Miten löysit oman kotiseurakuntasi?

Vierailija kirjoitti:

Erosin ev.lut. kirkosta jo vuosia sitten, kun olin saanut tarpeekseni sen liberalisoitumisesta. Nykyään olen ortodoksi enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Ortodoksinen kirkko on hengellinen sairaala, jossa minua ohjataan keskittymään omiin synteihini ja omaan kilvoitteluuni sen sijaan, että pyörittelisin jatkuvasti mielessäni naispappeutta, homoavioliittoja ja muita ev.lut. kirkon kiistakysymykset. Muiden tuomitseminen on vakava synti, johon minäkin sorrun liian usein. Tarvitsen hengellistä sairaalaa ja rippi-isää, jonka ohjauksessa on turvallista olla.

No, kyllä varmaan ortodoksejakin alkaa puhuttaa naispapit ja samaa sukupuolta olevat parit, jos/kun aletaan vaatia sinnekin naispappeja ja samaa sukupuolta olevien vihkimisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös vinkkejä vailla. Kiinnostaisi joku raamattupiirin tapainen. En ole koskaan ollut, mutta kiinnostaisi. Käyn sillointällöin kirkossa, mutta ei siinä tule juteltua kenenkään kanssa tai tutustuttua. Kirkon raamattupiireissä on varmaan vuosikausia ollut sama porukka johon ei viitsi ulkopuolisena tunkeutua.

Nuo on myös usein keskellä päivää. Ei ihan viitsi töistä sen takia olla pois 🙄

On kyllä harmillista, kuinka iso osa kirkon toiminnasta tapahtuu silloin kun useimmat töissäkäyvät ihmiset on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielilläpuhuminen on luonnollinen ilmiö, jota ilmenee erilaisissa kulttuureissa ympäri maailman. Ilmiötä on tutkittu ja todettu, ettei uskonnollinen kielilläpuhuminen poikkea mitenkään ei-uskonnollisesta kielilläpuhumisesta. Ei siis ole mitään syytä olettaa, että siinä olisi kyse Pyhän Hengen työstä tai vastaavasta, kun joku kristitty alkaa yhtäkkiä puhua siansaksaa ja pitää sitä Pyhän Hengen aikaansaannoksena. Voihan se sitä ollakin, mutta luultavammin kyse on jostain ihan muusta. 

Niinpä. Sen takia tuntuu painostavalta, kun helluntailaisuudessa korostetaan juuri tuota kielilläpuhumista. Sitä vaaditaan jopa lapsilta. Että sitten vasta on kelvollinen uskovainen, kun "kieliä" alkaa tulla. Vaikka kyllä kai he itsekin tietävät, että samanlaista glossololiaa tulee myös hindujen ja shamaanien suusta.

Vain osa helluntailaisista korostaa kielilläpuhumista tuolla tavalla kuin kuvaat. Monessa helluntaiseurakunnassa opetetaan, että jokaisella on omat armolahjansa eikä kielilläpuhuminen tee kenestäkään parempaa uskovaa.

Minua kiinnostaisi Sley, koska se on luterilainen ja konservatiivinen. Mutta en uskalla mennä, kun pelkään jääväni yksin jonnekin nurkkaan.. . En osaa tuppautua ventovieraiden kanssa juttusille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin ev.lut. kirkosta jo vuosia sitten, kun olin saanut tarpeekseni sen liberalisoitumisesta. Nykyään olen ortodoksi enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Ortodoksinen kirkko on hengellinen sairaala, jossa minua ohjataan keskittymään omiin synteihini ja omaan kilvoitteluuni sen sijaan, että pyörittelisin jatkuvasti mielessäni naispappeutta, homoavioliittoja ja muita ev.lut. kirkon kiistakysymykset. Muiden tuomitseminen on vakava synti, johon minäkin sorrun liian usein. Tarvitsen hengellistä sairaalaa ja rippi-isää, jonka ohjauksessa on turvallista olla.

No, kyllä varmaan ortodoksejakin alkaa puhuttaa naispapit ja samaa sukupuolta olevat parit, jos/kun aletaan vaatia sinnekin naispappeja ja samaa sukupuolta olevien vihkimisiä.

Ortodoksisen kirkon vihkikaava on kyllä sellainen, että sitä on aika vaikea vääntää homopareille sopivaksi. Ja vaikka osa ortodokseista kannattaa niin naispappeutta kuin homoliittojakin, Suomen ortodoksinen kirkko on osa Konstantinopolin ekumeenista patriarkaattia, jonka yli ei voi kävellä tällaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi Sley, koska se on luterilainen ja konservatiivinen. Mutta en uskalla mennä, kun pelkään jääväni yksin jonnekin nurkkaan.. . En osaa tuppautua ventovieraiden kanssa juttusille.

Ainakin Turussa Sleyn messuissa on kirkkokahveilla sellainen pöytä, joka on tarkoitettu niille jotka haluaa tutustua uusiin ihmisiin.

Tuossaahan tuo on parin minuutin kävelymatkan päässä, mitä ettimistä se tarvihtee. Vai ootko sie joku ameriikan elävä, joka soppailee kirkkoja ja vaihtelee aina viiliksen mukaan?

Mie luin joskus ja opiskelin jotain katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta, ja totesin, että kyllä se vain tämä Luterilainen kirkko on miun koti, tai siis oikeestihan se on Melanchtonilainen, kun Agricola oli hänen, ei Lutherin oppilas, ja parempi niin, nin symppaan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku tietty seurakunta mielessä sinulla? 

Ei, olen sen verran tuore uskossani että en ole ehtinyt perehtyä vielä kauhean syvällisemmin. Niin katolinen, ortodoksinen kuin vapaat protestanttiset suunnat ovat avoimina vaihtoehtoina

Ap

Erikoista, että sinulla on listallasi kaksi niin erilaista kirkkoa kuin katolinen ja protestanttinen, niissähän on ratkaisevan suuria eroja. Tiedät, että protestantismi syntyi vastaliikkeenä katolilaisen kirkon mädännäisyydelle. Tietysti voi sanoa, että ajat ovat muuttuneet, mutta sitten tulee lukeneeksi tällaisia artikkeleita:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010283329.html

Katolisessa kirkossa on hyvin paljon sellaisia asioita, joita protestantit eivät hyväksy Raamatun vastaisina: rukoillaan neitsyt Mariaa (ja muitakin jo ammoin kuolleita ihmi

Kyllä ihan luterilaisessa kirkossa pappi antaa seurakunnalle synninpäästön. Käytkö koskaan messussa? 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi Sley, koska se on luterilainen ja konservatiivinen. Mutta en uskalla mennä, kun pelkään jääväni yksin jonnekin nurkkaan.. . En osaa tuppautua ventovieraiden kanssa juttusille.

Sley ajaa kaksilla rattailla. On olevinaan kovinkin tunnustuksellinen, mutta antaa kuitenkin kirkon touhuta rauhassa omiaan sen sijaan että yrittäisi saada sitä muuttamaan suuntaansa. Lisäksi Sleyn tulevaisuus näyttää synkältä, kun sen papit on kovaa vauhtia eläköitymässä ja uusia on vaikea saada tilalle, kun ev.lut. kirkko ei suostu järjestämään erillisvihkimyksiä.

Löysin seurakuntani vauvana pakkokasteen myötä, mistä seurasi monenlaista aivopesua aina seurakunnan kerhosta ja pyhäkoulusta koulun uskonnonopetukseen ja ripariin. Vasta täysi-ikäisenä pystyin eroamaan seurakunnasta ja sen pakkoverosta.

Erottuani isäni laittoi minuun välit poikki, sillä uskonnon harjoittajat ovat niin lämminsydämisiä ja rakastavia. Koska en ollut uskossa, oli hihhuli-isäni tulkinta tilanteesta se, että kasvatus on epäonnistunut, ja poika muuttunut saatananpalvojaksi. Todella loogista: jos en usko raamattuun, niin kuitenkin palvoisin jotain sen satuhahmoa?!

Mikä teitä uskovaisia oikein vaivaa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin 5 vuotta sitten erään ystäväni kanssa Jehovan todistajien valtakunnansalille tilaisuuteen - ihan uteliaisuuden vuoksi. Ihmiset olivat ystävällisiä mutta eivät tunkeilevia. Puheet ja laulut olivat myös miellyttäviä. Ystäväni ei lähtenyt toista kertaa mutta minä menin heti seuraavalla viikolla uudestaan. Tunsin kotiutuneeni ja löytäneeni totuuden. Fyysiset kokoontumiset loppuivat pitkäksi aikaa pandemian aikana mutta koko ajan saimme hengen ravintoa etäkokousten avulla. Nykyään kerron ihmisille totuudesta kastamattomana julistajana, aion kasteelle ensi kesänä. 

- Marjatta57

Mitenkään väheksymättä sinua, totean että Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen Kristukseen. Heidän mukaansa Taivaaseen pääsee vain pieni määrä seurakuntalaisista, en tiedä mit

Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä yhtään sen enempää kuin mormonit tai muslimitkaan. Vaikka kaikki väittävät uskovansa Jeesukseen. 

Lueskelin netistä eri uskonnoista, sitten tein siltä pohjalta valinnan ja soitin seurakunnan papille, että haluan liittyä kirkkoon. Ja pidättäydyin valinnassa vaikka matkan varrella alkoi epäilyttää. 

Suosittelen ILMAN MINKÄÄNLAISTA LUPAUSTA TAI VIHJAUSTA seurakuntaan liittymisestä ottamaan yhteyttä kaikkiin niihin seurakuntiin joita harkitset. Kysy vaikka että voiko ei-seurakuntalaisena osallistua raamattupiireihin tmv.. Sitten rauhassa tutustut eri seurakuntiin ja omassa tahdissasi teet valinnan. Tämän vinkin annan oman kokemukseni perusteella, sillä itse epäilen nykyään jatkuvasti valitsinko oikean seurakunnan. Olisi pitänyt rohkeammin tutustua eri seurakuntiin kunnolla. Kiirehtiminen oli typerää. Ja seurauksista kärsin.

Vierailija kirjoitti:

Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä yhtään sen enempää kuin mormonit tai muslimitkaan. Vaikka kaikki väittävät uskovansa Jeesukseen. 

Ei tietenkään ole, jos kristinusko määritellään niin että siihen on pakko sisältyä myös kolminaisuusopin. Siitä huolimatta Jehovan todistajat uskoo Jeesukseen ja opettaa, että kukaan joka ei usko Jeesukseen ei voi päästä taivaaseen tai paratiisiin.

Etsijälle suosittelen käymään niin monissa hengellisissä kesäjuhlissa kuin suinkin ehtii ja pääsee. On matala kynnys, ja helppo mennä. Me puolisoni kanssa käydään Kirkastusjuhlilla Heinävedellä (Kansan raamattuseura). 

Samalla reissulla Valamon luostarissa, jossa voi majoittua. Aivan ihana paikka rauhaa rakastavalle. Sinne taas ensi kesänä, JHS.  

On hyvä ymmärtää, että yhtään täydellistä kirkkoa ei ole edes olemassa. Tutustumalla mahdollisimman moniin, löytää lopulta sen, mikä omimmalta tuntuu. Ensivaikutelman ei kannata hämätä, koska se helposti pettää. 

Moni tulee etsimään uutta hengellistä kotia, kun ev.lut. kirkko aloittaa homo- ja lesboparien kirkkovihkimiset. Raamatun Sanaan uskova ei voi, eikä halua kuulua sellaiseen kirkkoon. 

Vierailija kirjoitti:

On hyvä ymmärtää, että yhtään täydellistä kirkkoa ei ole edes olemassa. Tutustumalla mahdollisimman moniin, löytää lopulta sen, mikä omimmalta tuntuu. Ensivaikutelman ei kannata hämätä, koska se helposti pettää. 

Moni tulee etsimään uutta hengellistä kotia, kun ev.lut. kirkko aloittaa homo- ja lesboparien kirkkovihkimiset. Raamatun Sanaan uskova ei voi, eikä halua kuulua sellaiseen kirkkoon. 

Johan siellä on vuosia vihkitty homoja, lesboja, avionrikkojia, esiaviollista seksiä harrastavia jne. Miten tämä voi tulla nyt joillekin yllätyksenä että siellä ei noudateta Raamatun sanaa? 

Mä uskon Jumalaan mutta en kuulu yhteenkään seurakuntaan. Mulle uskovaiset näyttäytyy ainakin tämän palstan perusteella tosi ylimielisinä ja tuomitsevina. Minusta tuntuu, että en heidän mittapuullaan usko tarpeeksi, en tiedä Raamatusta tarpeeksi, ja minulla ei ole vastausta ja mielipidettä jokaiseen uskonkysymykseen. Minulle on täällä jossain uskontokeskustelussa jopa sanottu, että en ole kristitty. Selvä, pitäkää siis tunkkinne. Tuntuisi teennäiseltä valita että olen nyt katolilainen, evlut, ortodoksi kun ei minulle ole oikeasti niin isoa väliä millään opillisilla yksityiskohdilla. Minulle on ok ajatella, että en tiedä kaikkea.  Minulle on tärkeää Jumala, ei uskonto yksityiskohtineen ja rituaaleineen. Ev lut seurakunnan tapahtumissa olen joskus käynyt ja on ollut mukavaa. 

Toivottavasti tätä keskustelua lukee myös seurakunta-aktiivit ja -työntekijät. Monella olisi varmasti kiinnostusta tulla seurakuntayhteyteen, mutta se vaikuttaa nyt jotenkin hankalalta ja hahmottomalta. Nyt tuntuu, että pitää oikein väkisin änkeä ja tehdä itseään tykö, että saa jonkinlaisen seurakuntayhteyden. Että uusien ihmisten kohtaamisessa olisi seurakunnissa kehittämisen varaa. 

Uusien pöytä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä jokin merkki "minulta saa kysyä" voisi olla sellaisilla ihmisillä, joihin voi ottaa yhteyttä? Tai jos tosiaan on sopivaa varata keskusteluaika pastorille, niin sitä voisi vähän mainostaakin.

Miinusta varmaan siksi kommentteihisi, ettet tiedä vapaiden suuntien ehtoollisesta mitään. Ei siellä mitään mehua ja keksiä ole, eikä pidetä muistoateriana. Olen käynyt ehtoollisella vapaiden suuntien seurakunnissa sekä ev.lut kirkossa. Nyt en kuulu mihinkään seurakuntaan. Ei se ev.lut ehtoollinen mitenkään pyhempi ollut millään kerralla, sellainen virallinen toimitus. Minusta myös käsitys siitä että lapsi ilman kastetta ei pääsisi taivasten valtakuntaan on suorastaan inhottava, eikä raamatullinen. Jeesus siunasi lapsia ja kehotti tulemaan heidän kaltaisekseen. Kun ymmärrys kasvaa, ihminen alkaa pohtimaan näitä asioita ja Jumala kutsuu hänet omakseen, jos tahdomme niin. Sitä se pyhä yksinkertaisuus on :)

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon Jumalaan mutta en kuulu yhteenkään seurakuntaan. Mulle uskovaiset näyttäytyy ainakin tämän palstan perusteella tosi ylimielisinä ja tuomitsevina. Minusta tuntuu, että en heidän mittapuullaan usko tarpeeksi, en tiedä Raamatusta tarpeeksi, ja minulla ei ole vastausta ja mielipidettä jokaiseen uskonkysymykseen. Minulle on täällä jossain uskontokeskustelussa jopa sanottu, että en ole kristitty. Selvä, pitäkää siis tunkkinne. Tuntuisi teennäiseltä valita että olen nyt katolilainen, evlut, ortodoksi kun ei minulle ole oikeasti niin isoa väliä millään opillisilla yksityiskohdilla. Minulle on ok ajatella, että en tiedä kaikkea.  Minulle on tärkeää Jumala, ei uskonto yksityiskohtineen ja rituaaleineen. Ev lut seurakunnan tapahtumissa olen joskus käynyt ja on ollut mukavaa. 

Mulla sama, uskon kyllä, mutta en edes kaipaa seurakuntaa. En oikein ole kotonani ev.lutissa enkä sinne koskaan ole kuulunut, vapaan suunnan seurakuntia 2 jotka ei ekstrovertille oikein tunnu sopivalta.