisaita!!!👎🏻🤔
Lapsivihaaja saapui paikalle.
Joku yksivuotias on näsäviisas?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton ikisinkkumies ja minä kyllä autan lapsiperheitä. Maksan veroja jotta kyseiset perheet saavat lapsilisää,vanhempainvapaita,lapselle ilmaisen koulutuksen,äidille ilmaisen synnytyksen,ilmaiset neuvolat sekä päivähoidot.
Minä en noita asioita saa vaan vanhemmat suomessa saa nuo asiat. Jossain maissa vanhempien täytyy maksaa lapsen koulutus tai neuvolat.
Kannatan ehdottomasti amerikan mallia suomeen koska en halua maksella veroja jotta hyvätuloiset perheet saa minulta tukia.
Minunkin mielestä vanhempiesi olisi pitänyt maksaa sinun koulutuksesi. Jotenkin veikkaan, että niin ei tapahtunut. Mikä oikeus sinulla oli käydä ilmaista koulua? Mikä oikeus sinulla oli saada ilmainen neuvola?
Yritätkö poimia rusinoita pullasta eli haluat lasten maksamat eläkkeet, mutta vain sinulla oli oikeus koulutukseen ja kaikkeen, mitä yhteiskunta sinulle maksoi?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton ikisinkkumies ja minä kyllä autan lapsiperheitä. Maksan veroja jotta kyseiset perheet saavat lapsilisää,vanhempainvapaita,lapselle ilmaisen koulutuksen,äidille ilmaisen synnytyksen,ilmaiset neuvolat sekä päivähoidot.
Minä en noita asioita saa vaan vanhemmat suomessa saa nuo asiat. Jossain maissa vanhempien täytyy maksaa lapsen koulutus tai neuvolat.
Kannatan ehdottomasti amerikan mallia suomeen koska en halua maksella veroja jotta hyvätuloiset perheet saa minulta tukia.
Synnytys ei ole ilmaista.
Hoidin siskon lapsia tänäänkin, ja ilolla. Ovat rakkaita ja ihania. Apu ja tuki on myös vastavuoroista.
Olen huomannut eron nykyajassa parinkymmenen vuoden takaiseen, ihmisillä ei enää ole sellaista sosiaalista verkostoa kuin ennen, ei kyläillä ym. Eipä ennenkään kaikilla ollut läheisiä auttamassa, mutta nykyistä useammilla kuitenkin.
Perushoidon saanti ja yksinäisyys on tänäkin päivänä kaksi eri asiaa. Kukaan ei tässä ketjussa ole puhunut vanhusten hoidon epäämisestä. Ainoastaan siitä, ettei suhteita nuorempaan polveen ole, jollei niitä ole itse luonut heidän ollessa vaippaikäisiä. Tämä tulee monelle lapsiin nuivasti suhtautuneille tulevaisuuden vanhuksille yllätyksenä, vaikkei se juuri sinulle ongelmaksi muodostuisikaan.