Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Tekikö äitinsä itsemurhan?
Ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tää keskustelu nyt vaan aiheuttaa sen että ihan hävettää olla nainen, niin helvetinmoista paskaa täällä. Ja tätäkö on nyt se "äidinrakkaus"? Pitää olla biologisesti oma tai muuten et merkkaa paskan vertaa? Ootte kuvottavia ja itsekeskeisiä. Aloittaja juurikin kaikista eniten koska ei tajua koko tilannetta edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei aloittaja tietää syyn käytökseen. Toisella on molemmat vanhemmat ja tällä toisella on vain isä.
Nautitko aloittaja tilanteesta? Sun mukulalla on kaksi vanhempaa, ja toisella on vain yksi. Siltä vaikuttaa, että saat siitä kiksit. Nyt esiinnyt marttyyrina täällä.
Minua ainakin huvittaa miten täällä oikeutetaan kiusaamista sillä että itsellä on paha olla.
Ongelma on tullut siitä, että lasta kohdellaan eri tavalla.
Eihän kohdella, vaan lapsi vaan luulee olevansa muiden yläpuolella ja oikeutettu purkamaan omaa pahaa oloaan muihin.
Kyllä tuosta aloituksesta on minusta selkeästi luettavissa, että lapsia kohdellaan eri tavalla. Toisella on kaksi vanhempaa, toisella vain yksi vaikka näin ei tarvitsisi olla. Sehän lukee aloituksen otsikossakin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kouluikäiselle selittänyt, että rakastat lasta kuin oikea äiti ja että mikäli lapsi haluaa niin voi kutsua sinua äidiksi. Vai selitätkö olevasi vain perheen toinen aikuinen...
Siis että mua ärsyttää miehen tapa sanoa lapselle "aikuinen käski sinut nyt nukkumaan" "tuo ne tussit nyt aikuiselle" "aikuinen käski nyt pukemaan" .
Sanoo itsestään tuota sanaa eikä sanaa isä tai iskä.
Kysyin miksi teet noin niin sanoi että päiväkodissa sanotaan niin niin lapsi tottelee. Ei vaan pysty sanomaan sitä isä tai iskä sanaa. Lapsi on edellisestä suhteesta,ei minun mutta silti se ärsyttää kun pitää puhua itsestään sanalla aikuinen.
Minä varmaan huomauttaisin, että oikea aikuinen myös tuntee yksilön ensimmäisen persoonan ja käyttää sitä itsestään.
Monetkin ihmiset merkkaa paljonkin mutta oma biologinen lapsi on asteikolla kärjessä eikä siihen pääse kukaan muu. Vieraat lapset ovat ok mutta ei tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.
Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.
Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.
Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.
On muutkin menettäneet läheisiään, mutta eivät silti ala kiusaamaan muita. Ei sillä orpouskaan oikeuta kiusaamaan vaikka miten kirvelisi. Jos ei pysty käsittelemään omia vaikeuksiaan muuten kuin kiusaamalla, kannattaa hakea apua.
Avun hakeminen ei ole häpeä, vaan vahvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä kostautuu hänelle. Ei taida järki paljoa päätä pakottaa kun vielä koululaisena on noin pikkulapsen tasolla että luulee olevansa etuoikeutettu kiusaamaan muita. No, eiköhän koulun ryhmädynamiikka hoida asian kun alkaa höpöjuttuineen muitakin kiusaamaan. Voi tulla yksinäiset vuodet jo ala-asteella.
Melkein jokainen kiusaa jossakin vaiheessa sisarustaan. Ei se tarkoita ettei osaisi olla kaverien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä nyt kohdellaan lasta eriarvoisesti? Onko ap vienyt äidin lapselta? Olette oksettavia kun pidätte adoptiota jonain selviönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.
Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.
Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.
Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.
Eli siis kiusaaminen pitää jättää huomiotta ja hiljaisesti hyväksyä jos kiusaaja on orpo tai kokenut vaikeita asioita?
Mitä aktuaalista nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yrität sheimata lanttulääkärillä käyntiä? Ei sillä että tässä välttämättä lääkäriä tarvittaisiin, psyka tai kuraattori riittää hyvin?
Luuletteko tosiaan, että perheongelmat kuuluvat koulukuraattorille? Joo ei kuulu. Mutta jos koululainen kokee olonsa/vointinsa/perheensä huonoksi, niin hän voi itse tulla hakemaan apua kuraattorilta ahdistukseensa.
Ehkä tätä lasta voitaisiin parhaiten auttaa hänen omassa perheessään. Paljon aitoa läheisyyttä ja rakkautta sekä isän että äidin kanssa, niin että hän saisi kokemuksen siitä että hänelläkin on kaksi vanhempaa.
Ammattiauttajilla on omat taitonsa, mutta rakastavaa vanhempaa eivät he mitenkään voi korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän juuri yritetään auttaa AP:tä saamaan perheensä asiat sille mallille, että lapsen ei tarvitsisi purkaa pahaa oloaan sisaruksen. Paljon hyviä ehdotuksia on tullut, mutta onko ap tarttunut yhteenkään? En ainakaan ole huomannut...
Ou, en tiennytkään että minulla on oikeus olla ilkeä muille koska isäni kuoli kun olin nuori. Kiva tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.
Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.
Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.
Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.
Eli siis kiusaaminen pitä
Ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Mutta pitää lähteä ratkomaan asiaa siitä henkilöstä käsin, joka on rikki mennyt. Vanhemmalle lapselle paljon rakkautta, huomiota ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on eri tilanne kuin erossa, jossa ei tarvitse korvata lapsen omaa äitiä. Äitinsä menettänyt lapsi haluaisi varmasti kokea, että olet hänellekin äiti kuten pikkusisarukselle. Adoptio voisi auttaa.
No eihän ap voi edes harkita adoptiota koska sitten osa perinnöstä menisi adoptiolapselle, paistaahan se ketjusta läpi että miehen lapsi ylimääräinen riesa.
Minusta taas kuulosti siltä että isovanhempien puolelta lapselle olisi tulossa perintöä ja ap ei halua sitä lapselta riistää adoptoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä nyt kohdellaan lasta eriarvoisesti? Onko ap vienyt äidin lapselta? Olette oksettavia kun pidätte adoptiota jonain selviönä.
Adoptio ei ole keskustelun keskiössä vaan äitiys ja sen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt peli menetetty. Kurjistat isompaa lasta hakemalla hänestä vikoja sen sijaan, että osaisit ratkoa asian perheen kesken.
Nyt vaikuttais, että ap:n perhe on oma lapsi ja oman lapsen isä. Tuo kamala koululainen tarttis lanttulääkäriä. Tosiasiassa ap tarttee lanttulääkäriä.
Ap on kylläkin puhunut lapsesta hyvin ymmärtävään sävyyn, huolestuneena ja rakkaudella. Jotkut ilmeisesti vaan peilaavat kaiken oman mustan sydämensä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.
Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.
Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.
Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.
Kenenkään ei todellakaan tarvitse kestää kiusaamista tai muuta huonoa käytöstä siksi että toisella on ollut vaikeaa.
Kärsimysten kunnioitus ei liity kiusaamisen hyväksymiseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ou, en tiennytkään että minulla on oikeus olla ilkeä muille koska isäni kuoli kun olin nuori. Kiva tietää.
No melko ilkeältähän sinä kuulostatkin, oletpa sitten ollut siihen oikeutettu tai et.
Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.
Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.
Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.