Millaista oli 80-luvulla?
Etenkin teininä. Jos olit teini 80-luvulla, millaista se oli? Vaatteet, musiikki, vapaa-aika...? Itse en elänyt silloin, joten kiinnostaisi tietää.
Kommentit (881)
Vierailija kirjoitti:
Käytin jo 9-vuotiaana kajalia (hopeaa ja mustaa) ja valkoista huulipunaa. Porukalla oli Kanariansaarilta ostettuja kämäsiä feikkipaitoja, joissa luki neonväreillä Marco Polo tai Lacoste. Mulla luki Playboy. MicMacista piti saada mustat pillifarkut. Madonnaa, Sabrinaa, Samantha Foxia, Michael Jacksonia kuunneltiin ja nauhoitettiin omatekoisia sketsejä C-kasetille. Muutettiin Helsingissä parin vuoden välein.
Soiteltiin puhelinluettelon pohjalta pilareita ja 059-keskustelulinjalle (klik, kuka tuli?). Siellä oli aina jotain huohottajia ja vanhempia tyyppejä vittuilemassa, ei uskallettu ikinä sanoa mitään. Kiskalta vuokrattiin vhs-kauhuleffoja, eikä ikää kyselty ikinä. Ostarin katossa näkyi sinne viskeltyjä nuuskaklönttejä. Sai mennä ja tulla miten lystäsi. Vapaa-aika vietettiin ulkona notkuen tai Spectrum-alkeistietokonetta pelaillen. Pelin lataaminen kasetilta kesti jotain puol tuntia ja meni välillä pieleen.
oletko mies vai nainen?
Ei kaikki ollut aina hyvin 80-luvulla. Joka vuosikymmenellä on omat haasteensa.
Myös ihmisen elämä on ollut ja on edelleen täynnä erilaisia haasteita ja ongelmia.
Kyläkauppoja vielä oli maaseudulla. Valikoima ei tietenkään ollut kovin kattava, eikä elintarvikkeet aina kovin tuoreita. Tarkkaan piti katsoa, mitä osti.
Sai sieltä kuitenkin peruselintarvikkeita ja täydennystä, mutta isommat ostot piti tehdä lähimmällä kirkonkylällä tai kaupungissa.
tässä youtube-videossa näkyy hyvin millaista silloin oli https://youtu.be/9XBz21oAPJ0?feature=shared
Totta kai kasarillakin oli ongelmia, mutta jotenkin oli helpompi hengittää ja elää. Ja oli hyvää musiikkia.
Joidenkin koulu oli aika kuormittavaa jo ala-asteella, jopa Steiner-koulussa +matka-ajat. Vaikka osittain oli leikkiä ja muuta. Harmaa säätila. Mutta hyviäkin puolia oli isompana lapsena. Kasarilla lapsi sai kehittyä kotona rauhassa ja keskittyä myös omiin mielikuvitusmaailmoihin, eri kannoilta ajatteluun. Luovuus kehittyi. Silloin lapsille tyrkytettiin harrastuksia, vaikka osalle sopi yksilömenot ja lajit.
Ei ollut nettiä! Uskalsi liftata opiskelupaikkakunnalta kotiin sen 200km. Diskot olivat iskupaikkoja ja niissä oli hyvä fiilis. Minulla oli ainakin erittäin hauskaa 80-luvulla.
Totta kai kasarillakin oli ongelmia, mutta jotenkin oli helpompi hengittää ja elää. Ja oli hyvää musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytin jo 9-vuotiaana kajalia...
Lukihörö iski ja luin että Käytiin jo 9-vuotiaana kaljalla... xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytin jo 9-vuotiaana kajalia...
Lukihörö iski ja luin että Käytiin jo 9-vuotiaana kaljalla... xD
😳😳😳🙃kiitos päivän nauruista
uuniohrapuuro -> luen a i n a uunoturhapuro
Mielestäni 80 luku kiteytyy hyvin sen ajan musiikissakin. Eli discoa oli paljon ja syntentisaattorit teki tuloaan. Paljon kone musaa.
Mukavaa aikaa ainakin lapsena. Vietettiin aikaa ja leikittiin paljon ulkona. Syksyisin pelattiin lamppusta, rakennettiin majoja lähi metsään ja käytiin omenavarkaissa. Talvisin tehtiin isoja lumilinnoja pihoihin ja tunneleita lumikasoihin. Ei ollut tietokoneita saatikka nettiä, niin vapaa-aikana keksittiin jos mitä leikkejä. Vanhemmat luotti ja lapset sai kulkea vapaasti pihalla leikkien ja puuhastellen. Kaverit saivat tulla kylään koska vain. Äiti leipoi joka viikonloppu pullia ja paistoi lettuja. Ruokaa tarjottiin aina kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa aikaa ainakin lapsena. Vietettiin aikaa ja leikittiin paljon ulkona. Syksyisin pelattiin lamppusta, rakennettiin majoja lähi metsään ja käytiin omenavarkaissa. Talvisin tehtiin isoja lumilinnoja pihoihin ja tunneleita lumikasoihin. Ei ollut tietokoneita saatikka nettiä, niin vapaa-aikana keksittiin jos mitä leikkejä. Vanhemmat luotti ja lapset sai kulkea vapaasti pihalla leikkien ja puuhastellen. Kaverit saivat tulla kylään koska vain. Äiti leipoi joka viikonloppu pullia ja paistoi lettuja. Ruokaa tarjottiin aina kavereille.
Älkää antako lasten tehdä lumilinnoja/tunneleita. ovat vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa aikaa ainakin lapsena. Vietettiin aikaa ja leikittiin paljon ulkona. Syksyisin pelattiin lamppusta, rakennettiin majoja lähi metsään ja käytiin omenavarkaissa. Talvisin tehtiin isoja lumilinnoja pihoihin ja tunneleita lumikasoihin. Ei ollut tietokoneita saatikka nettiä, niin vapaa-aikana keksittiin jos mitä leikkejä. Vanhemmat luotti ja lapset sai kulkea vapaasti pihalla leikkien ja puuhastellen. Kaverit saivat tulla kylään koska vain. Äiti leipoi joka viikonloppu pullia ja paistoi lettuja. Ruokaa tarjottiin aina kavereille.
Älkää antako lasten tehdä lumilinnoja/tunneleita. ovat vaarallisia.
Joo muistan kasarilta kun minä poikana olisin halunnut vilkaista yhden tytön tekemää lumiluolaa niin tämä löi terävällä rautalapiolla sääriluuhuni, teki kyllä kipeää!
80-luvulla tehtiin ahkerasti töitä. Ei kukaan lintsannut töistä. Töitä jokaiselle, joka suostui töihin. Työn perässä muutettiin asuinkuntaa ja sopeuduttiin asioihin.
Lööpit eivät työntäneet luettavaksi moista roskaa ja lehdet oli asiallisia. Rafloissa käytiin, eikä meitä uhkailtu tai pahoinpidelty kotimatkalla tai myöskään koulussa. Koulukisusaamista oli, mutta ei niitä asioit muutenkaan viety oikeuteen, kuten nykyään.
Lähiöissä oli paljon lapsia. Liikuttiin suurissa, eri ikäisiä lapsia sisältävissä porukoissa ja leikittiin kirkkistä. Äitejä huudeltiin pihalta ikkunaan jos oli asiaa "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa sejase". Käytiin soittamassa kavereiden ovikelloja ja pyytämässä heitä ulos, tai soitettiin lankapuhelimella. Teininä jälleen isoissa porukoissa paikallisella kalliolla tai jossain nurkalla. Kasarimuotiin kuuluivat pillifarkut ja farkkutakit.
Höpö-höpö,
Aika kultaa muistot: 1980-luku oli Suomessa vielä ankeaa, jälkisosialistista aikaa. Ilmapiiri oli ahdas ja yhteiskulttuuri pakotti kaikki samaan muottiin.
Helsinki oli mielenkiintoisempi. Ihmiset erikoisia ihan sen takia, että olivat erikoisia. Ei mitään mt-tapauksia vaan persoonallisuuksia. Nykyäänhän persoonallisuus tarkoittaa poseerausta ja helkkarinmoista uhriutumista. Albertinkadulla asu paljon homppeleita. Kattelin niiden kävelyä ja pukeutumista aina ruokatunnilla toimiston ikkunasta. Yksi julkkis, vaan en dementtinä muista kuka, kävi jonkun julkkisnaisen luona iltapäivisin. Sen kämppä oli vastapäätä toimiston ikkunoita ja sieltä näki mitä ne teki. Salasuhde. Tällaisia ihania juoruja, kun ei ollut nettiä. Juorut tiesit, jos tunsit oikeat ihmiset ja niitä riitti ihan kaikista.
Tämä. Kyläkaupat ja kauppa-autot oli yleisiä. Useamman ketjun auto saattoi ajaa syrjäkylillä, siis kaksi kauppa-autoa viikossa! Ja posti alettiin jakaa a j a l l a a n miltei kotipihaan, ei tarvinnut pyörällä ajaa 6km kyläkaupalle hakemaan... kirjepostia tuli paljon, kaikki laskut ym ja ihmiset kirjoitteli kirjeitä ja kortteja ahkeraan. Oli halvempi postimerkki alle 5 sanan korttiin .. mikähän juttu tää oli???