Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Verkkopankki on monille kasikymppisille liian vaikea käyttää. Moni on laittanut vastikkeet ja muut säännölliset maksut suoraveloitukseen. Satunnaisiin maksuihin he käyttää esimerkiksi maksuautomaattia, tai jos sekin tuntuu vaikealta, laittavat laskut pankin maksukuoreen ja vievät ne pankkiin. Edunvalvontaan pääsee kyllä sitten aika nopeasti, jos jää laskut hoitamatta sen takia, ettei enää osaa laittaa niitä maksukuoreen ja lähettää pankkiin maksettavaksi.
Samoin ulosottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin edesmenneitten vanhempieni juoksevia asioita, kaikki sujui hyvin. Juoksetko laskupinon kanssa pankkiin jonottamaan.
Kahden aikuisen ihmisen asioiden hoito on aika paljon muutakin kuin laskujen maksua. Varsinkin kun tarvitaan jo kotihoitoa ja muuta. Siinä on Kela mukana, verotus, omaisuudenhoito, asuminen jne. jne. jne.
Mitä ihmeen juttuja Kelan kanssa, kun lääke- ja lääkäri yms. hoidetaan jo siinä vaiheessa, kun käytetään palveluita.
Eikä nykyään veroilmoituksia tehdä, kun tiedot verohallinnolta tulee eri viranomaisilta suoraan verottajalle ja ilmoitus on verottavan puolelta esitäytetty. Ja mitkä ovat nämä omaisuudenhoito ja asuminen?
Kelalta haetaan hoitotuet, matkatuet, asumistuet ..Hyvinvointialueelle selvitetään tulot ja menot asiakasmaksuja varten, verottajalle selvitetään kotitalousvähennykset ja edunvalvonnan vahvistamisen vaiheessa tehdään DVV:lle selvitys paitsi edunvalvonnan tarpeesta, myös omaisuudesta, tuloista ja menoista.
Ap:ta neuvoisin välttämään mahdollisimman pitkälle kaikkea sitä käytännön työtä, mihin kotihoito osallistuu. Esimerkiksi lääkärikäynteihin löytyy kyllä kunnalta saattaja, jos omainen ei esim. töiden vuoksi ehdi. Minut pelasti se, etten asu samalla paikkakunnalla enkä alkanut omaa elämääni uhraamaan vanhuspalvelulle.
Vierailija kirjoitti:
Hae vanhemmillesi yleinen edunvalvoja. Sen jälkeen laitat puhelimestasi heidän numeronsa estoon. Toimii.
Ihmisillä tuntuu olevan ihan ihmeellisiä käsityksiä siitä, mitä itse voi tehdä tai mitä valtio/kunta voi tehdä. Ketään ei saa noin vain edunvalvontaan, herranen aika. Pitää olla muistisairaus todettu tms ja siihen edellytetään lääkärin puolto ja käräjäoikeus lopulta päättää haastateltuaan kyseistä ihmistä.
Samaten niitä kotihoitoja sun muita ei noin vaan vaadita ja saada. Niitä on vaikea saada edes liikuntakyvyttömille vanhuksille, saati jos niin kuin tässä tapauksessa muori vaatii saada itse siivota jne. Ap:n vanhemmat ei selvästi ole missään edunvalvontakunnossa ja hän sanoo hakeneensa jo sen avun, mitä on saatavilla.
Teille tulee karu herätys eteen, kun omat vanhempanne tai te itse olette lopulta avun tarpeessa. Sitä on saatavilla erittäin rajatusti ja vain jos ei oikeastaan mitään pysty itse tekemään. Se apu on aina vähin mahdollinen, vaikka olisi kaulasta varpaisiin halvaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei se aina ole ollut muotijuttu tuo terapioissa käyminen. Sitä vaan on mennä porskutettu, seitsemäksi töihin, illalla kotiin. Laitettu ruokaa, pesty pyykit, siivottu, lapsillekaan ei sanoitettu tuntikausia jotain miltä sinusta nyt tuntuu kun pitää hampaat pestä tai onko nyt paha kun villasukka on saappaassa. Aikuinen nieli pahat mielensä työelämässä tai anoppilassa ilman terapioita.
Aika on joskus ollut toisenlainen.
Tarkoitatko tällä nyt sitä, että pitää ymmärtää vanhuksia, jotka ilkeilevät lapsilleen, joiden apuun turvautuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa rauhallisesti joka kerta että itse olette päätöksenne tehneet. Ja vaikka mitä sanoisivat niin anna valua kuin vesi hanhen selästä.
Eli lakkaa tuntemasta tunteitasi, sekö on tosiaan sun neuvo? Kun ihminen ei pysty sammuttamaan tunteitaan tuosta vain. Ne jotka pystyy on psykopaatteja.
Ei tuossa auta kuin lopettaa kaikki auttaminen. Siinäpä sitten tajuavat tyttärensä arvon, kun jäävät kotihoidon armoille.
Sulla menee nyt sekasin tunteiden hallinta ja sammuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin et mitenköhän paljon ennen 70 lukua syntyneillä vaikuttaa oikeasti lapsena saatu huono ravinto aivojen kehitykseen ja sitä kautta kognitiivisiin kykyihin? Monella ei kyse tunnu olevan vanhuuden muutoksista vaan ovat jo nuorina olleet yksikoisia ja joustamattomia. Kilpailu ravinnosta vielä lisännyt ilkeyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Se että on joutunut lapsena jakamaan kaikki perustarpeet monipäisen sisaruslauman kanssa ja tyytymään murusiin saa näkemään omat lapsetkin kilpailijoina? Ennenhän perheenjäsenet oli työvoimaa. Nykyään näkee jo nuorten kasvoista kuinka paljon ravinnon laatu ja määrä on parantunut niin paljon on kauniita sopusuhtaista kasvoja.
Varmasti osansa sekin tehnyt, mutta onhan näistä tutkimuksia ja teorioita esitetty. Esimerkiksi bensojen ja maalien lyijy on pehmentänyt pipoa, sodassa traumatisoituneiden m
Vielä kun soveltaisit tuota itseesi.
" Teille tulee karu herätys eteen, kun omat vanhempanne tai te itse olette lopulta avun tarpeessa. Sitä on saatavilla erittäin rajatusti ja vain jos ei oikeastaan mitään pysty itse tekemään. Se apu on aina vähin mahdollinen, vaikka olisi kaulasta varpaisiin halvaantunut. "
Ei oo herätys, todellisuutta jo nyt kum omat isovanhemmat on niitä jotka tarvis apua. Pahasti muistisairas mummu hoitaa lähes liikuntakyvytöntä pappaa ja pappa koettaa vahtia ettei mummu eksy ulos. Muuttamaan eivät suostu ja asuvat niin syrjässä ettei sinne kukaan ihan hetkessä ehdi apuun ja kotihoitoa ei takuulla saa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän nyt hillitsisin tuota kauhistelua siitä, miten heitteillä vanhukset ovat kotihoidon piirissä. Minulla on kokemusta omista vanhemmista. Kyllä kotihoito pitää perustarpeista huolen. Se on sitten eri asia, jos toivoo erityispalvelua taikka vanhus ei suostu ottamaan apua vastaan.
Mutta lääkkeet, mittaukset, laboratoriokokeet ja rokotukset hoidetaan kotiin. Lääkärikäynnille järjestetään kyyti ja saattaja. Apuvälineet ja vaipat hoidetaan kotiin. Ruokatilaus tehdään kauppaan. Laskujen maksussa avustetaan. Siivous pitää itse ostaa, mutta sekin on järjestettävissä.
Äitini luona kävi kotihoito neljästi päivässä. Nyt hän on hoitokodissa ja siellä hoito on erinomaista.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se joka kymmenen vuotta piti samaa keskustelua yllä 40-luvulla syntyneestä äidistään. Ei ollut vaatteita, ei kuukausittaisia tarpeita, ei rintsikoita.
Mutta hyvä kun olette löytäneet psykiatrin kanssa syyllusen kaikkiin ongelmiisi, öitihän se siellä viiskymppistä kaikertaa ja 70- luvun elämä.
Nimimerkki "Taidat olla se joka..." antoi jälleen hedelmällisen panoksensa keskusteluun.
Olisi varmasti elämys keskustella aivan livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap eli narsistihullu tykkää haukkua boomereita ja uhriutua. Keräilee juttuja muilta kirjoittajilta ja sepittää niitä ominaan. Vetää mielellään erilaisia rooleja ja elelee harhoissaan.
Vierailija kirjoitti:
" Teille tulee karu herätys eteen, kun omat vanhempanne tai te itse olette lopulta avun tarpeessa. Sitä on saatavilla erittäin rajatusti ja vain jos ei oikeastaan mitään pysty itse tekemään. Se apu on aina vähin mahdollinen, vaikka olisi kaulasta varpaisiin halvaantunut. "
Ei oo herätys, todellisuutta jo nyt kum omat isovanhemmat on niitä jotka tarvis apua. Pahasti muistisairas mummu hoitaa lähes liikuntakyvytöntä pappaa ja pappa koettaa vahtia ettei mummu eksy ulos. Muuttamaan eivät suostu ja asuvat niin syrjässä ettei sinne kukaan ihan hetkessä ehdi apuun ja kotihoitoa ei takuulla saa helposti.
Lainaamassasi kommenteissa puhuttiin niistä, jotka ei ole joutuneet sen todellisuuden kanssa vastakkain. Sinä olet, joten ei selvästikään puhuttu sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne on jo 80 niin siihen aikaan lapsia tehtiin kyllä tasan tarkkaan siksi, että on joku, joka huolehtii vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt hillitsisin tuota kauhistelua siitä, miten heitteillä vanhukset ovat kotihoidon piirissä. Minulla on kokemusta omista vanhemmista. Kyllä kotihoito pitää perustarpeista huolen. Se on sitten eri asia, jos toivoo erityispalvelua taikka vanhus ei suostu ottamaan apua vastaan.
Mutta lääkkeet, mittaukset, laboratoriokokeet ja rokotukset hoidetaan kotiin. Lääkärikäynnille järjestetään kyyti ja saattaja. Apuvälineet ja vaipat hoidetaan kotiin. Ruokatilaus tehdään kauppaan. Laskujen maksussa avustetaan. Siivous pitää itse ostaa, mutta sekin on järjestettävissä.
Äitini luona kävi kotihoito neljästi päivässä. Nyt hän on hoitokodissa ja siellä hoito on erinomaista.
Koko ajan on uutisia, miten vanhuksia ei ehditä hoitaa kuin muutama minuutti kerrallaan, ovat likavaipoissa sängynpohjalla tuntikausia tai päiväkausia, kaatuilevat ja kuolevat, kun kukaan ei tule apuun. Hoitokodeista on vielä kamalampia tarinoita. Etkö muista Attendo-kohua? Samanlaisia juttuja on tullut viime vuodeltakin, tältä vuodelta ei varmaan ole vielä ehtinyt.
Hoidon taso on todella paljon paikkakunnasta, asuinpaikasta, hoitolaitoksesta ja yksittäisistä hoitajista kiinni, mutta lopulta taustalla on kuitenkin sama iso ongelma: on säästetty liikaa ja suljettu liian monta vanhainkotia. Kotihoito ei todellakaan sovi kuin osalle vanhuksista, moni olisi huomattavasti onnellisempi jossain seniorikodissa, mutta niitä ei ole. Vanhustenhoidon todellisuus on oikeasti karmaiseva. Mua pelottaa vanhempieni takia, ja pelottaa oma vanheneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on jo 80 niin siihen aikaan lapsia tehtiin kyllä tasan tarkkaan siksi, että on joku, joka huolehtii vanhana.
Sillä miksi lapsia on tehty ei ole niille lapsille mitään merkitystä. Kukaan ei ole velkaa vanhemmilleen eikä velvollinen hoitamaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei se aina ole ollut muotijuttu tuo terapioissa käyminen. Sitä vaan on mennä porskutettu, seitsemäksi töihin, illalla kotiin. Laitettu ruokaa, pesty pyykit, siivottu, lapsillekaan ei sanoitettu tuntikausia jotain miltä sinusta nyt tuntuu kun pitää hampaat pestä tai onko nyt paha kun villasukka on saappaassa. Aikuinen nieli pahat mielensä työelämässä tai anoppilassa ilman terapioita.
Aika on joskus ollut toisenlainen.
Tottakai aika on ollut joskus toisenlainen. Mutta ei sitäkään ikuisesti voi käyttää tekosyynä, että aika on joskus ollut toisenlainen. Voi niille traumoille nyt edelleenkin tehdä aika paljon. Edelleenkin ihminen on itse niistä traumojensa seurauksista vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on jo 80 niin siihen aikaan lapsia tehtiin kyllä tasan tarkkaan siksi, että on joku, joka huolehtii vanhana.
Eipä tuo tullut mieleen, oli ihan muuta mielessä kuin vanhuus. Ajatuksesi ole ihan tästä maailmasta, ehkä jostain kehitysmaasta mutta epäilen sitäkin.
Vanhemmillani oli 10 lasta, taatusti eivät mitään vanhuuden turvaa hekään hetekallaan ajatelleet. Isäni kielsi yhdelle pojista pientilan jatkamishaaveet. Isä oli ajantasalla, näki, että pientilat tulevat kuolemaan ja ajoi meidät penskat kaupunkeihin. Eivät vaatineet ketään "hoitamaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkkopankki on monille kasikymppisille liian vaikea käyttää. Moni on laittanut vastikkeet ja muut säännölliset maksut suoraveloitukseen. Satunnaisiin maksuihin he käyttää esimerkiksi maksuautomaattia, tai jos sekin tuntuu vaikealta, laittavat laskut pankin maksukuoreen ja vievät ne pankkiin. Edunvalvontaan pääsee kyllä sitten aika nopeasti, jos jää laskut hoitamatta sen takia, ettei enää osaa laittaa niitä maksukuoreen ja lähettää pankkiin maksettavaksi.
Samoin ulosottoon.
Joo, kyllä se melkein sen ulosoton vaatii, että voi viran puolesta määrätä tahdonvastaiseen edunvalvontaan. Mutta ei tarvi olla kuin yksi tai kaksi laskua ulosotossa, niin voidaan määrätä viran puolesta edunvalvoja, vaikka henkilö itse vastustaisi. Ja edunvalvojahan kyllä maksaa ne ulosotossa olevat laskut ensimmäisenä, niin että ulosotosta voidaan sitten heti luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei se aina ole ollut muotijuttu tuo terapioissa käyminen. Sitä vaan on mennä porskutettu, seitsemäksi töihin, illalla kotiin. Laitettu ruokaa, pesty pyykit, siivottu, lapsillekaan ei sanoitettu tuntikausia jotain miltä sinusta nyt tuntuu kun pitää hampaat pestä tai onko nyt paha kun villasukka on saappaassa. Aikuinen nieli pahat mielensä työelämässä tai anoppilassa ilman terapioita.
Aika on joskus ollut toisenlainen.
Tottakai aika on ollut joskus toisenlainen. Mutta ei sitäkään ikuisesti voi käyttää tekosyynä, että aika on joskus ollut toisenlainen. Voi niille traumoille nyt edelleenkin tehdä aika paljon. Edelleenkin ihminen on itse niistä traumojensa seurauksista vastuussa.
Joo, puol dementoituneet jotka eivät pysty asioitaan, edes lääkkeitään hoitamaan terapiaan. Ootte te hauskoja. Ehkä vaan nyt viiskymppiset laittaa rahansa jotta saavat psykiatrille itkeä miten koko pieleen mennyt elämä on äidin syytä. Ja kolmikymppinen psykiatri vielä murrosiän kivut päällä yhtyy virteen. Ilman äitejä maailma olisi parempi paikka.
Tee heistä huoli-ilmoitus kotikuntansa sossuun. Sanot, että ne tarvitsevat edunvalvojan kun eivät mistään selviydy itse. Suotta sä täällä tilität, tilitä sinne vanhuspalveluihin.
Yhteiskunnan kuuluu hoitaa, mutta tokihan ne siinä säästävät pitkän pennin kun teettävät hommansa ilmaiseksi ikäihmisten läheisimmillä.
Verkkopankki on monille kasikymppisille liian vaikea käyttää. Moni on laittanut vastikkeet ja muut säännölliset maksut suoraveloitukseen. Satunnaisiin maksuihin he käyttää esimerkiksi maksuautomaattia, tai jos sekin tuntuu vaikealta, laittavat laskut pankin maksukuoreen ja vievät ne pankkiin. Edunvalvontaan pääsee kyllä sitten aika nopeasti, jos jää laskut hoitamatta sen takia, ettei enää osaa laittaa niitä maksukuoreen ja lähettää pankkiin maksettavaksi.