Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.

Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.

Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.

Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.

Kenenkään ei todellakaan

Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, mutta myöskin jokaisen kannattaa katsoa vähän isompaa kuvaa. Jos kaverilta on kuollut äiti ja sinulla on paha mieli kun kaveri sanoa töksäytti, voit sinä ehkä niellä sen pahan mielen.

Jotkut ihmiset jostain kumman syystä luulee että vaikeat kokemukset tai menetykset oikeuttaa huonoon käytökseen tai kiusaamiseen. Huomaahan sen täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Monetkin ihmiset merkkaa paljonkin mutta oma biologinen lapsi on asteikolla kärjessä eikä siihen pääse kukaan muu. Vieraat lapset ovat ok mutta ei tärkeitä.

Mee roskiin siitä mussuttamasta. Kaikki eivät pysty saada biologisia lapsia mutta ovat silti vanhempia. 

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys ei oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin.

Jestas teidän lumihiutaleiden suhteettomuudentajua. Aina tärkein on se minäminäminä ja minun paha oloni. Vaikka toinen neliraajahalvaantuisi, niin minä. Kun minua loukattiin.

Entisaikaan sekä lapset että aikuiset tajusivat luonnostaan, että ihmisillä saattoi olla oikeita ongelmia. Vanhemman kuolema, vakava sairaus, mitä näitä olikaan: Ehkä ei ollut kauhean hyviä keinoja käsitellä niitä ongelmia, mutta ainakin oli tiettyä kunnioitusta toisten kärsimystä kohtaan. Jos oltaisiin alettu ulista miten paha mieli minulle tulee kun toinen kipuilee orpouttaan, sivustaseuraajat olisivat hävenneet ja huolella.

Se oli sellaista henkistä talkoohenkeä. Tuetaan niitä, joilta oikeasti puuttuu jotain tärkeää.

Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, mutta myöskin jokaisen kannattaa katsoa vähän isompaa kuvaa. Jos kaverilta on kuollut äiti ja sinulla on paha mieli kun kaveri sanoa töksäytti, voit sinä ehkä niellä sen pahan mielen.

Kaveri varmaan tajuaisi pyytää töksäytystään myöhemmin anteeksi. Niin ainakin oikea kaveri tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Monetkin ihmiset merkkaa paljonkin mutta oma biologinen lapsi on asteikolla kärjessä eikä siihen pääse kukaan muu. Vieraat lapset ovat ok mutta ei tärkeitä.

Kyllä, oma biologinen äiti on aina ykkönen, vaikka kuollutkin. Mikään vieras iskän naikkonen saman katon alle pakotettuna ei tule ajamaan samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluikäiselle selittänyt, että rakastat lasta kuin oikea äiti ja että mikäli lapsi haluaa niin voi kutsua sinua äidiksi. Vai selitätkö olevasi vain perheen toinen aikuinen...

 

 

Mitä jos näin ei ole? Aapeehän ei ole äiti vaan perheen toinen aikuinen.

Vaikka siksi ettei tällä lapsella ole äitiä, koska äiti on kuollut. Miksei voi olla äiti myös tälle toiselle. En ymmärrä tuollaista julmuutta pientä puoli orpoa lasta kohtaan 

Vierailija kirjoitti:

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Jos lapsen kotona on joku vieras ihminen, miksei häneen joko tutustuta tai sitten kohteliaasti saateta asunnosta ulos?

Onpa aivan sysimusta keskustelu. Ap: kaikki eivät ole yhtä kamalia ihmisiä kuin nämä räkättäjät täällä. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseenne, toivottavasti asiat järjestyvät.

Muut: kun ihminen tulee pyytämään neuvoa vaikeaan tilanteeseen niin häntä voisi edes yrittää kohdella ihmisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tätä lasta voitaisiin parhaiten auttaa hänen omassa perheessään. Paljon aitoa läheisyyttä ja rakkautta sekä isän että äidin kanssa, niin että hän saisi kokemuksen siitä että hänelläkin on kaksi vanhempaa.

Ammattiauttajilla on omat taitonsa, mutta rakastavaa vanhempaa eivät he mitenkään voi korvata.

Minkä äidin?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset jostain kumman syystä luulee että vaikeat kokemukset tai menetykset oikeuttaa huonoon käytökseen tai kiusaamiseen. Huomaahan sen täälläkin.

Tälle on sanakin. Empatia. Tosin kysymys ei ole oikeuttamisesta vaan ymmärryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tätä lasta voitaisiin parhaiten auttaa hänen omassa perheessään. Paljon aitoa läheisyyttä ja rakkautta sekä isän että äidin kanssa, niin että hän saisi kokemuksen siitä että hänelläkin on kaksi vanhempaa.

Ammattiauttajilla on omat taitonsa, mutta rakastavaa vanhempaa eivät he mitenkään voi korvata.

Minkä äidin?

Aloittajan. Hän itse on kertonut olevansa monella tavalla äiti, ja kysellyt kuinka voisi olla sitä vielä enemmän. Miksi en siis kutsuisi häntä äidiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Jos lapsen kotona on joku vieras ihminen, miksei häneen joko tutustuta tai sitten kohteliaasti saateta asunnosta ulos?

Koska lapsi päättää, haluaako hän tutustua tähän vieraaseen. Sitä ei voi kukaan ulkopuolinen pakottaa. Jos ei onnistu, ohjaisin vieraan kohteliaasti ulos.

No min ex-mies sanoi että rakastan sua enemmän kun omia lapsiani ! Se oli aivan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla lapseen yhteys, joka ei riipu roolista perheessä? Nyt ei kysytä sitä, katsotaanko illalla telkkaria tai teetkö aamupalaa. Vaan siitä, teettekö asioita kahdestaan lapsen kanssa ja osoitatko lapselle samaa hellyyttä kuin biologiselle lapsellesi? Halaatko, sipaisetko/pörrötätkö hiuksia hellästi jne? Sanotko usein rakastavasi lasta tai käytätkö mitään hellittelynimiä? Kehutko paljon?

Yhteyttä voi luoda myös muuten puheissa, etsi asioita jotka ovat teille yhteisiä ja rakenna pientä "salaliittolaisuutta". Ei tietenkään mitään muusta perheestä vieraannuttamista, mutta jotain "hei tuutko mun kanssa pelaamaan sulista, kun me ollaan niin hyvä tiimi/ostin nyt tätä uutta paahtoleipää, kun me kaksi ollaan tällaisia paahtisfaneja/postissa tuli aku ankka, mäkin tykkäsin näistä tosi paljon sun ikäisenä, ollaan kummatkin tämmöisiä sarjisfaneja" jne.

Sama tuli mieleen. En lukenut koko ketjua, mutta onko ap vastannut tuohon? Näennäinen yhtäläinen asema perheessä ja tasapuolinen kohtelu on helppo toteuttaa, voi tuntua siltä että kaikki on ok jos kummankin lapsen kanssa vietetään aikaa. Mutta tällaisilla huomioivilla eleillä on iso merkitys siinä, tunteeko lapsi olonsa yhtä tärkeäksi kuin toinen sisarus.

Tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä käsitellä biologisen äidin poismenoa myös esimerkiksi koulupsykologilla. Joskus tuollaiset asiat alkavat painaa vasta kouluiässä ja silloin on hyvä, jos lapsi saa asiantuntevaa apua niiden käsittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Jos lapsen kotona on joku vieras ihminen, miksei häneen joko tutustuta tai sitten kohteliaasti saateta asunnosta ulos?

Olen siitä samaa mieltä että varmaan tuo vanhempi lapsi myrkyttää ilmapiirin ja tekisi hyvää olla mahd kaukana siitä.

Mikäli koti on myös naisen maksama, on tämä lapsi muiden nurkissa ja hänen tulisi poistua tavalla tai toisella. Ehkä samalla kuin äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tätä lasta voitaisiin parhaiten auttaa hänen omassa perheessään. Paljon aitoa läheisyyttä ja rakkautta sekä isän että äidin kanssa, niin että hän saisi kokemuksen siitä että hänelläkin on kaksi vanhempaa.

Ammattiauttajilla on omat taitonsa, mutta rakastavaa vanhempaa eivät he mitenkään voi korvata.

Minkä äidin?

Aloittajan. Hän itse on kertonut olevansa monella tavalla äiti, ja kysellyt kuinka voisi olla sitä vielä enemmän. Miksi en siis kutsuisi häntä äidiksi?

Ei hän ole isomman lapsen äiti. Ei nyt eikä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluikäiselle selittänyt, että rakastat lasta kuin oikea äiti ja että mikäli lapsi haluaa niin voi kutsua sinua äidiksi. Vai selitätkö olevasi vain perheen toinen aikuinen...

 

 

Mitä jos näin ei ole? Aapeehän ei ole äiti vaan perheen toinen aikuinen.

Se nainen joka hoitaa, on vallan hyvin äiti. Vrt esim adoptio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Jos lapsen kotona on joku vieras ihminen, miksei häneen joko tutustuta tai sitten kohteliaasti saateta asunnosta ulos?

Koska lapsi päättää, haluaako hän tutustua tähän vieraaseen. Sitä ei voi kukaan ulkopuolinen pakottaa. Jos ei onnistu, ohjaisin vieraan kohteliaasti ulos.

En ole nyt ihan varma, onko heidän asunnossaan tällaista vierasta. Ap ainakin kertoi sanomansa ihmisille, että hänellä on kaksi lasta, ja myös lapsi esittelee hänet kavereilleen äitinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän tulee huolehtia siitä että lapsella hyväksytty olo. Ei vieraiden ihmisten.

Jos lapsen kotona on joku vieras ihminen, miksei häneen joko tutustuta tai sitten kohteliaasti saateta asunnosta ulos?

Olen siitä samaa mieltä että varmaan tuo vanhempi lapsi myrkyttää ilmapiirin ja tekisi hyvää olla mahd kaukana siitä.

Mikäli koti on myös naisen maksama, on tämä lapsi muiden nurkissa ja hänen tulisi poistua tavalla tai toisella. Ehkä samalla kuin äitinsä.

Oikeasti, katsokaa nyt herranjumala peiliin. Kuinka paha ihmisen pitää olla että tuollaista kirjoittaa? Sisimmässä täytyy olla todella huono olla.