Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (918)
Vanhemmillani oli 70-80-luvuilla lähes 10 lasta. Kukaan ei koskaan heitä auttanut, eivätkä he koskaan apua keneltäkään pyytäneet.
Eiköhän hoideta ne itse hankitut lapset ihan omin voimin kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani oli 70-80-luvuilla lähes 10 lasta. Kukaan ei koskaan heitä auttanut, eivätkä he koskaan apua keneltäkään pyytäneet.
Eiköhän hoideta ne itse hankitut lapset ihan omin voimin kuten ennenkin.
"Lähes 10 lasta"???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oot porsinu, kestä seuraukset äläkä piinaa niillä muita!
Ne porsaat sitten aikanaan maksavat eläkkeesi. Ja maksavat sen valtionvelan, jota nyt kerrytetään, kun veroja kerätään liian vähän ja julkisia palveluita tarjotaan liikaa.
Jokainen maksaa omat eläkkeensä. Katso palkkakuittia.
Auttaisin erittäin mielelläni. Mutta ei kukaan pyydä apua, ja ne muutamat kerrat kun olen rohjennut tarjota apua, asia ei edennyt.
Olet väärässä. Lapsiperheet haluavat viettää keskenään lomat ja kesät. Eivät halua setiä ja tätejä riesaksi, vaikka heistä voisi olla apua. Täti ja setä saa ostaa lahjat ja käydä juhlissa, mutta siinä se. Monissa perheissä on puoliso, usein talon emäntä, joka ei halua, että varsinkaan miehen sukulaiset ovat yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen lapsettoman pariskunnan, joka nytkin ostaa juhannusruoat, tekee ruoat, tiskaa miehen sukulaisille, joilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin mielelläni auttanut veljeni kahden lapsen kanssa, mutta kälyni on hirveän mustasukkainen. Hänellä itsellään on sisaruksia ja valtava kaveripiiri, josta muutenkin löytyy kaikenlaista seuraa ja apua. Lapset ovat nyt parikymppisiä, eikä kumpikaan pidä minuun yhteyttä.
Mistä kälysi mustasukkainen olisi? Ettekai te miehestäsi kilpaile, kun sinä olet veljesi sisko. Ja lapset pulestasn on pariskunnan. Kun asenteesi on veljesi vaimoon tuommoinen, ei ihme, että sinua ei haluta tavata. Kehität omasta päästäsi mustasukkaisuusfantasioita saattaaksesi kälysi huonoon valoon. Ihminen huomaa nopeasti, jos suhtautuminen itseen ei ole ystävällistä, kunnioittavaa ja normaalia. Kukaan ei halua haukkuvan, piikittelevän ja negatiivisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Sellaiselta henkilöltä tulee suojata itseään ja lapsiaan. Se on tervettä rajojen asettamista. Jokainen saa ihan itse päättää, kenen kanssa on hyvä olla ja haluaa olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haluan että lapsettomat tekee hommani!!"
"Miksi lapsettomat hylkää kun tulee perheen lisäystä??"
Tottakai mä nyt katson lasten perään jos olen kylässä ja vanhempi haluaa käydä vessassa tai viemässä roskapussin, haloo. Sukulaiset taas asuvat 500 kilsan päässä joten ei ole oikein saumaa autella eikä kyllä ole pyydettykään. Kortit ja joskus lahjatkin laitan ja vaihtelevasti kiitellään.
Tutut joilla on pieniä lapsia lakkaavat yleensä pitämästä yhteyttä kiireiden takia ja ihmisillä on yhä pienemmät piirit ja suvut joten syyttele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin mielelläni auttanut veljeni kahden lapsen kanssa, mutta kälyni on hirveän mustasukkainen. Hänellä itsellään on sisaruksia ja valtava kaveripiiri, josta muutenkin löytyy kaikenlaista seuraa ja apua. Lapset ovat nyt parikymppisiä, eikä kumpikaan pidä minuun yhteyttä.
Mistä kälysi mustasukkainen olisi? Ettekai te miehestäsi kilpaile, kun sinä olet veljesi sisko. Ja lapset pulestasn on pariskunnan. Kun asenteesi on veljesi vaimoon tuommoinen, ei ihme, että sinua ei haluta tavata. Kehität omasta päästäsi mustasukkaisuusfantasioita saattaaksesi kälysi huonoon valoon. Ihminen huomaa nopeasti, jos suhtautuminen itseen ei ole ystävällistä, kunnioittavaa ja normaalia. Kukaan ei halua haukkuvan, piikittelevän ja negatiivisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Sellaiselta henkilöltä tulee suojata itseään ja lapsiaan. Se on tervettä rajojen asettamista. Jokainen saa ihan itse päättää, kenen kanssa on hyvä olla ja haluaa olla tekemisissä.
Ethän sinä tuon ihmisen kälyä tunne. Kannattaako berrewisseröidä jos ei tunne millään tasolla tarinan päähenkilöitä? Aivan.
Niin, ensin saa toisten räkänokkia vahtia ja raataa. Sitten odotetaan kieli pitkällä perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani oli 70-80-luvuilla lähes 10 lasta. Kukaan ei koskaan heitä auttanut, eivätkä he koskaan apua keneltäkään pyytäneet.
Eiköhän hoideta ne itse hankitut lapset ihan omin voimin kuten ennenkin."Lähes 10 lasta"???
Mitä ihmettelet?
Makaisit vähemmän haarat levällään paljaalla puikotettavana.
Ongelmasi on ratkaistu, tadaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Näinpä
On se totta. Sain esikon melkein 30-vuotta sitten ja toisen perään niin muistan kun aina joku soitteli itse, että voi tehdä lasten kanssa sitä ja tätä ja monesti naapurin kanssa annettiin toiselle vapaata ottamalla lapset päiväksi omien seuraksi. Nyt vanhoilla päivillä sain toisen sarjan lapsia ja ei kukaan kysellyt saati naapurit. Isovanhemmatkin on jo niin vanhoja ettei heistä ole hoitajiksi. Ja siis on nykyään rahaakin palkata apua jos on tarve, mutta se on kokonaan kadonnut se yhteisöllisyys.
Vierailija kirjoitti:
On se totta. Sain esikon melkein 30-vuotta sitten ja toisen perään niin muistan kun aina joku soitteli itse, että voi tehdä lasten kanssa sitä ja tätä ja monesti naapurin kanssa annettiin toiselle vapaata ottamalla lapset päiväksi omien seuraksi. Nyt vanhoilla päivillä sain toisen sarjan lapsia ja ei kukaan kysellyt saati naapurit. Isovanhemmatkin on jo niin vanhoja ettei heistä ole hoitajiksi. Ja siis on nykyään rahaakin palkata apua jos on tarve, mutta se on kokonaan kadonnut se yhteisöllisyys.
Ei, vaan nyt aletaan vihdoin arvostamaan sitä aiemmin naisten tekemää palkatonta työstä ja tajutaan, että lastenhoidosta pitää maksaa palkkaa, koska se on oikeaa työtä.
Erona menneisiin aikoihin on se, että aiemmin nämä lapsettomat laskettiin mukaan lähipiiriin ja osallistuminen / auttaminen oli vastavuoroista. Nykyään tuntuu että ydinperhe on yksikkö joka ottaa vastaan avun mutta vastavuoroisuus unohtuu.
Yhteiset juhlahetket jouluna, juhannuksena jne olisivat kiva tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta mutta tuntuu että suurina juhlina perheet käpertyvät yhteen. Ei kaikki lapsettomat ole kiinnostuneita viettämään aikaa lapsiperheiden kanssa, mutta osa voisi mielellään olla enemmänkin kuin "apureita" kun tarvitaan.