Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (469)
Ehkä siinä on myös se puoli, että on nähnyt ettei se ero tuo suurimmalle osalle sitä hehkutettua auvoa.
Elintaso laskee. Elämän keskiöön tulee uuden kumppanin metsästys ja karuselli, epätoivoinen biletys tai muu tylsyys.
Isossa kuvassa se ei yksinkertaisesti vaikuta siltä, että se kolikon kääntöpuoli olisi välttämättä sen kummempaa.
Moni ero tulee vieläpä melko kevein perustein kun joku kolmas taho on vähän osoittanut mielenkiintoa ja perhosia on vatsassa, perhearki on tasaista ja tylsää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on myös se puoli, että on nähnyt ettei se ero tuo suurimmalle osalle sitä hehkutettua auvoa.
Elintaso laskee. Elämän keskiöön tulee uuden kumppanin metsästys ja karuselli, epätoivoinen biletys tai muu tylsyys.
Isossa kuvassa se ei yksinkertaisesti vaikuta siltä, että se kolikon kääntöpuoli olisi välttämättä sen kummempaa.
Moni ero tulee vieläpä melko kevein perustein kun joku kolmas taho on vähän osoittanut mielenkiintoa ja perhosia on vatsassa, perhearki on tasaista ja tylsää tms.
Blaa blaa blaa.
Jos viisikymppisenä on huonossa suhteessa, ei ole kyllä eronnut liian helposti.
Toki on ihmisiä, jotka eivät koskaan onnistu rakentamaan kelvollista ihmissuhdetta ja jokainen suhde on huono (he ovat niitä, joiden vuoksi hyväkin kumppani voi huonosti), mutta mikä itseisarvo on olla suhteessa, jossa voidaan huonosti? Vanhuuden turvako?
Surkeimpia tapauksia ovat he, jotka kuvittelevat heppoisesti tietävänsä muiden ihmisten parisuhteet kaikkineen ja sitten tietenkin kuinkas muuten; arvostelevat, vaikka eivät mistään mitään oikeasti tiedä. Kun kannattaisi keskittyä ihan niihin omiin asioihin, niissä on yleensä tuolla ihmistyypillä paljon työsarkaa.
Mulla on melko paljon punnittuja ja elämän mittaan oppiessa muodostettuja periaatteita, ja yksi niistä on se, etten koskaan tuputa neuvojani mm. toisten yksityisissä parisuhdeasioissa. En vaan tee niin. Jos minulta aivan kysymällä kysytään neuvoa, niin silloinkin kieli keskellä suuta mietin miten sanoa hyvin vähän, koska siinä suhteessa on vain kaksi päähenkilöä, ne parisuhteen molemmat osapuolet, ja vain he tietävät, tuntevat ja kokevat keskenään kaiken oleellisen ja merkittävän. Se ei kuulu ulkopuolisille. Ihminen tekee itsestään täydellisen tollon puuttuessaan sellaisiin asioihin pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias ja kylläpä löydän paljon tuttua tästä keskustelusta.
Ollaan oltu naimisissa 23 vuotta ja kyllä tästä suhteesta on kaikki lämpö ja läheisyys kadonnut. Enkä kyllä koe miestäni kohtaan enää minkäänlaista vetoakaan ja luultavasti hän ajattelee samoin minusta.
Tässä pyhinä minut herätti kuopuksen kysymys "äiti miks te ette enää ikinä iskän kanssa pussaa". En osannut vastata. Aiemmin meillä oli tapana aina antaa pusut, kun toinen lähti jonnekin tai tuli kotiin. Lapset huomaa asioita, kyllä.
Miten te huonosta suhteesta lähteneet saitte homman alkuun? Joo tiedän, olen säälittävä kun tällaista kysyn. Mutta pelkään jo etukäteen eniten niitä muiden reaktioita ja kommentteja, lammas mikä lammas.
Kertomalla puolisolle, että haluan erota ja tulostamalla eropaperit. Ottamalla vastaan piinan. Ympäristo kuuli vasta paljon myöhemmin, koska en halunnut muiden mielipiteitä. Helpompi tapa olisi muuttaa nopeasti itse pois.
Tästä on vuosia, en ole katunut kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Surkeimpia tapauksia ovat he, jotka kuvittelevat heppoisesti tietävänsä muiden ihmisten parisuhteet kaikkineen ja sitten tietenkin kuinkas muuten; arvostelevat, vaikka eivät mistään mitään oikeasti tiedä. Kun kannattaisi keskittyä ihan niihin omiin asioihin, niissä on yleensä tuolla ihmistyypillä paljon työsarkaa.
Mulla on melko paljon punnittuja ja elämän mittaan oppiessa muodostettuja periaatteita, ja yksi niistä on se, etten koskaan tuputa neuvojani mm. toisten yksityisissä parisuhdeasioissa. En vaan tee niin. Jos minulta aivan kysymällä kysytään neuvoa, niin silloinkin kieli keskellä suuta mietin miten sanoa hyvin vähän, koska siinä suhteessa on vain kaksi päähenkilöä, ne parisuhteen molemmat osapuolet, ja vain he tietävät, tuntevat ja kokevat keskenään kaiken oleellisen ja merkittävän. Se ei kuulu ulkopuolisille. Ihminen tekee itsestään täydellisen tollon puuttuessaan sellaisiin asioihin pyytämättä.
Niin tässä puhuttiin ihmisistä, jotka vuodattavat näitä ongelmiaan myös ulkopuolisille. Ei mistään kuvittelusta että muilla on huono suhde.
Sen sijaan myös palstalla näkee paljon ihmisten kommentteja siitä miten muut eroavat kevyin perustein, tässäkin keskustelussa. Tämä on todellista paskaa, koska aniharva kertoo erotessaan koko maailmalle suhteensa pahimpia kipukohtia ja ongemia.
Vaikka sitä ettei seksiä ole tai toisella on elåmänmittainen pornoriippuvuus, on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, mykkäkoulua, alistamista, nolaamista, kiusantekoa, salattua alkoholiongelmaa, valehtelua, toisen mitätöintiä, yksin jättämistä, henkisiä ongemia, tunne-elämän vaurioita, traumoja tai persoonallisuushäiriöitä. Ei sellaisista kerrota yleensä ympäriinsä, joten älä koskaan luule tietäväsi miksi muut eroavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Blaa blaa blaa.
Jos viisikymppisenä on huonossa suhteessa, ei ole kyllä eronnut liian helposti.
Toki on ihmisiä, jotka eivät koskaan onnistu rakentamaan kelvollista ihmissuhdetta ja jokainen suhde on huono (he ovat niitä, joiden vuoksi hyväkin kumppani voi huonosti), mutta mikä itseisarvo on olla suhteessa, jossa voidaan huonosti? Vanhuuden turvako?
Määrittele ensin "huono suhde".
Sehän voi olla eri ihmisille eri asioita. Se mikä sinun mielestäsi on huono, on ehkä jollekin toiselle välttävä ja pienempi paha. Ja päinvastoin. Ihmisillä painaa eri asiat vaakakupissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan viitsi enää viisikymppisenä alkaa suureen elämänmuutokseen. Siinähän ne vuodet vierähtää tutussa helvetissä.
Kuka v i t t u oikeesti haaskaa ainoan elämänsä näin?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blaa blaa blaa.
Jos viisikymppisenä on huonossa suhteessa, ei ole kyllä eronnut liian helposti.
Toki on ihmisiä, jotka eivät koskaan onnistu rakentamaan kelvollista ihmissuhdetta ja jokainen suhde on huono (he ovat niitä, joiden vuoksi hyväkin kumppani voi huonosti), mutta mikä itseisarvo on olla suhteessa, jossa voidaan huonosti? Vanhuuden turvako?
Määrittele ensin "huono suhde".
Sehän voi olla eri ihmisille eri asioita. Se mikä sinun mielestäsi on huono, on ehkä jollekin toiselle välttävä ja pienempi paha. Ja päinvastoin. Ihmisillä painaa eri asiat vaakakupissa.
Aloittaja ymmärtääkseni tarkoitti suhdetta, joka on sen osapuolten itsensä mielestä huono.
Täällä ei kukaan muu yritä määritellä vaikkapa sinun suhdettasi huonoksi, ole huoleti, vaan puhutaan siitä, miksi ihmiset, jotka kärsivät suhteessaan riittävästi kertoakseen tästä myös muille jäävät suhteeseen vaikkapa selityksellä joulu.
Sääli niitä jotka kärvistelevät huonossa parisuhteessa. Siinä ei pidä olla missään iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ymmärtääkseni tarkoitti suhdetta, joka on sen osapuolten itsensä mielestä huono.
Täällä ei kukaan muu yritä määritellä vaikkapa sinun suhdettasi huonoksi, ole huoleti, vaan puhutaan siitä, miksi ihmiset, jotka kärsivät suhteessaan riittävästi kertoakseen tästä myös muille jäävät suhteeseen vaikkapa selityksellä joulu.
Niin, ehkäpä pohdin vain sitä, että osa ihmisistä voi ääneen todeta olevansa huonossa suhteessa, mutta ovat kuitenkin mielessään puntaroineet sen olevan pienempi paha kuin ero. Olettaisin näin, jos kerran jää siihen "huonoon suhteeseensa". Kaikkia perusteitahan ei välttämättä samalla avaa kuulijalle, vaikka kertoisikin huonosta suhteestaan. Ehkä ei itsekään vielä tiedä lopputulemaa ja asia on hautumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan viitsi enää viisikymppisenä alkaa suureen elämänmuutokseen. Siinähän ne vuodet vierähtää tutussa helvetissä.
Kuka v i t t u oikeesti haaskaa ainoan elämänsä näin?!?!
Niin vahvasti TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääli niitä jotka kärvistelevät huonossa parisuhteessa. Siinä ei pidä olla missään iässä.
Juuri näin! Ja lapset on maailman huonoin syy roikkua kuolleessa parisuhteessa!!
Tunnen myös onnellisia paraja joilla 30-40 vuoden liitto takana ja yhä rakkautta riittää. Se on kaunista kuin mikä. Onnekkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myös onnellisia paraja joilla 30-40 vuoden liitto takana ja yhä rakkautta riittää. Se on kaunista kuin mikä. Onnekkaat.
Niin? Liittyy tähän keskusteluun miten?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on myös se puoli, että on nähnyt ettei se ero tuo suurimmalle osalle sitä hehkutettua auvoa.
Elintaso laskee. Elämän keskiöön tulee uuden kumppanin metsästys ja karuselli, epätoivoinen biletys tai muu tylsyys.
Isossa kuvassa se ei yksinkertaisesti vaikuta siltä, että se kolikon kääntöpuoli olisi välttämättä sen kummempaa.
Moni ero tulee vieläpä melko kevein perustein kun joku kolmas taho on vähän osoittanut mielenkiintoa ja perhosia on vatsassa, perhearki on tasaista ja tylsää tms.
Itse otan vastaan sen elintason laskunkin mieluummin, kuin että riudun kämppäkaverisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan vastaan sen elintason laskunkin mieluummin, kuin että riudun kämppäkaverisuhteessa.
Juuri näin! Korkea elintaso mutta onneton ihminen. Kamala yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan vastaan sen elintason laskunkin mieluummin, kuin että riudun kämppäkaverisuhteessa.
Juuri näin! Korkea elintaso mutta onneton ihminen. Kamala yhtälö.
Kyllä! Onnellisuus on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen! Kerroin miehelle, että haluan erota. Nyt on sitten kuunneltu vittuiluja, mutta ihan sama. Mulla alkoi joulu!
Joo tiedän, että on paljon paskaakin tulossa, mutta tiedän myös sen, että pian mun on helpompi hengittää.
Ai että! Olen nyt asunut omillani viikon ajan. Tuntuu kuin iso paska olis tippunut hartioilta, no niin kyllä onkin. 😁 Olen nukkunut 10 tunnin yöunia (viimeiset pari vuotta mennyt parin tunnin pätkissä), jaksamiseni on parantunut jo viikossa ihan huimasti. Eiku eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen! Kerroin miehelle, että haluan erota. Nyt on sitten kuunneltu vittuiluja, mutta ihan sama. Mulla alkoi joulu!
Joo tiedän, että on paljon paskaakin tulossa, mutta tiedän myös sen, että pian mun on helpompi hengittää.
Ai että! Olen nyt asunut omillani viikon ajan. Tuntuu kuin iso paska olis tippunut hartioilta, no niin kyllä onkin. 😁 Olen nukkunut 10 tunnin yöunia (viimeiset pari vuotta mennyt parin tunnin pätkissä), jaksamiseni on parantunut jo viikossa ihan huimasti. Eiku eteenpäin!
Ihan MAHTAVAA!!
Alue: Aihe vapaa
Eikä tullut. Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista pitkään aikaan. 😊