39v. ja tuntuu, että ikätovereiden kanssa vanhenemme eri tahtia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä nelikymppisenä on valitettavasti ohi.

Ei todellakaan ole, vaan on juuri parhaimmillaan.

Vaikutat ap juuri sellaiselta vanhalta, joka muistelee aikoja, vaikka ei tuossa iässä ole vielä paljon mitää muisteltavaa "kaukaa menneisyydestä'. Itse myös kuljin vielä 10v eteeenpäin tuosta sinun "vanhasta" iästäsi rock festareilla ympäri eurooppaa. Nykyään olen töissä niissä tapahtumissa,  koska mielenkiinto on vaihtunut katsomaan asioita eri suunnasta. Mutta tosiaan vasta parin viime vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Voin kertoa että tuo riippuu tuurista ja voi muuttua hyvinkin nopeasti. Itse koin juuri tuohon n. 36 ikään asti olevani ihan samassa kunnossa kuin parikymppisenä, mutta sitten parin vuoden sisään tuli rysäyksellä kaikenlaista, eikä kyse ollut edes huonoista elintavoista. Muun muassa istumatyön aiheuttamia haittoja on varsin vaikea eliminoida täysin, vaikka miten taukojumppaisi, kolmivuorotyön aiheuttamista tuhoista puhumattakaan. 

Homma tasoittuu sitten vaihdevuosien jälkeen, ei hätää.

Minusta tuntuu, että tämän päivän 30-40 -vuotiaat ovat sukupolvi jonka edustajista sulassa sovussa osa elää pikkulapsiarkiea, osalla on jo isommat lapset, ovat elävät bilettäen ja kantaen vain pakolliset minimivastuut, osa on kovassa uraputkessa ja osa on keskittynyt oman henkistymiseensä.

Ehkä heijastelee muutosta siihen, että ihmisillä on nykyään paremmat mahdollisuudet elää omannäköistä elämää ilman suurempia sosiaalisia paineita.

Kävin tsekkaamassa Tiktokia mutta ei ole mun juttuni. Some tuntuu muutenkin vähän tylsältä nykyisin ja olen alkanut kyseenalaistamaan tarpeen "tuottaa sisältöä" sen sijaan että olisin hetkessä läsnä. Liekö vanhuutta tämä?

Ihmettelen, miten jotkut 4-kymppisenä hylkäävät alle kouluikäisen lapsensa ja keskittyvät matkusteluun, meikkaamiseen ja muotiin! Bilettävät ja ovat Seiskan otsikoissa päivä päivän perään. Lapsi tuskin muistelee onnellisena, kuinka oma äiti edisti uraansa, kävi 14 maassa vuoden sisään, päivitti hiustyylinsä kuukausittain, löysin TikTokistq upean meikkivoiteen ja kävi juhlissa uuden poikaystävänsä kanssa. Surullista lapsen kannalta.

Miksei voida vain nauttia siitä lapsiarjesta, käydä läpi päivän tapahtumia ja leipoa yhdessä sämpylöitä tai lähteä lapsen kanssa luistelemaan? Se saisi lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi omalle vanhemmalleen. Hänellä ei ole kuin yhdet vanhemmat ja yksi lapsuus, jonka aikana psyyke kehittyy tai mieleen jää arpia: miksi TikTokit ja matkustelu olivat äidille tärkeämpiä kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Kävin tsekkaamassa Tiktokia mutta ei ole mun juttuni. Some tuntuu muutenkin vähän tylsältä nykyisin ja olen alkanut kyseenalaistamaan tarpeen "tuottaa sisältöä" sen sijaan että olisin hetkessä läsnä. Liekö vanhuutta tämä?

Miksi pitäisi tuottaa sisältöä kenellekkään? Olen 45 vuotias nainen ja en ole päivääkään kuulunut mihinkään faceen tai instaan. Pari vuotta vanhempi ex mieheni tosin tykkäsi näistä turhankin paljon naisten tapaamis mielessä.... Äijä sai viime keväänä jäädä näiden sisällöntuottajiensa pauloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin että "vähiten epäsopivin" ei ole suomea. 

 

Kyseessä on huumoria, jolla tarkoitetaan kumppania, joka valitaan pienestä porukasta esim. pieneltä paikkakunnalta tai samasta kaveriporukasta. Esimerkiksi serkut menee keskenään naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten jotkut 4-kymppisenä hylkäävät alle kouluikäisen lapsensa ja keskittyvät matkusteluun, meikkaamiseen ja muotiin! Bilettävät ja ovat Seiskan otsikoissa päivä päivän perään. Lapsi tuskin muistelee onnellisena, kuinka oma äiti edisti uraansa, kävi 14 maassa vuoden sisään, päivitti hiustyylinsä kuukausittain, löysin TikTokistq upean meikkivoiteen ja kävi juhlissa uuden poikaystävänsä kanssa. Surullista lapsen kannalta.

Miksei voida vain nauttia siitä lapsiarjesta, käydä läpi päivän tapahtumia ja leipoa yhdessä sämpylöitä tai lähteä lapsen kanssa luistelemaan? Se saisi lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi omalle vanhemmalleen. Hänellä ei ole kuin yhdet vanhemmat ja yksi lapsuus, jonka aikana psyyke kehittyy tai mieleen jää arpia: miksi TikTokit ja matkustelu olivat äidille tärkeämpiä kuin minä?

Heijastelee nyky-yhteiskuntaa: joistain ihmisistä on ihan ok ja tavoiteltavaakin TikTokkailla ja luoda kaunista kulissia perheeseen keskittymisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten jotkut 4-kymppisenä hylkäävät alle kouluikäisen lapsensa ja keskittyvät matkusteluun, meikkaamiseen ja muotiin! Bilettävät ja ovat Seiskan otsikoissa päivä päivän perään. Lapsi tuskin muistelee onnellisena, kuinka oma äiti edisti uraansa, kävi 14 maassa vuoden sisään, päivitti hiustyylinsä kuukausittain, löysin TikTokistq upean meikkivoiteen ja kävi juhlissa uuden poikaystävänsä kanssa. Surullista lapsen kannalta.

Miksei voida vain nauttia siitä lapsiarjesta, käydä läpi päivän tapahtumia ja leipoa yhdessä sämpylöitä tai lähteä lapsen kanssa luistelemaan? Se saisi lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi omalle vanhemmalleen. Hänellä ei ole kuin yhdet vanhemmat ja yksi lapsuus, jonka aikana psyyke kehittyy tai mieleen jää arpia: miksi TikTokit ja matkustelu olivat äidille tärkeämpiä kuin minä?

Miten nämä asiat sulkee toisensa pois? Asiat eivät ole mustavalkoisia. Voi matkustaa ja meikata ja silti elää lapsiperhe elämää. 

Ymmärrän noita ajatuksia siinä mielessä, että jos omissa "piireissä" on paljon erilaisia valintoja kuin sinulla, tulee helposti ulkopuolinen olo ja tuntuu myös ajatuksena hankalalta ryhtyä vaikkapa ainoana lapsettomana etsimään keski-iän kynnyksellä uusia kavereita kun kiinnostuksenkohteet aiempien kanssa eivät enää kohtaa.

Siis sekö nyt on nuorekkaan ihmisen merkki että ottaa puhelimeensa sen kiinalaisten vakoiluohjelman? 

Olen 38 ja lapset täyttää 18 ja 15 seuraavaksi, elämä vasta alkaa kunhan nuo tosta lähtee omilleen.

Mun tuntemista nelikymppisistä just ne perheelliset ovat pahimpia Tiktok-addikteja eli eivät nuo asiat sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että "vähiten epäsopivin" ei ole suomea. 

 

Kyseessä on huumoria, jolla tarkoitetaan kumppania, joka valitaan pienestä porukasta esim. pieneltä paikkakunnalta tai samasta kaveriporukasta. Esimerkiksi serkut menee keskenään naimisiin. 

Joo en itse kanssa ymmärrä, että mitkä hel....in lasit mulla oli päässä aikanaan. Koska se puolikas piti valita jostain paikallisesta peräkammarin pojasta. Olisi voinut edes muutaman vuoden katsella ja kokeilla. Katsella mielummin vielä toiselta paikkakunnalta. Sehän oli siis järkytävä virhe. En tuntenut edes mitään seksuaalista halua tuota ihmistä kohtaa, joku vaan piti "valita". Onneksi ei tullut lapsia (ei ollu sitä seksiäkään) niin pääsi 10v päästä järkiintyneenä eroon.

 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Juuri tätä tarkoitan. Itse kuntoilen ja pidän kropastani huolta. Vaikka kolotuksia olisikin, niin liikunta auttaa siihen. Toki sairauksille kukaan ei voi mitään. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Voin kertoa että tuo riippuu tuurista ja voi muuttua hyvinkin nopeasti. Itse koin juuri tuohon n. 36 ikään asti olevani ihan samassa kunnossa kuin parikymppisenä, mutta sitten parin vuoden sisään tuli rysäyksellä kaikenlaista, eikä kyse ollut edes huonoista elintavoista. Muun muassa istumatyön aiheuttamia haittoja on varsin vaikea eliminoida täysin, vaikka miten taukojumppaisi, kolmivuorotyön aiheuttamista tuhoista puhumattakaan. 

Jep. Enkä sano, että kaikki raihnaistuvat ikinä, mutta itse olin jonnekin liki 50 ikävuoteen vielä priimakunnossa (tuolloin vajaa nelikymppisenä harrastin ihan tosissaan yhtä urheilulajiakin vielä) ja kyllä on tullut yllätyksenä kuinka äkkiä voi ihminen alkaa lahota sieltä ja täältä. Luovuttanut en ole, mutta revi siitä motivaatiota esim. urheilemiseen, kun vaivat seuraa toistaan kaikesta järkeistämisestä, huoltamisesta ym. huolimatta. Tsemppiä kaikille!

Semmosta se on. Tuliko sinulle yllätyksenä, että eri ihmisten elämät menevät eri lailla?

Vierailija kirjoitti:

Olen 38 ja lapset täyttää 18 ja 15 seuraavaksi, elämä vasta alkaa kunhan nuo tosta lähtee omilleen.

Mitä olet tehnyt aiemmin, jos elämäsi alkaa vasta lasten poismuuton myötä?