Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli 80-luvulla?
Etenkin teininä. Jos olit teini 80-luvulla, millaista se oli? Vaatteet, musiikki, vapaa-aika...? Itse en elänyt silloin, joten kiinnostaisi tietää.
Kommentit (881)
Vierailija kirjoitti:
Ja 5 roadmania ei potkinut 1 henkilöä puolikuoliaaksi
Oma kokemus oli että vähemmän väkivaltaa eikä tyttöna tarvinnut pelätä kun palasi bileistä kotiin
Katsotaanpa sanomalehtien arkistoja muutamalta 80-luvun ensimmäiseltä vuodelta:
74-v eläkeläinen potkittiin ja hakattiin kuoliaaksi Helsingin keskustassa 29.3.1980.
68-v eläkeläinen pahoinpideltiin kuoliaaksi Haukiputaalla 14.6.1980.
17-v ja 19-v ryöstivät ja potkivat kuoliaaksi 25-v miehen Helsingin Oulunkylässä 20.7.1980.
Mies pahoinpideltiin kuoliaaksi Lahden Kirkkopuistossa 9.8.1980.
13-v ja 15-v pojat pahoinpitelivät 30-v miehen kuoliaaksi Helsingin Arkadiankadun rautatietunnelissa 19.10.1980.
Kaksi 16-v hatkatyttöä pahoinpiteli kuoliaaksi koulukodin sosiaalihuoltajan Mikkelin maalaiskunnassa 19.4.1981.
75-v eläkeläinen pahoinpideltiin kuoliaaksi Hämeentie 54:n pihassa Helsingissä 22.5.1981.
23-v mies pahoinpiteli 41-v iltalukion opettajan kuoliaaksi Lahdessa 5.3.1982.
36-v mies surmattiin metalliputkella päähän lyömällä Padasjoen vanhan postitalon lähellä 25.7.1982.
Kaksi alaikäistä veljestä tappoi 22-v miehen mm. potkimalla metsikössä Helsingin Lauttasaaressa 17.9.1982.
18-v nainen surmattiin 11 veitseniskulla bussipysäkillä Tampereella 10.2.1983.
Kaksi kolmevitosta metsuria potkivat eläkeläisen kuoliaaksi Pyhäjärvellä 11.3.1983.
Kaksi 11-v tyttöä pahoinpiteli 7-v tytön sairaalakuntoon Helsingin Myllypurossa 15.4.1983.
16-v poika potki 81-v eläkeläisen kuoliaaksi Espoon Niittykummussa 30.4.1983.
Kaksi poikaa pahoinpiteli töistä palaamassa olleen luotsin kuoliaaksi Turun keskustassa 19.7.1983.
32-v mies puukotettiin parkkipaikalla Rautatientorin reunalla Helsingin keskustassa 17.9.1983.
16-v ja 17-v pojat hakkasivat 39-v miehen kuoliaaksi Turun Pansiossa 15.10.1983.
Nämä löytyivät jo muutamalla ensimmäisellä hakusanalla. Esim. erään tunnetun henkirikosaiheisen keskustelufoorumin jäsenet varmaan osaisivat nimetä vastaavanlaisia tapauksia vielä monta lisää.
Kaikista rikollisuuden eri muodoista nimenomaan nuorison katuväkivalta oli tuohon aikaan jatkuva media- ja lööppikohujen aihe. Väite, että siltä oltaisiin oltu jotenkin turvassa toisella tavalla kuin nyt, on täysin absurdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinluettelostakin riitti hupia ylästeelaisille pitkäksi aikaa. Muistatteko minkä vuoksi? (siis ei välttämättä soiteltu ihmisille)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,
Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.
- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)
- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)
- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".
Jo antiikin aikoina valitettiin "nykyajan nuorten" kauheudesta,ei mitään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Rikollisjengejä ei tarvinnut pelätä, mutta tavallisten nuorten viikonlopunvietto oli nykymittapuulla rajua. Juotiin ja tapeltiin.
Nykynuoriso ei osaisi tuotakaan enää noin kirjoittaa. He käyttävät muotoa "tavallisien nuorien".
Vierailija kirjoitti:
Armeijaa ei voinut lopettaa kesken, ellei ollut täysi hullu tai siten fyysinen vaiva. Yli 90 prosenttia miesten ikäluokasta suoritti sen. Nykyään luku on muistaakseni 60.
Ja armeija ei ollut välttämättä mikään kiva paikka, itsemurhia tapahtui..
Tämä nykyinen varusmiespalvelus on ihan eri planteetalta. Jos kasarin varusmiehet olisi kuulleet minkälaista armeija olisi 2020 luvulla, he eivät yksinkertaisesti olisi uskoneet.
Näissäkin vähän joustettiin, koska meillä fyysisesti vajavaiset ja "omituiset' sijoitettiin b-miehiksi ja he sitten olivat pyöränhuoltajia ja ampumaradan siivoojia. Armeijasta ei päässyt helpolla pois ja sivarikin taisi olla 18 kuukautta, jonne piti hakea lautakunnalta lupa. He siis päättivät onko vakaumus aito vai vale. Jos ei läpäissyt, joutui armeijaan eikä päässyt sivariin. Totaalikieltäytyjät istuivat oikeissa vankiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,
Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.
- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)
- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)
- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".
Jo antiikin aikoina valitettiin "nykyajan nuorten" kauheudesta,ei mitään uutta.
Ennenvanhaan alkoholi aiheutti mm. väkivaltaista käytöstä, nykyään vetävät huumeita joten ovat vielä enemmän sekaisin. Pa8kapoliitikot vielä yrittävät saada ensialkuun kannabiksen laillistetuksi, että vieläkin useampi olisi sekaisin päästään :/
Muutenkin nykyään tuntuu semmoinen kylmä ja julma asenne olevan levinnyt ihmisiin, ennen oli edes jonkinlaista empatiaa ja inhimillisyyttä ihmisissä. Ennen oli mm. sanontoja että erehtyminen on inhimillistä, nyt ei saisi erehtyä vaan toimia kuin kone, erehtymättä ja väsymättä, jne.
80-luvulla Suomea rikkaampia maita oli vain n.20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastossa piti olla hiljaa, mikä ei kaikilta teineiltä onnistunut.
Lähes kaikki homot oli kaapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankkilainan korkotaso tyypillisesti 15-20%. Lainan lyhentäminen nihkeetä.
Suomen valtio oli lähes velaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeijaa ei voinut lopettaa kesken, ellei ollut täysi hullu tai siten fyysinen vaiva. Yli 90 prosenttia miesten ikäluokasta suoritti sen. Nykyään luku on muistaakseni 60.
Ja armeija ei ollut välttämättä mikään kiva paikka, itsemurhia tapahtui..
Tämä nykyinen varusmiespalvelus on ihan eri planteetalta. Jos kasarin varusmiehet olisi kuulleet minkälaista armeija olisi 2020 luvulla, he eivät yksinkertaisesti olisi uskoneet.
Jos ne miehet, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta talvi- ja jatkosodassa, olisivat tienneet, millaiseksi Suomi muuttuu ja miten veteraaneja ja sotainvalideja tullaan kohtelemaan, he olisivat laskeneet aseensa. Ihan riippumatta siitä, mitä tasavallan presidentin linnaan itsenäisyyspäivänä rahdatut vanhukset nyt toistelevat medioiden edessä.
Voisin mennä aikakoneella takaisin=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 3-12 -vuotias kasarilla. Ulkona leikittiin paljon, mentiin kotiin, kun joku hoksasi (jota tultiin hakemaan tai jolla oli ehkä rannekello), että pitää mennä kotiin. Avain oli kaulassa tai farkun lenkistä taskussa kiemuraisella avaimenperällä. Nauhoitettiin Radio Citystä illalla ja öisin hyvää musaa C-kaseteille. R-kiskalta haettiin femmalla irtiksiä, se oli viikkorahan suuruus. Ja siis tietysti markkoina. Leikittiin persistä, kirkkistä ja kymmentä tikkua laudalla. Hiekkiksellä skabattiin neppiksillä.
Hengailtiin rappukäytävissä, kellareissa ja muissa ns. taloyhtiön yhteisissä tiloissa, en muista, että kukaan olisi hirveästi valittanut meistä lapsista. Leikittiin mm. roskiksilla jatkuvasti ja dyykkailtiin erilaisia aarteita. Joskus meidän lasten välille tuli riitaa, tappeluakin, mutta kukaan ei mennyt kotiin itkemään äidille tai isälle. Me lapset selviteltiin keskenämme omat sotkumme.
Kotiin tuli mm. Suosikki, Koululainen, Eläinmaailma ja Aku Ankka. Kirjastosta lainattiin Neiti Etsiviä ja Viisikko-sarjaa. Telkkarista tuli Ritari Ässä, Dynastia, Lemmenlaiva, McGyver ja Dallas. Hittimittari oli pakko katsoa, tietty myös lastenohjelmia, kuten Pätkis, Disneyn ihmeellinen maailma ja Pikku Kakkonen. Uutisissa puhuttiin Kekkosesta, Etiopiasta, devalvaatiosta vihreästä puolueesta ja Perestroikasta. Kuunneltiin Dingoa, Siekkareita, Waspia, Twisted Sistersiä ja Eppuja.
Henkilökohtaisesti mulla on tosi lämpimät muistot kasikytluvusta. Ysäri olikin sitten taas ihan toinen kattaus, ns. suolet pyörii lautasella -osastoa. Vittumainen, synkkä ja kaikin puolin rankka ajanjakso, toisaalta samaan aikaan myös taas mieletön, kreisi, vapauttava ja eteenpäintyöntävä, uuden luomisen vuosikymmen.
Helsinki oli parempi paikka, autolle löytyi parkkipaikka mistä vaan. Ruuhkia ei ollut ja tieliikenteessä oli poliiseja tarpeeksi.
80-luvulla maaseudulla oli vielä kauppoja ja kauppa-autotkin tavallisia. Oli vielä myös paljon pieniä maalaistiloja - lehmät ja heinäseipäät olivat tavallinen näky maaseudulla kesäaikaan. Järvien rannat eivät olleet yhtä täynnä kesämökkejä kuin nykyisin - joskus oikein järkyttää nähdä, miten tiuhaan jokin rantakaistale on rakennettu: tönöjä vieri vieressä ja vesillä mennään kovaa muskeliveneillä ja nautitaan kesäillan rauhasta järjestämällä karaokeilta laiturilla koko tienoon iloksi. Sellaista ei 80-luvulla tarvinnut kokea.
Kaupoissa ja kioskeissa oli monia hyviä jäätelö- ja suklaa- ja karkki- ja jogurtti- ja limsamakuja, jotka ovat sittemmin ikävä kyllä kadonneet. Kioskejakin oli paljon enemmän kuin nykyisin.
Viikonloput ja pyhäpäivät olivat rauhallisia, koska kaupoilla ei ollut yhtä vapaita aukioloaikoja. Jouluisin ja pääsiäisenä MTV esitti ohjelmansa ilman mainostaukoja. Nykyisin arki ja kiire hallitsevat ihmisten elämää ihan liikaa.
Oli turvallista. Kansalainen tuli toimeen ansiotuloillaan. Työttömyyttä ei juuri ollut, töitä sai kun vain meni kysymään. Oli nousukausi ja yleensäkin optimistinen vire koko yhteiskunnassa. Nuorisokulttuuri kukoisti ennennäkemättömällä tavalla. Hyvät muistot on. Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki homot oli kaapissa.
Eli joka kaapissa oli homo?
Aika kultaa muistot. Toki monia yksittäisiä asioita, jotka olivat hyvin, voisi nostaa esiin, mutta kyllä ihmisellä on se valitettava ongelma, että ne ikävät asiat eivät enää vaivaa nykyajassa, mutta kaikki hyvä kyllä muistetaan. Maailma oli monella tapaa erilainen tuohon aikaan ja veikkaanpa, että moni kaipaisi nopeasti nykyaikaan, jos historian nauhaa kelattaisiin taaksepäin. Esimerkiksi kasvatus ja suvaitsevaisuus oli aivan erilaista ja nämä ovat asioita, joista kyseisenä aikakautena teini-ikäänsä viettäneet nyt valittavat naistenlehdissä traumojaan. Asiat tapahtuvat omassa ajassaan ja omassa kontekstissaan. Niiden muistelu myöhemmin tai vertaaminen nykyhetkeen on äärimmäisen vaikeaa objektiivisesti.
Sen voisi ehkä yleisellä tasolla nostaa 80- (ja 90-) luvun vahvuudeksi, että oli helpompaa olla tavallinen. Tällä tarkoitan sitä, että teknologisesta kehityksestä huolimatta vuosituhannen lopulla riitti vielä huomattavan paljon yksinkertaista työtä yksinkertaisille ihmisille. Tämä toi tietynlaisen hetkellisen hyvinvoinnin purskahduksen. Toisaalta, maailma ei voi jäädä paikalleen polkemaan, eikä aikaa voi pysäyttää, niin olisi naivia pitää yhtä aikakautta jotenkin onnistuneempana kuin toista, koska se menneisyys on kylvänyt siemenet siihen, missä nyt olemme.
2000-luvulla on pitänyt olla huomattavasti nokkelampi pärjätäkseen hyvin, josta sitten johtuu menneiden aikojen romantisointi. Itse tykkään ajatuksesta, että tulevaisuudessa voi odottaa jotain todella hyvää, enkä lainkaan jaa stereotyyppistä suomalaista näkemystä tulevaisuudesta, jossa köyhät vain köyhtyy ja kaikista tulee työttömiä. Sukupolvet vaihtuvat, työelämä ja ihmisten arki muuttuu. Mitä se tuokaan tullessaan? :)
Jos et pääse livenä tapaamaan ystäviäsi, juttele heidän kanssaan (yhden kerrallaan) puhelimessa kolme tuntia. Istu asunnon eteisessä tai muussa yhteisessä tilassa, jotta puhelun kuulee koko perhe.
Jos haluat viestiä kirjallisesti, lähetä postikortti ja odota innolla vastausta, siihen menee vähintäänkin pari viikkoa. Säilytä saamasi postikortit kenkälaatikoissa, jotta voit lukea ne 40 vuoden kuluttua.