Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset saman katon alla asuvat ihmiset jakavat AINA kaikki kustannukset puoliksi. 50/50. Ei ole rakettitiedettä. Vapaamatkustaminen nakertaa pikku hiljaa myös parisuhdetta, jos toinen kantaa suurinta painolastia ja kävelee elämän räntätuiskusssa aina edellä kun toinen kyykistelee selän takana suojassa.

Tästä kannattaa olla tietoinen jo ennen yhteenmuuttoa. Kannattaa olla tietoinen siitä, alkaako toinen tuntua vapaamatkustajalta esim. jos hän jää työttömäksi, sairastuu, menee opiskelemaan, jää äitiys- tai isyyslomalle, vanhempainvapaille, jne. Ja kannattaa priorisoida deittailessa niitä henkilöitä, joiden tulotaso on suunnilleen sama kuin itsellä. On hyvä muistaa, että tyhjästä ei voi nyhjäistä, eli jos toisella ei ole tuloja, sitten hän ei pysty maksamaan osuuttaan. Kannattaa olla tästä tietoinen ja hakea tietoisesti sellaista kumppania, joka on aina maksukykyinen - eli toisin sanoen varmin valinta on hyvätuloinen asunto- tai osakesijoittaja, jolla on omaa omaisuutta.



Kaikkein typerintä on se, että joku hyvätuloinen menee ihastumaan pienituloiseen (koska se on niin hyvännäköinen ja "kuuma", ja hauskaa seuraakin, seksi toimii, jne) ja sitten yhteenmuuton jälkeen karu totuss iskee kasvoille: pienituloisen Kelan tuet katkeavat, eli vaikka hän aiemmin pystyi maksamaan 700 euron vuokran, hänellä ei nyt olekaan sellaisia rahoja laittaa asumismenoihin, ja yhteiskunnan viesti on se, että parempituloisen täytyy yksin maksaa. Sitten kerätään katkeruutta että miksi henkilö ei maksa 600 euron työttömyyskorvauksestaan tuhannen euron omaa osuuttaan elinkustannuksista. Sitä sai, mitä tilasi, tässä tapauksessa - kuka käski mennä yhteen pienituloisen kanssa, jos kerran pohjimmiltaan itselle tärkein kriteeri on kumppanin maksukyky? 



Eli olkaa rehellisiä itsellenne ja tiedostakaa, jos haluatte maksukykyisen kumppanin. Sitten etsikää sellainen älkääkä menkö ihasumaan muunlaisiin ihmisiin, vaikka nämä kuinka olisivat mielestänne vetovoimaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt on? Vaikka toinen omistaa asunnon, niin yhteisen asumisen aikana asumismenot on yhteisiä. Asunnon lainat ja muut omistamiseen liittyvät kulut asunnon omistajan. Yhtiövastike on verrattavissa vuokraan, taloyhtiölaina taas omistamiseen liittyvä. Itse en muuttaisi puolison omistamaan taloon tai asuntoon. 

Jos minä ostan uuden auton 50 000 €. Käytetään sitä yhdessä puoliksi molemmat yhtä paljon. Niin onko se reilu järjestely, että sinä maksat pelkästään bensat niiltä kilometreiltä mitä olet itse ajanut?

Minun mielestäni se olisi tosi epäreilu järjestely. Sinä hyötyisit tästä järjestelystä selvästi enemmän. Asunnon ollessa kyseessä tilanne on täysin sama.

Naisen logiikalla lokkeilu on ihan OK, silloin kun lokki on nainen ja merkittävämpänä maksajana toimii m

Mitä ne rusinat ja kirsikat tässä tapauksessa on? Täällä on useassa viestissä ehdotettu erillään asumista, mutta se ei tunnu joillekin käyvän ollenkaan. Mikä siinä sitten on ongelma? Jos kerran tulotasot ja elintasot ovat täysin erilaiset, niin miksi pitää vängällä muuttaa yhteen, jos toisen maksukyky ei riitä parempituloisen mitoittamiin kuluihin?



Ketjussa oli myös ainakin yksi nainen, joka kertoi asuvansa yhdessä miehen kanssa eikä perinyt tältä kuluja. Ja mitä lokkeiluun tulee, on miehen oma valinta aloittaa parisuhde huomattavasti pienituloisemman naisen kanssa. Miksi mies ei alunperinkin etsi parempituloista naista? Heitäkin on. Mies voisi etsiä naisen, jolla niin ikään on jo omistusasunto, ehkä muutakin varallisuutta, hyvät tulot, jne. Näin on mahdollista yhteinen omistusasunto, kulujen maksaminen puoliksi, ja lisäksi molempien sijoitukset tuottavat voittoa, ja voidaan ehkä ostaa yhdessä hulppea kesäasunto. Miksi miehen valinta on joku pienituloinen nainen, jonka kanssa sitten kaikki on senttien laskemista ja jonkin hämärän "asumiskorvauksen" kanssa nyhertämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt on? Vaikka toinen omistaa asunnon, niin yhteisen asumisen aikana asumismenot on yhteisiä. Asunnon lainat ja muut omistamiseen liittyvät kulut asunnon omistajan. Yhtiövastike on verrattavissa vuokraan, taloyhtiölaina taas omistamiseen liittyvä. Itse en muuttaisi puolison omistamaan taloon tai asuntoon. 

Sä et nää mitään outoa siinä että esim ton hirsilinnan tapauksessa sä muuttaisit tolla logiikalla 75€ kk maksulla toisen asuntoon. Sä säästäisit +6000€ vuodessa asumiskuluja. Ja asunnon omistaja hyötyisi susta 900€ vuodessa. Mikä menisi sun asumisen vahinkojen korjaamiseen.

Mikä vika siinä erillään asumisessa on? Jos kerran hirsilinnan omistajasta tuntuu, että yhdessä asumisessa on pelkkiä huonoja puolia, eli toinen vain kuluttaa ja vahingoittaa hirsilinnaa, niin miksi ehd

Suurin osa ihmisistä haluaa muuttaa yhteen. ja aina muutetaan parempaan vaihtoehtoom

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä haluaa muuttaa yhteen. ja aina muutetaan parempaan vaihtoehtoom

Ymmärrän tämän. Mutta ei se oikein siltä kuulosta, että yhdessä asuminen kauheasti houkuttelee, jos kumppanin läsnäolon kokee lähinnä haittana ja riskinä omalle omaisuudelleen. Eikö tällaisessa tapauksessa se erillään asuminen kuitenkin olisi parempi ratkaisu? Jos yhdessä asumisen ainoa hyvä puoli on rahallinen hyöty (pienemmät kustannukset), niin en näkisi silloin sitä kuitenkaan järkevänä ratkaisuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi tää mun kommentti on poistettu, mutta ehdotin, että miettisi paljonko maksaa vastaavasta asunnosta vuokra. Ja siitä sitten puolet?

Mikä idea sinulla tässä on taustalla?

Minusta kuulostaa loogiselta. Jos asunto olisi vuokrattu, seurusteleva pari maksaisi todennäköisesti vuokran puoliksi. Eihän se asuminen nytkään ilmaista ole, asunnosta pitää maksaa laina, korot sekä yhtiövastike. Eli yhteenmuutosta hyötyy asunnon omistaja, joka luovuttaa puolet asunnosta toisen käyttöön ja maksaa enää puolet kuluista. Ja asuntoon muuttaja hyötyy, kun maksaa laskennallisesti puolikasta vuokraa maksettuaan aiemmin yksinään kokonaisen vuokran asunnosta, jossa aiemmin on asunut. Eli molemmille jää asumismenojen jälkeen enemmän rahaa käyttöön kuin aiemmin.

Toki voisi laskea myös niin, että omistaja maksaa jatkossakin lainanlyhennykset itse, koska ne kartuttavat omaisuutta. Ja puoliksi jaetaan yhtiövastike, korot ja sähkö-, vesi- ja kotivakuutuslaskut. Eli ne kuukausittaiset asumisen kulut, jotka eivät kerrytä kummankaan omaisuutta.

Tässäkin mallissa molempien kulut pienenevät, mutta toki myös käytettävissä oleva tila pienenee, kun asukkaita onkin kaksi.

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi tää mun kommentti on poistettu, mutta ehdotin, että miettisi paljonko maksaa vastaavasta asunnosta vuokra. Ja siitä sitten puolet?

Mikä idea sinulla tässä on taustalla?

Minusta kuulostaa loogiselta. Jos asunto olisi vuokrattu, seurusteleva pari maksaisi todennäköisesti vuokran puoliksi. Eihän se asuminen nytkään ilmaista ole, asunnosta pitää maksaa laina, korot sekä yhtiövastike. Eli yhteenmuutosta hyötyy asunnon omistaja, joka luovuttaa puolet asunnosta toisen käyttöön ja maksaa enää puolet kuluista. Ja asuntoon muuttaja hyötyy, kun maksaa laskennallisesti puolikasta vuokraa maksettuaan aiemmin yksinään kokonaisen vuokran asunnosta, jossa aiemmin on asunut. Eli molemmille jää asumismenojen jälkeen enemmän rahaa käyttöön kuin aiemmin.

Toki voisi laskea myös niin, että omis

Jos tuntuu, että toisen läsnäolo vie vain tilaa itseltä, ei kannata muuttaa yhteen. Jos tuntuu, että yhdessä asumisen merkittävin hyöty on rahallinen säästö, ei kannata muuttaa yhteen. Yhteen kannattaa muuttaa silloin, kun aidosti tuntuu siltä, että toisen läsnäolo tuo itselle enemmän iloa ja sisältöä elämään, ja kun aidosti tuntuu siltä, että yhdessä asumisen merkittävin ja olennaisin hyöty on sen toisen läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan muuttaisi yhteen kumppanin kanssa, jos tämä tuntuu ulkopuoliselta?

Tuossa puhuttiin siivoojasta, ei kumppanista. Opettele lukemaan. 

Sama asia. Vaimo = siivooja.

Mihin Mies tarvitsisi naista joka ei huolehdi kodin siisteydestä ja ruokahuollosta, pyykkihuollosta puhumattakaan?

Haluatko jutella aiheesta mun miehen kanssa? Hän ei ole tainnut hoksatakaan ajatella asiaa tuolta kantilta

Mun ystävätär teki mielestäni fiksusti tavatessaan nykyisen kumppaninsa. Tällä mun ystävällä on eron jälkeen ostettu hyvällä paikalla sijaitseva pieni kaksio, josta vielä lainaa jäljellä.

Uusi kumppani on työssäkäyvä yhden lapsen vuoroviikkoisä, joka asuu eri puolella kaupunkia tilavassa vuokrakolmiossa. Sieltä hän ei halua muuttaa, koska lapsen toinen koti, koulu, ystävät ja harrastukset sijaitsee sillä alueella.

Muutaman vuoden seurustelun jälkeen mun ystävä laittoi oman asuntonsa vuokralle ja muutti miehen ja tämän lapsen kotiin. 

Heillä on yhteinen taloustili, josta kaikki perheen laskut, vuokra ja kauppalaskut maksetaan. Mun ystävä laittaa tilille joka kuukausi kolmasosan vuokrasta ja sen lisäksi 400€. Mies laittaa kaksi kolmasosaa vuokrasta +600€.

Vuokratuloilla mun ystävä saa katettua kaksionsa kulut ja pystyy nyt asumismenojensa kutistuttua lyhentämään lainaa nopeammin kuin ennen. Sitten kun miehen lapsi muuttaa omilleen, on kaksio jo velaton. Sitten pariskunnan on tarkoitus muuttaa siihen ja maksaa yhtiövastike puoliksi. Silloin molemmat hyötyvät edullisesta asumisesta, vaikka asunto onkin ystäväni, ja jää aikoinaan hänen aikuiselle tyttärelleen perinnöksi.

Moni kommentoi, että yhteen kannattaa muuttaa, jos tosiaan haluaa sen toisen kanssa asua, ja on siinä mielestäni tietenkin oikeassa.

Halu säästää asumismenoissa on huono syy, sekä asunnon omistajan että asuntoon muuttajan kannalta.

Jos toinen on varakas ja pystyy asumisen kustantamaan, hän varmasti tekee sen mielellään jatkossakin ja iloitsee kumppaninsa läsnäolosta.

Ja se varaton kumppani nauttii saadessaan viettää aikaa kumppaninsa kanssa, jos yhteenmuuton syynä on ollut halu olla yhdessä. Jos taas syynä on halu saavuttaa mukava elintaso toisen kustannuksella, alkaa se varmaan jossain kohtaa tuntua siltä, että myy seksi- ja siivouspalveluita saadakseen katon päänsä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Eli käytännössä asut ilmaiseksi ja mies maksaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Eli käytännössä asut ilmaiseksi ja mies maksaa kaiken.

Hoidan kuitenkin lähes kaikki ruoka-ja päivittäistavaraostokset. Me ollaan hommat sovittu näin, jokainen pari omalla tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt on? Vaikka toinen omistaa asunnon, niin yhteisen asumisen aikana asumismenot on yhteisiä. Asunnon lainat ja muut omistamiseen liittyvät kulut asunnon omistajan. Yhtiövastike on verrattavissa vuokraan, taloyhtiölaina taas omistamiseen liittyvä. Itse en muuttaisi puolison omistamaan taloon tai asuntoon. 

Jos minä ostan uuden auton 50 000 €. Käytetään sitä yhdessä puoliksi molemmat yhtä paljon. Niin onko se reilu järjestely, että sinä maksat pelkästään bensat niiltä kilometreiltä mitä olet itse ajanut?

Minun mielestäni se olisi tosi epäreilu järjestely. Sinä hyötyisit tästä järjestelystä selvästi enemmän. Asunnon ollessa kyseessä tilanne on täysin sama.

Ei yhdessä asumisessa ole kyse "järjestelystä", vaan useimmiten ihmiset haluavat asua yhdessä siksi, ett

Jos puoliso ei halua osallistua tai tarvitse yhteistä auto tai asuntoa niin tottakai siinä tapauksessa hän voi jättää osallistumatta yhteisen auton tai asunnon käyttämisestä ja kulujen maksamisesta. Esimerkiksi jos molemmilla on omat autot niin kumpikin maksaa omat kulunsa itse. Samoin jos molemmilla on omat asunnot niin on luontevaa kummankin maksaa oman asuntonsa kaikki kulut.

Yleensä molemmilla on tarvetta asunnolle. Tai tässä autoesimerkissä on molemmilla tarve auton käytölle.

Jos olette naimisissa, kumpikin osallistuu kykyjensä mukaan. Jos olette kämppiksiä, sovitte vuokrasta. Muussa tapauksessa joku näiden välimuoto.

Reilu nyrkkisääntö on, että pariskunnassa joko rikkaampi maksaa enemmän tai sitten mennään köyhemmän budjetin mukaan. Köyhemmän ei tule elää yli varojensa.

Jos ette löydä sopua, älkää muuttako yhdessä vain toisen omistamaan asuntoon. Asukaa erillään tai ostakaa yhteinen asunto.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ai oletusarvo on että about kaikki saa asumistukea? 

Minä asun miehen omistamassa asunnossa. Olen työssäkäyvä opiskelija, jonka tulot vaihtelevat 0 e ja 3000 euron välillä. Mies on sanonut että voin maksaa tulojen mukaan sopivaksi katsomani summan. Välillä en maksa mitään, välillä maksan paljon.

Suuren tuloeron suhteet toimivat vain, jos kumpikaan ei ole pihi ja keskinäinen luottamus siihen, että kumpikin tekee parhaansa eikä yritä hyötyä toisesta tai toisaalta halveksu toisen huonompaa tulotasoa.

Älkää katsoko esimerkiksi nuorempaa vaimoa, jos raha-asioissa olette niuhoja. Se nuorempi vaimo joko vasta opiskelee, tai on vaikeuksia päästä vakituiseen työsuhteeseen ja paremmille palkoille koska on parhaassa synnytysiässä.

Sitä parasta synnytysikäähän parisuhteisiinkin alitajuisesti haetaan, se on ikä joka ei tule yleensä suurten rahasummien kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ai oletusarvo on että about kaikki saa asumistukea? 

Ei ole, korjaan: Pitää ottaa huomioon myös MAHDOLLINEN yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Lisään myös, että pitää ottaa huomioon onko se toisen omistama asunto sinne muuttavalle jonkinlainen kompromissi esimerkiksi sijainnin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ajattelet sen olevan puolison velvollisuus alkaa maksamaan asumistukea kumppanilleen? Sitähän tuo ehdottamasi käytännössä tarkoittaa.