Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoalle lapselle kyllä iäkäs vanhempi aiheuttaa paljon työtä. Varsinkaan jos ei ole koko ikänään oikein omista asioistaan huolehtinut.
Mulla on tämä tilanne äidin kanssa. Ensin sai koti"hoidon" kanssa taistella 10v, että auttaisivat, tai edes kuuntelisivat vanhusta. Ei muuta kun lääkkeet suuhun . Ja kun on ollut sairaalantoimittamiskunnossa, mulle soityo, joka asiasta.
Nyt vihdoin yritetään palvelutaloon, mutta täällä ruuhkasuomessa on ihan mahdotonta. Äidiltä loppuu rahat vuokran ja sairaalamaksujen takia. Mun pitää selvittää, mitään säästöjä ei ole.
Ja huoneisto, jossa on 50vuoden tavarat, yksin tyhjentää, en selviä.
Ei todellakaan pidä sinun selvittää. Sairaalassa on sosiaalihoitaja, ja kunnan vanhussosiaalityö auttaa. Mutta jos yhtään pystyvät, niin kyllä h
Lapseton muistisairas ei saa palvelutalopaikkaa, vaikka lapsellisen omaiset järjestää paikan vanhukselle jolla ei ole muistisairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoalle lapselle kyllä iäkäs vanhempi aiheuttaa paljon työtä. Varsinkaan jos ei ole koko ikänään oikein omista asioistaan huolehtinut.
Mulla on tämä tilanne äidin kanssa. Ensin sai koti"hoidon" kanssa taistella 10v, että auttaisivat, tai edes kuuntelisivat vanhusta. Ei muuta kun lääkkeet suuhun . Ja kun on ollut sairaalantoimittamiskunnossa, mulle soityo, joka asiasta.
Nyt vihdoin yritetään palvelutaloon, mutta täällä ruuhkasuomessa on ihan mahdotonta. Äidiltä loppuu rahat vuokran ja sairaalamaksujen takia. Mun pitää selvittää, mitään säästöjä ei ole.
Ja huoneisto, jossa on 50vuoden tavarat, yksin tyhjentää, en selviä.
Ei todellakaan pidä sinun selvittää. Sairaalassa on sosiaalihoitaja, ja kunnan vanhussosiaalityö auttaa. Mutta jos yhtään pystyvät, niin kyllä h
Kun olen työssäni nähnyt vanhusten oloja tänä päivänä, niin olen aika kauhuissani omasta vanhenemisesta. Jostain syystä ihmisillä on se harhaluulo, että kaikki vanhukset hoidetaan. Se ei pidä paikkaansa. Koko ajan tulee ihan järkyttäviä tapauksia vastaan. Nyky-yhteiskunnan ei pitäisi olla sellainen, missä lapset joutuu hoitamaan vanhuksensa, mutta todellisuutta se silti on. Jos ihmisellä ei ole ketään vaatimassa hoitoa, ei ketään auttamassa missään asiassa, niin ikävä kyllä jäät heitteille vuosiksi, vuosikymmeniksi. Onnekkaimmat kuolo korjaa.
Osa ihmisistä alkaa suunnitella elämäänsä niin, että kun vanhuus alkaa kolkutella, ryhdytään jo hyvissä ajoin miettimään järjestelyjä; missä asutaan, miten asutaan, mistä saadaa palvelut jne.
Tätini ja setäni muuttivat 70-vuotiaina pois kaupungissa olevasta omakotilalosta niin lähelle keskustaa hissilliseen asuntoon kuin vain mahdollista. Että jaksaisi ja pystyisi kävelemään mahdollisimman pitkään itse asioille ja taksimatkat kaikkialle olisivat mahdollisimman lyhyet, sitten kun niille on tarvetta.
Osa taas tönöttää tattina samassa tilanteessa ja yrittää elää kuten ennekin, vaikka ei voi. Olihan täällä se ketjukin joskus, jossa ikäloput vanhemmat haaveilivat, että nyt muuttavat omakotitaloon korpeen kauaksi kaikista palveluista. Ihan metsään ja kunnolla, ei edes minnekään taajaman alueelle tai sen lähelle. Lapset kuulemma tulevat sitten tekemään polttopuut, lämmittämään asunnon päivittäin, tekemään kaikki pihatyöt vuoden ympäri, toimivat takseina-siivoojina-kokkeina, käyttävät lääkärissä, hakevat kaupoista ja apteekista kaiken tarvittavan joka viikko jne.
No kyllä tuo minustakin kurjalta kuulostaa,jos vastoin tahtoaan joutui olemaan kotona.Painostiko isäsi vai miksi jäi?
Ei todellakaan pakottanut. Äiti itse halusi olla kotona. Edelleenkin on sarjasaikuttaja ja tehnyt töiden välttelystä taidetta. Tykkää vain valittaa noista asioista ja on aina tykännyt.
Eikö se nyt kerro jo tarpeeksi, että äiti pakotti minut harrastamaan vaikken itse halunnut mennä.
Kotihoito on suoranaista k*setusta ! Max 10 min pyörähdys onko asiakas elossa edes roskia ei viedä ulos . Tästä palvelusta eläkkeeseen suhteutettu maksu, halvemmalla ja parempaa voi jopa saada yksityiseltä ( arvonlisä verottomana+ kotitalous vähennys).
Ja jos joku omainen on kuvioissa niin hommia yritetään nakittaa hänelle jopa alenevassa polvessa. Kun itse olin estynyt kotihoito kysyi eikö lapseni ( aikuinen ) voisi hoitaa asiaa . Olin jopa ilmoittanut, että en ole maisemissa ajankohtana x.
Itse yritän saada kasaan sen verran rahaa, että edes hetken pystyisin ostamaan huolenpitoa kun tarvitsen. Oltuani 5 v ei virallinen omaishoitaja ja talonmies en halua lapselleni samaa . Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuo aika ahdistaa edelleen kun palautuu mieleen ja tekee sen valitettavan usein.
Rakastin vanhempiani , mutta olin helpottunut heidän pois menostaan. Olin vapaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoalle lapselle kyllä iäkäs vanhempi aiheuttaa paljon työtä. Varsinkaan jos ei ole koko ikänään oikein omista asioistaan huolehtinut.
Mulla on tämä tilanne äidin kanssa. Ensin sai koti"hoidon" kanssa taistella 10v, että auttaisivat, tai edes kuuntelisivat vanhusta. Ei muuta kun lääkkeet suuhun . Ja kun on ollut sairaalantoimittamiskunnossa, mulle soityo, joka asiasta.
Nyt vihdoin yritetään palvelutaloon, mutta täällä ruuhkasuomessa on ihan mahdotonta. Äidiltä loppuu rahat vuokran ja sairaalamaksujen takia. Mun pitää selvittää, mitään säästöjä ei ole.
Ja huoneisto, jossa on 50vuoden tavarat, yksin tyhjentää, en selviä.
Ei todellakaan pidä sinun selvittää. Sairaalassa on sosiaalihoitaja, ja kunnan vanhussosiaalityö
Kaikkeen voi tietysti yrittää valmistautua parhaansa mukaan, mutta en tosiaankaan hanki lapsia vain siksi, että sitten vanhuksena pärjään. Eikä voi lapsia omaavana vanhuksenakaan heittäytyä siihen, että en tee enkä suunnittele vanhuuden turvaksi itse mitään siinä vaiheessa, kun vielä voin, koska kyllä ne lapset, kyllä ne lapset.
Jos huomaan, että alkaa kuuppa sekoilla liikaa, ostan lentolipun Hollantiin ja menen piikille. Toivottavasti eutanasia olisi siinä vaiheessa Suomessakin jo hyväksytty. Mikään pakko ei ole jäädä tänne kitumaan entistä huonompiin oloihin. Lääketieteen tavoite ylläpitää elämää ei enää toimi, kun sitä pitkitetään keinotekoisesti liiaksi sellaisten ihmisten kohdalla, jotka kuolo olisi korjannut 1950-luvulla ilman nykylääketeidettä vielä inhimilliseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo minustakin kurjalta kuulostaa,jos vastoin tahtoaan joutui olemaan kotona.Painostiko isäsi vai miksi jäi?
Ei todellakaan pakottanut. Äiti itse halusi olla kotona. Edelleenkin on sarjasaikuttaja ja tehnyt töiden välttelystä taidetta. Tykkää vain valittaa noista asioista ja on aina tykännyt.
Eikö se nyt kerro jo tarpeeksi, että äiti pakotti minut harrastamaan vaikken itse halunnut mennä.
Tuolla kerroit ja kiukuttelit hänen omevan jo eläkkeellä . Syytteli sinua pienestä eläkkeestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo minustakin kurjalta kuulostaa,jos vastoin tahtoaan joutui olemaan kotona.Painostiko isäsi vai miksi jäi?
Ei todellakaan pakottanut. Äiti itse halusi olla kotona. Edelleenkin on sarjasaikuttaja ja tehnyt töiden välttelystä taidetta. Tykkää vain valittaa noista asioista ja on aina tykännyt.
Eikö se nyt kerro jo tarpeeksi, että äiti pakotti minut harrastamaan vaikken itse halunnut mennä.
Tuolla kerroit ja kiukuttelit hänen omevan jo eläkkeellä . Syytteli sinua pienestä eläkkeestään?
Jep. Kas kun se eläke tulee olemaan niin pirun pieni, kun ensi vuonna eläköityy. Ja sehän johtuu vain ja ainoastaan siitä että hän oli kotiäitinä minkä valinnan minä ja veljeni kaikesta päätellen teimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo minustakin kurjalta kuulostaa,jos vastoin tahtoaan joutui olemaan kotona.Painostiko isäsi vai miksi jäi?
Ei todellakaan pakottanut. Äiti itse halusi olla kotona. Edelleenkin on sarjasaikuttaja ja tehnyt töiden välttelystä taidetta. Tykkää vain valittaa noista asioista ja on aina tykännyt.
Eikö se nyt kerro jo tarpeeksi, että äiti pakotti minut harrastamaan vaikken itse halunnut mennä.
Tuolla kerroit ja kiukuttelit hänen omevan jo eläkkeellä . Syytteli sinua pienestä eläkkeestään?
Jep. Kas kun se eläke tulee olemaan niin pirun pieni, kun ensi vuonna eläköityy. Ja sehän johtuu vain ja ainoastaan siitä että hän oli kotiäitinä minkä valinnan minä ja veljeni kaikesta päätellen teimme.
Mun boomer-äiti oli myös kotiäiti ja jostain syystä meidän lukion loppuun saakka. :D Ei me hirveästi kotiäitiä silloin enää tarvittu. Sitten hän oli jo niin iäkäs ja vailla koulutusta ja työkokemusta, niin ei tietenkään saanut töitä. Oli työtön eläkeikään asti ja nyt nauttii minimieläkkeistä ja samalla tavalla kuin sinunkin äitisi kiukuttelee lapsilleen. Hän teki mielestään valtavan uhrauksen jäädessään kotiäidiksi, ja meidän tulisi suorastaan palvoa häntä sen takia. Todellisuus oli aivan hirveä perhehelvetti josta jäi meille kaikille elinikäiset traumat. Isä oli toki siihen osasyyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 223: "Kun olen työssäni nähnyt vanhusten oloja tänä päivänä, niin olen aika kauhuissani omasta vanhenemisesta. Jostain syystä ihmisillä on se harhaluulo, että kaikki vanhukset hoidetaan. Se ei pidä paikkaansa. Koko ajan tulee ihan järkyttäviä tapauksia vastaan. Nyky-yhteiskunnan ei pitäisi olla sellainen, missä lapset joutuu hoitamaan vanhuksensa, mutta todellisuutta se silti on. Jos ihmisellä ei ole ketään vaatimassa hoitoa, ei ketään auttamassa missään asiassa, niin ikävä kyllä jäät heitteille vuosiksi, vuosikymmeniksi. Onnekkaimmat kuolo korjaa."
Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä, mutta ainakin omien vanhempieni kohdalla kieltäydyn olemasta vastuussa heidän pärjäämisestään. Koska ajattelen asian niin, että jos olisin heidän pärjäämisestään vastuussa, silloin mulla pitäisi myös olla valtaa päättää heidän asioistaan. Sitä valtaa mulla kuitenkaan ei ole. Niin kauan, kun vanhempani saavat ihan itse päättää, mitä tekevät tai ovat tekemättä, en voi olla vastuussa heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Jos ja kun vanhempani kieltäytyivät ulkopuolisesta avusta, en mä voinut olla vastuussa siitä, että he eivät sitten pärjänneet ilman apua. Ongelmallista tietysti oli, että he ovat mun vanhempani ja - päinvastoin kuin ketjun aloittajalla - oikein hyvät vanhemmat ovat olleetkin, mutta en mä voi mennä sekaantumaan asioihin, joihin mulla ei ole mitään päätäntävaltaa. Toiseen ketjuun jo eilen kirjoitinkin, miten helposti omainen ja nimenomaan tytär ajautuu tilanteeseen, jossa alussa apua tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa tai ehkä kerran kuukaudessa ja kun menee jonkin aikaa, huomaakin olevansa hälytysvalmiudessa 24/7 ja ikäänkuin vanhinossa on tullut ottaneeksi sen vastuun. Omasta kokemuksestani tiedän, että vastuun työntäminen itseltään pois ei ole ihan helppoa. Mulla meni siihen yli vuosi. Halusin kuitenkin tehdä sen hienovaraisesti ja saada vanhempani itse ymmärtämään, että tämä ei nyt toimi enää tällä tavalla. Enkä siis tehnyt niin, että olisin myynyt asuntoni ja muuttanut Seinäjoelle (siis satojen kilometrien päähän vanhemmistani), mitä sitäkin tässä välillä tuli harkittua.
Vierailija kirjoitti:
Mietin et mitenköhän paljon ennen 70 lukua syntyneillä vaikuttaa oikeasti lapsena saatu huono ravinto aivojen kehitykseen ja sitä kautta kognitiivisiin kykyihin? Monella ei kyse tunnu olevan vanhuuden muutoksista vaan ovat jo nuorina olleet yksikoisia ja joustamattomia. Kilpailu ravinnosta vielä lisännyt ilkeyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Se että on joutunut lapsena jakamaan kaikki perustarpeet monipäisen sisaruslauman kanssa ja tyytymään murusiin saa näkemään omat lapsetkin kilpailijoina? Ennenhän perheenjäsenet oli työvoimaa. Nykyään näkee jo nuorten kasvoista kuinka paljon ravinnon laatu ja määrä on parantunut niin paljon on kauniita sopusuhtaista kasvoja.
Varmasti osansa sekin tehnyt, mutta onhan näistä tutkimuksia ja teorioita esitetty. Esimerkiksi bensojen ja maalien lyijy on pehmentänyt pipoa, sodassa traumatisoituneiden monipäinen lapsilauma on käynyt läpi väkivaltaa ja hylkäämiskokemuksen, joka lisää narsismia ja muita luonnevikoja jne.
Näistä huolimatta, jokainen täysivaltainen aikuinen on täysin vastuussa omasta käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä joku on väkisin ollut kotona jos kuitenkaan ei ole sitä varakkuutta ollut vaan lapsille jää mieleen kitinä?
Ennemmin lapset aamulla pulkkaan ja äiti töihin saamaan "omaa elämää" ja rahaa. Lapsille touhua ja kavereita päiväkodissa. Kun 90 -luvulla tuli se päivähoito-oikeus joka ipanalle.
Viedäänkö vielä päiväkoteihin tulotodistukset, sitä en tiedä.
Monet äidit on kotona mm- näistä syistä:
- työssäkäyvien naisten syyllistäminen, jos menet töihin, ja viet alle 3-vuotiaan lapsen päiväkotiin, olet huono äiti
- vaikeus saada työtä, jos sinulla ei ole hyvää koulutusta ja työhistoriaa, et pienen lapsen äitinä saa helposti töitä, varsinkin 90-luvulla se oli lähes mahdotonta
- perheen sisäinen työnjako, jos
Loogisesti ajateltuna kannattaa huolehtia henkilökohtaisista tuloista ja eläkkeestä.
Nyt vaan sanot, ettet enää jaksa heidän passaamista ja lopetat sen myös. Palvelua kyllä saavat, se vaan maksaa.
Tai muutat kauemmas? Nämä toiveet ja odotukset, että ihmiset muuttuisivat, on niin turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aina on ollut varakkaita ihmisiä. Mutta miksi syytellä äitiään jos on niissä olosuhteissa saanut kasvaa? Ei ome hoitoon raahattu aamuvarhain.
Lukaisepa uudestaan ja mieti. Onko sinusta ok syytellä muita omien päätösten seurauksista? Ei minun lapsuuteni mikään hauska ollut, jatkuvia syytöksiä kuullessa eikä ole aikuisuuskaan.
Eihän tuo, että syytellään lapsia omista virheistä/tekemisistä/päätöksistä ole minkään ikäluokan vika vaan ihan vain se yksilön vika. Aika älytöntä ap.n on väittää, että kun hänen vanhempansa ovat ikäviä ihmisiä, kaikki "boomerit" on :D En tunne yhtään tuollaista ikäihmistä joka syyttäisi lapsiaan omista virheistään, joten ei se kovin yleistä ole. AP:llä on vain käynyt huono tsägä vanhempien suhteen. Huonot ja typerät vanhemmat. Ei se muiden vika ole, eikä sen ikäluokan vika, jona nuo ap:n itsekkäät vanhemmat ovat syntyneet.
Epäilen kyllä, että ap:n vanhemmilla on jonkin sortin alkavia muistiongelmia/ alzheimerintauti tjs, koska mumerot jo sekottuu ja lomakkeiden täyttäminen ei onnistu. Myös tuo, että tarvitaan jo lääkkeenjakaja kunnnan puolesta kertoo jostakin. Onko lääkkeitä jo niin paljon, ettei itse perässä pysytä, ja jos on niin täytyyhän siellä jotakin terveysongelmia olla. Jos taas lääkeitä on vähän, eikä niitäkään osata itse jakaa lääkedosettiin, on jotakin häikkää muistissa /ymmärryksessä.
Meillä isovanhempien kanssa sama homma. Jossain välissä intouduin auttamaan heitä.
Meni varmaan kuukausi, kun alkoivat käyttäytymään kuin kiukuttelevat uusavuttomat teinit. Ei mitään kiitollisuutta mistään ja omatoimisuus katosi kuin salaman iskusta.
Mielestäni suurin virhe vanhustenhoidon suhteen on tehdä asioita heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo minustakin kurjalta kuulostaa,jos vastoin tahtoaan joutui olemaan kotona.Painostiko isäsi vai miksi jäi?
Ei todellakaan pakottanut. Äiti itse halusi olla kotona. Edelleenkin on sarjasaikuttaja ja tehnyt töiden välttelystä taidetta. Tykkää vain valittaa noista asioista ja on aina tykännyt.
Eikö se nyt kerro jo tarpeeksi, että äiti pakotti minut harrastamaan vaikken itse halunnut mennä.
Tuolla kerroit ja kiukuttelit hänen omevan jo eläkkeellä . Syytteli sinua pienestä eläkkeestään?
Jep. Kas kun se eläke tulee olemaan niin pirun pieni, kun ensi vuonna eläköityy. Ja sehän johtuu vain ja ainoastaan siitä että hän oli kotiäitinä minkä valinnan minä ja vel
Jep, tästäkin opimme, että kotiin jää vai tyhmät naiset ja ne jotka ei ota vastuuta omasta elämästään. Tähän sopii se vanha sananlasku, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Vaikka nykyäähhän on se takuueläke ja se on aika hyvä kuitenkin. Jos tekee töitä jollain 2000e/kk palkalla ja vaikka on töissä 40 vuotta ei se eläke juuri suurempi ole, kuin sen reilun tonnin. Eikös se takuueläkekin ole lähes tonni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tämä on yksi buumereiden valeista. Nuoremmat sukupolvet ei ole lähellekään niin itsekkäitä, lapsellisia ja pelkästään omaa etuaan muiden kustannuksella ajavia kuin nämä nykyään vanhat ihmiset. Ei nämä piirteet ole vanhuudessa syntyneet. Korostuvat ehkä, koska se on heidän identiteettinsä ydintä. Jokaisessa korostuu ne itselle ominaisimmat piirteet. Ei epäitsekäs ja muut huomioiva ihminen vanhetessa yhtäkkiä muutu itsekkääksi kusi6ääksi. Kyllä se ominaisuus on ollut heissä koko ajan.
Alapeukun laitoin tähän kommenttiin. Siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on paska luonne, hän on sitä aina, eikä vaata vanha sellaiseksi muutu (kuten ei ap:n vanhemmatkaan ole muuttuneet, vaan ovat aina olleet ikäviä ihmisiä), mutta siitä ole eri mieltä, että ihmiset olisi ennen olleet itsekäämpiä ja lapsellisempia. Tai, että olisivat ajaneet omia etujaan sen kummemmin, kuin nykyajan ihmisetkään. Elämä on ollut niin erilaista vielä 50-60-luvullakin, että sitä ei voi edes verrata nykypäivään. Ennen lapset lähti jo 13-14 vuotiaan työelämän, ei siinä oltu "lapsellisia" vaan ihan itsensä elättäviä ihmisiä. Alunperinhan yläkoulua käytiin vain kaksi vuotta ja loppuvuodesta syntyneet lopetti siis koulun 14 vuotiaina. Ja sitten mentiin töihin.
Sitä ennen mentiin töihin monseti jo 7 vuotiania "pikkipiioiksi". Kyllähän nykyajan ihmiset on lapsellisia noihin entisiin ikäluokkiin verraten.
Uusi palstahullu: boomer-vihaaja. Vai onko se vanha tuttu äitihullu
Sukulaispappa joka pääsi ylioppilaaksi 60- luvun puolivälissä muisteli nyt penkkareita katsoessaan siihen aikaan nuorten olleen aikuisempia ja tunteneen itsensä aikuiseksi. Nyt kolmikymppiset puhuu itsestään nuorina aikuisina.
60-luvun puolessa välissä kansakoulun jälkeen töihin lähteneet pääsivät siirtymään tehdastöihin 18 täytettyään , pois piikomasta tai juoksupojan hommista. 3 vuotta töitä tehtyään. Monet olivat kaukana vanhemmistaan , asuen vaikka kimppa-asunnoissa.
Juuri näin. Itse olen vela, ei ole lapsia tulossa hoitamaan minua, kun en enää vanhuksena pärjää. Yhteiskunta yrittää aina ujuttaa tyttäret hoitamaan vanhempiensa asioita, koska kunta ja yhteiskunta säästää siinä. Kummasti vaan löytyy hoitoa ja apua, kun kyseessä on lapseton vanhus.