Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän iäkkäiden vanhempienne kauppa-asiat hoidetaan, jos eivät pysty itse käymään kaupassa?
20.02.2024 |
80-v isäni kanssa on tultu siihen pisteeseen, ettei osaa tilata verkkokaupasta, koska ei osaa käyttää enää pankkitunnuksia. Kauppaan ei pysty lähtemään liikkumisvaikeuksien vuoksi. Kotihoidon kautta sai kauppapalvelun, mutta se ei suju, kun ei osaa tilata tavaroita näkemättä.
En pysty itse välimatkan takia jatkuvasti käymään kaupassa hänelle, jokin muu ratkaisu tarvittaisiin. Verkkokauppa voisi muuten onnistua vielä, koska siinä "näkee" tavarat, mutta mistään ei näytä saavan tilattua siten, että maksettaisiin toimitettaessa tai laskulla.
Kommentit (85)
Meillä mummo asuu maalla ja naapuri käyttää kaupassa kerran viikossa. Vanhanaikainen elämä on tuommoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isän nyt pitää vain oppia, että jos ei itse pysty niin sitten muut hoitaa homman omalla tavallaan.
Tuo vanhuksissa on ikävää kun on tottuneet saamaan kaiken. Hyppyytetään muita miten sattuu ja ollaan tyytymättömiä, vaikka muut yrittää asioita hoitaa. Silloin pitää olla ilman ruokaa vähän aikaa niin tulee kiitollisuutta.
Samaa mieltä. Jos ei itse pysty, on hyväksyttävä tosiasiat ja oltava kiitollinen, että asioita hoidetaan, vaikka niitä tehtäisiin eri tavalla.
Minun äidilläni on muistisairaus ja hän ei ole nykyään kiitollinen tai tyytyväinen mistään. Teinpä miten hyvänsä tai miten paljon hyvänsä, aina hän löytää jotain valittamista. Kuuluu kaiketi sairauteen ja siihen, ettei sitä itse näytä ymmärtävän, mutta silti erittäin raskas
No, meillä taas äidillä ei ole mitään ongelmia muistin suhteen, mutta silti hän löytää valittamista jokaisesta asiasta, mitä hänen hyväkseen teemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isän nyt pitää vain oppia, että jos ei itse pysty niin sitten muut hoitaa homman omalla tavallaan.
Tuo vanhuksissa on ikävää kun on tottuneet saamaan kaiken. Hyppyytetään muita miten sattuu ja ollaan tyytymättömiä, vaikka muut yrittää asioita hoitaa. Silloin pitää olla ilman ruokaa vähän aikaa niin tulee kiitollisuutta.
Samaa mieltä. Jos ei itse pysty, on hyväksyttävä tosiasiat ja oltava kiitollinen, että asioita hoidetaan, vaikka niitä tehtäisiin eri tavalla.
Minun äidilläni on muistisairaus ja hän ei ole nykyään kiitollinen tai tyytyväinen mistään. Teinpä miten hyvänsä tai miten paljon hyvänsä, aina hän löytää jotain valittamista. Kuuluu kaiketi sairauteen ja siihen, ettei sitä itse näytä ymmärtävän, mutta silti erittäin raskas
Minä en osaa 6-kymppisenä pilkkoa edes tomaattia oikealla tavalla iäkkään äitini mielestä. Kaiken neuvoo edelleen, ja kaikki pitäisi tehdä juuri sillä tavalla kuin hän itse on aina tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo asuu maalla ja naapuri käyttää kaupassa kerran viikossa. Vanhanaikainen elämä on tuommoista.
Mikä teillä on varasuunnitelma sen suhteen, jos naapuri ei joku viikko pystykään käyttämään mummoa kaupassa?
Tutustukaapa tähän - eihän tämä kaikkia auta, mutta joku voi saada tästä apua
Sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua voidaan myöntää, jos
- sinulla on pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia, jotka johtuvat toimintakykysi alenemisesta (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen), mutta vaikeavammaisuuden kriteerit kuljetuspalvelun osalta eivät täyty
- liikkumista tukevat palvelut mahdollistavat sinulle kotona asumisen sekä edistävät toimintakykyäsi, selviytymistäsi ja sosiaalista vuorovaikutustasi arjessa
- liikkumisesi ei riittävästi mahdollistu omaisten tai läheisten kuljetusavulla ja
- sinulla on päivittäin käytössääsi liikkumisen apuvälineitä tai liikkumiskykysi on muulla tavalla merkittävästi alentunut.
Sosiaalihuoltolain mukaista palvelua myönnetään kalenterivuodelle varattujen määrärahojen puitteissa. Päätös palvelusta perustuu sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan tekemään kokonaisvaltaiseen arvioon hakijan toimintakyvystä ja taloudellisesta tilanteesta. Palvelu on tarkoitettu turvaamaan kaikkein pienituloisimpien henkilöiden välttämätön liikkuminen.
Olen sivusta seurannut, miten täällä pienellä paikkakunnalla taksit avustavat ostoksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos sinulla on oikeus käyttää isän pankkitiliä niin hoida sinä verkkokaupan maksu isän tililtä omilla tunnuksillasi. Eli vaikka puhelimessa juttelette ja isä luettelee sinulle mitä tarvii (on tehnyt vaikka verkkokauppaan leikki tilauksen ja luettelee siitä) ja sinä tilaat ja maksat. Tietysti vielä helpompaa jos isä voisi tehdä tilauksen muuten valmiiksi ja tallentaa jotenkin niin että sinä avaisit tilauksen, tarkistaisit (ettei muistisairas tilaa jotain sairauden takia väärin) ja hoitaisit loppuun.
Ei ole oikeutta pankkitilille. Mutta tuo toinen ehdotus ehkä voisi onnistua. Tosin on hyvin vaikea matkan päästä tietää onko siellä jääkaapissa jo valmiiksi 7 kpl maitoja ja sitten ei yhtään oikeaa ruokaa.
Mutta kiitos kovasti kaikille vastanneille, kiinnosti tietää miten muut näitä hoitavat. En saa oikein keltään apua isän asioiden miettimisessä
Ennen kuin olette siinä pisteessä, että tarvitaan oikeasti edunvalvontaa, niin nuo pankkiasiat kannattaisi järjestää kuntoon. Isä voi vaikka avata jonkun eri tilin kauppa-asiointia varten ja laittaa sinne jonkun isomman talletuksen alkuun ja sitten säännöllinen kuukausitalletus sen verran, mikä on arvioitu kulutus kuukaudessa. Sinulle käyttöoikeus tuohon tiliin, että voit maksaa ne verkko-ostokset suoraan isän tililtä. Tai vaihtoehtoisesti jos maksat omalla kortilla, niin voit jälkeenpäin veloittaa isän tiliä.
Jos isä haluaa valita ostokset itse, niin yksi mahdollisuus olisi pyytää (pientä korvausta vastaan) apua joltain naapurilta. Naapuri voisi yhdessä isän kanssa tarkistaa tilanteen jääkaapista ja ruksittaa verkkokaupasta ostoslistan. Siellä kai voi sen ostoslistan tallettaa niin että ap voi sen talletetun listan mukaan ne ostokset tehdä ja maksaa?
Miten kaikki juoksevat raha-asiat on järjestetty? Nekin kannattaa miettiä valmiiksi. Siinä vaiheessa kun äidilläni eteni muistisairaus siihen pisteeseen, että haettiin edunvalvontaa, hän oli jo maksanut jotain laskuja kahteen kertaan eri tililtä pidemmän aikaa ja piilotellut rahaa kotiinsa. Nostin usein pankkiautomaatista satoja euroja ja pelästyi kotona, että joku varastaa ja piilotteli niitä sitten ties minne jemmapaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen reippaasti yli 70v ja vielä pää ja jalatkin pelaavat. Kun mietin omien vanhempieni selviämistä ruokaostoksista 2000-luvun molemmin puolin niin kiitollinen kehityksestä! Täällä toimiin sekä S- että K-kauppapalvelu ja kolmantena voi Woltin kautta tilata K-marketeista. Koitan itse "pitää pääni kunnossa" käyttämällä nettiä päivittäin: uutiset, tv-ohjelmat ym. Koskaan ei toki voi tietää mitä tapahtuu. Olen introvertti mutta yhteydenpitoa naapureiden kanssa joilta voi pientä apua saada.
Mun 94v isäni hoksasi vähän aikaa sitten, että apteekkituotteitakin voi tilata Foodoran kautta. Toimitus tunnin sisällä tilauksesta. Ja 5 vuotta sitten ei olisi millään halunnut opetella tilaamaan päivittäistavaroitaan netin kautta Citymarketista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo asuu maalla ja naapuri käyttää kaupassa kerran viikossa. Vanhanaikainen elämä on tuommoista.
Mikä teillä on varasuunnitelma sen suhteen, jos naapuri ei joku viikko pystykään käyttämään mummoa kaupassa?
Meillä ei ole, mutta naapureilla on. Emme sekaannu äidin elämään, hän täyspäisenä ihmisenä tekee itse päätöksensä eikä ole yhden ainoan naapurin varassa. Toisaalta lähinaapuri tietää, että äiti on mainio talovahti ja kissanruokkija. En ole koskaan kysynyt, miten aikoo pärjätä, jos äiti ei enää osaa katsoa ulos ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
"Eikö äitisi tai yleensä vanhukset siis itse liiku enää ollenkaan itsenäisesti? Mene apteekkiin, torille kahtelemaan, käy tutuilla kylässä? "
Minun äitini esimerkiksi ei enää pysty liikkumaan itsenäisesti missään ilman apua. Avustettunakin vain erittäin vaikeasti, joten esimerkiksi kelataksiakaan ei voi käyttää kun eivät hae kotoa sisältä eikä itse pääse edes pihalle asti. Joten ainoa tapa on tilata ruuat jostain joko netin kautta tai soittamalla jos haluaa ne itse valita.
Niin että eivät kaikki vanhukset todellakaan liiku itsenäisesti.
Näin on ja minun äidilläni on matkaa lähimpään kauppaan 2 km ja varsinkin talvikeleillä on aivan toivotonta rollaattorin kanssa mennä sinne ja on se kesäkelilläkin hänelle liian pitkä matka kun saattaa alkaa huimaamaan yms. kesken matkan. Hän ei siis asu ydinkeskustassa ja asuu pikkupaikkakunnalla, jossa julkista liikennettä ei juurikaan ole, eikä hän luultavasti pääsisi bussiin edes sisälle, kun täälläpäin ei ole mitään matalalattiabusseja, vaan pitäisi kivuta portaat bussiin ja rollaattori vielä matkassa. Toki hän liikkuu joka päivä asuntonsa lähettyvillä, hän asuu rivitalossa todella kauniilla ja rauhallisella seudulla (siksi siellä edelleen asuukin) ja ympärillä on kivat kävelyreitit, joihin pääsee rollaattorin kanssa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eikö äitisi tai yleensä vanhukset siis itse liiku enää ollenkaan itsenäisesti? Mene apteekkiin, torille kahtelemaan, käy tutuilla kylässä? "
Minun äitini esimerkiksi ei enää pysty liikkumaan itsenäisesti missään ilman apua. Avustettunakin vain erittäin vaikeasti, joten esimerkiksi kelataksiakaan ei voi käyttää kun eivät hae kotoa sisältä eikä itse pääse edes pihalle asti. Joten ainoa tapa on tilata ruuat jostain joko netin kautta tai soittamalla jos haluaa ne itse valita.
Niin että eivät kaikki vanhukset todellakaan liiku itsenäisesti.
Koska vanhustenhoiva on mitä on, kannattaisi nyt panostaa äidin toimintakyvyn säilyttämiseen tai jopa parantamiseen. Tänä vuonna kotitalousvähennys on 60% ja sen voi saada myös omalle vanhemmalle ostetusta kotihoivasta, myös fysioterapeutin käynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kaupassa ja ostan lapulla olevat kamat. Teen neljännesvuosittain koonnoksen ja laskutan. Saa äiti nollakorkoista lainaa kvartaalin sisällä.
Minkä koonnoksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen reippaasti yli 70v ja vielä pää ja jalatkin pelaavat. Kun mietin omien vanhempieni selviämistä ruokaostoksista 2000-luvun molemmin puolin niin kiitollinen kehityksestä! Täällä toimiin sekä S- että K-kauppapalvelu ja kolmantena voi Woltin kautta tilata K-marketeista. Koitan itse "pitää pääni kunnossa" käyttämällä nettiä päivittäin: uutiset, tv-ohjelmat ym. Koskaan ei toki voi tietää mitä tapahtuu. Olen introvertti mutta yhteydenpitoa naapureiden kanssa joilta voi pientä apua saada.
Sen verran täytyisi kyllä iäkkäiden ihmisten pitää yhteyttä lähiympäristöön, että parempikuntoiselta naapurilta voi kysyä, ehtisikö hän tulla kääntämään seinäkellon kesäaikaan tai vaihtamaan keittiön palaneen lampun. Eivät työssä käyvät aikuiset lapset voi satojen kilometrien päästä kaikkea hoitaa.
Ja sen verran pitäisi opetella kukkaronnyörejä höllentämään, että maksaa naapurille vähän vaivanpalkkaa. Sen verran, että molemmille jää hyvä mieli ja kehtaa pyytää sen naapurin toistekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isän nyt pitää vain oppia, että jos ei itse pysty niin sitten muut hoitaa homman omalla tavallaan.
Tuo vanhuksissa on ikävää kun on tottuneet saamaan kaiken. Hyppyytetään muita miten sattuu ja ollaan tyytymättömiä, vaikka muut yrittää asioita hoitaa. Silloin pitää olla ilman ruokaa vähän aikaa niin tulee kiitollisuutta.
Samaa mieltä. Jos ei itse pysty, on hyväksyttävä tosiasiat ja oltava kiitollinen, että asioita hoidetaan, vaikka niitä tehtäisiin eri tavalla.
Minun äidilläni on muistisairaus ja hän ei ole nykyään kiitollinen tai tyytyväinen mistään. Teinpä miten hyvänsä tai miten paljon hyvänsä, aina hän löytää jotain valittamista. Kuuluu kaiketi sairauteen ja siihen, ettei sitä itse näytä ymmärtävän, mutta silti erittäin raskas
Edunvalvojan osa on kiittämätön. Minä sain äidiltäni kauheat huudot, kun vihdoin edunvalvojaksi päästyäni tilasin hänelle ruokapalvelusta lämpimän ruuan joka päivälle, kun hän itse oli raaskinut tilata vain kaksi ruokaa viikossa. Vielä kovempi meteli nousi, kun laitoin roskiin hänen kymmeniä vuosia vanhan takin, jonka kanssa hän talvella paleli, vaikka miniältään oli saanut hyvän talvitakin joululahjaksi. Kun sitten pakon edessä alkoi käyttää sitä miniän ostamaa takkia, niin ei tullut loppua sen takin kehumisesta, niin mukava ja lämmin se äidin mielestä oli!
Äidiltä jäi melkein 300000 euron perintö, mutta mihinkään sitä rahaa ei olisi saanut käyttää ja 50 euron talvikengistä rikkinäisten tilalle tuli ihan mahdoton tappelu o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustukaapa tähän - eihän tämä kaikkia auta, mutta joku voi saada tästä apua
Sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua voidaan myöntää, jos
- sinulla on pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia, jotka johtuvat toimintakykysi alenemisesta (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen), mutta vaikeavammaisuuden kriteerit kuljetuspalvelun osalta eivät täyty
- liikkumista tukevat palvelut mahdollistavat sinulle kotona asumisen sekä edistävät toimintakykyäsi, selviytymistäsi ja sosiaalista vuorovaikutustasi arjessa
- liikkumisesi ei riittävästi mahdollistu omaisten tai läheisten kuljetusavulla ja
- sinulla on päivittäin käytössääsi liikkumisen apuvälineitä tai liikkumiskykysi on muulla tavalla merkittävästi alentunut.
Sosiaalihuoltolain mukaista palvelua myönnetään kalenterivuodelle varattujen määrärahojen puitteissa. Päätös palvelusta perustuu sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan tekemään kokonaisvaltaiseen
Kandee olla köyhä, muuten susta ei kukaan sosiaaliviranomainen tässä yhteiskunnassa välitä etkä mitään saa. Veroja vaan saat maksaa hamaan kuolemaan, ja sitten on haaskat haudalla.
Tätä en voi ymmärtää. Jos ihminen ei ole muistisairas, niin 80-vuotiaan pitäisi kyetä edes johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en voi ymmärtää. Jos ihminen ei ole muistisairas, niin 80-vuotiaan pitäisi kyetä edes johonkin.
Moni sairaus vaikuttaa liikuntakykyyn, ei siinä enää kirmata kauppareissulle.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en voi ymmärtää. Jos ihminen ei ole muistisairas, niin 80-vuotiaan pitäisi kyetä edes johonkin.
Iän myötä voi tulla muutakin kuin muistisairaus. Nivelrikko on varsin yleinen eikä tekonivelleikkauskaan aina onnistu optimaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eikö äitisi tai yleensä vanhukset siis itse liiku enää ollenkaan itsenäisesti? Mene apteekkiin, torille kahtelemaan, käy tutuilla kylässä? "
Minun äitini esimerkiksi ei enää pysty liikkumaan itsenäisesti missään ilman apua. Avustettunakin vain erittäin vaikeasti, joten esimerkiksi kelataksiakaan ei voi käyttää kun eivät hae kotoa sisältä eikä itse pääse edes pihalle asti. Joten ainoa tapa on tilata ruuat jostain joko netin kautta tai soittamalla jos haluaa ne itse valita.
Niin että eivät kaikki vanhukset todellakaan liiku itsenäisesti.
Koska vanhustenhoiva on mitä on, kannattaisi nyt panostaa äidin toimintakyvyn säilyttämiseen tai jopa parantamiseen. Tänä vuonna kotitalousvähennys on 60% ja sen voi saada myös omalle vanhemmalle ostetusta kotihoivasta, myös fysioterapeutin käynnistä.
Kiitos huolehtimisesta, mutta äitini on ollut fysioterapeutin hoidossa ja muutenkin hoidossa. Liikuntakykyä ei saada parannettua, korkeintaa säilytettyä ja sekin epävarmaa. Kotitalousvähennystä käytän jo hänelle tilattuun siivoukseen, mutta melkoisen kallista se on vähennyksen kanssakin, kun kaikilla on minimilaskutusaika, vaikka olisi miten vähän siivottavaa.
Itselläni on periaatteena, vaikka liikkuminen apuvälinein, itse on pärjättävä kun ei päässä ole vikaa. Ja siitä olen kiitollinen. Pystyn ottamaan asioista selvää, keksimään konsteja, maksamaankin. Moni pärjää ilman lastensa apua vielä huonommassakin kunnossa kun pää toimii.
Ja eihän kaikilla edes ole lapsia. Siksi soittelen erittäin iäkkäälle lapsettomalle pari kertaa viikossa ja kuulostelen että asiat on kunnossa. Hänelläkin pää veitsenterävä vaikkei netin kautta pysty toimimaan. Mutta itse pärjää. Hänen laisilleen esim. puhelinluettelon loppuminen on puute, siitä sai katsottua asioita, toimijoita, osoitteita, puhelinnumerotkin.
Esimerkkinä: pitäisi vaikka mennä jalkahoitoon, ei aavistusta missä niitä on. Ei nettiä, ei puhelinluetteloa.
Minun äidilläni on muistisairaus ja hän ei ole nykyään kiitollinen tai tyytyväinen mistään. Teinpä miten hyvänsä tai miten paljon hyvänsä, aina hän löytää jotain valittamista. Kuuluu kaiketi sairauteen ja siihen, ettei sitä itse näytä ymmärtävän, mutta silti erittäin raskasta sietää.