Miten jaetaan asumiskulut jos muuttaa toisen omistamaan taloon?

Jos haluatte rikasta, etsikää rikasta. Jos haluatte rakasta, etsikää rakasta. Muuttakaa yhteen vain jos löydätte ratkaisun jossa kumpikaan ei koe olevansa uhrautuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ai oletusarvo on että about kaikki saa asumistukea? 

Eivät tietysti kaikki saa, mutta kun tässä ketjussa puhutaan todella pienituloisista, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa, niin kyllä heistä iso osa saa jonkin verran asumistukea.  Toisaalta sitten näissä yhteenmuuttotilanteissa on aina se riski, että jonkin elämänkriisin (sairaus, työttömyys, tms) seurauksena tulot romahtavat. Ennen yhteenmuuttoa pitäisi ehdottomasti puhua tällaisestakin, eli mitä sitten tapahtuu - muutetaanko erilleen, loppuuko suhde, vai onko toinen osapuoli silloin aidosti halukas maksamaan kaiken? Yhteenmuutto tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan turvaverkko lähtee alta pois, koska yhteiskunta edellyttää kumppanin tarvittaessa elättävän. Yhteen kannattaa muuttaa vain silloin, jos on aidosti ja 100% täysin valmis myös tällaiseen skenaarioon. Esimerkiksi itselleni tuo on syy, miksi EN muuta yhteen - en halua joutua tilanteeseen, että joutuisin vaikka pitkälle sairaslomalle, ja sitten kävisi ilmi, etten saa elämiseen rahaa mistään vain siksi, että asun yhdessä toisen ihmisen kanssa. Tai jos jäisin vaikka työttömäksi, ja sitten huomaisin, että kumppania selvästi ärsyttää ja turhauttaa, kun minulla ei enää olekaan tuloja ja hän joutuu maksamaan kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ajattelet sen olevan puolison velvollisuus alkaa maksamaan asumistukea kumppanilleen? Sitähän tuo ehdottamasi käytännössä tarkoittaa.

Kyllä, totta kai. Koska niin yhteiskunta odottaa tapahtuvan ja tällä perusteella määrää asumistuen määrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ajattelet sen olevan puolison velvollisuus alkaa maksamaan asumistukea kumppanilleen? Sitähän tuo ehdottamasi käytännössä tarkoittaa.

Yhteiskunta käytännössä edellyttää puolison tekevän niin. Sen vuoksi yhteenmuutto lopettaa oikeuden isoon osaan yhteiskunnan tukimuodoista. Ei kannata muuttaa yhteen, jos tämä ei ole itselle ok. Eikä se ole sen pienituloisen vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutetaan yhteen toisen omistamaan asuntoon, lähtökohdaksi pitäisi ottaa molempien aiemmat asumismenot. Sitten katsoa, kuinka paljon säästöä syntyy, kun yhteen muutetaan, ja tuo säästö pitäisi jakaa puoliksi molemmille. Sen mukaan maksut.

Ei voi olettaa, että jos toinen muuttaa yksiöstä  kartanoon, alkaisi maksamaan puolet kartanon kuluista. Toisaalta, jos muuttaa normi asunnosta toisen omistamaan normiasuntoon, pitäisi kyllä maksaa enemmän kuin puolet juoksevista  kuluista.

Pitää ottaa huomioon myös yhteenmuuton seurauksena loppuva asumistuki.

Ajattelet sen olevan puolison velvollisuus alkaa maksamaan asumistukea kumppanilleen? Sitähän tuo ehdottamasi käytännössä tarkoittaa.

Minä ihmettelen enemmän ajattelua, jossa omasta puolisostani huolehtiminen ei olisi ennen kaikkea minun vastuullani. Miksi jonkun tuntemattoman tulisi huolehtia puolisostani ennen minua, jos minä olen siihen kykenevä? Rakastanko tällöin edes puolisoani? Miksi haluaisin olla hänen kanssaan yhdessä, jos en halua edes hänestä huolehtia vaan koen hänet taakkana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt on? Vaikka toinen omistaa asunnon, niin yhteisen asumisen aikana asumismenot on yhteisiä. Asunnon lainat ja muut omistamiseen liittyvät kulut asunnon omistajan. Yhtiövastike on verrattavissa vuokraan, taloyhtiölaina taas omistamiseen liittyvä. Itse en muuttaisi puolison omistamaan taloon tai asuntoon. 

Jos minä ostan uuden auton 50 000 €. Käytetään sitä yhdessä puoliksi molemmat yhtä paljon. Niin onko se reilu järjestely, että sinä maksat pelkästään bensat niiltä kilometreiltä mitä olet itse ajanut?

Minun mielestäni se olisi tosi epäreilu järjestely. Sinä hyötyisit tästä järjestelystä selvästi enemmän. Asunnon ollessa kyseessä tilanne on täysin sama.

Ei yhdessä asumisessa ole kyse "järjestelystä", vaan

Jos vain toisella on varaa telkkariin, niin pitääkö sen köyhemmän osapuolen poistua huoneesta, jos parempituloinen katsoo TV:tä, vai saako pienituloinen istua seuraksi katsomaan? Saako TV:stä silloin katsoa vain parempituloisen valitsemia ohjelmia, eli alkavatko käyttömaksut juosta, jos pienituloinen menee ominpäin avaamaan television tai vaihtamaan kanavaa, tai jos hän sattuu olemaan auki olevan television kanssa kahdestaan huoneessa?

Olin opiskelija, kun muutimme yhteen. Menetin asumistuen ja muutin kauemmas oppilaitoksestani. Taloudellisesti en "voittanut" yhteenmuutossa, sen sijaan elämäni muuttui hieman hankalammaksi. Kuitenkin haluan mieluummin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Tuntuisi oudolta, jos hän olettaisi että maksan pienestä opintotuestani hänelle vuokraa..

Kun olen valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan, ostamme yhdessä molempia miellyttävän asunnon, jonka omistussuhteet ovat 50/50. Hyvät säästöt minulta jo löytyy sillä olen säästänyt nuoresta saakka.

Ajattelen että jokaisen kannattaisi jossain vaiheessa suhdetta elää niin, että on siitä toisesta riippuvainen ja tarvitseva. Siinä tulee hyvin nähtyä todellinen luonne ja rakkauden määrä.

Erityisesti tämä koskee lapsia toivovia naisia. Raskaana, synnyttäessä ja pienen vauvan kanssa nainen on hyvin haavoittuva ja tarvitseva ja tarvitsee miehen, joka tarvittaessa suojelee ja pitää huolta hyvinkin epäitsekkäästi. Miehillä on enemmän varaa katsoa itselleen myös naislapsi, jos sellaiseen sattuu rakastumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

180€ asumiskulut/ 500€ mulle vuokraa.

Jos jää työttömäksi/ haluaa opiskelemaan niin sit ei tarvi maksaa.  Mut jos on töissä ja tienaa rahaa joutuu maksamaan asumisen tasosta..

 

Yhteistä asuntoa me ei voida koskaan ostaa koska hänen ja mun varallisuus on hieman eri tasolla. Mä en suostu muuttamaan johonkin 200 000 hometaloon ja hän ei pysty ottamaan 400-500k€ lainaa.

Okei aivan, eli koska hän on sinua paljon köyhempi, sinä määrittelet asumisen tason ja tienaat sillä pimeää rahaa. Ymmärrän.



Minusta on todella omituinen asetelma, että pariskunta asuu yhdessä, mutta toinen joutuu maksamaan siitä toiselle. Ihan kuin sinä tarvitsisit korvauksen siitä, että hän asuu kanssasi.

Mun mielestä on tosi outo asetelma että ihminen joka ei pysty itsenäisesti hommaamaan 100k€ asuntoa kalliimpaa.. 

Muuttaa huomattavasti parempaan Luxus asuntoon.  Mihin ei olisi itsellään ikinä varaa..

Ja hänen asumiskulunsa tippuvat siinä samassa 500€.  Jolloin hänelle jää tästä älyttömän isosta elintason nostosta 500€/kk nettorahaa.

Pienipalkkainen voi saada asumistukea kun asuu yksin. Kun muuttaa toisen luo, ei saa sitä enää. Hän menettää muutossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja kuitenkin ottaa sen taloudellisen riskin, maksaa lainasta korkoja.  

Pitää asuntoa kunnossa, maksaa verot, remontit ym.

Tää vapaa matkustaja kuluttaa asuntoa. Lisää energiankulutusta ym asumisen kuluja.

Mikäli oma kumppani tuntuu vapaamatkustajalta, joka vain kuluttaa asuntoa, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Yhteen kannattaa muuttaa silloin, kun toisen läsnöolo tuntuu tervetulleelta, ihanalta asialta, joka parantaa omaakin elämänlaatua - mutta niin kauan kuin se tuntuu vain siltä, että toinen kuluttaa asuntoa, ei kannata todellakaan muuttaa yhteen. Ja niin kauan kuin toinen tuntuu vapaamatkustajalta niin kauan kuin ei maksa läsnäolostaan, ei kannata olla yhdessä.



Tuossa on parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden ero. Miettikää sitä.

Eli jos parisuhde tuntuu ihanalta siitä pitää maksaa miehenä 😂..

Tämäkin on hauskaa sinänsä et olen seurustellut 3 naisen kanssa vakavasti, jokainen on muuttanut mun luokse sattuneesta syystä..

Kellekään ei ole ollut mitään ongelmaa maksaa puolia kaikista kuluista. koska jokaisella on jäänyt rahaa käyttöön enemmän kuin yksin asuessa

Ethän sä mitään ylimäärästä siinä joudu maksamaan, jos sun kumppani maksaa osan käyttökuluista. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että jokaisen kannattaisi jossain vaiheessa suhdetta elää niin, että on siitä toisesta riippuvainen ja tarvitseva. Siinä tulee hyvin nähtyä todellinen luonne ja rakkauden määrä.

Erityisesti tämä koskee lapsia toivovia naisia. Raskaana, synnyttäessä ja pienen vauvan kanssa nainen on hyvin haavoittuva ja tarvitseva ja tarvitsee miehen, joka tarvittaessa suojelee ja pitää huolta hyvinkin epäitsekkäästi. Miehillä on enemmän varaa katsoa itselleen myös naislapsi, jos sellaiseen sattuu rakastumaan. 

Nyt oon sun kans vähän eri mieltä.. Suurin osa naisista ei ole avuttomia raskaana eikä pienen vauvan kanssa ja synnytyksessäkin se avuttomin on mies. Itse voit leikkiä heikkoa ja säälittävää mutta älä vedä meitä muita mukaan fantasiaasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ainakaan ole kovin reilua jos toinen on panostanut asuntoon 200 000 € rahaa kiinni ja toinen maksaa vain juoksevista kuluista osan. Sehän on käytännössä toisen siivellä asumista ihan täysin.

Se toinen vaan asuu siellä! Se asunto on sen omistajan. Se on hankkinut sen itse eikä sillä toisella ole osaa eikä arpaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarina elämästä.  Nuorena ja naivina tutustuin naiseen. Rakastuin palavasti. 

Omistin asunnon. Nainen muutti luokseni ja tottakai häntä miellyttääkseni suostuin siihen että nainen maksaa vaan puolet asumiskuluista. Hänen osuutensa oli 190€.  Hän luopui omasta asunnostaan jonka vuokra oli 670€.

Hän hyötyi myös siinä että asuntoni oli hänen työpaikkaansa lähempänä. 

Meni muutama vuosi aloin miettiä avioitumista, kosin ja sain pakit.  Suhteemme meni kriisiin ja lopulta erosimme. Eron jälkeen juttelimme asioita selväksi koska tämä tuli itselleni yllätyksenä. 

Olin luonut lähes ilmaisella asumiselle naiselle kannustinloukun.  Hän säästi joka kk mun luona asuessa yli 500€.  Mikä vaikutti siihen että hän tyytyi suhteeseen mun kanssa vaikka ei rakastanutkaan.

 

Tarinan opetus älä luo suhteessa tilannetta jossa puoliso pystyy hyötymään sinusta.

Joopa joo.. Aika harva viitsii asua montaa vuotta ihmisen kanssa, jota ei rakasta, vaan viiden sadan takia kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että jokaisen kannattaisi jossain vaiheessa suhdetta elää niin, että on siitä toisesta riippuvainen ja tarvitseva. Siinä tulee hyvin nähtyä todellinen luonne ja rakkauden määrä.

Erityisesti tämä koskee lapsia toivovia naisia. Raskaana, synnyttäessä ja pienen vauvan kanssa nainen on hyvin haavoittuva ja tarvitseva ja tarvitsee miehen, joka tarvittaessa suojelee ja pitää huolta hyvinkin epäitsekkäästi. Miehillä on enemmän varaa katsoa itselleen myös naislapsi, jos sellaiseen sattuu rakastumaan. 

Nyt oon sun kans vähän eri mieltä.. Suurin osa naisista ei ole avuttomia raskaana eikä pienen vauvan kanssa ja synnytyksessäkin se avuttomin on mies. Itse voit leikkiä heikkoa ja säälittävää mutta älä vedä meitä muita mukaan fantasiaasi.

Olen eri, ja periaatteessa kanssasi samaa mieltä. Mutta elämässä voi silti tulla hetkiä, jolloin vahvinkin on heikoilla - joko taloudellisesti tai esim. terveydentilan vuoksi. Sellaisissa tilanteissa ei oikein toimi se, että vaikka leikkauksen jälkeen vuodelevossa pitää alkaa etsiä uutta asuntoa, koska ei pysty maksamaan kumppanille vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja kuitenkin ottaa sen taloudellisen riskin, maksaa lainasta korkoja.  

Pitää asuntoa kunnossa, maksaa verot, remontit ym.

Tää vapaa matkustaja kuluttaa asuntoa. Lisää energiankulutusta ym asumisen kuluja.

Mikäli oma kumppani tuntuu vapaamatkustajalta, joka vain kuluttaa asuntoa, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Yhteen kannattaa muuttaa silloin, kun toisen läsnöolo tuntuu tervetulleelta, ihanalta asialta, joka parantaa omaakin elämänlaatua - mutta niin kauan kuin se tuntuu vain siltä, että toinen kuluttaa asuntoa, ei kannata todellakaan muuttaa yhteen. Ja niin kauan kuin toinen tuntuu vapaamatkustajalta niin kauan kuin ei maksa läsnäolostaan, ei kannata olla yhdessä.



Tuossa on parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden ero. Miettik

Kysyn sultakin saman mikä oli aiemmin esimerkkinä eli hirsilinna case.

Sä muutat siihen sun maksut on 900€ vuodessa asumisesta. Aiemmin olet maksanut 6000€ asumisesta per vuosi. Säästät 5100€/v..

Asunnon omistaja saa säästää 900€/ vuosi. Joka menee  asunnon remontoimiseen, koska 2 ihmistä kuluttaa enemmän kuin yksi..

Kummalle tää on taloudellisesti hyvä diili?

Meneekö tämä oikein?

Olen muuttamassa mieheni omistamaan taloon. Aion ostaa puolet ja luonnollisesti kaikki kulut puoliksi. Minusta se on selkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt on? Vaikka toinen omistaa asunnon, niin yhteisen asumisen aikana asumismenot on yhteisiä. Asunnon lainat ja muut omistamiseen liittyvät kulut asunnon omistajan. Yhtiövastike on verrattavissa vuokraan, taloyhtiölaina taas omistamiseen liittyvä. Itse en muuttaisi puolison omistamaan taloon tai asuntoon. 

Jos minä ostan uuden auton 50 000 €. Käytetään sitä yhdessä puoliksi molemmat yhtä paljon. Niin onko se reilu järjestely, että sinä maksat pelkästään bensat niiltä kilometreiltä mitä olet itse ajanut?

Minun mielestäni se olisi tosi epäreilu järjestely. Sinä hyötyisit tästä järjestelystä selvästi enemmän. Asunnon ollessa kyseessä tilanne on täysin sama.

Ei y

Toivottavasti oikeasti ymmärrät kuinka tyhmä esimerkkisi on?

Onko televisio pakollinen, tarvitseeko pienituloisten maksaa televisiosta 5-600€ jokatapauksessa per kk?

Tosi monella on vahvasti sellainen mielikuva, että se puolison omistusasuntoon muuttava on hyvin pienituloinen ja se omistusasunnon omistaja on suurituloinen.

Eihän se välttämättä pidä paikkaansa! Asetelma voi olla jopa täysin päinvastainen. Se joka muuttaa puolison asuntoon saattaa yhtä hyvin olla suurituloisempi henkilö pariskunnasta. Tässä keskustelussa pitäisi selkeästi miettiä sitä onko kyseessä taloudellisesti tasaveroiseta pariskunnasta. Sehän on ihan erilainen tilanne jos toinen on tukien varassa elävä opiskelija ja toinen suurituloinen työssäkäyvä.

Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin olettaa tilanteen olevan sellainen, että molemat käy tavallisissa töissä ja maksaa itse elämisensä. Eikä kumpikaan ole taloudellisesti erityisen tiukilla. Silloin minusta on ihan kohtuullista, että molemmat panostaa siihen yhteiseen talouteen samanlaisella rahamäärällä joka kuukausi.

En ole trolli. Omassa tuttavapiirissäni on kaksikin naista, jotka päätyivät käytännössö kadulle asuttuaan pitkään miehen nurkissa ilman mitään juridista sopimusta. Toisen avomies joutui hoitokotiin ja miehen poika heitti avovaimon ulos. Toisessa tapauksessa nainen joutui pakenemaan väkivaltaista avopuolisoa ja sai mukaansa lähinnä vaatteet maksettuaan vuosia talon laskuja. Naiset ovat uskomattoman sinisilmäisiä rakastuneina.

Vierailija kirjoitti:

En ole trolli. Omassa tuttavapiirissäni on kaksikin naista, jotka päätyivät käytännössö kadulle asuttuaan pitkään miehen nurkissa ilman mitään juridista sopimusta. Toisen avomies joutui hoitokotiin ja miehen poika heitti avovaimon ulos. Toisessa tapauksessa nainen joutui pakenemaan väkivaltaista avopuolisoa ja sai mukaansa lähinnä vaatteet maksettuaan vuosia talon laskuja. Naiset ovat uskomattoman sinisilmäisiä rakastuneina.

Maksoivatko nämä naiset talon kuluja enemmän kuin olisivat maksaneet vuokraa on avainkysymys?

Jos he säästuvät rahallisesti kun muuttivat miehen luo miksi eivät säästäneet rahoja tai sijoittaneet niitä?