Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Tämähän on keksittyä huuhaata
mun siskot kyllä suttaa ja on hyvät välit. Vanhemmatkin auttaa ja on hyvät välit.
eri juttu jos sulla ei oo läheisiä välejä sukuun ja joo pitää olla niin että apu pn molemmin puolista
Huomioikaa toisenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat yksinkertaisesti rasittavia ja näsäviisaita!!!👎🏻🤔
Yleensä lapsettomat panostavat uraansa ja esim. luottamustehtäviin tai harrastuksiin. Ei silloin todellakaan ole aikaa tai energiaa käyttää viikonloppuna jonkun toisen perheen lastenhoitoon.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi niitä lapsiperheitä pitäisi muiden auttaa. Normaalit ihmiset pystyvät arkensa pyörittää ilman erityisiä apujoukkojakin. Ja kyllä, minulla on lapsi.
Ite oot porsinu, kestä seuraukset äläkä piinaa niillä muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä nämä tädit ja sedät ovat? Jos vähän päälle parikymppisiä niin en ihmettele jos ei kiinnosta kun on omakin elämä.
Meillä on toisin. Veljen ja kälyn vanhemmat tekevät mitä tahansa sanoinkuvaamattoman rakkaiden lasten takia. Aina suurella ilolla! Me kaksi tätiä myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheet usein vaativat että kaikki uhrataan heidän vuokseen ja ei ymmärretä muitten aikatauluja ollenkaan. Eikä kunnioiteta rajoja
Mä en vois kuvitellakaan antavani lastani hoitoon kellekään lapsettomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli pienet lapset 1980- ja 1990-luvulla. Kukaan naapureita, ystävistä tai sukulaisista ei tarjoutunut auttamaan heidän hoidossaan. En sitä kyllä odottanutkaan, saati edellyttänyt.
Aloittajalla on harhainen käsitys että entisinä aikoina olisi saanut helpommin ilmaista apua lastenhoitoon.
Ei o minkäänlaista velvollisuutta hoitaa toisten phedelmiä. Ite teet, ite hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat yksinkertaisesti rasittavia ja näsäviisaita!!!👎🏻🤔
Se vain sinusta tuntuu kun ovat älyllisesti menneet jo sinun ohi
Minä en ole sen takia jättäytynyt lapsettomaksi jotta alkaisin jonkun lapsiperheen avustajaksi. Onkohan jollain vaikeeta tajuta ettei lapseton viihdy ollenkaan lasten kanssa. Jos sitä viihtyisi niin olisihan sitä omiakin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsivapaa koska haluan olla lapsista vapaa. Jos haluaisin viettää aikaa lasten kanssa, olisin tehnyt omia. Mielestäni tämä on täysin päivänselvää, ja enemmän ihmettelisin miksi joku lapseton HALUAISI hoitaa lapsia muttei ole tehnyt omia. Miksi et vie lapsia hoitoon jollekulle jolla itsellään on lapsia, ja vastavuoroisesti voit hoitaa heidän lapsiaan? Eikö tämä olisi reiluin ja fiksuin vaihtoehto... Vai etkö itse halua auttaa ketään?
Ei ole minkäänlaista velvollisuutta heitä auttaa. Itse ovat lapsensa tehneet, eri asia ovatko sitten halunneet tai katuvatko lapsiansa ja siksi syyllistävät meitä läheisiä tai ystäviä pakko ottamaan lapsen hetkeksi pois luotaan että saavat omaa rauhaa. Kantakoon vastuun heistä itse vaikka olisivat miten uupuneita tai romahduksen partaalla.
Haluaisin hoitaa veljen lapsia, mutta en saa. Rahaa kyllä pyydetään.
T. Lapseton
Meillä oli heti selvä lähtökohta että itse lapset hoidetaan. Jos joku tuttu tai sukulainen haluaa avittaa jotenkin niin se on vain extraa sen päälle.
Minä olisin mielelläni auttanut veljeni kahden lapsen kanssa, mutta kälyni on hirveän mustasukkainen. Hänellä itsellään on sisaruksia ja valtava kaveripiiri, josta muutenkin löytyy kaikenlaista seuraa ja apua. Lapset ovat nyt parikymppisiä, eikä kumpikaan pidä minuun yhteyttä.
Olen itsekin hieman yllättynyt miten yhteisöllisyys on kadonnut täysin. Omassa lapsuudessani ylipäänsä sukulaiset auttoivat toisiaan. Itse yritin pitää yhteyttä sukulaisiin muutettuani pois kotoa. Soittelin välillä, mutta yhteydenpito oli yksipuolista. Eron jälkeen meni vuosia saada oma elämä raiteilleen enkä saanut apua mistään. Jäin yksin lasten kanssa. En jaksanut pitää yhteyttä kehenkään ja siinä meni ystävyyssuhteet, jotka eivät ole palautuneet vuosien myötä. Tässä sattui koronakin väliin, joka aiheutti eristäytymisen. Huomaan, että varsinkin koronan jälkeen kaikki ovat käpertyneet oman pienen ydinpiirinsä ympärille. Selvästi kaikki, jotka eivät siihen kuulu, on heivattu ulkopuolelle. Aikuisena perheellisenä ihmisenä tuntuu olevan todella vaikea saada uusia ystäviä.
ei ole mitään velvollisuutta auttaa