Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin miehen taloon, hän on maksanut asuntolainan, kiinteistöverot ym kaikki kiinteät talon kulut. Pintaremontti maksettiin puoliksi kun mä sellaisen halusin. 

Mä maksan osan sähkölaskusta silloin kun mies muistaa pyytää. 

Eli käytännössä asut ilmaiseksi ja mies maksaa kaiken.

Käykö kateeksi? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarina elämästä.  Nuorena ja naivina tutustuin naiseen. Rakastuin palavasti. 

Omistin asunnon. Nainen muutti luokseni ja tottakai häntä miellyttääkseni suostuin siihen että nainen maksaa vaan puolet asumiskuluista. Hänen osuutensa oli 190€.  Hän luopui omasta asunnostaan jonka vuokra oli 670€.

Hän hyötyi myös siinä että asuntoni oli hänen työpaikkaansa lähempänä. 

Meni muutama vuosi aloin miettiä avioitumista, kosin ja sain pakit.  Suhteemme meni kriisiin ja lopulta erosimme. Eron jälkeen juttelimme asioita selväksi koska tämä tuli itselleni yllätyksenä. 

Olin luonut lähes ilmaisella asumiselle naiselle kannustinloukun.  Hän säästi joka kk mun luona asuessa yli 500€.  Mikä vaikutti siihen että hän tyytyi suhteeseen mun kanssa vaikka ei rakastanutkaan.

 

Tarinan opetus älä luo suhteessa t

500€ enemmän kuussa käyttörahaa ja isompi/ parempi asunto on sellainen motivaattori jo monelle että voi hyvin tyytyä oloihinsa. Vs esim muuttaa johonkin kaupungin halpis alueelle.

Kun tyttis muutti omistamaani kerrostaloasuntoon sanoin että ei tartte maksaa mitään. 

Mutta ei hän siihen tyytynyt. Sitten mietittiin järjen kanssa. Asunto oli kokonaan minun - siispä pääomakulut - so. lainan lyhennykset kuuluivat minulle. Ehkä myös velkavastike olisi kuulunut tähän mutta sitä ei ollut.

Koska molemmat käytimme asuntoa, juoksevat menot piti jakaa. Siispä hoitovastike ja vesimaksut ja sähkölaskut tuli jakaa. Samoin kotivakuutus. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tyttis muutti omistamaani kerrostaloasuntoon sanoin että ei tartte maksaa mitään. 

Mutta ei hän siihen tyytynyt. Sitten mietittiin järjen kanssa. Asunto oli kokonaan minun - siispä pääomakulut - so. lainan lyhennykset kuuluivat minulle. Ehkä myös velkavastike olisi kuulunut tähän mutta sitä ei ollut.

Koska molemmat käytimme asuntoa, juoksevat menot piti jakaa. Siispä hoitovastike ja vesimaksut ja sähkölaskut tuli jakaa. Samoin kotivakuutus. 

On tietysti jokaisen oma asia miten kulut haluaa jakaa. Itselleni tuo ei kävisi, että maksaisi puolet vain juoksevista kuluista. Se toki sopisi, että nainen ostaa kämppäni ja asun siinä noilla juoksevien kulujen puolikkailla. Myisin heti. Mutta en ihmettele miksi suomalaiset ovat köyhiä. Niin kujalla ollaan perus talousasioista.

Asutaan mun omistamassa asunnossa. Maksetaan yhdessä juoksevat kulut elämisestä (mm. vastike) suhteessa tuloihin. Maksan lainan yksin. Tosin puolisoni esim. maksoi muuttokustannuksia ja huonekaluja enemmän.  Tämä on tuntunut molemmista kohtuulliselta ja tarkoitus olisi myydä puolet asunnosta hänelle, kunhan saa säästettyä aspin loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Kun tyttis muutti omistamaani kerrostaloasuntoon sanoin että ei tartte maksaa mitään. 

Mutta ei hän siihen tyytynyt. Sitten mietittiin järjen kanssa. Asunto oli kokonaan minun - siispä pääomakulut - so. lainan lyhennykset kuuluivat minulle. Ehkä myös velkavastike olisi kuulunut tähän mutta sitä ei ollut.

Koska molemmat käytimme asuntoa, juoksevat menot piti jakaa. Siispä hoitovastike ja vesimaksut ja sähkölaskut tuli jakaa. Samoin kotivakuutus. 

Pääomakulut on se hankala pähkinä ratkaistavaksi. Jos ajatellaan seuraavanlainen tilanne:

- Toisella on omistusasunto jossa yhdessä asutaan.

- Toisella on sijoitusasunto josta saa vuokratuloja.

Niin tämä tilanne suosii aika vahvasti sitä jolla on sijoitusasunto ja mahdollisuus asua tosi edullisesti kumppanin kämpässä. Saisi muhkeat vuokratulot pistää omaan taskuun ja silti olisi omistusasunto käytössä. Vähintään olisi tässä tilanteessa reilua pistää vuokratulot puoliksi kumppanin kanssa. Jolloin tavallaan jaettaisiin molemmat asunnot yhteisiksi.

Asuin joskus miehen omistamassa talossa, en osallistunut mitenkään asumiskustannuksiin, mutta ostin meille ruuat.

Me muutettiin yhteen heti kun alettiin seurustella, mies muutti mun vuokrakämppään. Silloin maksoin vuokran itse, oltiin molemmat opiskelijoita. Mutta sen jälkeen mies on aina maksanut kaikki vuokrat ja lainat, kaikista taloista joita meillä on ollut. Kaikki menneet miehen tililtä. Ei olla koskaan puolitettu mitään vaan "se maksaa kenellä on rahaa". Eli kun mies on maksanut vuokrat/lainat aina, hänellä on tietenkin ollut vähemmän rahaa muuhun, ja minä olen maksanut sitten sitä muuta.

Olen ollut lasten kanssa kotona ja lisäksi sairastanut erittäin paljon, siksikin aina asumisen muututtua lainat menneet miehen tililtä. Hänellä vakituiset pysyvät tulot, joten järkevää niin.

Nyt minä perin talon ja muutettiin siihen, mutta vaikka talo on minun niin siihen tehdyn remontin halusi maksaa mies. Tai siis sitä lainaa maksaa kuukausittain. Minulla jää rahaa säästöön, hänellä ei ja se voi tuntua epäreilulta, mutta mies ehdottomasti haluaa näin. Ja toisaalta minun säästöjä kun voi käyttää mihin vain. Ei ne ole sillä lailla "minun".

Meillä nämä vaan on sovittu näin ja kun toimii, niin miksei jatkettaisi samalla linjalla.

Kyl mä sanon ihan rehellisesti et yksi syy miksi mä olen puolison kanssa on se että hänellä oli kiva asunto johon hän mut halusi asumaan. Sovittiin alussa etten maksa mitään kun on oma asunto/ lainat ja kulut. Mutta sitten laitoin oman asunnon vuokralle ja toi maksamattomuus jäi vähän niinku päälle. Maksan joskus sähkö laskun puolison asunnosta. Ja onhan toi oman asunnon vuokraaminen boostannut oman taloudellisen tilanteen kehittymistä ihan älyttömästi. Aiemmin sain 2-300€ säästöön kuukaudessa. Nyt saanut viimeisen 3vuotta 1000-1200€.  

Mulla tökkää toisen omistamassa asunnossa asuminen jo siihen, että siitä hyvin vaikeasti tulee mullekin koti. Ja tässä keskustelussa olevien vuokranantajien tyyppisten miesten asuntoihin en muuttaisi ollenkaan. Joko asutaan erillään tai hankitaan yhteinen koti yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tökkää toisen omistamassa asunnossa asuminen jo siihen, että siitä hyvin vaikeasti tulee mullekin koti. Ja tässä keskustelussa olevien vuokranantajien tyyppisten miesten asuntoihin en muuttaisi ollenkaan. Joko asutaan erillään tai hankitaan yhteinen koti yhdessä. 

Mikä siinä on vaikeaa?

Monesti sanotaan et koti on siellä missä .

Mitä jos tää mies/nainen on tottunut johonkin tiettyyn elintasoon, onko sekään reilua että hän joutuu downnshiftaamaan elämänlaatuaan sun takia? 

Esimerkkinä nyt vaikka minä, asun PK seudulla avokin kanssa. mun työmatka on 3km. Lainaa mulla on niin paljon ettei avokki saa ikinä.

Pitäiskö meidän nyt sitten muuttaa Keravalle johonkin spurgu kämppään että avokki tuntisi olevansa kotona, koska siellä on hänen asumisen taso ilman minua. Mulla tulis 30min lisää työmatkaa ym. Enkä tosiaan tuntisi oloani kotoisaksi.

Mies maksaa kulut. Kuolemaan tämä elämä kuitenkin päättyy, niin mitä tässä turhia venymään ja miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainat, lämmityksen, kaikki hoitokulut ja vakuutukset. Eihän se sinun asunto ole.

Ootko erään Hemen kanssa samoilla linjoilla asioiden suhteen, että sitä voi tuosta vaan muuttaa toisen nurkkiin asumaan ja loisia siinä sitten ihan ilmaiseksi? Omistaja varmaan niin maksaa velat ynnä muut, mutta ei sinne kukaan ilmaiseksi muuta asumaan.

"Ku ei oo mun asunto, niin eihän mun tästä tarvi mitään maksaa. Yhteiskunta kustantaa mulle kaiken. Mä täytän vaan kelan lapun ja sitten käyn nostamassa rahaa taikaseinästä, haen kaupasta kaljaa ja jotain purtavaa ja tuun tänne kämpille takas makaamaan ja piereskelemään." 

Muutettiin miehen omistusasuntoon, maksoin juoksevista kuluista noin puolet. Itsellä jäi yli 1000e kuukaudessa säästöön. Säästöt meni yhteisen omistusasunnon ostamiseen. Laitoin itse enemmän käsirahaa ostohetkellä kuin mies. Miehellä nyt tämä vanha omistusasunto vuokralla ja kohta on sen koko laina maksettu. Joten sopikaa niin, mikä tuntuu hyvältä. 

Maksetaan luonnossa ja siksi se on aina nainen, joka joutuu sinne pieneen asuntoon lasten kanssa, kun herutus päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin yhteen heti kun alettiin seurustella, mies muutti mun vuokrakämppään. Silloin maksoin vuokran itse, oltiin molemmat opiskelijoita. Mutta sen jälkeen mies on aina maksanut kaikki vuokrat ja lainat, kaikista taloista joita meillä on ollut. Kaikki menneet miehen tililtä. Ei olla koskaan puolitettu mitään vaan "se maksaa kenellä on rahaa". Eli kun mies on maksanut vuokrat/lainat aina, hänellä on tietenkin ollut vähemmän rahaa muuhun, ja minä olen maksanut sitten sitä muuta.

Olen ollut lasten kanssa kotona ja lisäksi sairastanut erittäin paljon, siksikin aina asumisen muututtua lainat menneet miehen tililtä. Hänellä vakituiset pysyvät tulot, joten järkevää niin.

Nyt minä perin talon ja muutettiin siihen, mutta vaikka talo on minun niin siihen tehdyn remontin halusi maksaa mies. Tai siis sitä lainaa maksaa kuukausittain. Minulla jää rahaa säästöön, hänellä ei ja se voi tuntua epäreilulta, mutta mies ehdottomasti haluaa n

Lisään tähän vielä itse että olen siis ollut myös työssä ja olen parhaillaankin, nyt tulomme olivat pitkään saman tasoiset, kunnes mies meni taas ohi. Lisäksi mieskin on ollut kotona lasten kanssa. Mutta sairasteluni vuoksi omat tuloni ovat olleet pitkiä jaksoja pienet ja vaihtelevat, siksi kaikki lainat on aina menneet miehen tililtä. Kun siellä on varmasti riittävästi rahaa eräpäivänä.

Olen myös ehdottanut miehelle että maksaisin oman taloni remonttilainan itse, mutta hän ei suostu asumaan talossa ilmaiseksi, ei tule kuuloonkaan. Ja kun kaikki käytön laskut tulee jo muutenkin minulle, katsoi helpommaksi että laina menee hänen tililtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tökkää toisen omistamassa asunnossa asuminen jo siihen, että siitä hyvin vaikeasti tulee mullekin koti. Ja tässä keskustelussa olevien vuokranantajien tyyppisten miesten asuntoihin en muuttaisi ollenkaan. Joko asutaan erillään tai hankitaan yhteinen koti yhdessä. 

Mikä siinä on vaikeaa?

Monesti sanotaan et koti on siellä missä .

Mitä jos tää mies/nainen on tottunut johonkin tiettyyn elintasoon, onko sekään reilua että hän joutuu downnshiftaamaan elämänlaatuaan sun takia? 

Esimerkkinä nyt vaikka minä, asun PK seudulla avokin kanssa. mun työmatka on 3km. Lainaa mulla on niin paljon ettei avokki saa ikinä.

 

Pitäiskö meidän nyt sitten muuttaa Keravalle johonkin spurgu kämppään että avokki tuntisi olevansa kotona, koska siellä on hänen asumisen taso ilman minua. Mulla tulis 30min lisää työmatkaa ym. Enk

Miten niin pitäisikö teidän nyt sitten muuttaa Keravalle tai yhtään mitään muutakaan? Kai ymmärrät, että jos joku esittää näkemyksen siitä miten hän henkilökohtaisesti kokee jonkun tietyn asian, se ei ole teille käsky toimia samalla tavalla?

Jaettiin kaikki muu puoliksi, mutta lainamaksut ja remonttimaksut hoiti asunnon omistaja kokonaan, koska hän se saa myös tuoton myynnistä aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kulut. Kuolemaan tämä elämä kuitenkin päättyy, niin mitä tässä turhia venymään ja miettimään.

Aika usein loisiminen päättyy eroon.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset saman katon alla asuvat ihmiset jakavat AINA kaikki kustannukset puoliksi. 50/50. Ei ole rakettitiedettä. Vapaamatkustaminen nakertaa pikku hiljaa myös parisuhdetta, jos toinen kantaa suurinta painolastia ja kävelee elämän räntätuiskusssa aina edellä kun toinen kyykistelee selän takana suojassa.

Ei se aina ole vapaamatkustamista, vaikka toinen ei kykenisikään maksamaan osaansa. Ja kun parisuhteessa kumpikaan ei tuijota rahaa, niin ei se mitään nakerra. Suhteessa on niin paljon tärkeämpiä asioita.