Millaista oli 80-luvulla?

ap: Jos haluat elää kuin nuoret kasarilla, niin tee kaikki oman pääsi mukaan äläkä koskaan kysele lupia vanhemmiltasi tai muilta. Käytä päihteitä viikottain, mutta ei niin että jäisit riippuvaiseksi. Kuuntele vain vanhaa musiikkia ja pukeude kasarimuodin mukaisesti vaikka nyt eletäänkin vuotta 2024.

Lähde pois somesta ja tapaa kavereitasi ulkona tai kodeissanne, LIVENÄ!

Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-90-luvut oli modernin maailman parasta aikaa. Nauttokaa nyt vielä muistoista ja menneistä. 10 vuoden päästä alkaa 3 maailmansota viimeistään.

Vıtut ala. Kannataisiko jättää se iltapäivälehtien pelkoporno vähemmälle?

Olisi kuitenkin tyhmyyttä jättää varautumatta. 

Vierailija kirjoitti:

- Suomi oli irti suuren maailman konflikteista. Ei pelätty Neuvostoliittoa.

- Ei ollut nykyisen kaltaista vihakulttuuria.

- Puoluekannatusta ei tarvinnut hävetä tai pelätä.

- Koulukiusaamista oli silloinkin, joka on jatkunut näihin päiviin asti, mutta pahentuen. Aiemmin äärimmäisen harvoin hakattiin raa'asti, tai vietiin henki, tai nöyryytettiin joukolla.

- Vaatteita ei varastettu päältä.

- Olit hevari, rokkari, teddy tai punkkari, niin heidän välillään ei ollut merkittävää vihakulttuuria.

- Seksuaalivähemmistöön kuuluvat oli enimmäkseen omissa oloissaan ja myös kaapissa. Suhtautuminen heihin oli reippaasti aliarvostavaa ja halveksivaa.

- Ei ollut sateenkaari-ideologiaa, ei wokea, eikä muitakaan vastaavia äärivasemmistolaisia vihailmiöitä.

- Ihmisillä tuntui riittävän töitä ja oli vähemmän näkyvää köyhyyttä. Itselläni pisin työttömyysjakso ennen vuotta 2008 oli n. 3 viikkoa.

Teddyt tyypillisesti harrastivat punkkareiden hakkaamista.

Samoin alakulttuureihin kuulumattomat, tyypillisesti perusjuntit, hakkasivat kaikki eri näköiset, sekä tietenkin toisiaan, jos kuuluivat jotenkin eri ryhmään. Naapurikylän nuorisoseuralla saattoi saada turpaan, syynä vain, että olit vieras. Kylätappeluperinne oli vielä voimissaan.

Kyllähän sotaa, erityisesti ydinsotaa pelättiin. Jos ei pelännyt Neuvostoliittoa, tavallisesti uskoi, että Reagan ja Yhdysvallat haluaa ydinsotaa.

Musiikki oli hyvää, ei ollut vielä mitään autotunea, oli brittipop ja thrashmetalli. Käytiin Tampereelta Oulussa festareilla katsomassa Anthrax, äiti kumma kyllä päästi, vaikka olin alle 16v. Vietettiin yö ennen aamujunaa jossain rautatieaseman tunnelissa, missä oli rauhallista. Vaatteet oli erilaisia kuin nykyään, mitään "kulutusjuhlaa" ei meidän perheessä eletty. Joillekuille oli merkkivaatteet tosi tärkeät. Koulussa opettajilla oli vielä auktoriteetti. Tieto piti kirjastosta hakea.

En ikinä haluaisikaan elää uudelleen 70-80-vuosikymmeniä. Onneksi ei tarttekaan. Silloin ei ollut nykyistä paremmin mikään muu kuin että olin nuorempi ja enemmän elämää edessä. 

90-luvun alussa oli muutama vuosi ihan hanurista, silloin ei ollut minkäänlaista tulevaisuudenuskoa kenelläkään. Muut sen jälkeiset taantumat ovat olleet paljon kevyempiä, ja yhteiskunnassa on säilynyt tunnelma, että kyllä tässä mennään aina eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli musiikillisesti huono ajanjakso. 60- ja 70- lukujen musiikki oli loistavaa, ja sitten taas 90 -luvun lopulla alkoi menemään syvemmäksi sävyt. Mutta kasarilla musiikki oli kolkkoa ja ohutta. Juu juu, oli Dingot ja Yöt ja oli suursuosikit. Mutta kun ajattelee laajemmin niin popmusiikki oli ohutta. Duran Duran, Depeche Mode, Madonna, Sandra, Samantha Fox, Modern Talking jne.

Mikäs harhaoppinen sinäkin olet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpisteessä poltettiin tupakkaa ja sikareita. Äijät pitivät seinällä pornokalentereita joita saivat firmoilta joululahjoiksi. Ahdisteltiin nuoria naisia ja puhuttiin niille rivoja.

Mutta ketään ei silti raiskattu ja tytöt otti asian huumorilla ja naureskellen.

Ja osattiin antaa samalla mitalla takaisin, eikä itketty joka vitsistä.

Tosiaan kokemukset voivat olla hyvin erilaisia.

Eräs ystäväni on syntynyt 70- luvun alussa pohjois-suomessa aviottomana lapsena hyvin vanhoilliseen perheeseen, jossa paitsi aviottoman lapsen synnyttäjä syyllistettiin, myös lapselle tehtiin selväksi, ettei häntä pitäisi olla olemassa ja että hän on perheen häpeä.

Itse synnyin pienviljelystilalle ja tuo ystäväni vietti paljon aikaansa meillä.

Aikuisena ystäväni haki apua traumaattisen lapsuutensa jättämiin arpiin.

Psykologi kuunneltuan hänen kuvaustaan lapsuudestaan, keskeytti: "Kuule, tajuathan sinä, ettei Suomessa eletty noin 70-80- luvuilla. Tuollaista oli joskus 50- luvulla, lopeta satujen keksiminen ja aikani tuhlaaminen!"

Ketään ei raiskattu.

Nimittäin, jos tyttö pukeutui tiukkoihin farkkuihin ja nousi pojan autoon, se oli suostumus seksiin, eikä mitään raiskausta siis voinut tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei raiskattu.

Nimittäin, jos tyttö pukeutui tiukkoihin farkkuihin ja nousi pojan autoon, se oli suostumus seksiin, eikä mitään raiskausta siis voinut tapahtua.

Ja jos tyttö kehtasi sanoa tulleensa raiskatuksi, alkoi huorittelu ja kiusaaminen jopa aikuistenkin taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä kasarilla oli monin tavoin parempaa kuin nykyisin, mutta teini-iän kokemukseni eivät olleet hyviä. Kävin itse aivan kammottavan yläasteen, jossa kiusaaminen rehotti, eikä siihen puututtu mitenkään siihen aikaan. Valtaa pitivät kovikset. Jos sait kokeesta ysin, piti olla ihan hiljaa, muuten alkoi kiusaaminen. Jos olit kiltti ja hyvä koulussa, et todellakaan saanut meikata, siitä päättivät nämä järjen jättiläiset. Olen viisikymppinen ja oikeasti voi sanoa, että koko elämäni yläasteen jälkeen on kulunut siitä toipuessa. Nykyään puututaan joihinkin juttuihin ehkä liikaakin, mutta minusta se on paljon parempi kuin se täysin välinpitämätön kulttuuri mikä kasarilla oli. Äitinikin vain totesi jälkeenpäin, että ei kai minua enempää kiusattu kuin muitakaan - normaalia oli kärsiä, ja numeroahan siitä ei tehdä p*rkele. Omien lasteni yläkoulu tässä jokunen vuosi sitten oli kuin pyhäkoulu omaan kouluuni verrattuna.

Luin tyttöjen S

Ei mikään ole muuttunut tuon koulukiusaamisen osalta. Sama välinpitämättömyys vallitsee tänäänkin. Opettajat eivät uskalla puuttua, koska se voi pahimmillaan maksaa työuran, jos menee ojentamaan pikku hellantelttua. Ero sen aikaiseen ja nykyiseen on, että tänä päivänä ne pikku p, a, s, k, i, a, i, s, e, t kuvaavat kamerapuhelimella Tiktokkiin sen, kun ne laittavat 7-vuotiaan uhrinsa ensin nuolemaan saappaitaan ja sitten potkaisevat naamaan. Ennen vanhaan häpeäsi ei sentään päätynyt koko maailman töllisteltäväksi someen. 

Olin kasarilla teini pienessä tehdaskaupungissa. Alkoholia käytettiin viikonloppuisin runsaasti, oli joukkotappeluita, pahoinpitelyjä ja muutama itsem*rha. Oli porvareiden mukulat ja työläisten kakarat, kumpienkaan vanhemmat eivät olleet jälkikasvustaan järin kiinnostuneita. Omalle kohdalle sattui onneksi vain yksi lievä pahoinpitely, josta en tietenkään kertonut vanhemmilleni koska se tuskin olisi heitä edes kiinnostanut, mustelmat sain jotenkin seliteltyä. 

Ihmisten materialistisuus oli vallalla. Moni leuhki omaisuudellaan. Koulukaverini perhe rakennutti sen ajan mittapuiden mukaan hienon omakotitalon, jossa oli porealtaat sun muut hienoudet. Siitä saimme koulussa kuulla monen monta kertaa, samalla kun tuo koulukaveri keräsi ympärilleen samanhenkiset, varakkaista perheistä olevat nuoret. 

Sitten tuli 90-luvun lama ja tuon perheen omaisuus meni kertaheitolla vasaran alle, niin kuin monella muullakin. 

Myönnän olleeni vähän vahingoniloinen, koska se kehuminen ja ylemmyydentunto ärsyttivät suuresti. 

Tietenkään en silti ole koskaan toivonut kenellekään pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

No oli värikkäitä vaatteita lapsilla koulussa nyt näkyy aivan mustia

 

vaatteita. Talvella oli kuitenkin pipot päässä , lapaset , sormikkaat tai kinttaat kädessä ja juuri tai kaulahuivi oli kaulassa villasukkia oli jalassa ja toppahousut.

 

Nyt kulkevat paljain päin ja kovallakin pakkasella on ohuet housut ja nilkat paljaana.Sitten ovat sairaana.

 

!

 

Syötiin ennen kunnon ruokaa eikä mitään roskaruokaa, ja Linja- autot kulki kiitteväati.

 

Neon värit olivat muodissa,

 

Myös oli Luomalla eri värisiä toppasaappaita ja lapikkaita ja huopikkaita.

 

Eikö ollu kännyköitä joka ikäisellä, ensimmäiset kännykät olivat isoja ja kaliita tosin kyllä on nytkin jotkut kännykkät kalliita.

 

Oli silloin paremmin

 

 

 

Siis todellakaan kukaan ei käyttänyt pipoa! Se olisi ollut äärimmäisen noloa ja latistanut muhkean kampauksen

Mieleen on jäänyt se suuri kontrasti 90 luvun alusta, kun 80 luvun höttöisyys vaihtuikin kyynisyyteen musiikissa, elokuvissa ja Suomessa myös taloudessa. Tuntui siltä että kaikki on pilattu. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kokemukset voivat olla hyvin erilaisia.

Eräs ystäväni on syntynyt 70- luvun alussa pohjois-suomessa aviottomana lapsena hyvin vanhoilliseen perheeseen, jossa paitsi aviottoman lapsen synnyttäjä syyllistettiin, myös lapselle tehtiin selväksi, ettei häntä pitäisi olla olemassa ja että hän on perheen häpeä.

Itse synnyin pienviljelystilalle ja tuo ystäväni vietti paljon aikaansa meillä.

Aikuisena ystäväni haki apua traumaattisen lapsuutensa jättämiin arpiin.

Psykologi kuunneltuan hänen kuvaustaan lapsuudestaan, keskeytti: "Kuule, tajuathan sinä, ettei Suomessa eletty noin 70-80- luvuilla. Tuollaista oli joskus 50- luvulla, lopeta satujen keksiminen ja aikani tuhlaaminen!"

Vuonna 1968 Suomessa oli valtava hitti Leena ja Tuula -nimisen duon esittämä Astridin valssi. Tunnelmaltaan painajaismaisen ahdistava laulu, jossa aviottoman lapsen synnyttäneen tytön vanhemmat ajavat tämän pois kotoa, kun häpeä asiasta on niin valtava. Lopussa tyttö sitten tappaa tämän lapsensa ja joutuu vankilaan.

Ne, jotka tuona vuonna syntyivät aviottomina tai muina lapsina, olivat 80-luvulla teinejä ja ovat vielä nytkin vasta 55-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltit pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟

Ei päässeet. 80 -luvulla nörtit jätettiin kylmästi ulkopuolelle. Vasta nykyään nörttiys, älykkömäisyys, it-"kundit" , pehmotytöt jne. on valtava ja 100% hyväksyttyä, suorastaan trendi.

Tietokonenörtti oli nolointa nynnyilyä mitä pystyi olemaan. Heillä tuskin 80-luvulla helppoa oli. Turpaan tuli koviksilta ja tytöt vältteli. Mutta kai se tietokoneen näpräily oli se arvoista.

Turha sitä on haikailla. Aikakonetta ei ole olemassa, joten vaihtoehtoina on joko sopeutua tähän päivään tai tuhoutua.

Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Olin nuori, hoikka ja kaunis, tukka päässä. En muista kertaa, että olisin kapakasta ilman naisseuraa lähtenyt. Nykyään on vähän haasteellisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei todellakaan ollut paremmin. Aika kultaa vanhusten muistoja ketjun perusteella. Lapsen näkökulma on toinen. Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani radikaaleja eroja nykypäivään, jotka luojan kiitos muuttuneet parempaan suuntaan.



- Sodan varjot, viinaan kuolevat miehet. Suomalainen alkoholikulttuuri oli kammottava. Lähes JOKA perheessä isällä oli piilopulloja ja alkoholi oli ongelma. Tyypillinen mies veti kunnon kännit vähintään viikoittain. Alkoa käytettiin järjettömästi myös työkuvioissa. Pitkät lounaat ja kännissä kotiin. Seurauksena sairaita ihmisiä ja ennenaikaisia kuolemia. Nykykeski-ikäiset miehet urheilevat vapaa-ajalla, 80-luvun keski-ikäiset joivat.

- Pojilta ei sallittu itkua, edes naurua, pehmoilua läheskään samoin kuin nykyään. Pojista piti kasvaa karskeja ja mykkiä miehiä, ei mitään homoja tai tyttöjä. Homofobiasta johtuen aika oli rankkaa niille, jotka eivät sopineet muottiin. Fyysinen kur

Erinomainen postaus.