Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

Olen tilanteessa johon aloittaja pyrkii. Sen seurauksena, että kirjoitin sen tähän tulen saamaan alapeukkuja. Mutta se vain naurattaa ja säälittää.

Kun olin nuori ja varmasti altis muiden mielipiteille, isäni kertoi minulle, että oikeasti ihmiset eivät ajattele muita, vaan lähinnä itseään. Se auttoi. Ja on myös totta. Muut eivät ole sinusta ollenkaan niin kiinnostuneita kuin luulet.

Helposti. Kun ei ole kavereita, eikä oikein muitakaan vastaavia, missä tullaan tutuiksi, niin ei kukaan tiedä mitä ajattelet, mitä teet ja millainen olet. Kaupan kassaa ei kiinnosta. 

Elämällä riittävän vanhaksi.

Lopettaa pelkäämisen siitä mitä muut ajattelevat.

Minua ei kiinnosta muiden tekemiset, enkä myöskään välitä siitä, mitä nämä pienissä päissään sattuvat minusta ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa vain se, että olen riittävän vähän tekemisissä ihmisten kanssa.

 

Sama. Olen lähes erakko. Siinähän v*ttuilevat, en ole kuulemassa. Jos joku ottaa joskus kontaktia, häivyn tekosyyllä alle minuutissa.

Se liittyy vahvasti sisäiseen itsetietoisuuteen ja arvostukseen, vahvuuteen. Ei kovuuteen. Päinvastoin olen erityisherkkä, mutten hauras. Minulla on yhtä suuri merkitys ja oikeus olla tässä maailmassa kuin kenen tahansa ja siksi en suostu kenenkään kynnysmatoksi esm. Tsemppaan myös muita arvostamaan itseään. Kuka muun sen tulisi tekemään puolestamme??

Miksi pyytää anteeksi elämäänsä tai suostua olemaan joku seinäruusukaan? Elä ja anna muidenkin elää rauhassa. Auta aina kun voit ja pyydä myös apua tarpeenvaatiessa.

Ajattelisin että hyvä itsetuntemus on ratkaisu tähän. Kun keskittyy tekemään niitä asioita, mitkä ovat itsestä kiinnostavia ja itselle tärkeitä, valitsee jatkuvasti siten että se on itselle hyvin, niin toivomaasi tilanteeseen ajautuu pikkuhiljaa. Koska sitten ei ole enää väliä niillä muilla sillä tavalla. Tee ratkaisuja, jotka kannattelevat sinua, valitse siten että itse olet onnellinen valinnastasi, unohda se kuvitelma joka kertoo "miten pitäisi" vaan pohjaa oma valintasi siltä pohjalta, mikä sinusta on aidosti hyvä.  

Kukaan ei voi loppupeleissä tietää, mitä muut ajattelevat, niin tavallaan on tyhmää käyttää siihen energiaa; se on asia, mitä ei voi hallita. Koska voit vain arvailla, mitä muut ajattelevat, etkä koskaan voi saada arvailuusi mitään perusteellista lopputulosta, niin siksi on ehkä turha edes spekuloida; se ei johda mihinkään., eikä edesauta elämääsi. Jos sinulla on näkemys siitä, mitä muut ajattelevat, kysymyksessä on kuitenkin vain luulo, joka perustuu loppujen lopuksi siihen, mitä itse ajattelet ja miten itse näet itsesi. Eli palaat jälleen itseesi ja miksi ruoskisit ja soimaisit itse itseäsi, kun maailmassa on ihan tarpeeksi vaikeutta muutenkin; miksi et sen sijaan tekisi itsellesi hyviä tekoja, koska loppujen lopuksi jos et niitä itse tee itsellesi, ei niitä tee kukaan muukaan. Loppujen lopuksi jokaista kiinnostaa vain itsensä, ja yksin täältä joutuu lähtemään. 

Reissu KELAn toimistoon ja tyhjinkäsin takaisin......

-välläkö häliä .

Ikä auttaa tässä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa muiden ajatukset minusta. Hyvät tyypit löytyy helpommin ja heidän läsnäoloon tulee satsattua, ne ikävät taas on entistä helpompi karistaa pois omasta elämästään ja mielestään.

70 v , on nähnyt jo elämää niin paljon ettei mikään hämmästystä. Tämän jälkeen voi tyynesti hyväksyä, että elämä on mitä on eikä mitään kannata ottaa liian vakavasti.

Kun ymmärrät, ettei se narratiivi ja ego mitä luulet "sinuksi" ole sinä. Olet se järkkymätön hiljaisuus siellä takana, joka tarkkailee ajatuksia ja tunteita. Identifioidu siihen, niin mistään pinnallisista asioista tai egokysymyksistä ei tarvitse enää välittää. Olet mitä olet ja rakastat muita niinkuin itseäsi. 

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ajattelevat näitä asioita ja välittävät muiden mielipiteistä (lue; juoruakat ja itsensä tarkkailijat), ja sitten niitä jotka eivät (lue; itsensä hyväksyvät, oman tiensä kulkijat).

Meidän kylässä on hampaaton vanhempi nainen, joka dyykkaa roskiksia löytääkseen tyhjiä tölkkejä, eikä hän välitä yhtään siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Välillä hän on huutelee ja kiroilee kävellessään ja toisinaan varjonyrkkeilee pirujen kanssa. Hän ei todellakaan välitä siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat.

1. Erakoitumalla.  

2. Täyttämällä 60v. 

3. Suuttumalla itselleen siitä että vaivaa päätään moisella asialla. Oikeasti kukaan ei kauheasti mieti toisia ellei kyse ole julkkiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttele itsellesi kuin parhaalle kaverillesi kun ei mene putkeen. Ja kiitollisuusharjoituksilla ja mindfullness-harjoituksilla on ihan tutkittujakin positiivisia vaikutuksia.

Ei, ei, ei!!! Mindfulness on peiteltyä hinduismiä, joten jos et halua riivaajia elämääsi kummittelemaan, älä ole missään tekemisissä moisen peto-opin kanssa.

 

 

Samaa mieltä enkä suosittele. Mutta mindfullnessin pohjauskonto on buddhalaisuus. 

En tiedä miten se tehdään mutta omat lapseni olivat teineinä juuri sellaisia. Heitä kiusattiin muodittomien vaatteiden ja raittiuden takia, mutta he viis veisasivat. Tekivät omia juttujaan eivätkä muuttaneet itseään toisten takia. Kiusaaminen loppui kun kiusaajat huomasivat ettei sillä ollut vaikutusta.

Itse olen kuvatunlainen henkilö ja suurin resepti siihen on se, että ymmärtää kuinka vähän muiden ihmisten mielipiteet lopulta vaikuttavat sinuun. Ole oma itsesi -- jos joku ei tykkää sinusta sellaisena kuin olet, et varmaankaan halunnut olla tekemisissä tämän henkilön kanssa muutenkaan, joten mitä väliä.

Itse olen 32-vuotias, vastuullisissa tehtävissä ja teen virheitä. Yksittäiset virheet voivat olla kalliita ja maksaa yritykselle pahimmillaan kuusi numeroisia summia. Jos jäät märehtimään jokaista virhettä, että koskaan pääse niistä yli. Ajattele loogisesti -- virheen jälkeen on hyvä pohtia mikä siihen johti, mutta nimenomaisesti siitä vinkkelistä, että sitä ei tapahtuisi jatkossa. Jos näitä asioita voivottelee ja kauhistelee ilman logiikkaa, päätyy helposti pohtimaan myös, että mitä muut sinun virheistäsi ajattelevat. Taas kerran, mitä väliä -- virhe on tapahtunut ja asia on käsitelty -- nyt siirrytään eteenpäin.

Omista itsesi, tekemisesi, päätöksesi ja alueesi. Kun koet omistajuutta päätöksistäsi, hyväksyt riskit etukäteen, jää tilaa turhanpäiväiselle voivottelulle jälkikäteen vähemmän. Teit päätöksen x ja nyt naapurin Marko ei pidä sinusta. Mitä väliä, teit päätöksen Markosta riippumattomista syistä. Teit töissä päätöksen x ja nyt Ritva menetti työnsä sen seurauksena. Harmi homma Ritvalle, mutta päätös oli looginen ja joskus päätöksillä on seurauksia. Ritva saattaa olla tunteellinen ihminen, eikä ymmärrä logiikkaa päätöksen takana -- mitä väliä, päätös on jo tehty ja seuraukset on hyväksytty etukäteen ja Ritvan mielipiteeseen ei voi enää vaikuttaa. Pahoillaan saa olla, mutta muuten asia on jo käsitelty.

Olet sopinut leikkideitit naapurin Tellervon kanssa lapsillenne ja tarkoitus on myös tutustua keskenään, jotta lapset voivat leikkiä jatkossa enemmän yhdessä. Mutta kas, yllättävä työreissu sattui samalle päivälle. Tellervo harmittaa -- mitä väliä, aikuinen ihminen ymmärtää, että joskus on velvollisuuksia joista ei pääse irti. Ja jos ei ymmärrä, tuskin Tellervon kanssa kannattaa muutenkaan olla suuremmin tekemisissä.

Jatkan ylläolevaa 32-vuotias jne. Vaimoni opettelee tällä hetkellä samaa asiaa, sillä hän on ollut alati kuormittunut siitä, mitä joku muu hänestä ajattelee, minkälaisen kuvan hän antaa itsestään missäkin jne. Elämä on huomattavan helppoa kun keskityt tekemään omia asioita, etkä jaksa kiinnostua muiden mielipiteistä. Jos ajattelisin jatkuvasti muiden ihmisten mielipidettä siitä, mitä kulloinkin teen, tulisin hulluksi -- missä vaiheessa ehtisin olla rauhassa omien ajatusteni ja kiinnostuksen kohteideni kanssa? 

Tästä hyvänä aasinsiltana on muuten se, että opettele myös olemaan hiljaisuudessa, opettele nauttimaan omista ajatuksistasi ja ideoistasi ja opettele arvostamaan niitä.