Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Erosin kämppis suhteeksi muuttuneesta avioliitosta 5 vuotta sitten. Olen nykyään käytännössä ihan yhtä masentunut ja onneton kuin silloin suhteen loppuaikoinakin olin, mutta tilanteissa on nyanssi eroja.
Olen nykyään vielä paljon pahemmin yksinäinen kuin ennen eroa olin, mutta toisaalta arki on monin tavoin helpompaa yksin, kun ei tarvitse enää sietää niitä tiettyjä kumppanin ärsyttäviä piirteitä ja tapoja.
Eli ero ei minun tapauksessani isossa kuvassa muuttanut mitään. En ollut onnellinen suhteessa, enkä ole sen onnellisempi nytkään.
N53
No vain sinä itse pystyt tekemään sen onnellisuuden. Jos sitä aiemmin haittasi huono liitto ja nyt liitto on ohi, niin ala hyvä ihminen elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on taas tämän vuoden jouluahdistukset ohi ja osaltani myös parisuhde päättyy. Eilisen näyttelemisen jälkeen, kun oltiin taas kahdestaan, nostin kissan pöydälle ja sanoin että haluan erota. Ja arvatkaapa mitä, mies vastasi, että hänkin on vähän (??) sellaista odottanut.
Mutta, kun on tuommoinen munaton reppana, ei ole itse saanut mitään aikaiseksi. Ja saahan tästä toki sukulaisille ja muille minut syntipukiksi. Mutta ihan sama! Mies on ollut hyvä mies, en sitä kiellä, mutta välillämme ei vaan enää ole mitään. Varmasti on syitä molemmissa, olen yrittänyt puhua suhteen tilasta, mutta kuuroille korville. Eli... jos asiat ei muutu, on tehtävä tämä ratkaisu. Haluan vielä elää elämääni täysillä, olenhan vasta 51-vuotias.
Lapset (kaikki jo kotoa muuttaneet) muuten sanoivat, että ovat ihmetellet miksi olemme vielä yhdessä. Että kuten aiempanakin tässä keskustelussa on ollut, kyllä lapset huomaavat asioita.
Onhan tässä käytännön asioita paljon, mutta niistäkin selvitään. Suosittelen muillekin samassa tilanteessa oleville, ai että kun on helpottunut olo. 😊
On todella surullista, että sä käytät sun elämän muiden elämän valintojen suremiseen.
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että sä käytät sun elämän muiden elämän valintojen suremiseen.
Kuka käyttää? Minusta tämä on erittäin hyödyllinen keskustelu. Enemmänkin on surullista, mihin kaikkeen ihmiset alistuvat kulissien takia.
En mä tiedä, miksi muiden ratkaisuja pitäisi ulkopuolelta sureksia. Elämä on aika epätäydellistä meistä useimmille. Joillakin se on huonoa parisuhdetta, toisilla yksinäisyyttä, kolmannelle ne surun ja ahdistuksen aiheet on jotain ihan muita.
Jotenkin ärsyttää se iänikuinen oletus, että huonossa suhteessa ei saisi valita olla, vaan kaikkien pitäisi vaan elää uljaasti ja reippaasti yksin jos ei sitä täydellistä rakkautta ole kohdalle suotu. Entä jos joku ei vaan halua elää yksin? Miksi se on nykyaikana tavallaan kielletty mielipide?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että sä käytät sun elämän muiden elämän valintojen suremiseen.
Kuka käyttää? Minusta tämä on erittäin hyödyllinen keskustelu. Enemmänkin on surullista, mihin kaikkeen ihmiset alistuvat kulissien takia.
Eri asia, jos keskustelet itsestäsi. Jos tarkoituksenasi on vatvoa muiden suhteita ja valintoja, on se sun valinta käyttää suremiseen muiden elämästä. Vähän kuin naapurikyttä kyttää nuiden elämää, jättäen omaan elämäänsä keskittymättä. Ei muille kuulu miten kukakin valitsee elämänsä elää eli ei muiden suhteita tarvitse surra.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on taas tämän vuoden jouluahdistukset ohi ja osaltani myös parisuhde päättyy. Eilisen näyttelemisen jälkeen, kun oltiin taas kahdestaan, nostin kissan pöydälle ja sanoin että haluan erota. Ja arvatkaapa mitä, mies vastasi, että hänkin on vähän (??) sellaista odottanut.
Mutta, kun on tuommoinen munaton reppana, ei ole itse saanut mitään aikaiseksi. Ja saahan tästä toki sukulaisille ja muille minut syntipukiksi. Mutta ihan sama! Mies on ollut hyvä mies, en sitä kiellä, mutta välillämme ei vaan enää ole mitään. Varmasti on syitä molemmissa, olen yrittänyt puhua suhteen tilasta, mutta kuuroille korville. Eli... jos asiat ei muutu, on tehtävä tämä ratkaisu. Haluan vielä elää elämääni täysillä, olenhan vasta 51-vuotias.
Lapset (kaikki jo kotoa muuttaneet) muuten sanoivat, että ovat ihmetellet miksi olemme vielä yhdessä. Että kuten aiempanakin tässä keskustelussa on ollut, kyllä lapset huomaavat asioita.
Onhan tässä käytännön asioita paljon, mutta niistäkin selvitään. Suosittelen muillekin samassa tilanteessa oleville, ai että kun on helpottunut olo. 😊
Eroaminen ei ole helppoa, varsinkaan pitkästä liitosta. En usko, että se on rohkeuskilpailu, jossa toinen on reppana, toinen rohkea voittaja. Siinä usein edetään hieman eritahtisesti.
Ehkä voittaja pidemmän päälle on se, joka käsittelee eron kunnolla. Ei laita kaikkia elämän ongelmia ex kumppanin syyksi, vaan ymmärtää oman osuuden niissä. Kykenee oppimaan omista virheistään, tajuaa, että oma onnellisuus on itsestä kiinni, ei ulkoistettavissa entiselle tai uudelle kumppanille. Viihtyy omissa nahoissaan.
Näin minä itse selvisin erosta, löysin sisäisen tasapainon ja myöhemmin uuden kumppaninkin. Lykkyä matkalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää se iänikuinen oletus, että huonossa suhteessa ei saisi valita olla, vaan kaikkien pitäisi vaan elää uljaasti ja reippaasti yksin jos ei sitä täydellistä rakkautta ole kohdalle suotu. Entä jos joku ei vaan halua elää yksin? Miksi se on nykyaikana tavallaan kielletty mielipide?
No tottahan saa huonossakin suhteessa olla, ei siitä väkisin pois revitä. Mutta MIKSI IHMEESSÄ?? Miksi pilata OMA elämänsä?! Kyllä sen verran jokaisen pitäisi itseään arvostaa, ettei moisessa roiku.
Huomaan, olen ollut 20 vuotta kaveri-avioliitossa.
Katselin tässä yhtenä iltana miestäni. Tuntui vieraalta. Ei mitään tunteita. Ei halua kosketella tai mennä saman peiton alle. Enpä tiedä miltä hän tuoksuu. Varmaan sama hänellä. Niin, miksi tämä jatkuu. Tyhmä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, olen ollut 20 vuotta kaveri-avioliitossa.
Katselin tässä yhtenä iltana miestäni. Tuntui vieraalta. Ei mitään tunteita. Ei halua kosketella tai mennä saman peiton alle. Enpä tiedä miltä hän tuoksuu. Varmaan sama hänellä. Niin, miksi tämä jatkuu. Tyhmä minä.
Samanlaisia tunteita oli täällä. Olin jo päättänyt, että tämän joulun jälkeen tapahtuu. Aion kertoa miehelle tänään.
Koen myös itseni tyhmäksi, kun olen antanut asian olla näin kauan. Tietenkin vikaa on myös minussa, kukaan ei ole täydellinen. Mutta 2026 alkaa mun uusi elämä. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää se iänikuinen oletus, että huonossa suhteessa ei saisi valita olla, vaan kaikkien pitäisi vaan elää uljaasti ja reippaasti yksin jos ei sitä täydellistä rakkautta ole kohdalle suotu. Entä jos joku ei vaan halua elää yksin? Miksi se on nykyaikana tavallaan kielletty mielipide?
No tietenkin saa valita olla, mutta miksi ihmeessä tehdä sellainen valinta ja pilata elämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, olen ollut 20 vuotta kaveri-avioliitossa.
Katselin tässä yhtenä iltana miestäni. Tuntui vieraalta. Ei mitään tunteita. Ei halua kosketella tai mennä saman peiton alle. Enpä tiedä miltä hän tuoksuu. Varmaan sama hänellä. Niin, miksi tämä jatkuu. Tyhmä minä.
Samanlaisia tunteita oli täällä. Olin jo päättänyt, että tämän joulun jälkeen tapahtuu. Aion kertoa miehelle tänään.
Koen myös itseni tyhmäksi, kun olen antanut asian olla näin kauan. Tietenkin vikaa on myös minussa, kukaan ei ole täydellinen. Mutta 2026 alkaa mun uusi elämä. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Sama tilanne kuin 423: lla ja lainaamillani!!
Ihan kohta on se hetki kun menen kertomaan. Mies on jo aavistellut jotakin, mutta en tiedä miten ottaa ilmoituksen.
Miten muut miehet on reagoineet? Miten on mennyt seuraava yö ja päivät samassa talossa?
433:lle
Reagointi oli juuri sellainen mitä odotinkin. Likämpäri heitettiin mun päälle. Hän kun on ollut niiiiin ihana ja huomioiva aviomies. Minä en ole ymmärtänyt häntä. Ja mulla on varmaan nyt joku toinen.
No oiskin prkle. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vuoristoratasuhde. Raskastahan se on ajoittain, mutta sitten on niitä hyviäkin aikoja. Ja siksi en näe syytä erota.
Elämä voisi olla "pilalla", jos olisi pelkkää huonoa. Nyt ei ole.
Mikään suhde ei ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tällainen tuttavapariskunta m55 n49, jotka viettävät kaiken vapaa-ajan erillään. Mutta ero olisi kuulemma liian vaivalloista ja varmaan taloudelliset asiat se suurin "este". Nainen suoraan sanonut että mies oikeastaan ällöttää häntä.
Eilen toki piti näytellä taas perhe-elämää isänpäivän kunniaksi. Kolme lasta, joista yksi vielä asuu kotona. Surullista seurata.
Aika tarkkaan halusit heidät kuvata ja sinulle luottamuksella tokaistua levitellä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään ihanempaa kuin oman miehen viereen nukahtaminen ja läheisyys ja seksi jänen kanssaan <3 Vaikka vuosia paljon takana..
Miten liittyy ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tällainen tuttavapariskunta m55 n49, jotka viettävät kaiken vapaa-ajan erillään. Mutta ero olisi kuulemma liian vaivalloista ja varmaan taloudelliset asiat se suurin "este". Nainen suoraan sanonut että mies oikeastaan ällöttää häntä.
Eilen toki piti näytellä taas perhe-elämää isänpäivän kunniaksi. Kolme lasta, joista yksi vielä asuu kotona. Surullista seurata.
Aika tarkkaan halusit heidät kuvata ja sinulle luottamuksella tokaistua levitellä.
No tuosta kyllä tosiaan heti kävi ilmi, keistä on kyse. Voi kultapieni, mitäpä jos hankkisit elämän. 😘
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vuoristoratasuhde. Raskastahan se on ajoittain, mutta sitten on niitä hyviäkin aikoja. Ja siksi en näe syytä erota.
Elämä voisi olla "pilalla", jos olisi pelkkää huonoa. Nyt ei ole.
Mikään suhde ei ole täydellinen.
Jos sitä huonoa alkaa olla paljon, niin kyllä se itselleni olisi syy erota. Tai itse asiassa, onko siis kyseessä huono vai tasapaksu/tylsä suhde. Huonoa en oikeastaan kovinkaan paljoa katsoisi, tasapaksu aika ja tylsät hetket taas ihan normaalia. Jos joutuu sanoa, että on raskasta, niin mielestäni se on liikaa.
Olen 48-vuotias ja kylläpä löydän paljon tuttua tästä keskustelusta.
Ollaan oltu naimisissa 23 vuotta ja kyllä tästä suhteesta on kaikki lämpö ja läheisyys kadonnut. Enkä kyllä koe miestäni kohtaan enää minkäänlaista vetoakaan ja luultavasti hän ajattelee samoin minusta.
Tässä pyhinä minut herätti kuopuksen kysymys "äiti miks te ette enää ikinä iskän kanssa pussaa". En osannut vastata. Aiemmin meillä oli tapana aina antaa pusut, kun toinen lähti jonnekin tai tuli kotiin. Lapset huomaa asioita, kyllä.
Miten te huonosta suhteesta lähteneet saitte homman alkuun? Joo tiedän, olen säälittävä kun tällaista kysyn. Mutta pelkään jo etukäteen eniten niitä muiden reaktioita ja kommentteja, lammas mikä lammas.
Alue: Aihe vapaa
Totta, parempi olla yksin.