Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Puuttuisin hellästi mutta tiukasti. Tekisin selväksi että ei ole ok, mutta ohjaisin lapsen ammattiavun piiriin. Käyttäytyykö lapsi samoin koulussa muita lapsia kohtaan? Voisko koulusta saada apua?
Minä ohjaisin tämän ilkeän äitipuolen ammattiavun piiriin. Ei ole normaalia morkata perheenjäsentä keskustelupalstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Lapsi ei ole ap:n lapsi, miksi hänen pitäisi pakottautua äidiksi tälle? Ja että lapsen pitäisi kutsuakkin äidiksi, ei hyvää päivää... Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin lempeästi ohjaisin että en ole lapsen äiti. Oma lapsi on aina oma lapsi, miehen lapsille ei tietenkään olla ilkeitä ja perustarpeet hoidetaan, mutta ei mihinkään äitileikkiin tarvii alkaa.
On surullista, miten lapsen omalle äidille kävi, mut miksi olisi apn velvollisuus esittää äitiä????? Kaikilla ei ole kaikkea, jotkut syntyy köyhinä ja jotkut yksinhuoltajille ilman isää yms. Jos toisen naisen lapsi kiusaisi mun lasta niin pistäisin sille stopin ja tiukasti sanoisin että ei kiusata.
Juuri näin ja se on puhdasta biologiaa. Omalle lapselle ollaan leijonaemo, vieraan naisen lapselle omalla reviirillä tehdään säännöt. Viidakon laki pätee myös nykyään, olemme pohjimmiltamme luontokappaleita ja turha sitä on kiistää. Tietenkin sen verran kohtelias pitää olla, ettei toimita ilkeästi puolison lapsia kohtaan, mutta ei niitä omaksi tarvi ottaa ja äidiksi alkaa.
Samanlaisia ne lapset ois vaikka olisit molempien biologinen äiti, se on tuo ikä ja ikäero, pieni koululainen on omasta mielestään niin iso ja itsenäinen. Meillä 10v ja7v, pikkusisko on vauva tai äidin apina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Lapsi ei ole ap:n lapsi, miksi hänen pitäisi pakottautua äidiksi tälle? Ja että lapsen pitäisi kutsuakkin äidiksi, ei hyvää päivää... Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin lempeästi ohjaisin että en ole lapsen äiti. Oma lapsi on aina oma lapsi, miehen lapsille ei tietenkään olla ilkeitä ja perustarpeet hoidetaan, mutta ei mihinkään äitileikkiin tarvii alkaa.
On surullista, miten lapsen omalle äidille kävi, mut miksi olisi apn velvollisuus esittää äitiä????? Kaikilla ei ole kaikkea, jotkut syntyy köyhinä ja jotkut yksinhuoltajille ilman isää yms. Jos toisen naisen lapsi kiusaisi mun lasta niin pistäisin sille stopin ja tiukasti sanoisin että ei kiusata.
Juuri näin ja se on puhdasta biologiaa. Omalle lapselle ollaan leijonaemo, vieraan naisen lapselle omalla reviirillä tehdään säännöt. Viidakon laki pätee myös nykyään, olemme pohjimmil
---
Tämä selvä. Älkää hyvät äidit ja isät ottako uutta kotiintunkeutujaa pilaamaan lapsenne elämää.
Stoppi tuollaiselle käytökselle. Ei ole pienemmän vika että isomman äiti kuoli, joten hänen ei pidä siitä kärsiä että isommalla on paha olo. Perheneuvolasta tai koulusta voinee aloittaa.
On iso ero onko lapsi OMA vai toisen. Tuo vanhempi lapsi on menettänyt äitinsä eikö toista tule koskaan saamaan. Ap on äiti omalle lapselleen. Jos tämä pari joskus eroaa niin orpo lapsi ei saa sitäkään vähää äidin korviketta mitä nyt. Kukaan ei häntä lapseksensa tule huolimaan. Ehkä joku lapsettomuudesta kärsivä pariskunta voi lapsen adoptoida itselleen mutta isän täytyy sitten väistyä.
Ole sille lapselle toinen äiti eikä mikään toinen aikuinen! Älä kuitenkaan pakota sanomaan äidiksi, mutta kerro että pitäisit siitä. Pyydä läheisiä tukemaan äiti-lapsi-suhdettanne.
Kyllästyikö äiti tähän vanhempaan lapseen ja kuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Lapsi ei ole ap:n lapsi, miksi hänen pitäisi pakottautua äidiksi tälle? Ja että lapsen pitäisi kutsuakkin äidiksi, ei hyvää päivää... Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin lempeästi ohjaisin että en ole lapsen äiti. Oma lapsi on aina oma lapsi, miehen lapsille ei tietenkään olla ilkeitä ja perustarpeet hoidetaan, mutta ei mihinkään äitileikkiin tarvii alkaa.
On surullista, miten lapsen omalle äidille kävi, mut miksi olisi apn velvollisuus esittää äitiä????? Kaikilla ei ole kaikkea, jotkut syntyy köyhinä ja jotkut yksinhuoltajille ilman isää yms. Jos toisen naisen lapsi kiusaisi mun lasta niin pistäisin sille stopin ja tiukasti sanoisin että ei kiusata.
Juuri näin ja se on puhdasta biologiaa. Omalle lapselle ollaan leijonaemo, vieraan naisen lapselle omalla reviirillä tehdään säännöt. Vi
Näin on ja kukaan fiksu ei huoli puolisoa jonka täytyy pakonomaisesti lisääntyä. Viidakon eläimeen voi rinnastaa sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ole sille lapselle toinen äiti eikä mikään toinen aikuinen! Älä kuitenkaan pakota sanomaan äidiksi, mutta kerro että pitäisit siitä. Pyydä läheisiä tukemaan äiti-lapsi-suhdettanne.
Lapselle on vaikeaa olla toinen äiti jos lapsi ei itse sitä huoli. Olen itse ollut se lapsi.
Lapsi varmasti tulee äitiinsä ja on siksi noin hankala sisaruksensa elämän pilaaja.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Lapsi ei ole ap:n lapsi, miksi hänen pitäisi pakottautua äidiksi tälle? Ja että lapsen pitäisi kutsuakkin äidiksi, ei hyvää päivää... Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin lempeästi ohjaisin että en ole lapsen äiti. Oma lapsi on aina oma lapsi, miehen lapsille ei tietenkään olla ilkeitä ja perustarpeet hoidetaan, mutta ei mihinkään äitileikkiin tarvii alkaa.
On surullista, miten lapsen omalle äidille kävi, mut miksi olisi apn velvollisuus esittää äitiä????? Kaikilla ei ole kaikkea, jotkut syntyy köyhinä ja jotkut yksinhuoltajille ilman isää yms. Jos toisen naisen lapsi kiusaisi mun lasta niin pistäisin sille stopin ja tiukasti sanoisin että ei kiusata.
Ai saatana. Eikö se nyt olekaan että äiti on se lapsen tärkein ihminen?? Vähän väliä sun kaltaiset akat mussuttaa siitä että miten äiti on se tärkein ja tuolla lapsella ei ole ketään jota voisi äidiksi sanoa. Vai onko tää sun mielestä jotenkin selektiivistä? Toivottavasti et tule lisääntymään/sun nykyiset lapset tulee tulevaisuudessa dumppaamaan sut koska oot helkkarin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on eri tilanne kuin erossa, jossa ei tarvitse korvata lapsen omaa äitiä. Äitinsä menettänyt lapsi haluaisi varmasti kokea, että olet hänellekin äiti kuten pikkusisarukselle. Adoptio voisi auttaa.
No eihän ap voi edes harkita adoptiota koska sitten osa perinnöstä menisi adoptiolapselle, paistaahan se ketjusta läpi että miehen lapsi ylimääräinen riesa.
Tässähän on nyt peli menetetty. Kurjistat isompaa lasta hakemalla hänestä vikoja sen sijaan, että osaisit ratkoa asian perheen kesken.
Nyt vaikuttais, että ap:n perhe on oma lapsi ja oman lapsen isä. Tuo kamala koululainen tarttis lanttulääkäriä. Tosiasiassa ap tarttee lanttulääkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on eri tilanne kuin erossa, jossa ei tarvitse korvata lapsen omaa äitiä. Äitinsä menettänyt lapsi haluaisi varmasti kokea, että olet hänellekin äiti kuten pikkusisarukselle. Adoptio voisi auttaa.
No eihän ap voi edes harkita adoptiota koska sitten osa perinnöstä menisi adoptiolapselle, paistaahan se ketjusta läpi että miehen lapsi ylimääräinen riesa.
Adoptio ei ole ap:n päätettävissä vaan lapsen isän ja oikeuden.
Minusta on ihan fiksua odottaa adoptioasian kanssa jos ei ole varma. Adoptio on pysyvä eikä sitä voi peruuttaa. Siksi olisi hyvä kuulla myös ison lapsen oma mielipide.
Olisiko tämä vanhempi lapsi mahdollista sijoittaa kodin ulkopuolelle asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt peli menetetty. Kurjistat isompaa lasta hakemalla hänestä vikoja sen sijaan, että osaisit ratkoa asian perheen kesken.
Nyt vaikuttais, että ap:n perhe on oma lapsi ja oman lapsen isä. Tuo kamala koululainen tarttis lanttulääkäriä. Tosiasiassa ap tarttee lanttulääkäriä.
Niin. Lapsi tosiaan tarvitsee sitä lanttulääkäriä jos oireilee omaa pahaa oloaan muita kiusaamalla ja menee lukkoon jos joku yrittää puhua asiasta hänen kanssaan.
Miksi yrität sheimata lanttulääkärillä käyntiä? Ei sillä että tässä välttämättä lääkäriä tarvittaisiin, psyka tai kuraattori riittää hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Lapsi ei ole ap:n lapsi, miksi hänen pitäisi pakottautua äidiksi tälle? Ja että lapsen pitäisi kutsuakkin äidiksi, ei hyvää päivää... Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin lempeästi ohjaisin että en ole lapsen äiti. Oma lapsi on aina oma lapsi, miehen lapsille ei tietenkään olla ilkeitä ja perustarpeet hoidetaan, mutta ei mihinkään äitileikkiin tarvii alkaa.
On surullista, miten lapsen omalle äidille kävi, mut miksi olisi apn velvollisuus esittää äitiä????? Kaikilla ei ole kaikkea, jotkut syntyy köyhinä ja jotkut yksinhuoltajille ilman isää yms. Jos toisen naisen lapsi kiusaisi mun lasta niin pistäisin sille stopin ja tiukasti sanoisin että ei kiusata.
Kyseessä ei ole toisen naisen lapsi, vaan oman miehen lapsi, joka on jo pienenä jäänyt äidittömäksi.
Aikuinen, joka tuossa tilanteessa ajattelee lasta ensisijaisesti sen toisen naisen kautta, on itse jäänyt lapsen tasolle ja nyt kilpailee omalla mentaalisella tasollaan poloisen puoliorvon kanssa miehestä.
Huhhuh! Kyllähän adoptiovanhemmatkin on äitejä ja isiä, miksi ei siis puolison lapselle voisi olla, kun tämä sitä niin kaipaa?!