39v. ja tuntuu, että ikätovereiden kanssa vanhenemme eri tahtia

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Odotas vain kun täytät sen 40, alkaa yhtäkkiä kolottaa ja kroppa krempata. 

Vierailija kirjoitti:

Siis sekö nyt on nuorekkaan ihmisen merkki että ottaa puhelimeensa sen kiinalaisten vakoiluohjelman? 

Ei, vaan se, että ylipäätään on valmis kokeilemaan uusia asioita eikä jämähdä johonkin tiettyyn. On valmis oppimaan uutta ja pysyy elämälle uteliaana. Ap 

Mä olen 42-vuotias ja mun tuntemat 40 - 45-vuotiaat käy festareilla, matkustelee ja harrastaa kaikenlaista. Moni opiskelee itselleen uutta ammattia. Osalla on jo aikuisia lapsia ja jopa lapsenlapsia, toisilla taas alle kouluikäisiä lapsia. Minulla itselläni on kaksi teiniä. On siis hyvin erilaisia elämäntilanteita.

Mikä on tätimäinen vintage-tyyli? Mun mummolla on muuten edelleen jotain 90-luvun vaatteita, jotka käsittääkseni on tällä hetkellä trendikkäitä :D tai siis ainakin jos kysyy mun teiniltä, jonka mielestä on kuuminta hottia käyttää vaatteita, joita mun nuoruudessa ysärillä käytti keski-ikäiset ihmiset. Siis pitsineuleet, nahkapusakat ja kirjavakuosiset paitapuserot on in.

Mä kyllä olen kieltämättä alkanut tuntea vetoa 80-luvun muotiin ja alkanut ostella sen ajan vaatteita kirpparilta. Sellainen Tyttö Kullat -estetiikka on alkanut vedota. Ehkä liittyy ikääntymiseen, että sitä haluaa palata tyyliin, jota lapsena näki lehdissä ja telkkarissa?

Mä suhtaudun ikuisen nuoruuden tavoitteluun vähän nihkeästi. Minä en ymmärrä miksi nelikymppisen pitäisi koetta olla nuori, kun bluffi ei mene läpi kenellekään. Ei niille nuorille eikä oman ikäisille. Ihminen voi olla utelias, aktiivinen ja innokas ihan oman ikäisenäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten jotkut 4-kymppisenä hylkäävät alle kouluikäisen lapsensa ja keskittyvät matkusteluun, meikkaamiseen ja muotiin! Bilettävät ja ovat Seiskan otsikoissa päivä päivän perään. Lapsi tuskin muistelee onnellisena, kuinka oma äiti edisti uraansa, kävi 14 maassa vuoden sisään, päivitti hiustyylinsä kuukausittain, löysin TikTokistq upean meikkivoiteen ja kävi juhlissa uuden poikaystävänsä kanssa. Surullista lapsen kannalta.

Miksei voida vain nauttia siitä lapsiarjesta, käydä läpi päivän tapahtumia ja leipoa yhdessä sämpylöitä tai lähteä lapsen kanssa luistelemaan? Se saisi lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi omalle vanhemmalleen. Hänellä ei ole kuin yhdet vanhemmat ja yksi lapsuus, jonka aikana psyyke kehittyy tai mieleen jää arpia: miksi TikTokit ja matkustelu olivat äidille tärkeämpiä kuin minä?

Tarkoitit varmaan hyvää mutta mulle tuli ahdistunut olo kirjoituksestasi.

Miksi äidillä ei saisi olla jotain omaa? Miksi pitäisi keskittyä vain lapsern ja kotihommiin? En edes tykkää leipomisesta ja ruoan laittoa inhoan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

 

Odotas vain kun täytät sen 40, alkaa yhtäkkiä kolottaa ja kroppa krempata. 

Ei mulla alkanut. Vasta nyt 50+ olen huomannut vähäisiä iän tuomia muutoksia mutta ei vieläkään mitään kolota eikä kremppaa. Nelikymppisenä pitäisi vielä olla ihan hyvässä kunnossa jos ei mihinkään sairastu oikein.

Vintage-vaatteet voi olla harrastuskin. Seuraan instassa paria vintageharrastajaa. Se on mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

 

Odotas vain kun täytät sen 40, alkaa yhtäkkiä kolottaa ja kroppa krempata. 

 

 

Ei mulla alkanut. Vasta nyt 50+ olen huomannut vähäisiä iän tuomia muutoksia mutta ei vieläkään mitään kolota eikä kremppaa. Nelikymppisenä pitäisi vielä olla ihan hyvässä kunnossa jos ei mihinkään sairastu oikein.

Jos liikkuu kohtuullisesti (eli ei siis mitään ammattilaistason kuluttavaa treeniä) eikä ole loukkaantumisia taustalla, niin luultavasti ei olekaan kolotuksia. Mulla oli näin. Sitten tuli liikuntaan pakkotauko joksikin aikaa ja alkoi kolottaa ja selkä jne olla jumissa. Kun pääsin taas aloittamaan liikunnan, niin vaivat katosivat. Sen kyllä huomaa tässä iässä, että palautuminen on hitaampaa, samoin kiriminen takaisin siihen kuntoon jossa olin ennen taukoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sekö nyt on nuorekkaan ihmisen merkki että ottaa puhelimeensa sen kiinalaisten vakoiluohjelman? 

Ei, vaan se, että ylipäätään on valmis kokeilemaan uusia asioita eikä jämähdä johonkin tiettyyn. On valmis oppimaan uutta ja pysyy elämälle uteliaana. Ap 

Kyllä minä kokeilen uutta, opiskelen uutta omatoimisesti, olen utelias. Mutta ei tähän liity mitenkään meikit, muoti, matkustelu, tiktok jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

 

Odotas vain kun täytät sen 40, alkaa yhtäkkiä kolottaa ja kroppa krempata. 

Olen 42-vuotias eikä ole kyllä minkäänlaista kremppaa eikä kolotusta. Välillä lihaksia särkee rankemman treenin jälkeen.

Kuulostaa, että olet jotenkin mielestäsi parempi ja nuorekkaampi ihminen?



Olen 38 vuotias, miehen lisäksi perheeseen kuuluu 16 ja 12 vuotiaat lapset. (Sain esikoisen ollessani 22 vuotias).

Ainoa sovellus, jota käytän ja sitäkin harvakseltaan, on Facebook. Muita sovelluksia en edes osaa käyttää. Ja oikeastaan en edes halua osata. En koe, että ne tuottaisi elämääni mitään sellaista, mitä tarvitsen.



Huolehdin itsestäni pysymällä positiivisena, liikkumalla luonnossa ja tekemällä hyvää ruokaa. En tarvitse ihonhoitoon neuvoja, ne kertoi mummoni jo aikoinaan. Paljon vettä, ulkoilua ja hymyä! Niillä on tähänkin asti selvitty. 



Kiinnostuksen kohteisiin kuuluu perheen kanssa yhteinen aika, erityisesti lasten kuulumiset ja yhteiset hiihtolenkit sekä leffa-illat. 

Pukeudun farkkuihin ja villapaitaan TAI legginseihin ja johonkin tunikaan ja villasukkiin. Ai että, mikä rikkaus, kun voi pukeutua juuri niinkuin itse haluaa! Tuntematta mitään epämukavuutta asiasta!



Sitten elämän aikana tullut viisaus... jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja tehdä omat valinnat! Hyvinvointi on meistä jokaiselle erilainen käsite. Minulle se merkitsee omaa arkea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Ihmettelen ihan samaa. 42-v. synttäripäivänä äitini kysyi, että onko vanha olo ja vastasin, että ei todellakaan. Samanikäinen kaverini valitteli nivelkipuja ja että lattialta on vaikea päästä ylös.

 

 

Monilla naisilla alkavat esivaihdevuodet nelikymppisenä. Hormonitoiminnan muutokset aiheuttavat monia oireita jo kauan ennen kuukautisten loppua. Nivelkivut ovat yksi yleisimmistä oireista. Toinen on unihäiriö ja väsymys. Oireiden alkamisajankohta ja voimakkuus ovat hyvin yksilökohtaisia. Jos ei itsellä ole oireita, niin kannattaa olla iloinen, mutta se ei liene syy ylpistyä. Ei se ole omaa ansiota.

Jos nelikymppinen ei pääse lattialta ylös niin syynä ei kyllä ole hormonitoiminnan muutokset vaan surkea kunto. Mutta voihan sitä itselleen selitellä mitä vaan :)

Joo ei kyllä tartte someja. Olen 38v ja ainoat somet on whatsapp, discord ja signal. Ne on kyllä mielestäni vain viestipalveluita.

Nuorekkaana kuitenkin itseäni pidän. Kiinni ajan hermossa ja joskus kassa kysyy vielä papereitakin.

                     ihme jäkätystä   ihmiset om erilaisia   ERILAISIA

                                         *on

Eihän se aina ole oma valinta, pari tosi raskasta vuotta on takana ja sen kyllä huomaa. Takana muutama saattohoidettu läheinen, siihen päälle krooninen kiire töissä ja arjen pienemmät huolet ja kiireet niin kyllä se vaan imee elinvoimaa. Ei vaan jaksa koska voimat menee selviytymiseen. Joku joskus sanoi että 40-50-vuotiaat naiset ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä koska heitä tarvitaan joka paikassa.

Mene kouluun

Ap luulee kulostavansa nuorekkaalta, mutta todellisuudessa vaikuttaa lapselliselta ja vähän säälittävältä.

Voi viddu. Oot typerä.

No herättää sellaisia ajatuksia ja tuntemuksia että näitä samantyyppisiä provoamisyrityksiä on ollut täälä roppakaupalla ennenkin. Eikä tämäkään onnistunut edellisiä paremmin. Vähän liian pliisu.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Mulla todettiin selkäsairaus 30v. Ja 36v. se alkoi pahenemaan. En voi tehdä fyysisesti rasittavaa työtä.