Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Uusi palstahullu: boomer-vihaaja. Vai onko se vanha tuttu äitihullu
Sama tyyppi kuin narsistihullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat voisivat olla vielä paljon pahemminkin. He voisivat esim. asua homeisessa vanhassa omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tämä on yksi buumereiden valeista. Nuoremmat sukupolvet ei ole lähellekään niin itsekkäitä, lapsellisia ja pelkästään omaa etuaan muiden kustannuksella ajavia kuin nämä nykyään vanhat ihmiset. Ei nämä piirteet ole vanhuudessa syntyneet. Korostuvat ehkä, koska se on heidän identiteettinsä ydintä. Jokaisessa korostuu ne itselle ominaisimmat piirteet. Ei epäitsekäs ja muut huomioiva ihminen vanhetessa yhtäkkiä muutu itsekkääksi kusi6ääksi. Kyllä se ominaisuus on ollut heissä koko ajan.
Alapeukun laitoin tähän kommenttiin. Siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on paska luonne, hän on sitä aina, eikä vaata vanha sellaiseksi muutu (kute
Tapasiko hän äitisi vai lähti sinun katkeruuksiin mukaan? En tunne psykologien hoitomenetelmiä, moni sanoo heidän vain kuuntelevan.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaispappa joka pääsi ylioppilaaksi 60- luvun puolivälissä muisteli nyt penkkareita katsoessaan siihen aikaan nuorten olleen aikuisempia ja tunteneen itsensä aikuiseksi. Nyt kolmikymppiset puhuu itsestään nuorina aikuisina.
60-luvun puolessa välissä kansakoulun jälkeen töihin lähteneet pääsivät siirtymään tehdastöihin 18 täytettyään , pois piikomasta tai juoksupojan hommista. 3 vuotta töitä tehtyään. Monet olivat kaukana vanhemmistaan , asuen vaikka kimppa-asunnoissa.
Mitähän tekemistä kommentillasi oli aloituksen kanssa?
No ei mitään, tietenkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaispappa joka pääsi ylioppilaaksi 60- luvun puolivälissä muisteli nyt penkkareita katsoessaan siihen aikaan nuorten olleen aikuisempia ja tunteneen itsensä aikuiseksi. Nyt kolmikymppiset puhuu itsestään nuorina aikuisina.
60-luvun puolessa välissä kansakoulun jälkeen töihin lähteneet pääsivät siirtymään tehdastöihin 18 täytettyään , pois piikomasta tai juoksupojan hommista. 3 vuotta töitä tehtyään. Monet olivat kaukana vanhemmistaan , asuen vaikka kimppa-asunnoissa.
Mitähän tekemistä kommentillasi oli aloituksen kanssa?
No ei mitään, tietenkään
Hatara aiheyhteys syytöksiin boomereiden elämän helppoudesta, huonosta ravinnosta yms. Itsekkyydestä yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunnon katsomiset järjestin alusta loppuun asti, vein h
Miten niitä laskuja voi olla niin paljon, että käy hermolle? Vastike,sähkö,ruoka kuukausittain -vakuutukset kerta vuoteen. Ei kai noilla toivottavasti autoa ole eikä osamaksuja. Nettiyhteys ja e-laskut,maksat jomman kumman istuessa vieressä. Muutama minuutti. Ja sanot,että maksullinen kotiapu alkoi nyt,sinulla on oma elämä,työ ja perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tämä on yksi buumereiden valeista. Nuoremmat sukupolvet ei ole lähellekään niin itsekkäitä, lapsellisia ja pelkästään omaa etuaan muiden kustannuksella ajavia kuin nämä nykyään vanhat ihmiset. Ei nämä piirteet ole vanhuudessa syntyneet. Korostuvat ehkä, koska se on heidän identiteettinsä ydintä. Jokaisessa korostuu ne itselle ominaisimmat piirteet. Ei epäitsekäs ja muut huomioiva ihminen vanhetessa yhtäkkiä muutu itsekkääksi kusi6ääksi. Kyllä se ominaisuus on ollut heissä koko ajan.
Alapeukun laitoin tähän kommenttiin. Siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on paska luonne, hän on s
Mitä järkeä olisi maksaa psykologille/psykiatrille vähintään 100e/käynti pelkästä kuuntelusta? Oletko ihan vajaa? Luuletko, ettei hän keskustele asiakkaan kanssa olenkaan? Olen kertonut hänelle rehellisesti kaltoinkohtelustani, se on riittänyt. Sinun mielipiteelläsi ei ole mitään väliä - taidat olla boomeri, joka on aikoinaan itse ollut hirviöäiti ja yrität pestä omaatuntoasi puhtaaksi vähättelemällä kaltoinkohtelun uhreja, ei käytöstäsi muu selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuunpakoilun tarkoitus on, että saa syyttää muita kaikista oman elämänsä käänteistä, oli ne mitä tahansa. Niin kuin boomerit tekevätkin. Se on silkkaa manipulointia.
Taidat olla se joka kymmenen vuotta piti samaa keskustelua yllä 40-luvulla syntyneestä äidistään. Ei ollut vaatteita, ei kuukausittaisia tarpeita, ei rintsikoita.
Mutta hyvä kun olette löytäneet psykiatrin kanssa syyllusen kaikkiin ongelmiisi, öitihän se siellä viiskymppistä kaikertaa ja 70- luvun elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse lapsellisuudesta tai siitä, miten on tehnyt töitä jo lapsesta asti. Kyse on tunne-elämän kehittymättömyydestä. Tunne-elämältään lapsen tasolle jäänyt aikuinen on itsekeskeinen, empatiakyvytön, kykenemätön näyttämään emotionaalista läheisyyttä, ei pysty hyväksymään esim. lapsensa rajoja tai mielipiteitä ja saattavat käyttäytyä jopa sadistisesti. Emotionaalisesti kehittymätön aikuinen käsittelee todellisuutta kieltämällä, hylkäämällä tai vääristämällä kaiken, mitä pitää itse epämiellyttävänä.
Purskahdin itsekseni hörönauruun täällä, siinäpä tuli boomerit syvällisesti psykiatrian asiantuntemuksella analysoitua.
Periytyiskö tuo empatiakyvyn puute kun moni nuorempi ei tunne mitään empatiaa vanhuuden vaivoista alkavasta dementiasta kärsivää vanhempaansa kohtaan
Vierailija kirjoitti:
AP liioittele tässä rankasti, miksihän.
Morjens, äippä-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat ovat jo avun piirissä, hae heille lisää apua ja esim. taloudenhoito kannattaa siirtää yleisen edunvalvonnan piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se joka kymmenen vuotta piti samaa keskustelua yllä 40-luvulla syntyneestä äidistään. Ei ollut vaatteita, ei kuukausittaisia tarpeita, ei rintsikoita.
Mutta hyvä kun olette löytäneet psykiatrin kanssa syyllusen kaikkiin ongelmiisi, öitihän se siellä viiskymppistä kaikertaa ja 70- luvun elämä.
En tiedä mistä puhut. Taidat olla aika helvetin sekaisin. Suomessa on paljonkin ihmisiä, joilla on ollut tunnevammaiset, lähes mielisairaat boomerivanhemmat. En todelalkaan ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae vanhemmillesi yleinen edunvalvoja. Sen jälkeen laitat puhelimestasi heidän numeronsa estoon. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ta hand om den ena och meddela att det andra barnet tar hand om den andra. Oho - blev också det ogjort?
Tyckte jag läste att ap är ensambarn? Vem är det andra barnet som ska ta hand om den andra föräldern?
En sverigefinne
Lääkäri kun kerto isämme diagnoosin, vaskuläärinen dementia. Kertoi samalle että saamme varautua myös siihen että persoonallisuus saattaa muuttua.
Ei informaatio tullut meille yllätyksenä, olemme siskoni kanssa molemmat työskennelleet muistisairaitten hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse lapsellisuudesta tai siitä, miten on tehnyt töitä jo lapsesta asti. Kyse on tunne-elämän kehittymättömyydestä. Tunne-elämältään lapsen tasolle jäänyt aikuinen on itsekeskeinen, empatiakyvytön, kykenemätön näyttämään emotionaalista läheisyyttä, ei pysty hyväksymään esim. lapsensa rajoja tai mielipiteitä ja saattavat käyttäytyä jopa sadistisesti. Emotionaalisesti kehittymätön aikuinen käsittelee todellisuutta kieltämällä, hylkäämällä tai vääristämällä kaiken, mitä pitää itse epämiellyttävänä.
Purskahdin itsekseni hörönauruun täällä, siinäpä tuli boomerit syvällisesti psykiatrian asiantuntemuksella analysoitua.
Periytyiskö tuo empatiakyvyn puute kun moni nuorempi ei tunne mitään empatiaa vanhuuden vaivoista alkavasta dementiasta kärsivää vanhempaansa kohtaan
Ja tässä tarjositkin oivan esimerkin aiheeseen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin et mitenköhän paljon ennen 70 lukua syntyneillä vaikuttaa oikeasti lapsena saatu huono ravinto aivojen kehitykseen ja sitä kautta kognitiivisiin kykyihin? Monella ei kyse tunnu olevan vanhuuden muutoksista vaan ovat jo nuorina olleet yksikoisia ja joustamattomia. Kilpailu ravinnosta vielä lisännyt ilkeyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Se että on joutunut lapsena jakamaan kaikki perustarpeet monipäisen sisaruslauman kanssa ja tyytymään murusiin saa näkemään omat lapsetkin kilpailijoina? Ennenhän perheenjäsenet oli työvoimaa. Nykyään näkee jo nuorten kasvoista kuinka paljon ravinnon laatu ja määrä on parantunut niin paljon on kauniita sopusuhtaista kasvoja.
Varmasti osansa sekin tehnyt, mutta onhan näistä tutkimuksia ja teorioita esitetty. Esimerkiksi bensojen ja maalien lyijy on pehmentänyt pipoa, sodassa traumatisoituneiden monipäinen lapsilauma on käynyt läpi väkivaltaa j
Ihminen ei itse voi taustalleen ja traumoilleen mitään. Sen sijaan omalla vastuulla on hoitaa omat traumansa niin ettei niistä aiheudu toisille haittaa. Boomereilla olisi ollut monta kymmentä vuotta aikaa hoitaa traumansa terapiassa.
Ehkei se aina ole ollut muotijuttu tuo terapioissa käyminen. Sitä vaan on mennä porskutettu, seitsemäksi töihin, illalla kotiin. Laitettu ruokaa, pesty pyykit, siivottu, lapsillekaan ei sanoitettu tuntikausia jotain miltä sinusta nyt tuntuu kun pitää hampaat pestä tai onko nyt paha kun villasukka on saappaassa. Aikuinen nieli pahat mielensä työelämässä tai anoppilassa ilman terapioita.
Aika on joskus ollut toisenlainen.
Töissäkäyminen ei ole mikään aikuisuuden mitta. Oma äitini kiusasi minua systemaattisesti kun olin lapsi ja hän oli jo yli 30v kun sai minut ja oli työskennellyt 14-vuotiaasta saakka. Psykologini luonnehti häntä henkilöksi, joka ei ollut koskaan kasvanut aikuiseksi ja jonka ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia. Äitini kaltaisia on varmaan paljonkin. Nyt hän on jo lähemmäs 80v.