Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Useat 90-luvun lapset vielä kasvatettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi omien lasten hoitaminen koetaan nykyään niin raskaaksi, että jatkuvasti jonkun muun pitäisi olla ottamassa vastuuta lasten hoitamisesta? Ollaanko niin laiskoja ja loputtoman mukavuudenhaluisia, ettei meinata kestää tavallista lapsiarkea? Eikö kestetä tavallisuutta, kun ollaan vain kotona, eikä ole mitään valmiiksi järjestettyä viihdykettä ja toimintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä lapsiani antaisi hoitoon lapsettomalle sukulaiselle. Heitteille jättö, käytännössä. Eikä ole edes mikään vitsi.
Ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä kuule ole. Mites esim lapseton varhaiskasvatuksen ammattilainen. Et luottaisi? 🤣🤣🤣🤣
Nyt ei tarkoitettu sinua. On myös olemassa vaarallisia, henkisesti häiriintyneitä ja psyykkisesti sairaita ihmisiä. Ihan kaikkien hoitoon ei lastaan välttämättä edes halua antaa.
Niin on ja sekä lapsellisissa että lapsettomista. Harvoin tosin kuulemme lapsettomien pahoista lapsia kohtaan, samalla aivan jatkuvasti on juttua lapsellisten hirmuteoista lapsia kohtaan.
Väittikö joku niin? P
Kirjoitahan seuraavalla kerralla selkeämmin, niin ei tarvitse oikoa väärinkäsityksiä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Miksi omien lasten hoitaminen koetaan nykyään niin raskaaksi, että jatkuvasti jonkun muun pitäisi olla ottamassa vastuuta lasten hoitamisesta? Ollaanko niin laiskoja ja loputtoman mukavuudenhaluisia, ettei meinata kestää tavallista lapsiarkea? Eikö kestetä tavallisuutta, kun ollaan vain kotona, eikä ole mitään valmiiksi järjestettyä viihdykettä ja toimintaa?
Varmaan on monia syitä, mutta joitakin vuosia sitten monesti mediassa hehkutettiin, miten lapsen hankkiminen ei muuttanut elämässä yhtään mitään. Ihan samalla tavalla saattoi elää kuin ennen lapsiakin. Harrastaa pystyi ihan kuten ennen lapsiakin jne jne. Varmaan joillain olikin tuo tilanne, mutta monelle siihen uskominen saattoikin tuottaa pettymyksen. Kun tajusi, että aika nalkissahan sitä vauvan ja pienten lasten kanssa kotona on. 30 vuotta sitten ei aikuisilla ollut läheskään sitä määrää erilaisia harrastuksia tai muuta kivaa menemistä ja tekemistä kuin mitä olisi nyt. Kirjoitin tästä jo aiemmin ketjuun, että arki oli sitä, että käytiin töissä, tultiin kotiin, laitettiin ruokaa, siivottiin vähän, luettiin kirjaa, katsottiin telkkaria jne. Olipa lapsia tai ei. Joten lapsi sopi siihen arkeen ja kotiin pyörimään ja touhuamaan omia leikkejään ihan hyvin. Lapsi ei ollut este ruuanlaitolle, kirjan lukemiselle, telkkarin katsomiselle tms. Lapsi olisi kyllä silloinkin ollut este kuntosaleilla käynneille tai ystävien kanssa kahvilassa tai ravintolassa käynneille yms, mutta ei silloin sellaisia harrastettukaan kuten nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton ikisinkkumies ja minä kyllä autan lapsiperheitä. Maksan veroja jotta kyseiset perheet saavat lapsilisää,vanhempainvapaita,lapselle ilmaisen koulutuksen,äidille ilmaisen synnytyksen,ilmaiset neuvolat sekä päivähoidot.
Minä en noita asioita saa vaan vanhemmat suomessa saa nuo asiat. Jossain maissa vanhempien täytyy maksaa lapsen koulutus tai neuvolat.
Kannatan ehdottomasti amerikan mallia suomeen koska en halua maksella veroja jotta hyvätuloiset perheet saa minulta tukia.
Velat eivät aina tule ajatelleeksi sitä, että vanhemmat maksavat ihan suoraan kaiken tuen lisäksi about 130.000 euroa per lapsi tämän kasvattamisesta. Toki he tekevät tämän omasta halustaan, mutta kuitenkin tämä lapsi tulee veronmaksajana elättämään useamman eläkeläisen. Myös niitä veloja.
Myös min
No kaikista lapsista ei tule veronmaksajia, vaan päinvastoin kuluerä yhteiskunnalle.
Ajattelin ihan samaa kun luin tuon. Harva ihminen on lopulta nettomaksaja. Aika paljon saa jokainen lapsi tulevaisuudessa tehdä töitä, ennen kuin kaikki se raha mitä yhteiskunta on lapseen laittanut on maksettu takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tiedossa, että juhliin on tulossa minun eräs sukulaisnainen ja hänen puolisonsa, tietää, ettei kannata ottaa omia mukuloita mukaan. He arvostavat minua miehenä, koska olen avioitunut, en ole kasvattanut elintasovatsaa, olen melko hyvätuloinen yläportaan johtaja (omassa yrityksessä tosin). Mutta eivät arvosta minua isänä, koska olen saanut lapsia. Heillä on erittäinen vastenmielinen asenne lapsia kohtaan. Sen olen ymmärtänyt toki jo nuorempana, kun olen heidän näkemyksiään kuunnellut. Se on oikeastaan jopa helpotus, kun tietää, etteivät pääse paikalle. Omat pojat ovat mielestäni erittäin rauhallisia ja kohteliaita, eikä heistä ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Mutta siltikin, jos välillä ovat mukana, niin kyllä se oikein huokuu heistä, että on ikävää, jos lapset ovat mukana. Eikä tämä nyt liity hoitokysymykseen mitenkään, ei heidän ole onneksi koskaan tarvinnut auttaa. Se on molemmille osapuolille varmasti hyvä.
Jotkut vaan eivät ole innostuneita laapsenhoitoasioista. Jotkut eivät innostu lapsista omassa näköpiirissään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omien lasten hoitaminen koetaan nykyään niin raskaaksi, että jatkuvasti jonkun muun pitäisi olla ottamassa vastuuta lasten hoitamisesta? Ollaanko niin laiskoja ja loputtoman mukavuudenhaluisia, ettei meinata kestää tavallista lapsiarkea? Eikö kestetä tavallisuutta, kun ollaan vain kotona, eikä ole mitään valmiiksi järjestettyä viihdykettä ja toimintaa?
Varmaan on monia syitä, mutta joitakin vuosia sitten monesti mediassa hehkutettiin, miten lapsen hankkiminen ei muuttanut elämässä yhtään mitään. Ihan samalla tavalla saattoi elää kuin ennen lapsiakin. Harrastaa pystyi ihan kuten ennen lapsiakin jne jne. Varmaan joillain olikin tuo tilanne, mutta monelle siihen uskominen saattoikin tuottaa pettymyksen. Kun tajusi, että aika nalkissahan sitä vauvan ja pienten lasten kanssa kotona on. 30 vuotta sitten ei aikuisilla ollut läheskään sitä määrää erilaisia harrastuksia tai mu
Lapsetkin pistettiin Pikku Kakkosen jälkeen nukkumaan ja vanhemmilla oli joka päivä muutama tunti parisuhdeaikaa ennen nukkumaanmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät lapset menneet ennen sen enempää heti Pikkukakkosen jälkeen nukkumaan kuin nykyäänkään.
Nykyään monet vanhemmat vaativat, että lapsi EI SAA NUKKUA päiväkodissa ollenkaan tai vaan vähän, että lapsi saadaan pikaisesti nukkumaan yöunia, kun päiväkodista on tultu kotiin. Minusta se on kammottavaa, että 3-vuotiasta pidetään väkisin hereillä tai herätetään kesken syvän unen. Mutta kun vanhemmat eivät viitsi olla kotona illalla lapsensa kanssa, niin lapsi pitää saada varhain nukkumaan.
Ei elämän tarvitse kokonaan muuttua, vaikka lapsia syntyykin. Lapset täytyy ottaa jo pienestä pitäen perheen elämään mukaan. Lasta ei saa ulkoistaa perheen vapaa-ajan ulkopuolelle.
Aikuisten on pakko rajoittaa omia menojaan ja harrastuksiaan, kun lapsia syntyy. Se on fakta. Kai jokainen sen kuitenkin ymmärtääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapset menneet ennen sen enempää heti Pikkukakkosen jälkeen nukkumaan kuin nykyäänkään.
Nykyään monet vanhemmat vaativat, että lapsi EI SAA NUKKUA päiväkodissa ollenkaan tai vaan vähän, että lapsi saadaan pikaisesti nukkumaan yöunia, kun päiväkodista on tultu kotiin. Minusta se on kammottavaa, että 3-vuotiasta pidetään väkisin hereillä tai herätetään kesken syvän unen. Mutta kun vanhemmat eivät viitsi olla kotona illalla lapsensa kanssa, niin lapsi pitää saada varhain nukkumaan.
Meillä ainakin meni. Herätys oli aamulla kuudelta. Ehkä nykyisin lapsetkin altistuu liikaa älylaitteille ja sen vuoksi ovat levottomia, jos ovat nukkuneet päiväunet. Eivät malta pysyä sängyssä vaan pitää olla yliväsynyt, jotta pysyy. Tai sitten lapset nukkuvat aamulla pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapset menneet ennen sen enempää heti Pikkukakkosen jälkeen nukkumaan kuin nykyäänkään.
Nykyään monet vanhemmat vaativat, että lapsi EI SAA NUKKUA päiväkodissa ollenkaan tai vaan vähän, että lapsi saadaan pikaisesti nukkumaan yöunia, kun päiväkodista on tultu kotiin. Minusta se on kammottavaa, että 3-vuotiasta pidetään väkisin hereillä tai herätetään kesken syvän unen. Mutta kun vanhemmat eivät viitsi olla kotona illalla lapsensa kanssa, niin lapsi pitää saada varhain nukkumaan.
Meillä ainakin meni. Herätys oli aamulla kuudelta. Ehkä nykyisin lapsetkin altistuu liikaa älylaitteille ja sen vuoksi ovat levottomia, jos ovat nukkuneet päiväunet. Eivät malta pysyä sängyssä vaan pitää olla yliväsynyt, jotta pysyy. Tai sitten lapset nukkuvat aamulla pidempään.
Jos mä oikein muistan, Pikku Kakkonen loppui klo 18:30. Siitä sitten iltapalalle, iltapesulle, hampaiden pesulle ja iltasatu. Yleensä klo oli noin 19:30 ja kyllä mun lapseni iässä, jossa vielä nukkuivat päiväunet, silloin jäivät jo omaan sänkyynsä. Jonkin ajan päästä eli viimeistään klo 20 nukahtivat. 10 tunnin yöunet ja 1,5 - 2 tunnin päiväunet oli siihen aikaan 3-vuotiaille ihan suositeltavakin määrä unta.
Mutta tuli tästä mieleen, että onko nykyisin niin, että kotitöitä aletaan tehdä vasta sitten, kun lapset on saatu nukkumaan? Eli se "parisuhdeaika" meneekin kotitöissä? Eli niitä ei pystytä tekemään silloin, kun lapset ovat hereillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei auta toisiaan? Siis perheet? Tabu: koska kukaan ei jaksa toisten ihmisten ongelmia tai lapsia. Ei edes ne perheelliset tai varsinkaan ne.
Perustakaa jotain hoitorinkejä älkääkä itkekö. Soita tutulle äidille ja ota sen lapset hoitoon. Ole osa ratkaisua.
En tiedä pystyisinkö hoitamaan kaksi vauvaa yhtäaikaa. Lisäksi kiva jos lapsi tutustuu enoihin, täteihin, setiin ja muodostaa näihin suhteen. Mekin autamme heitä aina kun on tarve.
Vähän isomman kanssa ollaan jo alustavasti sovittu hoitoringit, kun onnekkaasti tunnemme sopivia ihmisiä
Yksi 2000-luvulla lapsensa itsellisesti hankkinut sukulainen kaatoi kyllä kaiken mahdollisen lastenhoidon lähipiirin niskaan. Miksi pitää tehdä lapsia ja kuvitella, että kaikilla ympärillä on loputtomasti aikaa ja energiaa auttaa ilmaiseksi?
Tämän tyypin ihan perustaktiikka oli jättää lapset hoitoon jollekin sukulaisella ja hoitoaika meni tyyliin joka kerta yliajalle vähintään tunnin. Saattoi valittaa vielä perään, että mikseivät lapset ole syöneet. No eivät olleet syöneet, kun oli sovittu, että lapset haetaan pois sieltä hoitavalta sukulaiselta ennen ruoka-aikaa. Näille myöhästymisille ei siis koskaan ollut mitään oikeaa syytä, vaan tyyppi vaan käytti muita törkeästi hyväkseen lapsenhoitajina. Erityisen paljon hoitovastuuta kaatui hänen oman äitinsä niskaan, joka selän takana sitten kertoi muille, ettei enää oikein tahtonut jaksaa.
Itse en halua lupautua lapsenlikaksi oikein kellekään, kun on tällainen kokemus rajattomasta sukulaisesta. OMA palautuminen on ykkösprioriteetti työn ulkopuolella, eikä TOISTEN palautumisen mahdollistaminen!
Ehkä jollekin ekstrovertille on hankalaa ymmärtää, että viikonlopuksi omaan kotiin riehumaan tuleva lapsilauma vie voimia eikä tuo niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee se vääristymä, että ikään kuin velat eivät pohtisi tulevaisuutta ja sitten jotenkin suuresti yllättyisivät asioista, jotka liittyvät vanhuuteen? Täyttä tuubaa. Velat nimenomaan pohtivat asioita hyvin tarkkaan, että mitä mistäkin valinnasta seuraa.
Ja heiltä myös tätä ikään kuin vaaditaan. On perusteltava oma valinta hyvin perusteellisesti, sen sijaan lapselliset voivat mennä jonkin epämääräisen tunteen pohjalta. Ja mokata tosi usein ja just lapsen kustannuksella.
Lapselliset ne tuntuvat koko ajan yllättyvän, niinkuin tässäkin aloituksessa, että miten nyt ei sivulliset otakaan vastuuta valinnasta, jonka on aivan itse tehnyt?!
Kantakaa vastuunne lapselliset!!
ikään kuin velat, ja velat ikään kuin tarkoittavat eri asioita.
Eikös nykyään pikkulapset viedä järjestään jokainen päivähoitoon? Silloinhan vanhempi/vanhemmat ei ole yksinhoitaja/yksinhoitajia. Vai eikö sekään meinaa riittää, että päikyn tädit hoitaa lasta viisikin päivää viikossa 8 tuntia tai enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään pikkulapset viedä järjestään jokainen päivähoitoon? Silloinhan vanhempi/vanhemmat ei ole yksinhoitaja/yksinhoitajia. Vai eikö sekään meinaa riittää, että päikyn tädit hoitaa lasta viisikin päivää viikossa 8 tuntia tai enemmän?
Tarkoitatko sanoa että yksinhuoltaja ei saisi viedä työpäivän ajaksi lasta hoitoon, sillä jos näin tekee, ei ole enää yh? 😂😂
En tiedä liittyykö tähän, mutta elämänrytmi, työnvaatimukset ja työnrytmikin on muuttunut viime vuosikymmenten aikana todellla raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään pikkulapset viedä järjestään jokainen päivähoitoon? Silloinhan vanhempi/vanhemmat ei ole yksinhoitaja/yksinhoitajia. Vai eikö sekään meinaa riittää, että päikyn tädit hoitaa lasta viisikin päivää viikossa 8 tuntia tai enemmän?
Tarkoitatko sanoa että yksinhuoltaja ei saisi viedä työpäivän ajaksi lasta hoitoon, sillä jos näin tekee, ei ole enää yh? 😂😂
En kirjoittanut niin, vaan silloin ei ole yksinhoitaja. Yh tarkoittaa yksinhuoltaja. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Vanhempi tai vanhemmat eivät hoida lasta yksin, koska lasta hoitaa myös päikyn tädit.
Siis yksinhuoltaja on eri kuin yksinhoitaja. Saitko kiinni siitä, mitä tarkoitan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään pikkulapset viedä järjestään jokainen päivähoitoon? Silloinhan vanhempi/vanhemmat ei ole yksinhoitaja/yksinhoitajia. Vai eikö sekään meinaa riittää, että päikyn tädit hoitaa lasta viisikin päivää viikossa 8 tuntia tai enemmän?
Tarkoitatko sanoa että yksinhuoltaja ei saisi viedä työpäivän ajaksi lasta hoitoon, sillä jos näin tekee, ei ole enää yh? 😂😂
En kirjoittanut niin, vaan silloin ei ole yksinhoitaja. Yh tarkoittaa yksinhuoltaja. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Vanhempi tai vanhemmat eivät hoida lasta yksin, koska lasta hoitaa myös päikyn tädit.
Siis yksinhuoltaja on eri kuin yksinhoitaja. Saitko kiinni siitä, mitä tarkoitan?
Missä on koskaan käytetty sanaa yksinhoitaja?
Alue: Aihe vapaa
Mitä enemmän lasta hoitavat vaihtuvat aikuiset, sitä levottomammiksi lapset muuttuvat. Mitä enemmän enemmän lapset ovat jatkuvasti yökylässä ilman vanhempiaan, sitä enemmän he oirehtivat.
Tämä olen nähnyt lapsityössä ja kokemustakin on jo yli 20 vuoden ajalta.
Vanhemmat, äidit ja isät, hoitakaa itse vapaa-ajalla lapsenne. Se on TEIDÄN velvollisuutenne. Hoitakaa velvollisuutenne lämmöllä, rajoilla, johdonmukaisuudella ja rakkaudella. Älkää tuupatko lasta jatkuvasti pois omasta kodistaan. Kyllä lapsi ymmärtää, että hän on taakka, jos aina viedään pois.