Lue keskustelun säännöt.
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Pelosta. Vanha helvetti tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon tulevaisuus.
Se sanotaan tuntematon taivas eikä tulevaisuus. Jos tuota sanontaa käytät. Tollo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, olen ollut 20 vuotta kaveri-avioliitossa.
Katselin tässä yhtenä iltana miestäni. Tuntui vieraalta. Ei mitään tunteita. Ei halua kosketella tai mennä saman peiton alle. Enpä tiedä miltä hän tuoksuu. Varmaan sama hänellä. Niin, miksi tämä jatkuu. Tyhmä minä.
Samanlaisia ajatuksia täälläkin.
Tyhmä minä #2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, olen ollut 20 vuotta kaveri-avioliitossa.
Katselin tässä yhtenä iltana miestäni. Tuntui vieraalta. Ei mitään tunteita. Ei halua kosketella tai mennä saman peiton alle. Enpä tiedä miltä hän tuoksuu. Varmaan sama hänellä. Niin, miksi tämä jatkuu. Tyhmä minä.
Samanlaisia ajatuksia täälläkin.
Tyhmä minä #2
Tässä sitten tyhmä nro jotain. Samassa tilanteessa olevia taitaa olla aika paljon.
Surullista sinänsä.
Mikä on se suurin syy ettei noista huonoista suhteista haluta lähteä? Lasten takia, kuulee usein. No mutta voisin väittää, että paljon hankalampaa se lastenkin elämä on kodissa, jossa vanhemmat ovat vain kämppäkavereita, usein vielä huonoja sellaisiakin. Joo, materia voi olla kunnossa, mutta henkinen puoli usein ottaa osumaa. Tuo voi heijastua sitten aikanaan lasten omissa parisuhteissa. Tästä on muistaakseni ihan tutkittuakin tietoa.
Talouden heikentyminen kuuluu olevan myös tavallinen syy. Joo voihan siltä osin muutoksia tulla, mutta jos on kovin onneton suhteessa, niin onko se sen arvoista kuitenkaan.
Joten hyvät lampaat. Ottakaa pää pois perseestä ja toimikaa kuten järkevät aikuiset ihmiset toimivat. "Kunnes kuolema meidät erottaa" ei ole mikään pakollisuus. Tietenkin se on hienoa, jos noin menee ja suhde toimii kaikilta osin. Mutta aina asia ei ole niin.
Toinen vaihtoehto tuolle on sadan vuoden yksinäisyys. Ei tämäkään kivaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen vaihtoehto tuolle on sadan vuoden yksinäisyys. Ei tämäkään kivaa ole
Onhan toki muitakin vaihtoehtoja.
Mutta parempi se on yksinkin olla ja hallita elämäänsä kuin olla yksin huonossa suhteessa.
mistä parempi? ne miehet vietiin jo ennen 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se psykologinen puoli on aika vaikuttava noissa jutuissa, miten ihmine oikeesti on vaikka tutussa helvetissä mielummi ku jossain tuntemattomassa, miten se syyttää itseään vaikka sitä satutetaan, miten se säälii toista, miten se ei nää omaa huonoa kuplaansa vaikka kaikki muut näkee sen ympärillä, se lista on iha loputon ja yleensä kaikki menee ohi siltä tyypiltä itseltäänkin. Sääliks käy, ennen siinä oli vielä eroamisen mainehaitta, vanhemmat sukupolvet kärvisteli pelkästään näyttääkseen ulkopuolelle hyvältä..... no tästä kehitytään kokoajan 👍
Vierailija kirjoitti:
Se psykologinen puoli on aika vaikuttava noissa jutuissa, miten ihmine oikeesti on vaikka tutussa helvetissä mielummi ku jossain tuntemattomassa, miten se syyttää itseään vaikka sitä satutetaan, miten se säälii toista, miten se ei nää omaa huonoa kuplaansa vaikka kaikki muut näkee sen ympärillä, se lista on iha loputon ja yleensä kaikki menee ohi siltä tyypiltä itseltäänkin. Sääliks käy, ennen siinä oli vielä eroamisen mainehaitta, vanhemmat sukupolvet kärvisteli pelkästään näyttääkseen ulkopuolelle hyvältä..... no tästä kehitytään kokoajan 👍
Erittäin hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen vaihtoehto tuolle on sadan vuoden yksinäisyys. Ei tämäkään kivaa ole
Sitä juuri pelkää, varsinkin, jos on joutunut eristäytymään perhetilanteen vuoksi muista. Olisipa voimia ja tukijoita, jos joutuu lähtemään pitkästä liitosta, johon meni suoraan koulun penkiltä.
No jos suhteessa ei ole väkivaltaa tai muuta hirveää niin miksei yhtä hyvin pysyttäisi yhdessä?
Yhteinen koti, lapset, tuttuus ja turvallisuus. Molemmat elää omaa elämää, omat huoneet. Mieluummin näin kuin kahdessa talossa ja lapset ravaa siinä välissä. Kaikki on ihan hyvin!
Jos jompi kumpi tapaa uuden niin sitten tietty pitäisi alkaa miettiä asumisjärjestelyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jokainen tiedä tahollaan parhaan ratkaisun. Aika outo aloitus.
Vierailija kirjoitti:
No jos suhteessa ei ole väkivaltaa tai muuta hirveää niin miksei yhtä hyvin pysyttäisi yhdessä?
Yhteinen koti, lapset, tuttuus ja turvallisuus. Molemmat elää omaa elämää, omat huoneet. Mieluummin näin kuin kahdessa talossa ja lapset ravaa siinä välissä. Kaikki on ihan hyvin!
Jos jompi kumpi tapaa uuden niin sitten tietty pitäisi alkaa miettiä asumisjärjestelyitä.
Ei ikinä!! Ei todellakaan kaikki ole ihan hyvin tuollaisessa tilanteessa. Molemmat elää omaa elämää - my ass 😳
Siinä sitä on lapsillekin mallia parisuhteesta, kamala jo ajatuksenakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen tiedä tahollaan parhaan ratkaisun. Aika outo aloitus.
Yksi parhaista keskusteluista täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vaihtoehto tuolle on sadan vuoden yksinäisyys. Ei tämäkään kivaa ole
Sitä juuri pelkää, varsinkin, jos on joutunut eristäytymään perhetilanteen vuoksi muista. Olisipa voimia ja tukijoita, jos joutuu lähtemään pitkästä liitosta, johon meni suoraan koulun penkiltä.
Niin että ei kun eristäytyneenä elämän loppuun saakka. Loistavaa ajattelua! 😵💫
Vierailija kirjoitti:
Toinen vaihtoehto tuolle on sadan vuoden yksinäisyys. Ei tämäkään kivaa ole
Mulle on ollut hyvä, olen ollut nyt 15 v yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on myös se puoli, että on nähnyt ettei se ero tuo suurimmalle osalle sitä hehkutettua auvoa.
Elintaso laskee. Elämän keskiöön tulee uuden kumppanin metsästys ja karuselli, epätoivoinen biletys tai muu tylsyys.
Isossa kuvassa se ei yksinkertaisesti vaikuta siltä, että se kolikon kääntöpuoli olisi välttämättä sen kummempaa.
Moni ero tulee vieläpä melko kevein perustein kun joku kolmas taho on vähän osoittanut mielenkiintoa ja perhosia on vatsassa, perhearki on tasaista ja tylsää tms.
Sun kaverit on ruvenneet bilettämään yms eron jälkeen. Ehkä sä et tunne ihmisiä, joille ero on tuonut auvon.
Kamalaa lukea miten jotkut ihmiset ei yhtään arvosta itseään. Suostutaan olemaan ties minkälainen kynnysmatto tahansa. Hyväksikäyttäjiä kyllä löytyy, jotka sitten käyttävät hyväkseen moisia reppanoita.
Kyllä elämää pitäisi kuitenkin elää ja jos on mahdollisuus saada hankalat asiat tai ihmiset siitä pois, niin aika ankea ihminen joka ei moista mahdollisuutta käytä. Kyseessä kuitenkin OMA ELÄMÄ JA OMA ONNELLISUUS!
Koska tuskin saan parempaa tällä iällä enää ja kun tutkailee tarpeeksi syvältä niin ehkä se suhde ei olekaan niin huono.
Minulla edessä nyt viikonloppuna asiasta kertominen. Joulu oli kauhea. Siitä hyvän suhteen näyttelemisestä haluan nyt eron. Saa nähdä, minä varmaan saan kauheat paskat oäälleni, mutta ihan sama.