Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?
Asutko toisen omistamassa asunnossa tai hän sinun omistamassa?
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Puolet siitä summasta X, mitä puoliso saisi vuokraa (verot laskennallisesta vuokratulosta vähennetty, hoito- ja muita vastikkeita ja lainanlyhennyksiä ei) vuokraamalla kämppänsä ulkopuoliselle. Puoliso hoitaisi vastikkeet, lyhennykset ja kaiken kuten ennenkin, sähkö ja vesi ja vakuutus ja ruoka ja muut yhteiset menot joita ei maksaisi vuokratessaan menisivät yhteiseltä tililtä, jolle molemmat laittavat saman summan. Tai oikeastaan mä maksaisin yhteiselle tilille sen summan X, ja sillä sitten maksettaisiin ne yhteiset menot, ja jos tarttis lisää, molemmat laittaisivat saman verran.
Mutta siis meillä on samat tulot, jos olisi erilaiset, nettotulojen suhteessa toki maksettaisiin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ei ole ainoa joka ratkaisee kun on itse saama puolella tarkoittanet. Olisihan se hirveää jos ei saisi asua ilmaiseksi miehen piikkiin kun pillua joutuu antamaan.
Säälittäviä gold diggereitä.
No minä olen tässä ketjussa useaan otteeseen sanonut, että asuisin mieluiten erillään enkä edes haluaisi muuttaa toisen omistamaan asuntoon. Enemmänhän se on vaikuttanut siltä, että asunnon omistajilla on jokin pakkomielle saada kumppani luokseen vuokraa maksamaan - ja se ratkaisu on kyseenalaistettu, jos joku ei halua muuttaa yhteen.
En ole kyl vielä nähnyt naista joka haluaisi jäädä asumaan kaksioonsa jos vaihtoehtona on iso okt.
Kyllä l
Aika moni haluaa, koska Suomen kalleimmat neliöt Ullanlinnassa😀
Moni tuntuu haluavan puolison joka kustantaa hänen elämänsä. Pitäisi saada asua toisen talossa ilmaiseksi. Kuulostaa hyötysuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon omistaja maksaa lainat, lämmityksen, kaikki hoitokulut ja vakuutukset. Eihän se sinun asunto ole.
Älä myöskään asu siellä, eihän se sinun asunto ole
Tulojen mukaan voidaan jakaa asumis kulut. Elikkä esim. isompituloinen maksaa 70% ja pienituloinen 30%.
Kyllä on maailman erikoisinta bisnestä ottaa puoliso vuokralaiseksi. Vuokralaisen pitää maata samassa sängyssä vuokra isännän tai emännän kanssa eikä vuokralaisella ole mitään omia tiloja minne ei vuokranantaja pääse.
Tämmösellä "vuokranantajalla" jolla sitten vielä jäisi tyhjä huone niin voisi vuokrata sen jalkavaimolle. 😂
Kenenkään ei pitäisi niin iljettävään hyväksikäyttöön suostua kuin puolisolle vuokralaiseksi. Pitää sitten ennemmin sen oman vuokra-asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Meil vaimo maksaa puolet kuluista. Varmaan joidenkin mielestä väärin. Mutta vaimo saa tolla rahalla asunnon jollaiseen hänellä ei olisi ikinä varaa. Ja asumiskustannukset ovat samaa luokkaa kuin hänen aiemmassa asunnossaan.
Eli hänen elintasonsa ja elämänlaatu SA paranivat roimasti.
Kuulostat ihan mun ex äijäl. Kaikesta tehdään kauppaa. - jos mä nyt imuroin, ni mimmost seksii mää sit saan???
Ei se ainakaan ole kovin reilua jos toinen on panostanut asuntoon 200 000 € rahaa kiinni ja toinen maksaa vain juoksevista kuluista osan. Sehän on käytännössä toisen siivellä asumista ihan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ainakaan ole kovin reilua jos toinen on panostanut asuntoon 200 000 € rahaa kiinni ja toinen maksaa vain juoksevista kuluista osan. Sehän on käytännössä toisen siivellä asumista ihan täysin.
Keksitte sitten jonkun muun systeemin jotta puolisokin voi panostaa eikä hänen rahansa mene vuokranmaksuun sinulle.
Ei kai tarkoituksena ollut panostaa vain sitä varten että otat puolison siihen vuokralle.
Tarina elämästä. Nuorena ja naivina tutustuin naiseen. Rakastuin palavasti.
Omistin asunnon. Nainen muutti luokseni ja tottakai häntä miellyttääkseni suostuin siihen että nainen maksaa vaan puolet asumiskuluista. Hänen osuutensa oli 190€. Hän luopui omasta asunnostaan jonka vuokra oli 670€.
Hän hyötyi myös siinä että asuntoni oli hänen työpaikkaansa lähempänä.
Meni muutama vuosi aloin miettiä avioitumista, kosin ja sain pakit. Suhteemme meni kriisiin ja lopulta erosimme. Eron jälkeen juttelimme asioita selväksi koska tämä tuli itselleni yllätyksenä.
Olin luonut lähes ilmaisella asumiselle naiselle kannustinloukun. Hän säästi joka kk mun luona asuessa yli 500€. Mikä vaikutti siihen että hän tyytyi suhteeseen mun kanssa vaikka ei rakastanutkaan.
Tarinan opetus älä luo suhteessa tilannetta jossa puoliso pystyy hyötymään sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ainakaan ole kovin reilua jos toinen on panostanut asuntoon 200 000 € rahaa kiinni ja toinen maksaa vain juoksevista kuluista osan. Sehän on käytännössä toisen siivellä asumista ihan täysin.
Keksitte sitten jonkun muun systeemin jotta puolisokin voi panostaa eikä hänen rahansa mene vuokranmaksuun sinulle.
Ei kai tarkoituksena ollut panostaa vain sitä varten että otat puolison siihen vuokralle.
Muutetaan vuokralle asumaan, maksetaan vuokra tasan puoliksi. Minä voin pistää sen 200 000 € pörssiosakkeisiin ja saada siitä 10 000 € vuodessa osinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos molemmilla on asunto, jossa molemmat voisivat asua yhdessä? Monella tuntuu olevan logiikka, että se olisi ihan ok muuttaa käytännössä ilmaiseksi toisen asuntoon asumaan ja laittaa oma asuntonsa vuokralle. Kumpi tämän edun saisi itselleen?
kalliilta kuulostaa . Jos olisi vaikka ylimääräinen 700e/kk oleva asunto missä käydään vain välillä niin rahan haaskausta se mielestäni on . Mieluummin rahalla ostaisin vaikka matkan kerran pari vuodessa tai miehelle mieleisen auton kyseisellä kuukausierällä .
Vai laittaisitko aina tyhjillään olevan vaikka air bnb ja saisit jännitystä ja puuhaa elämään varsinkin näin syyhyepidemian aikana ?
Jos avoliitossa, sopimiskysymys. Jos avioliitossa, kaikki on yhteistä mitä ei ole avioehdolla suljettu pois.
Avioparilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, eli kumpikin osallistuu kykynsä mukaan (elintason oltava sama) ja erotessa kaikki jaetaan tasan.
Avoliitossa käy helposti niin, että toisen luona asuva kerryttää varallisuutta toiselle. Toisaalta tällä voi olla oma asunto muualla ja siitä vuokratuloa. Tyhjin käsin jääminen erossa on surkeaa suunnittelua
Mun tilanne. Muutin vaimolle, laitoin oman talon vuokralle. Vaimo ei suostu ottamaan kun kulut 200/kk saan vuokra tuottoa 800€. Hyödyn vuodessa 7200€ ja asumisen taso parani.
Nyt vaan toivon ettei vaimo halua ikinä ostaa yhteistä asuntoa, tää järjestely on aika loistava.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon omistaja maksaa lainat, lämmityksen, kaikki hoitokulut ja vakuutukset. Eihän se sinun asunto ole.
Näinhän se menee sosiaalidemokraattinen ajattelutapa. Kaiken lisäksi asunnon omistajaa ei ole verotettu tarpeeksi, kun on pystynyt asuntonsa hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos avoliitossa, sopimiskysymys. Jos avioliitossa, kaikki on yhteistä mitä ei ole avioehdolla suljettu pois.
Avioparilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, eli kumpikin osallistuu kykynsä mukaan (elintason oltava sama) ja erotessa kaikki jaetaan tasan.
Avoliitossa käy helposti niin, että toisen luona asuva kerryttää varallisuutta toiselle. Toisaalta tällä voi olla oma asunto muualla ja siitä vuokratuloa. Tyhjin käsin jääminen erossa on surkeaa suunnittelua
Aika iso osa suomalaisista elää tilanteessa jossa tulevat olemaan koko elämänsä tyhjin käsin. Mihin moraaliin perustuu ajatus että tälläinen henkilö ei jäisi tyhjin käsin jos muuttaa jonkun muun asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos avoliitossa, sopimiskysymys. Jos avioliitossa, kaikki on yhteistä mitä ei ole avioehdolla suljettu pois.
Avioparilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, eli kumpikin osallistuu kykynsä mukaan (elintason oltava sama) ja erotessa kaikki jaetaan tasan.
Avoliitossa käy helposti niin, että toisen luona asuva kerryttää varallisuutta toiselle. Toisaalta tällä voi olla oma asunto muualla ja siitä vuokratuloa. Tyhjin käsin jääminen erossa on surkeaa suunnittelua
Avioliitossa kaikki omaisuus ei ole yhteistä. Myös avioliitossa kumpikin omistaa täysin itsenäisesti oman omaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avoliitossa, sopimiskysymys. Jos avioliitossa, kaikki on yhteistä mitä ei ole avioehdolla suljettu pois.
Avioparilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, eli kumpikin osallistuu kykynsä mukaan (elintason oltava sama) ja erotessa kaikki jaetaan tasan.
Avoliitossa käy helposti niin, että toisen luona asuva kerryttää varallisuutta toiselle. Toisaalta tällä voi olla oma asunto muualla ja siitä vuokratuloa. Tyhjin käsin jääminen erossa on surkeaa suunnittelua
Avioliitossa kaikki omaisuus ei ole yhteistä. Myös avioliitossa kumpikin omistaa täysin itsenäisesti oman omaisuutensa.
Tää kaikki on yhteistä kuvaa tätä gold Digger sukupolven ajatusmailmaa.
Pitää päästä asumaan "ilmaiseksi". Asunnon valtava tason nosto ei hyödytä yhtään (tulee lisää siivottavaa). Väitän et just näissä suhteissa se muija ostelee käsilaukkuja ja vaatteita sillä säästyneellä rahalla eikä todellakaan pistä mitään säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Jos avoliitossa, sopimiskysymys. Jos avioliitossa, kaikki on yhteistä mitä ei ole avioehdolla suljettu pois.
Avioparilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, eli kumpikin osallistuu kykynsä mukaan (elintason oltava sama) ja erotessa kaikki jaetaan tasan.
Avoliitossa käy helposti niin, että toisen luona asuva kerryttää varallisuutta toiselle. Toisaalta tällä voi olla oma asunto muualla ja siitä vuokratuloa. Tyhjin käsin jääminen erossa on surkeaa suunnittelua
Avioliiton elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että pitää antaa vastikkeettomasti puolet omakotitalosta vapaasti toisen käyttöön. Etenkään toiselle aikuiselle joka on täysin työkykyinen. Molemmilla on velvollisuus lähtökohtaisesti elättää itse itsensä. Osallistua siihen yhteisen kivireen vetämiseen.
Puolet siitä summasta X, mitä puoliso saisi vuokraa (verot laskennallisesta vuokratulosta vähennetty, hoito- ja muita vastikkeita ja lainanlyhennyksiä ei) vuokraamalla kämppänsä ulkopuoliselle. Puoliso hoitaisi vastikkeet, lyhennykset ja kaiken kuten ennenkin, sähkö ja vesi ja vakuutus ja ruoka ja muut yhteiset menot joita ei maksaisi vuokratessaan menisivät yhteiseltä tililtä, jolle molemmat laittavat saman summan. Tai oikeastaan mä maksaisin yhteiselle tilille sen summan X, ja sillä sitten maksettaisiin ne yhteiset menot, ja jos tarttis lisää, molemmat laittaisivat saman verran.