39v. ja tuntuu, että ikätovereiden kanssa vanhenemme eri tahtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Ihmettelen ihan samaa. 42-v. synttäripäivänä äitini kysyi, että onko vanha olo ja vastasin, että ei todellakaan. Samanikäinen kaverini valitteli nivelkipuja ja että lattialta on vaikea päästä ylös.

 

 

Monilla naisilla alkavat esivaihdevuodet nelikymppisenä. Hormonitoiminnan muutokset aiheuttavat monia oireita jo kauan ennen kuukautisten loppua. Niv

Nelikymppinen nainen on myös voinut tehdä jo yli 20 vuotta fyysisesti hyvin kuormittavaa työtä, siihen päälle raskaudet. Vaikka olisi pitänyt itsestään hyvää huolta, on hyväkuntoinen, normaalipainoinen, niin valitettavasti ne nivelet silti on ihmisen heikoin kohta. 

Jotkut ovat ymmärtäneet aloituksen pointin, toiset taas ei. Pointti oli, että samanikäiset elävät kuin eri elämää: toiset ovat jo tässä iässä kropastaan vanhuksia ja toiset pysyvät hyvässä kunnossa. Jollain alkaa jo vaihdevuodet 40 vuotiaana ja toiset vielä saavat lapsia myöhemminkin lähemmäs 50v. Jotkut eivät jaksa pitää itsestään huolta esimerkiksi kuntoilemalla ja siksi kroppa on kuin vanhuksella. Mielestäni 40v. ei ole vielä vanhus. Elämälle uteliaisuus voi tarkoittaa eri asioita, tuosta TikTokista nyt on turha provosoitua. Mutta tässä iässä se alkaa näkyä miten on elänyt ja elää seuraavat vuodet. 

Ihan höpöhöpöä ihmisillä, että keski-ikä alkaisi vasta siitä kun oikeasti alkaa _vanhuuden_ merkit näkymään. Keski-ikä on nimenomaan sitä, ettei ole vanha eikä enää nuori, joten sijoittuu enemmänkin ikävuosien 30-60 välille, tottakai vähän yksilöstä riippuen. Vaikak kuinka olisi nuorekas ja hyvin säilynyt, niin ei sitä 65v. eläkeläistä enää keski-ikäiseksi lasketa. Termeistä sitten voi kiistellä vaikka kuinkka ja pitkälle, että onko siinä kohtaa vanhus vai ikääntynyt tai mikä ikinä.

AP:n teksteistä paistaa läpi aikamoinen ylimielisyys, Tiktokkaajien seuraaminen ei kerro muusta kuin omasta arvomaailmasta. Ja ikävä kyllä ne vanhemmalla iällä alkaneet "hyvin järjellä valitut" parisuhteetkin kosahtavat milloin mihinkin.

t. myös 47v keski-ikäinen ilman harmaita hiustupsuja

Vierailija kirjoitti:

Mun keski-ikä alkoi vasta 47-vuotiaana kun löysin ekan harmaan hiustupsun otsapörristäni. Väittäisin että keski-iän alkaminen ja päättyminen on vähän liukuva.

 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, että moni n. 40-vuotias puhuu olevansa vanha, on kolotusta ja kremppaa ja kaikenlaista iän mukanaan tuomaa vaivaa ja vaikeutta. Olen itse 36-vuotias, enkä koe kehoni juuri vanhenneen viimeisen 10 vuoden aikana. Ulkonäkö on toki muuttunut ja vanhentunut, mutta ihan yhtä lailla jaksan valvoa, harrastaa, tehdä ja touhuta kuin nuorempanakin. Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana minustakin tulee vaivainen ja jaksamaton.

Sama juttu. Olen 37-vuotias, eikä ikä paina vielä yhtään. Yhtä lailla jaksan tehdä ja touhuta kuin 18-vuotiaanakin. Ulkonäkö toki minullakin muuttunut siitä kuin olin alle parikymppinen.

Lähinnä herättää ajatuksia, että ap on mielestään nuorekas ja muut vanhuksia. Hyvin yleinen ilmiö vanhetessa. Suurin osa ihmisistä mm. pitää itseään ikäistään nuoremman näköisinä, mikä tietenkään ei ole tilastollisesti mahdollista. Omaa vanhenemista on vaikeampi huomata kuin muiden.

Todennäköisesti muutkin kokeilevat mielellään uusia asioita, mutta ap ei vain tiedä niistä koska hänelle se "uusi asia" on some. Itse esim. ostin elämäni ensimmäisen sähkökitaran 46-vuotiaana, mutta kukapa sitä päällepäin tietäisi. Jatkuvasti on muutenkin uusia harrastuksia ja liikuntalajeja yms. Ja totta kai minäkin muistan hyvin itseni ja kaverini ripari-iässä. Senpä takia ymmärrän hyvin ripari-ikäisiä lapsia nyt aikuisena. 

Tietysti ihan aktuaalisessa vanhenemisessa on ihmisten välillä eroja. Aina ne eivät vaan ole niin suoraviivaisesti näkyvissä ja riippuu paljon myös ihmisestä mikä tulkitaan nuorekkaaksi tai tätimäiseksi. Monet nuoret käyttävät tätimäisiä vintage-vaatteita. Onko kyseinen tyyli silloin nuorekas ja freesi vai merkki ikääntymisestä? Moni keski-ikäinen käyttää pillifarkkuja, huppareita ja converseja kuvitellen näyttävänsä nuorekkaalta kuten 25 vuotta sitten. Nykyään se tyyli on kuitenkin nimenomaan keski-ikäinen tyyli. 

Itselleni tuolla ei ole väliä. Käytän siis itse tuota pillifarkku-huppari-tyyliä, ja mulle on ihan sama näytänkö siinä tätimäiseltä vai nuorekkaalta. Olen keski-ikäinen ja saan näyttää siltä. Jos näytän jonkun silmään nuorekkaalta niin ihan okei, mutta ei sekään mitään erityisen suuria tunteita minussa herätä.

Olen kanssasi lähes samanikäinen, ja minusta taas tässä iässä parasta on se, että ihmiset ovat noin keskimäärin varmempia ja lakanneet vertaamasta itseään muihin.

Jos joku haluaa harrastaa vaikka niitä meikkejä ja TikTokia, niin sen kun harrastaa. Ja sekin on aivan OK, jos haluaa enimmäkseen kotoilla ja harrastaa vaikka ristipistoja. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ja elää. Pitää hyväksyä se, että jokaisella on oikeus valita oma polkunsa.  

AP taitaa provoilla ja haluta vaikuttaa johonkin tällä aika inhottavalla tekstillä. Itse olen vajaa nelikymppinen ja elämässä olisi niin paljon mielenkiintoista mitä haluaisin tehdä jos olisi aikaa. Itseään voi kehittää eteenpäin koko ajan samoin kuin parisuhdettaan. Monesti ensirakkaus on se josta kannattaa pitää kiinni lopulta <3

Ai mitäkö ajatuksia herättää? Saako olla suorapuheinen? No mun mielestä itsensä maalailu ja mallailu peilin edessä on ihan järjettömän turhanpäiväistä puuhaa. Ylipäätään ajan käyttäminen vaatteiden, meikkien ym. miettimiseen. On vaikea kuvitella, että oman elämäni sisältö pyörisi ulkonäon ympärillä vielä keski-ikäisenäkin. Enkä minä silti ole rupsahtanut, enkä ylipainoinen, vaikka panokseni on lähinnä hyötyliikunta, ulkoilu, päivittäinen peseytyminen ja terveellinen ruoka. Näytän ihan taatusti keski-ikäiseltä käytännöllisine vaatteineni ja aamulla ponnarille harjatulla tukalla, eikä se haittaa. Eikä sekään minua haittaa, en sille tavallisesti uhraa ajatuksiani, että jonkun toisen elämässä ulkonäköasiat ovat niin keskeisiä, mutta sanoinpa nyt suoraan, kun kysyttiin. 

Mulla on ne teini-ikäiset lapsetkin ja se vanha tasaisiin uomiin jämähtänyt parisuhde, joka ei enää varsin yllätyksiä tarjoile, ja tämäkin on aika kivaa. Ei tässä iässä enää mitään uutta kaipaa tällä rintamalla, jos ei ole ihan pakko. 

Teinien kasvua omiksi ihmisiksiin on ihanaa seurata. Kun sieltä alkaa jo pulpahdella esille ne omat vahvuudet ja kiinnostukset ja suunnat elämässä. On ihan huisia seurata, minkälaisia valintoja ovat tekemässä esimerkiksi ammatin suhteen. Puhumattakaan niistä omista arvoista ja ajatuksista elämästä ja maailmasta, jotka nekin kehittyy. 

Mua ei työ ole vienyt eteenpäin, mutta intohimoinen harrastus on. Tämä ei toki näy työpaikan kahvihuoneessa eikä hyvän päivän tuttujen seurassa. Tai mikä näkyy on vain pieni pintaraapaisu. Tätä varten mulla on omat harrastuspiirit.

Että kyllä, ihan varmasti elämäni näyttää ulkopuoliselle jämähtäneeltä ja jotenkin uusiutumattomalta, koska ne asiat mitä elämässäni tapahtuu, innostaa ja vie eteenpäin ei näy pintana tai muille näytettävinä kuvina. 

40v voi olla toiset 40v vielä edessä, että ei kannata seuraavaa 40v vaan valittaa... tulee aika pitkäks

Toisaalta, jämähtäminen on merkki myös siitä, että on löytänyt itselleen juuri sopivan tavan/tuotteen/palvelun, eikä ole enää tarvetta tai halua vaihtaa. Kokeilla toki voi, mutta kokeilut eivät välttämättä johda mihinkään pysyvään muutokseen. T: sama sipsimerkki 90-luvulta, kokeilut aina pettymyksiä

No varmasti tuo sama päätee joka iässä. Oli ikä mikä vain, niin ihmiset voivat olla eri aaltopituuksilla ja eri elämäntilanteissa. Varmasti pystyt sen verran asettumaan toisten asemaan, että ymmärrät, että on aivan eri asia olla lapseton 39-vuotias kuin perheellinen, pitkässä liitossa elävä, kolmen teinilapsen äiti. Kyllä se elämä ja maailmankuva on väkisinkin erilainen. Omaa kokemusta muokkaa myös menneisyys ja siellä tapahtuneet asiat, terveydentila jne. Mikähän loppupeleissä oli tämän koko aloituksen pointti..? Päivitellä kuinka hyvä elämä itsellä on. Onnea siitä.

Ihan tosissaanko joku uskoo aloituksen olevan totta? Tämähän on selvääkin selvempi mukamas "minä olen parempi kuin muut" provoiluyritys.

Jokaisella on oma polku kuljettavanaan. Tuo tarkoittaa sitä että sinä et voi toisen puolesta sanoa mikä hänelle on hyväksi. Kuulostaa siltä että AP on katkera jostain eikä oikeasti tyytyväinen omaan elämäänsä. 

Yksi asia mikä tässä kohtaa on tärkeintä elämässä on oma perhe ja puoliso. Ja rakkaus sekä sisäinen rauha. Silloin ei ole pakko olla mitään muuta kuin tämä hetki <3 

Tik tok nyt ainakin on ihan turha ja tyhmä. Siitä ei ole mitään iloa. Perinteinen ig on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissaanko joku uskoo aloituksen olevan totta? Tämähän on selvääkin selvempi mukamas "minä olen parempi kuin muut" provoiluyritys.

Uskon myös että on provo, mutta toisaalta omassa tuttavapiirissä on muutamia jotka pelkäävät vanhenemista ja yrittävät epätoivoisesti todistella olevansa nuorekkaampia kuin muut ikäisensä. Heille on valtava kehu jos heitä luullaan nuoremmaksi ja he kerjäävät noita kommentteja myötähäpeää aiheuttavalla innokkuudella. Yritetään vaikuttaa nuorekkailta ja päädytään vaikuttamaan noloilta. Eli kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa.

Olen samanikäinen kuin AP, mutta muistutan enemmän hänen ystäviään.

Yksi iso tekijä, miksi minusta tuntuu, että elämä on jo lipumassa kohta loppuaan, on jatkuva rahattomuus. Kaikki raha menee peruselämiseen. Ei ole varaa ostaa jänniä uusia meikkituotteita kokeiluun tai se tuntuu turhalta rahanmenolta. Matkusteluun ei ole varaa. Ulkona syöminen tarkoittaa lähinnä mäkkärin drive-in kaistaa kerran, kaksi kuukaudessa.

Uusiin ihanaan elämyksiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Rahaa ei ole hierontaan, kampaajaan, kosmetologiin. Ei kivoihin vaatteisiin. Kuntosalikortti taitaa olla seuraavaksi leikkauslistalla, sen jälkeen mikään ei enää hidasta rappeutumistani.

Rahattomana ei oikein ole mitään odotettavaa. Paitsi se kuolema.

Minulla on asiat ihan ok. Mielekäs työ, hyvä puoliso, ystäviä, kiva koti. Se riittää pitkälle ja olen ihan onnellinen.

Mutta ei tässä mitään varsin ihmeellistä enää edessä tule olemaan, ja se on ihan tervettä myöntää.

Ihanat matkat, irtiotto urasta, fine dining -kokemukset, kesäillat omalla rantamökillä, villit aamuun asti kestävät bileillat, lemmikkiin täysillä panostaminen, vanhan kyläkoulun remontoiminen uuteen uskoon... kaikki isot unlemat kuuluvat muille ihmisille. Niille, joilla on rahaa. Varaa ottaa riskejä. Paukkuja muuhunkin kuin selviämiseen.

Aikaa olisi vielä, mutta rahaa ei. Ja aika pian alkaa se aika ja energiakin huveta.

Ihmiset vanhenevat eri tahtia, sellaistahan se on. Mun mielestä on vähän harmillista, miten jotkut pitävät vanhenemista ja mummoutumista negatiivisina asioina. Sehän on positiivista, että vanhenee ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, elämän kuuluu mennä niin. Ettet muuten itse olisi nuorten silmissä nolo ja ärsyttävä, kun yrität olla nuori ja trendikäs, mutta ihan et kuitenkaan kykene?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset vanhenevat eri tahtia, sellaistahan se on. Mun mielestä on vähän harmillista, miten jotkut pitävät vanhenemista ja mummoutumista negatiivisina asioina. Sehän on positiivista, että vanhenee ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, elämän kuuluu mennä niin. Ettet muuten itse olisi nuorten silmissä nolo ja ärsyttävä, kun yrität olla nuori ja trendikäs, mutta ihan et kuitenkaan kykene?

Mummoutumiseen liittyy usein tietynlaista mielen kankeutta mikä ei ole ollenkaan positiivinen piirre. Vanha jäärä.

Herättää sellaisia ajatuksia, että kovin tuomitsevasti katsot ympärillesi.

Tunteella, että "elämä on ohi" ei ole mitään tekoa iän kanssa. Niin voi kokea yhtä hyvin teini kuin eläkeläinenkin. Sellaista tunnetta aiheuttaa esim masennus, ja masentuneet ihmiset taas ovat - kuten tutkitusti on todistettu - kaikkein realistisimpia. 

Tiktok, meikittely ym ovat silkkaa eskapismia. Ne eivät ole rikkaan ja vivahteikkaan elämän synonyymi.

On kuitenkin hyvä, jos olet löytänyt itsellesi mieluisia harrastuksia. Suo se myös meille muille ilman alentavia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että "vähiten epäsopivin" ei ole suomea. 

Aivoihin sattuu kun mietin tätä.

Eikös se sitten olisi " sopivin"?