Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei se aina ole ollut muotijuttu tuo terapioissa käyminen. Sitä vaan on mennä porskutettu, seitsemäksi töihin, illalla kotiin. Laitettu ruokaa, pesty pyykit, siivottu, lapsillekaan ei sanoitettu tuntikausia jotain miltä sinusta nyt tuntuu kun pitää hampaat pestä tai onko nyt paha kun villasukka on saappaassa. Aikuinen nieli pahat mielensä työelämässä tai anoppilassa ilman terapioita.
Aika on joskus ollut toisenlainen.
Tottakai aika on ollut joskus toisenlainen. Mutta ei sitäkään ikuisesti voi käyttää tekosyynä, että aika on joskus ollut toisenlainen. Voi niille traumoille nyt edelleenkin tehdä aika paljon. Edelleenkin ihminen on itse niistä traumojensa seurauksista vastuussa.
Joo, p
Ole nyt ees rehellinen. Täällä sadoissa keskusteluissa syytätte ja syytätte äitejänne elämänne vaikeuksista ja lapsuudesta. Sinäkin varmaan monet kommentit kirjoitit siihen jonkun 10 vuotta ylläpitämään keskusteluun miten ilkeitä.äidit oli 70-luvulla syntyneille lapsilleen.
Rehellisyys on yksi ominaisuus jota arvostan. Tuommoinen vilpistely ei mistään.
Jos inhoaa äitiään, inhoaa. Itselleen voi hakea apua, 80- vuotias ei voi millään terapiallakaan muuttaa 70- lukua toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomerit s. 1940-1945 ovat kyllä niin itsekkäitä. Sotasukupolvi antoi heille kaiken ja palkkio oli iva.
Tämä. Kuvittelevat, että seuraavalla sukupolvella on kaikki helposti. Oikeasti nykynuoret ovat ensimmäinen sukupolvi ties mihin aikaan, kun elintaso on monella alhaisempi kuin edellisellä sukupolvella ja sotakin voi vielä tulla ja ilmastonmuutos on iso haaste taustalla. Ap on mahdottomassa tilanteessa. Jotenkin pitäisi osata vaan olla tekemättä turhan hienosta ja antaa valitukset mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, tai vaikkapa ihan ohi.
N54
"Mun lapset on just muuttaneet kotoa ja haluaisin olla tukemassa heidän aikuiseksi kasvamistaan. Toisaalta haluaisi nauttia siitä hiljaisuudesta ja vapaudesta, mikä tässä elämänvaiheessa kuuluisi olla ja omilla vanhemmillani oli. Kun ei ole enää jokapäiväistä vastuuta lapsista, mutta on vielä täysin terve ja periaatteessa pystyisi tekemään mitä vain. Mutta en voi tehdä mitän vain, kun vanhempieni asiat sitoo koko ajan. He itse sitoo minua kaikkeen. Tuntuu kuin joku olisi koko ajan kuristamassa kurkusta, vaikka nyt pitäisi olla aikaa ja energiaa itselle."
Ymmärrän niin sinua! Tuo syyllistäminen ja kaiken vatvominen on nii kuormittavaa. Ja on todellakin totta, että vanhempana enaisijaisesti voimien kuuluisi mennä aikuistuvien lapsien tukemiseen.
Kannustan rajaamaan ja hoitamaan mahdillisimman paljon asioita etänä. Maksa laskut, mutta kieltäydy keskustelemasta niistä jälkeenpäin. Sama muiden asioiden kanssa. Kauppapalvelu käyttöön mieluummin kuin että itse kävisit heille kaupassa.jne.
Kuulostaapa tutulta. Kyllä minä arvelisin että alkavaa muistisairautta tuossa on, tuollaisena pahantuulisuutenahan se usein alkuun oireilee ja sitä ei välttämättä alussa missään testeissä näe. Myös jos on kipuja niin mieliala on inhottava.
Minun äitini oli aivan samanlainen kun muistisairaus lähti etenemään, kaikki oli minun syytäni vaikka tein kaikkeni asioidensa hoitamiseksi, oli todella rankkaa. Oli suuri helpotus kun hän lopulta meni niin huonoon kuntoon että oli pakko siirtyä hoivakotiin, tosin sielläkin kyllä kaikki taas oli minun syytäni. Sinnikkäästi jaksoin häntä käydä katsomassa ja yritin päiväänsä piristää vaikka itse sain vain ilkeilyä osakseni.
Jossain vaiheessa muistisairaus meni niin pitkälle että ilkeily loppui, mutta sitten hän olikin jo sen verran muissa maailmoissa että hetkiä, jolloin tiesi missä paikassa ja ajassa oli, jäivät vähiin.
Kuolemansa, vaikka surullista olikin, oli suuri helpotus. Ikävöin sitä iloista ja rakastavaa äitiäni päivittäin joka minulla joskus oli ja yritän unohtaa muistisairauden vuoksi ilkeän äitini.
Jaksamista sinulle. Tiedän että on rankkaa.
Olet siinä tilanteessa että roolit on nyt vaihtuneet. Sinä olet huolehtija/hoitaja ja vanhempasi kiukuttelevia lapsia. Suhtaudut heidän puheisiinsa kuin kiukutteleviin lapsiin eli rajat ja rakkautta. Tuo esiin hyvät puolet, naurat höpötyksille, ymmärrät ihmisten rajallisuuden. Ei vanhat osaa välttämättä enää katsoa kokonaisuutta ja ymmärtää omia taitojaan. Osta jotain palveluja vaikka he vastustavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Jos hoitokotiin joutuvat jossain vaiheessa niin se kyllä tehokkaasti syö perinnön pois. Mummulta meni kaikki säästöt (n. 140 000€) hoitokotiin, kuoli pennittömänä. Ei sillä että lapsille jotain isoja summia olisi jäänyt vaikkei olisi mennytkään kun olisi pitänyt jakaa niin moneen osaan. Mutta hoitokodit ovat kalliita, kannattaa kyllä säästää vanhuuden varalle jos ihmisarvoista hoitoa halajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tätähän te suuret ikäluokat jaksatte toistella. Ei. Tämä koskee teidän sukupolveanne. Ei teitä aiemmin eläneet vanhukset olleet tuollaisia, eikä mikään indikoi että tulevatkaan olisivat.
Kyllä niitä kiukkuisia vanhuksia on aina ollut ja tulee olemaan. Ei tarvi kuin lukea eri aikakausien kirjallisuutta ja miettiä miten vanhuksia teoksissa on kuvattu, hyvin usein kirjoissa on pahapäisiä ja vaikeita vanhuksia, myös tietysti mukavia ja viisaita. Aikoinaan ihmiset kuolivat nuorempana niin aivan yhtä usealta ei vielä aivot olleet lähteneet rappeutumaan vastaavasti kuin nykyisiltä vanhuksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos lopetat ainoana lapsena vanhemmistasi huolehtimisen ja heille sattuu jotain, syyllistyt heitteillejättöön!
Höpöti. Jos kunta on sitä mieltä että vanhemmat pärjäävät itsekseen niin miten sitä lasta heitteellejätöstä voisi syyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
"Mitäs läksi(n) niin" on kysymys, joka jokaisen terve- ja täysipäisen aikuisen täytyy aina kysyä itseltään ja vastata siihen. Sitä on vastuullisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito on suoranaista k*setusta ! Max 10 min pyörähdys onko asiakas elossa edes roskia ei viedä ulos . Tästä palvelusta eläkkeeseen suhteutettu maksu, halvemmalla ja parempaa voi jopa saada yksityiseltä ( arvonlisä verottomana+ kotitalous vähennys).
Ja jos joku omainen on kuvioissa niin hommia yritetään nakittaa hänelle jopa alenevassa polvessa. Kun itse olin estynyt kotihoito kysyi eikö lapseni ( aikuinen ) voisi hoitaa asiaa . Olin jopa ilmoittanut, että en ole maisemissa ajankohtana x.
Itse yritän saada kasaan sen verran rahaa, että edes hetken pystyisin ostamaan huolenpitoa kun tarvitsen. Oltuani 5 v ei virallinen omaishoitaja ja talonmies en halua lapselleni samaa . Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuo aika ahdistaa edelleen kun palautuu mieleen ja tekee sen valitettavan usein.
Rakastin vanhempiani , mutta olin helpottunut heidän pois menostaan. Olin vapaa !
Tämä on totta. Minun äidilläni kävi kerran päivässä kotihoito, joka ei siis oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin mittasi verenpaineen, mutta toisaalta sekin hyvä, koska tiesin, että joka päivä siellä sitten edes joku käy. Itse asuin sen verran kauempana, etten joka päivä pystynyt käymään. Soitin äidille usein ja hän myös minulle. Äiti pärjäsi kohtuullisen hyvin kumminkin.
Mutta siis hyvin helposti omaisesta tehdään yhteyshenkilö, johon aina otetaan yhteyttä ja joutuu sitten loppujen lopuksi lumminkin tekemäään niitä asioita, joita kuuluisi kotihoidon tehdä. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari- kolmekymmentä vuotta eteenpäin, niin olet ap itse samanlainen.
Tätähän te suuret ikäluokat jaksatte toistella. Ei. Tämä koskee teidän sukupolveanne. Ei teitä aiemmin eläneet vanhukset olleet tuollaisia, eikä mikään indikoi että tulevatkaan olisivat.
Kyllä niitä kiukkuisia vanhuksia on aina ollut ja tulee olemaan. Ei tarvi kuin lukea eri aikakausien kirjallisuutta ja miettiä miten vanhuksia teoksissa on kuvattu, hyvin usein kirjoissa on pahapäisiä ja vaikeita vanhuksia, myös tietysti mukavia ja viisaita. Aikoinaan ihmiset kuolivat nuorempana niin aivan yhtä usealta ei vielä aivot olleet lähteneet rappeutumaan vastaavasti kuin nykyisiltä vanhuksilta.
Tämä on aivan tasan totta. Kyllä kai me itse sen entisen ajan eläneenä paremmin tiedämme, millaisia meidän vanhempamme ovat olleet. Hyvin tunnekylmiä enimmäkseen. Meilläkään ei ikinä halattu eikä edes oikein kosketettu toisiamme. Elimme köyhyydessä, koska isä enimmäkseen joi tienestinsä.
Nyt kun tuota asiaa tarkemmin muistelee, niin hyvin monien ystävienikin isät on olleet jos ei suoranaisesti alkoholisteja, kuten minun isäni, niin kovia juoppoja kumminkin. Sotasukupolvi oli rankasti juovaa ikäluokkaa. Ja sodankäyneet miehet riehui kännissä kodeissaan, ajoivat perheitään pihalle ja olivat kuin yksiä paholaisia. Muistan vaikka kuinka paljon tapauksia naapurustossakin. Enkä ole ainoa. Ettekö ole lukeneet tai kuulleet asiasta, ettekö ole olleet kiinnostuneita? Siitä on ihan faktatietoakin, katsoin yhden tv-ohjelmankin asiasta. Me sotilaiden lapset emme ole saaneet elää mitään kultaista lapsuutta ja nuoruutta. Me ollaan hyvinkin rikkinäisissä oloissa kasvaneita, joutuneet näkemään kodeissamme yhtä ja toista kauhua.
Ystäväni isä kiukutteli ja rähisi vuodeosastollakin, jatkoi sitä samaa rähinää mitä oli pitänyt perheelleen koko aikuisikänsä. Siskoni mies kertoi erinäisiäkin juttuja juoppohullusta isästään, tuttua tarinaa meillekin. Minun sänkyni vieressä on isä heilunut puukon kanssa ja uhannut, että tappaa koko perheen.
Yksi sotaveteraani kävi työpaikallanikin kännissä räyhäämässä yhteen aikaan ilta toisensa jälkeen, hänkin oli yhden lukiokaverini isä. Varmasti olikin ihana isä ollut. Kuulemma hakkasi vaimoaan vähän väliä. Toisen luokkakaverini isä tuli kesken päivän koulun pihalle huutamaan tytölleen (9-vuotiaalle), että tiiät kyllä mihin se viinapullo on piilotettu, ala saatana sanoo! Näitä muistoja minulla olisi vaikka kuinka paljon. Miksi te tämän polven nuoret kaunistelette asioita? Kyllä näistä tarinoista on lempeys kaukana.
Jos vanhalla papalla jo pää on pehmennyt eikä enää jaksa ryypätä, niin siinä teille sitten se herttainen isoisä. Minunkin isä piti elämänsä ensimmäisen kerran lasta sylissään, kun siskoni sai lapsen. Isä oli pakotettu raittiiksi sairauden takia. Ei hänellä ollut enää voimia entiseen tyyliin. Tosin ilkeä osasi olla äidille vielä silloinkin, mutta se ei enää lapsenlapsille näyttäytynyt. Omaan lapseen ei koskenut kuin lyödessään.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kiukuttelusta johtuu siitä, että on rankkaa luopua elämänsä hallinnasta. Sitten terveydestä ja lopulta koko elämästä. Olin samassa tilanteessa kuin sinä, tunnustusta tarvitset ja myötätuntoa.
Sitten kun kaikki on ohi, olisi hyvä jos jäisi muutama mukavakin muisto. Jos voisitte vaikka istua yhdessä kahvilla joskus.
Mulla auttoi myös se, että kun vanhemmat valitti ja syytti, sanoin vain: -Niin, se on kyllä kurjaa. En yrittänyt puolustautua tai riidellyt. Joskus se auttoi kun he tavallaan tunsivat tulevansa kuulluksi.
Paljon voimia sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Jos hoitokotiin joutuvat jossain vaiheessa niin se kyllä tehokkaasti syö perinnön pois. Mummulta meni kaikki säästöt (n. 140 000€) hoitokotiin, kuoli pennittömänä. Ei sillä että lapsille jotain isoja summia olisi jäänyt vaikkei olisi mennytkään kun olisi pitänyt jakaa niin moneen osaan. Mutta hoitokodit ovat kalliita, kannattaa kyllä säästää vanhuuden varalle jos ihmisarvoista hoitoa halajaa.
Kukaan ei usko sinua. Mulla on kaksi omaista hoivakodeissa ja heidän omaisuuteensaa ei ole kukaan koskenut. Tulot vain vaikuttaa hoitoon, ei omaisuus. Ellette ole halunneet maksaa yksityistä hoivaa niin hoivan tarpeessa oleva saa kunnallisen hoivan, vaikka se tapahtuisi yksityiseltä ostetussa hoivakodissa.
Tällä hetkellä tämä on totuus. T. Hoitsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Jos hoitokotiin joutuvat jossain vaiheessa niin se kyllä tehokkaasti syö perinnön pois. Mummulta meni kaikki säästöt (n. 140 000€) hoitokotiin, kuoli pennittömänä. Ei sillä että lapsille jotain isoja summia olisi jäänyt vaikkei olisi mennytkään kun olisi pitänyt jakaa niin moneen osaan. Mutta hoitokodit ovat kalliita, kannattaa kyllä säästää vanhuuden varalle jos ihmisarvoista hoitoa halajaa.
Kukaan ei usko sinua. Mulla on kaksi omaista hoivakodeissa ja heidän omaisuuteensaa ei ole kukaan koskenut. Tulot vain vaikuttaa hoitoon, ei omaisuus. Ellette ole halunneet maksaa yksityistä hoivaa niin hoivan tarpeessa oleva saa kunnallisen hoivan, vaikka se tapahtuisi yksityiseltä ostetussa hoivakodissa.
Tällä hetkellä tämä on totuus. T. Hoit
Säästöt ovat siis omaisuutta ja niihin ei kosketa. Vain tulot vaikuttaa maksuihin. Ainakin tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Jos hoitokotiin joutuvat jossain vaiheessa niin se kyllä tehokkaasti syö perinnön pois. Mummulta meni kaikki säästöt (n. 140 000€) hoitokotiin, kuoli pennittömänä. Ei sillä että lapsille jotain isoja summia olisi jäänyt vaikkei olisi mennytkään kun olisi pitänyt jakaa niin moneen osaan. Mutta hoitokodit ovat kalliita, kannattaa kyllä säästää vanhuuden varalle jos ihmisarvoista hoitoa halajaa.
Kukaan ei usko sinua. Mulla on kaksi omaista hoivakodeissa ja heidän omaisuuteensaa ei ole kukaan koskenut. Tulot vain vaikuttaa hoitoon, ei omaisuus. Ellette ole halunneet maksaa yksityistä hoivaa niin hoivan tarpeessa oleva saa kunnallisen hoivan, vaikka se tapahtuisi yksityiseltä ostetussa hoivakodissa.
Tällä hetkellä tämä on totuus. T. Hoit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Jos hoitokotiin joutuvat jossain vaiheessa niin se kyllä tehokkaasti syö perinnön pois. Mummulta meni kaikki säästöt (n. 140 000€) hoitokotiin, kuoli pennittömänä. Ei sillä että lapsille jotain isoja summia olisi jäänyt vaikkei olisi mennytkään kun olisi pitänyt jakaa niin moneen osaan. Mutta hoitokodit ovat kalliita, kannattaa kyllä säästää vanhuuden varalle jos ihmisarvoista hoitoa halajaa.
Kukaan ei usko sinua. Mulla on kaksi omaista hoivakodeissa ja heidän omaisuuteensaa ei ole kukaan koskenut. Tulot vain vaikuttaa hoitoon, ei omaisuus. Ellette ole halunneet maksaa yksityistä hoivaa niin hoivan tarpeessa oleva saa kunnallisen hoivan, vaikka se tapahtuisi yksityiseltä ostetussa hoivakodissa.
Tällä hetkellä tämä on totuus. T. Hoit
Niin, maksujen jälkeen tuloista jää omaan käyttöön niin vähän, että säästöjä joutuu käyttämään vähitellen. Taikka jättää lääkkeet ostamatta, fysioterapia ottamatta, jalat hoitamatta, antaa tukan ja parran kasvaa...
on vanhemmissasikin vähän vikaa, kun kasvattivat sinusta tuollaisen kusipään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt hillitsisin tuota kauhistelua siitä, miten heitteillä vanhukset ovat kotihoidon piirissä. Minulla on kokemusta omista vanhemmista. Kyllä kotihoito pitää perustarpeista huolen. Se on sitten eri asia, jos toivoo erityispalvelua taikka vanhus ei suostu ottamaan apua vastaan.
Mutta lääkkeet, mittaukset, laboratoriokokeet ja rokotukset hoidetaan kotiin. Lääkärikäynnille järjestetään kyyti ja saattaja. Apuvälineet ja vaipat hoidetaan kotiin. Ruokatilaus tehdään kauppaan. Laskujen maksussa avustetaan. Siivous pitää itse ostaa, mutta sekin on järjestettävissä.
Äitini luona kävi kotihoito neljästi päivässä. Nyt hän on hoitokodissa ja siellä hoito on erinomaista.
Koko ajan on uutisia, miten vanhuksia ei ehditä hoitaa kuin muutama minuutti kerrallaan, ovat likavaipoissa sängynpohjalla tuntikausia tai päiväkausia, kaatuilevat ja kuolevat, kun kuka
En kiistä, etteikö epäkohtia olisi eikä vanhustenhuollosta pitäisi mielestäni yhtään enää säästää, päinvastoin. Minulla vain on todellista kokemusta asiasta vanhempieni osalta eikä tämä kokemus ole niin paha, kuin mielellään annetaan ymmärtää. Ehkä meillä oli/on vain hyvä tuuri.
Ah, tuo boomereiden marttyyriasenteella manipuloiminen on NIIN tuttua omilta vanhemmilta. Niin tuttua, että se ei enää tehoa. :)
-ohis