Millaista oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,

Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.

- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)

- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)

- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)

Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".

 

Älä unohda, että Jammu t a ppoi ja r ai s kasi kaksi pikkulasta vuonna 1989. Poltti heidät vielä.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli - tai ainakin osa siitä - vapautumisen ja toivon aikaa.



Suurin piirtein kaikki muu olikin sitten paljon huonommin kuin nykyisin.

Aijaa. Minä jouduin 80-luvulla lastenkotiin, koska vanhempani olivat alkoholisteja ja väkivaltaisia.

Mikä on toiselle vapautumisen ja toivon aikaa, on toiselle helvetti.

Nykypäivä on minulle paratiisi. Olen oman itseni herra, palkkani on hyvä ja saan matkustella, mitä en lapsena koskaan saanut kokea.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kokemukset voivat olla hyvin erilaisia.

 

Eräs ystäväni on syntynyt 70- luvun alussa pohjois-suomessa aviottomana lapsena hyvin vanhoilliseen perheeseen, jossa paitsi aviottoman lapsen synnyttäjä syyllistettiin, myös lapselle tehtiin selväksi, ettei häntä pitäisi olla olemassa ja että hän on perheen häpeä.

Itse synnyin pienviljelystilalle ja tuo ystäväni vietti paljon aikaansa meillä.

 

Aikuisena ystäväni haki apua traumaattisen lapsuutensa jättämiin arpiin.

Psykologi kuunneltuan hänen kuvaustaan lapsuudestaan, keskeytti: "Kuule, tajuathan sinä, ettei Suomessa eletty noin 70-80- luvuilla. Tuollaista oli joskus 50- luvulla, lopeta satujen keksiminen ja aikani tuhlaaminen!"

Tohtori, auttakaa minua, kukaan ei ota minua vakavasti.

- Älkää hupsiko.

Kun sain piilolinssit 1985, alkoi asiat mennä ihan toisin. Pääsin bileisiin, kävi flaksikin ja kun aloin päästä ravintoloihin, sieltäkin sain seuraa. Rillit päässä ei takuulla olisi onnistunut.

Ja turpiin saaminenkin loppui rillittömyyden myötä. Vaikutti myös siltä, että tietokoneharrastuksenikaan haitannut enää ketään. 

 

Kaiken kaikkiaan 80-luku oli ihan parasta aikaa. Tytöt oli kauniita ja lämminkin olit maistui. 

Armeijaa ei voinut lopettaa kesken, ellei ollut täysi hullu tai siten fyysinen vaiva. Yli 90 prosenttia miesten ikäluokasta suoritti sen. Nykyään luku on muistaakseni 60.

Ja armeija ei ollut välttämättä mikään kiva paikka, itsemurhia tapahtui..

Tämä nykyinen varusmiespalvelus on ihan eri planteetalta. Jos kasarin varusmiehet olisi kuulleet minkälaista armeija olisi 2020 luvulla, he eivät yksinkertaisesti olisi uskoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,

Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.

- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)

- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)

- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)

Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".

 

Enpä tiennytkään noista kahdesta ensimmäisestä tapauksesta, tiesin vain tuon 1989 koulusurman, olin itsekin 14v siihen aikaan. Maaliskuussa 1981 en ollut vielä edes ekaluokalla kun tuo ensimmäinen on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Isoa takamusta, isoja rintoja tai ylipainoa ei ihailtu. Ei niitä kyllä välttämättä pilkattukaan, mutta hoikkuus ja kohtuulliset muodot oli ihanne. Sitä tavoitellakseen moni keitti laihdutuskeiton, eli vihanneskeiton, jossa oli mm. kaalia, tomaattimurskaa ja sipulia. Resepti tosin saattoi vaihdella. 

Keittoa viikon syötyään saattoi olla hoikempi, mutta keitto jo ällötti. 

Oli ihan normaalia myös laihduttaa siten, ettei syönyt mitään iltakuuden jälkeen. Pätkäpaasto siis tunnettiin jo silloin. Nuoret ihmiset olivat paljon hoikempia kuin nykyään, luokalla oli 1-2 ylipainoista luokkakaveria. 

Kaalikeittodieetti laihduttaa edelleen. Viikko kaalikeitolla, niin muutama kilo lähtee suitsait. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaimellisesti KAIKKI oli paremmin

No ei nyt ihan kaikki sentään! En muista varmuudella, oliko enää teininä, mutta esiteininä nyt ainakin oli, ja voi olla että vielä 13v eli virallisena teini-ikäisenä vielä, niin siis ruumiillinen kuritus vielä ns. normaalia toimintaa ainakin meillä. Jonnet ei varmaan tajua, että 80-luvulla vielä todella kuritettiin lapsia vyöllä takapuolelle.

Oliko tv-sarja Mummo 80-luvulla tehty?

Katselin sitä vähän aika sitten ja jäi mieleen se kohta, kun perheen noin 10-vuotias tyttö ei suostunut sanomaan jotain asiaa, isänsä sanoi sitten, että haetaanko remmi?

Tollastako se tosiaan oli? Ihan tavallinen lapsiperhetilanne, jossa lapsi on vähän tottelematon, se ratkaistaisiin remmillä lyömällä?

Ei todellakaan! Minua ja ketään kavereistani ei piiskattu remmillä eikä muutenkaan kuritettu ruumiillisesti lukuunottamatta ehkä jotain pieniä läpsäytyksiä tai luunappeja. Nämäkin liittyivät tilanteeseen, jossa vanhemmat olivat tosi raivoissaan ja heillä keitti yli. Tämä oli todella harvinaista.

Karmeat hiukset. Permanentti oli oltava ja se oli ruma kuin mikäkin.

Leviksen farkut ja collegepusero normiasu.

Radiosta kuunneltiin Rockradiota, jossa soi dicso- pop- ym. menevä musa, kuten Modern Talking, Wham ja monet muut, myös Micharl jackson ja muut Motownin mustat upeat artistit olivat kova juttu. Elvis ja Paula Anka myös kelpasivat monille "vanhanajan musana".

Autot oli myös hirveän rumia, mutta nuoret ajoi niillä paljon tanssipaikoille, monet lifatsivat auton omistajien kyytiin, matkalla vetivät raakaa viinaa tai kaljaa takapenkillä, ja tanssipaikalla luuhattiin vuoroin sisällä, vuoroin tanssipaikan pihalla ja autoissa. Kotiin mentiin yleensä isommassa lastissa, kun mentiin, koska oli kyydin tarvitsijoita takaisin päin. Saatettiin istua sylikkäinkin takapenkillä, koska se oli niin täynnä.

Meikkivoide ja puuteri eivät todellakaan olleet mitään huolella valittuja ja "ihonväriin sopivia", vaan näkyvästi ruskeita, jotka värjäsivät naaman, ja silmät reunustettiin sähkönsinisellä kajalilla ja ripsivärillä, huulissa oli huulikiiltoa, joskus makukiiltoa.

Hubbabubbaa tai Juicy Fruitia syötiin purkkana ja salmiakkimerkkareita ostettiin Ärrältä irtokarkkeina sinivalkoraidallisessa paperipussissa, jotka kioskin myyjä laittoi siihen.

Joskus kun oltiin ajelulla isän ja äidin kanssa, roskat sai heittää auton ikkunasta ulos.

Fillarilla ajettiin kouluun ja kylille. Talvella kahlattiin joskus sivuteitä polvenkorkuisesa hangessa kouluun. Kesät juostiin naapureitten kanssa pitkin tanteretta, metsissä, kylällä, viljapelloilla ja muualla.

Koulussa käytiin ihan mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

Armeijaa ei voinut lopettaa kesken, ellei ollut täysi hullu tai siten fyysinen vaiva. Yli 90 prosenttia miesten ikäluokasta suoritti sen. Nykyään luku on muistaakseni 60.

Ja armeija ei ollut välttämättä mikään kiva paikka, itsemurhia tapahtui..

Tämä nykyinen varusmiespalvelus on ihan eri planteetalta. Jos kasarin varusmiehet olisi kuulleet minkälaista armeija olisi 2020 luvulla, he eivät yksinkertaisesti olisi uskoneet.

Mika Murasen tapaus 1994 pakotti asennemuutokseen ja hyväksymään, että jokaisesta hullusta ei kannata väkisin pitää intin kiinni vain koska kiitos 1939-1945.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,

Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.

- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)

- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)

- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)

Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".

 

Enpä tiennytkään noista kahdesta ensimmäisestä tapauksesta, tiesin vain tuon 1989 koulusurman, olin itsekin 14v siihen aikaan. Maaliskuussa 1981 en ollut vielä edes ekaluokalla kun tuo ensimmäinen on tapahtunut.

Kuusankoskella rinnakkaisluokan poika puukotti opettajan kuoliaaksi vuonna 1984, muistaakseni kesken bilsan kokeen.

Kerran jäimme poikaystävän kanssa kyydistä, kun tanssipaikalta kaikki lähti aamuyöllä autoilla koteihinsa. Käveltiin yön pimeydessä 10 km ennen kuin saatiiin kyyti muutama kilometri ennen kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskejä oli ehkä yksi per luokka, ja nykyaikana he olisivat "normaalipainoisia".

Syynä, oltiin köyhempiä mitä nykyään.

Veikkaan että syynä oli se että liikuttiin enemmän eikä syöty sipsiä ja juotu energiajuomaa ruudun edessä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpisteessä poltettiin tupakkaa ja sikareita. Äijät pitivät seinällä pornokalentereita joita saivat firmoilta joululahjoiksi. Ahdisteltiin nuoria naisia ja puhuttiin niille rivoja.

Lukuunottamatta tupakointia ja aivan esillä olevia pornokalentereita, tuo kuvaus voisi osua hyvin edelliseen työpaikkaani 2000 - 2010 luvuilla. Ihan sellaista "spedemäistä" meininkiä oli ja on varmaan vieläkin tänä päivänä - ehkä hieman verhotummin. Sitäpaitsi nuo 80-luvun tyttökalenterit olivat yleensä esillä lähettikeskuksissa, postituksissa ja monistamoissa tai duunarimaisemmissa ympäristöissä.

Alkoholilla läträttiin aika rankasti, ja usein. Niin nuoret ja vanhat joivat jatkuvasti. Alkoholi teki joistakin väkivaltaisia ja kodeissa piti pelätä. Samoin tupakkaa poltettiin paljon, myös autossa ja sisätiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä kasarilla oli monin tavoin parempaa kuin nykyisin, mutta teini-iän kokemukseni eivät olleet hyviä. Kävin itse aivan kammottavan yläasteen, jossa kiusaaminen rehotti, eikä siihen puututtu mitenkään siihen aikaan. Valtaa pitivät kovikset. Jos sait kokeesta ysin, piti olla ihan hiljaa, muuten alkoi kiusaaminen. Jos olit kiltti ja hyvä koulussa, et todellakaan saanut meikata, siitä päättivät nämä järjen jättiläiset. Olen viisikymppinen ja oikeasti voi sanoa, että koko elämäni yläasteen jälkeen on kulunut siitä toipuessa. Nykyään puututaan joihinkin juttuihin ehkä liikaakin, mutta minusta se on paljon parempi kuin se täysin välinpitämätön kulttuuri mikä kasarilla oli. Äitinikin vain totesi jälkeenpäin, että ei kai minua enempää kiusattu kuin muitakaan - normaalia oli kärsiä, ja numeroahan siitä ei tehdä p*rkele. Omien lasteni yläkoulu tässä jokunen vuosi sitten oli kuin pyhäkoulu omaan kouluuni verrattuna.

 

Olin tulossa kirjoittamaan, että 80-luvulla vanhemmat harvoin puuttuivat mihinkään mitä koulussa tapahtui. Meillä ei edes ollut mitään reissuvihkoja. Vanhempainilta oli pari kertaa vuodessa ja muuten vanhempien yhteys kouluun oli se, että vanhemmille piti näyttää palautetut kokeet ja he kuittasivat allekirjoituksellaan koenumeron nähdyksi. Voitte arvata, kuinka moni siihen aikaa osasi väärentää vanhempiensa allekirjoitukset. 

Muutenkaan asioita ei analysoitu puhki. Kukaan ei edes ajatellut, että on olemassa näytelmiä/kirjoja ym. joihin pitää laittaa SV eli sisältövaroitus, ettei esim. teatterissa katsojat ahdistu. Ehkä ihmisillä ei ollut vielä liikaa vapaa-aikaa, kun monet työtkin olivat vielä sen verran fyysisiä, että piti mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksoi perusarkea.

Itse olin teini ja nuori aikuinen 80-luvulla ja parasta siinä ajassa oli, ettei ollut somea. Olisin varmasti sairastanut syömishäiriöt ja masennukset, jos olisin tiennyt tällaisten sairausten olemassaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Dingo, Yö, Eput, Popedat soi radiossa. Eli rockissa jyräsivät pitkälti porilaiset ja tamperelaiset. Helsingistä oli mm. sellaisia kiinnostavia yhtyeitä kuin Keba (kitarassa btw Asko Kallonen) ja Shadowplay. Tietty Hanoi Rocks ja Smack.

Punkkareita ja hevareita niittivöineen näkyi katukuvassa. Valtavirran teineillä oli permanentti, vaaleat raidat ja takatukka, kangashousut tai/ja tytöillä nykyään kai sanottaisiin mammafarkut tai ylisuuret Levi's 501 nahkavyöllä vyötärölle kuristettuna ja purjehduskengät ja collegepusero. Oli lepakkohihaa ja pastellisävyjä ja sinistä ripsiväriä. Patenttineuleet myös yleisiä. Tytöillä peppu oli yleensä puserolla peitettävä, koska isoa takapuolta ei todellakaan silloin nähty kauniina, mutta teinien takit oli usein pusakkamallisia farkkupepun paljasten. Lukiopojat pukeutuivat kuin Matti Nykänen, eli collegepusero tungettu farkkuihin ja vyö päälle.

Tavastia ja Vanhan kuppila oli sellaiset vakioistusk

Tämä harmittaa ehkä eniten; ennen oli erilaisia pukeutumistyylejä jotka liittyivät yleensä musiikkiin. Oli hevareita, punkkareita, juppeja, hippejä, futuristeja (kuuntelivat synth-poppia mm. Gary Numania, Depeche Modea, Human Legueta, Krafwerkia jne.), discohileitä, fiftareita ja sitten ihan tavan tallajia.

Nykyään kaikki ovat joka suhteessa liki samanlaisia. No räppärit ja hevarit nyt vielä tunnistaa omiksi ryhmikseen, mutta en edes muista koska viimeksi olisin nähnyt jossain kaupungin kadulla jonkun hc-keesipunkkarin. Vaikka kasarilla ne juntit (rokkipiireissä junteiksi kutsuttiin kaikkia tavallisia, jotka eivät sietäneet tavallisuudesta poikkeavaa hiustyyliä tai pukeutumista ja alkoivat heti ivahuutelemaan ja uhkailemaan, jos sattuivat tällaisen jossain kohtaamaan) olivatkin thorn in my side, oli se pieni riesa verrattuna sen ajan monimuotoisuuteen. Kaikki oli jotenki vapaampaa ja ihmiset vapautuneempia.

Kivaa oli. Olin 8v-17v 80-luvulla.

Olin juuri parhaassa iässä elää sillon, lapsille oli niin hyviä ohjelmia, leluja, pijalla oli aina kaveteita ja leikkejä jne. 

Tv-sarjat oli parhaita, elokuvat oli parhaita, musiikki ja musavideot täytti varhausesta teini-iästä asti elämän, WASPin "i wanna be somebody" räjäytti pääni, siitä lähtien sydän sykki heville.

Oli kouludiskoja, dingoa, dallasta, asuttiin ihan joen varrella niin kesäsin jatkuvaa pulikointia.. Ihanaa aikaa. 

Vaikka perheelläni oli ongelmiakin, niin kyllä lapsuus ja 80-luku eritoten ovat elämäni paras aika. Sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Ja tämä nykyaika on monelta osin aika kammottavaa ja monissa, asioissa on menty taaksepäin, vaikka ollaan olevinaan menty eteenpäin. Aivan älyvapaita asioita nykyään ajetaan läpi, 80-luvulla ihminen olisi suljettu hullujenhuoneelle, jos olisi puhunut useista sukupuolista esimerkiksi. Jotain pitäisi niin harhaiselle ihmiselle tehdä edelleen, jos minulta kysytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltit pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟

Ei päässeet. 80 -luvulla nörtit jätettiin kylmästi ulkopuolelle. Vasta nykyään nörttiys, älykkömäisyys, it-"kundit" , pehmotytöt jne. on valtava ja 100% hyväksyttyä, suorastaan trendi.

Tietokonenörtti oli nolointa nynnyilyä mitä pystyi olemaan. Heillä tuskin 80-luvulla helppoa oli. Turpaan tuli koviksilta ja tytöt vältteli. Mutta kai se tietokoneen näpräily oli se arvoista.

Ei se ollut niin noloa, jos teki muutakin kuten liikkui ja musisoi sekä huolehti edes vähän ulkonäöstään ja pukeutumisestaan. Tärkeä ero nykyiseen oli se, että tietokonepelejä pelatakseen ei tarvinnut katsoa tuntikausia videoita tai lukea paksuja kirjoja. Sitäpaitsi pelejä ei voinut tai tarvinnut pelata ympäri vuorokauden 24/7/360. Peliä pelattiin kaverin kanssa max 2 tuntia ja tehtiin sitten muuta kuten läksyt ja käytiin ulkona ja ehkä peräti urheiltiin edes vähän.

Kiusaamiseen kouluissa ei puututtu samalla tavalla kuin nykyään, erilaisuuden toleranssi oli heikompaa Suomessa. En kaipaa 80-lukua, kun Suomi oli paljon juntimpi kuin nykyään. 80-luvun musiikki on eri asia, se oli paikoin hyvää ellei jopa erinomaista.